Onko täällä muka joku, joka aidosti väittää että raha ei tuo onnea? Mielestäni tuo on vain huijaus jotta köyhät tyytyvät osaansa ja raatavat...

Minulla oli ennen rikas, mutta kauhea mies ja iso hieno koti. Olin onneton. Nyt on ihana köyhä mies ja pieni koti. Olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei valitettavasti ole koskaan tyytyväinen. Jos raha-asiat eivät huoleta, niin sitten ollaan tyytymättömiä muihin asioihin. Monet rikkaat ovat onnettomia.

Tarkoitatko siis, ettei onnellisuutta olekaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Hakuammuntaa. Voithan mennä vaikka jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille. Yhtä todennäköisesti löydät sieltä ystäviä. Töistä ja koulusta myös moni löytää ystävän. Ulkomaille pääsee halvemmallakin, itse olen ainakin köyhänä siinä onnistunut (ja löytänyt ei-niin-köyhiä ystäviä).

Toivon vaan, että kaikki te, joiden mielestä raha tuo onnen, myös sitten tavoittelette tosissanne ja realistisin keinoin vaurastumista. Mikään ei ole masentavampaa kuin köyhä, joka käyttää energiansa köyhyydestään katleroitumiseen.

En ole ystävien puutteessa. Vastasin vain kysymykseen, mistä rikas voisi löytää muka ystäviä.

Jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille meno on tosiaan usein köyhän ainoat mahdollisuudet hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Toki jos tykkää niistä. Itse en tykkää joten onnellisuutta ne eivät toisi, päinvastoin. Kuka oikeasti unelmoi jostain työkkärin kurssista ja muistelee sitä kaiholla vielä kuolinvuoteellaankin??

Vastauksesi oli äärimmäisen typerä, sori nyt vaan.

Tai sitten et vaan ymmärrä minua. Olen itse keskituloisesta perheestä, mutta ollut koko aikuisikäni köyhä. Elämäni on silti ollut hyvin kokemus- ja elämysrikasta. Elämäni parhaat kokemukset liittyy ihmissuhteisiin, luontoon ja taiteeseen (kuvataide, musiikki, kirjat, elokuvat…) Kaikkiin näihin köyhälläkin on maassamme varaa ja mahdollisuus.

Mistä itse sitten unelmoit? Liittyykö kaikki todellakin varallisuuteen?

Lue uudelleen tuosta pari viestiä ylempää niin löydät kyllä mistä unelmoin...

Mutta tosissasiko väität jonkun unelmoivan pääsystä työkkärin kurssille?

En missään vaiheessa väittänyt niin, vaikka se on ihan mahdollista. Kyse oli siitä, onko rikkaana helpompaa löytää oikeita ystäviä. Edelleen väitän, että ei ole.

Mitä väliä löytääkö oikeita ystäviä vai ei jos rikastuu? Vai meinasitko että pitää hylätä vanhat ystävät ajalta ennen rikastumista?

Muistele sä vaan kuolinvuoteellasi sitä elämäsi onnellisinta aikaa työkkärin kurssilla...🙄

Herää kysymys, miksi mun kommentit ärsyttää sua niin paljon, että pilkkaat ja ymmärrät tahallasi väärin.

Mulla on kuolinvuoteella todella paljon muisteltavaa, vaikka olen köyhä. Et uskoisi, mitä kaikkea olen kokenut ja millaisten ihmisten kanssa… Niitä juttuja ei saa rahalla.

Yksi merkittävä asia, jota rahalla ei saa, on luku- ja kirjoitustaito. Toisaalta sillä myös saa rahaa niin halutessaan, kunhan se on keskitasoa parempaa. Vinkkinä vaan, tietämättä enempää varallisuudestasi…

Ps. Ei kannata vastata enää mulle, jätän nyt tämän ketjun. Köyhän ei ainakaan pitäisi tuhlata resurssejaan palstailuun!

Siksi, koska alunperin vastasin kysymykseen, mistä rikas voisi löytää ystäviä. Jonka sinä ymmärsit kai niin, että olen ystävää vaille ja tarjosit ystävien etsimispaikaksi työkkärin kurssia...

Ärsyttää sinun kaltaiset ihmiset, jotka olettaa että köyhän pitää vaan tyytyä paskaan ja hankkia elämänsisältö jostain työkkärinkursseilta, eikä mitään parempaa kannata tavoitella tai varsinkaan rikastumisesta ei kannata unelmoida.

Sinulla ei ole varaa piikitellä kenenkään luku-ja kirjoitustaitoa kun et alun alkaenkaan ymmärtänyt sen viestin pointtia, johon lähdit vastailemaan. Kirjoitusvirheitä jos teen se mulle suotakoon, en sentään äidinkielenopettaja ole.

Ei kannata tavoitella mitään vaan pysyä kelarottana... Pysyy katsokaas tasapaino yhteiskunnassa kun köyhät eivät pääse vahingossakaan vaurastumaan.

Miksi sun elämä ei voisi olla mielekästä, vaikka elät Kelan tuilla? Sulla on asunto, ruokaa, vaatteita. Aikaa kehittää itseästi.

Sä olet vain aivopessyt itsesi siihen, että kun saat enemmän rahaa ja tavaraa ja parempaa, niin kaikki on silloin hyvin. Vaikka tietysti senkin jälkeen haluat vain enemmän. Olet kuin elävä kuollut. Ala elää itsellesi.

Mitä siitä tulisi, jos kaikki elelisivöt vaan itseään varten kelan tuilla?

Minä ainakin tavoittelen parempaa jottacsaan tarjottua lapsilleni paremman elämänlaadun mitä toimeentulotuella eläminen mahdollistaisi. Mutta hienoa jos sellainen riittää sinulle. Toiset kuitenkin arvostavat itseään niin paljon, että haluavat paremmat puitteet elämälleen kuin vuokralähiössä kelantuilla kitkuttelun.

Niin. Itseäsihän sinä arvostat. Katsos jos sinä rikastut niin siinä matkan aikana sinä olet käyttänyt niin montaa ihmistä ja kaikkea mahdollista omaksi hyväksesi niin paljon ettei tosiaan voi muuta olettaakaan kuin sitä, että arvostat itseäsi. Et muita.

Sinähän se itseäsi arvostat niin paljon että loisit yhteiskunnan tuilla, käyttäen hyväksesi kaikkia meitä veronmaksajia jotka sun elämisen rahoitamme.

Olen sairas. Olen ollut sitä lapsesta asti, mutta en saanut hoitoa vaikka hoitamiseeni käytettiin yli miljoona euroa. Oliko muuta asiaa vaikka hyväksikäyttämisestä?

Sekin hoito todennäköisesti maksettiin veronmaksajien rahoista.

Tuo sairausko sinut on tehnyt niin katkeraksi, että pidät kaikkia joilla on rahaa muiden hyväksikäyttäjinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Hakuammuntaa. Voithan mennä vaikka jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille. Yhtä todennäköisesti löydät sieltä ystäviä. Töistä ja koulusta myös moni löytää ystävän. Ulkomaille pääsee halvemmallakin, itse olen ainakin köyhänä siinä onnistunut (ja löytänyt ei-niin-köyhiä ystäviä).

Toivon vaan, että kaikki te, joiden mielestä raha tuo onnen, myös sitten tavoittelette tosissanne ja realistisin keinoin vaurastumista. Mikään ei ole masentavampaa kuin köyhä, joka käyttää energiansa köyhyydestään katleroitumiseen.

En ole ystävien puutteessa. Vastasin vain kysymykseen, mistä rikas voisi löytää muka ystäviä.

Jumppaan, kirjaston lukupiiriin tai työkkärin kurssille meno on tosiaan usein köyhän ainoat mahdollisuudet hankkia kokemuksia ja elämyksiä. Toki jos tykkää niistä. Itse en tykkää joten onnellisuutta ne eivät toisi, päinvastoin. Kuka oikeasti unelmoi jostain työkkärin kurssista ja muistelee sitä kaiholla vielä kuolinvuoteellaankin??

Vastauksesi oli äärimmäisen typerä, sori nyt vaan.

Tai sitten et vaan ymmärrä minua. Olen itse keskituloisesta perheestä, mutta ollut koko aikuisikäni köyhä. Elämäni on silti ollut hyvin kokemus- ja elämysrikasta. Elämäni parhaat kokemukset liittyy ihmissuhteisiin, luontoon ja taiteeseen (kuvataide, musiikki, kirjat, elokuvat…) Kaikkiin näihin köyhälläkin on maassamme varaa ja mahdollisuus.

Mistä itse sitten unelmoit? Liittyykö kaikki todellakin varallisuuteen?

Lue uudelleen tuosta pari viestiä ylempää niin löydät kyllä mistä unelmoin...

Mutta tosissasiko väität jonkun unelmoivan pääsystä työkkärin kurssille?

En missään vaiheessa väittänyt niin, vaikka se on ihan mahdollista. Kyse oli siitä, onko rikkaana helpompaa löytää oikeita ystäviä. Edelleen väitän, että ei ole.

Mitä väliä löytääkö oikeita ystäviä vai ei jos rikastuu? Vai meinasitko että pitää hylätä vanhat ystävät ajalta ennen rikastumista?

Muistele sä vaan kuolinvuoteellasi sitä elämäsi onnellisinta aikaa työkkärin kurssilla...🙄

Herää kysymys, miksi mun kommentit ärsyttää sua niin paljon, että pilkkaat ja ymmärrät tahallasi väärin.

Mulla on kuolinvuoteella todella paljon muisteltavaa, vaikka olen köyhä. Et uskoisi, mitä kaikkea olen kokenut ja millaisten ihmisten kanssa… Niitä juttuja ei saa rahalla.

Yksi merkittävä asia, jota rahalla ei saa, on luku- ja kirjoitustaito. Toisaalta sillä myös saa rahaa niin halutessaan, kunhan se on keskitasoa parempaa. Vinkkinä vaan, tietämättä enempää varallisuudestasi…

Ps. Ei kannata vastata enää mulle, jätän nyt tämän ketjun. Köyhän ei ainakaan pitäisi tuhlata resurssejaan palstailuun!

Siksi, koska alunperin vastasin kysymykseen, mistä rikas voisi löytää ystäviä. Jonka sinä ymmärsit kai niin, että olen ystävää vaille ja tarjosit ystävien etsimispaikaksi työkkärin kurssia...

Ärsyttää sinun kaltaiset ihmiset, jotka olettaa että köyhän pitää vaan tyytyä paskaan ja hankkia elämänsisältö jostain työkkärinkursseilta, eikä mitään parempaa kannata tavoitella tai varsinkaan rikastumisesta ei kannata unelmoida.

Sinulla ei ole varaa piikitellä kenenkään luku-ja kirjoitustaitoa kun et alun alkaenkaan ymmärtänyt sen viestin pointtia, johon lähdit vastailemaan. Kirjoitusvirheitä jos teen se mulle suotakoon, en sentään äidinkielenopettaja ole.

Ei kannata tavoitella mitään vaan pysyä kelarottana... Pysyy katsokaas tasapaino yhteiskunnassa kun köyhät eivät pääse vahingossakaan vaurastumaan.

Miksi sun elämä ei voisi olla mielekästä, vaikka elät Kelan tuilla? Sulla on asunto, ruokaa, vaatteita. Aikaa kehittää itseästi.

Sä olet vain aivopessyt itsesi siihen, että kun saat enemmän rahaa ja tavaraa ja parempaa, niin kaikki on silloin hyvin. Vaikka tietysti senkin jälkeen haluat vain enemmän. Olet kuin elävä kuollut. Ala elää itsellesi.

Mitä siitä tulisi, jos kaikki elelisivöt vaan itseään varten kelan tuilla?

Minä ainakin tavoittelen parempaa jottacsaan tarjottua lapsilleni paremman elämänlaadun mitä toimeentulotuella eläminen mahdollistaisi. Mutta hienoa jos sellainen riittää sinulle. Toiset kuitenkin arvostavat itseään niin paljon, että haluavat paremmat puitteet elämälleen kuin vuokralähiössä kelantuilla kitkuttelun.

Niin. Itseäsihän sinä arvostat. Katsos jos sinä rikastut niin siinä matkan aikana sinä olet käyttänyt niin montaa ihmistä ja kaikkea mahdollista omaksi hyväksesi niin paljon ettei tosiaan voi muuta olettaakaan kuin sitä, että arvostat itseäsi. Et muita.

Sinähän se itseäsi arvostat niin paljon että loisit yhteiskunnan tuilla, käyttäen hyväksesi kaikkia meitä veronmaksajia jotka sun elämisen rahoitamme.

Olen sairas. Olen ollut sitä lapsesta asti, mutta en saanut hoitoa vaikka hoitamiseeni käytettiin yli miljoona euroa. Oliko muuta asiaa vaikka hyväksikäyttämisestä?

Sekin hoito todennäköisesti maksettiin veronmaksajien rahoista.

Tuo sairausko sinut on tehnyt niin katkeraksi, että pidät kaikkia joilla on rahaa muiden hyväksikäyttäjinä?

En jaksa argumentoida imbesillin kanssa. Kun et ymmärrä niin et ymmärrä.

Jokainen meistä haluaa olla onnellinen. Ja jokaisen pitäisi miettiä konkreettisesti mitkä asiat lisäävät meidän onnellisuutta.

Eikä vain hetkellisesti, vaan pitkällä aikavälillä.

Minä vaihdoin alaa. Palkkani tippui puolella, mutta työnkuvani johdosta en tarvitse enää autoa, eikä työ kuormita minua, joten myös jaksamiseni, ihmissuhteeni ja elämänhallintani parani merkittävästi.

Kuluni itseasiassa tippuivat jopa enemmän mitä veroprosenttini, minkä ansiosta minulle jää enemmäm rahaa käyttöön, kuin ennen. Lisäksi koska rakastan työtäni, olen käytännössä koko ajan lomalla, jota ennen oli 1kk vuodessa.

Luonnollisesti myös onnellisuuteni kasvoi merkittävästi tämän muutoksen myötä.

Ei se tuo lopullista onnea. Sillä kyllä saa hukutettua murheita, mutta täydellistä onnea se ei tuo. On myös ihan tutkimuksia siitä, että raha kasvattaa hyvinvointia ja tyytyväisyyttä vain tiettyyn rajaan asti. Kun se raja ylittyy, ei asiat enää kohene. Enemmänkin alkaa kauhee pelko siitä, että rahat häviää ihan just.

Tämän sanottuani, en pettyisi jos saisin sen 5 miljoonaa. Saisin sillä pääsyn pois köyhästä opiskelijaelämästä. Voisin hankkia oman talon. Voisin elää loppu elämäni murehtimatta sitä riittääkö rahat välttämättömään. Se ei kuitenkin tekisi musta onnellista. Mun elämästä tulisi parempi, mutta mä olen jo onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei valitettavasti ole koskaan tyytyväinen. Jos raha-asiat eivät huoleta, niin sitten ollaan tyytymättömiä muihin asioihin. Monet rikkaat ovat onnettomia.

Tarkoitatko siis, ettei onnellisuutta olekaan?

Minusta täydellistä onnellisuutta ei ole koskaan mahdollista saavuttaa. Koska se vaatisi sen, että kaikki muutkin ovat yhtä onnellisia. En itse ainakaan kykene olemaan onnellinen jos vain minulla on asiat hyvin ja porsastelen minkä kerkiän samalla kun muut kärsii. Täydellisessä maailmassa kaikilla olisi kohtuullinen perustulo omista lähtökohdista riippumatta ja ne jotka haluavat haalia vielä lisää, tehköön niin. Mutta en usko että ihmiskunta koskaan saavuttaa sellaista tilannetta, me ehditään tuhoamaan koko planeetta ennen sitä.

Kaikkein tärkeimpiä asioita ei voi ostaa rahalla. Oma lapseni on kuollut ja antaisin kaikki rahani, että hän olisi elossa. Olen nykyään hyvätuloinen, en rikas ja pitkiä aikoja olen ollut köyhä menneisyydessä.

Raha antaa turvaa ja suojan monilta huolilta. Ja helpottaa elämää. Onnea se ei ole minulle antanut. Sama kipu on menetyksestä olinpa köyhä vai rikas.

Toki, jos elämän arvot on kaikki sellaisia, mitkä on ostettavissa niin raha tuo silloin varmaan onnen.

Raha ei itsessään tuo onnea, toki mielenrauhaa ja mahdollisuuksia toteuttaa haaveita paljonkin. Ei tarvi stressata riittääkö töitä, onko varaa peruelämiseen jne. En silti keskivertotallukkana kertaakaan ole katsonut kateellisena kuin joku ajaa rinnalla vaikka 200 tonnin kiesillä. Olen lähinnä ajatellut, että kukahan tuo idiootti on kun tarvii noin päteä.

Rahalla ei saa multa piparia. Ilman mun piparia et ole onnellinen.

Raha ei tuo onnea mutta mielenrauhaa kyllä.

Mulle riittää velaton talo ja sen verran rahaa tilillä että saamme ruokaa. Muutaman matkan vuodessa.

Jos nyt saisin miljoonan ei se tuottaisi juurikaan lisäarvoa mun elämääni. En ostaisi yhtään enempää vaatteita, en laukkuja, en kävisi ravintoloissa syömässä (meillä käy usein ystäviä päivällisellä) enkä vaihtaisi autoakaan. Rahat menisi lapsille ja lastenlapsille

Ja olen ollut köyhä, keskituloinen ja nyt tk eläkkeellä.

Kun on rahaa, voi tehdä sitä mikä oikeasti tekee onnelliseksi. Kun ei tarvitse miettiä tekemisensä taloudellista puolta.

Esimerkiksi joku haluaisi vain maalata tauluja, tai olla kukkakauppias. Tai valokuvaaja.

Mutta koska noilla tyypeillä ei ole rahaa, he joutuvat olemaan insinööri, putkimies ja juristi.

Työtön syrjäytynyt animefani olisi onnellisimmillaan japanissa, mutta ei voi muuttaa sinne koska on riippuvainen Suomen sosiaaliturvasta.

Raha tekisi hänetkin onnelliseksi; Hän voisi toteuttaa sitä mikä tekee hänet onnelliseksi.

Tässä on se havainnollistettu miksi raha yleensä tuo onnen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ihmissuhteet ovat ensisijainen onnen lähde.  Terveys ehkä toinen.  Kummankin merkityksen huomaa menetettyään ne.

Vaikeaa sanoa, kun ei koskaan ole ollut ystäviä, eikä parisuhdetta, että miten ne vaikuttaisivat olotilaan. Terveys on kohdillaan, mutta en minä siitä erityisen onnellinen ole.

Olen 50- vuotias köyhä, onneton, työtön nainen, enkä varmaan koskaan pääse tästä tilasta pois pysyvästi. Satunnaisesti olen ollut töissä, mutta kun ei vakipaikkaa saa, niin aina ajautuu takaisin tähän luuserielämään. Yrittänyt olen jo vaikka mitä tehdä parantaakseni tilannettani, mutta olen tainnut syntyä epäsuotuisien tähtien alla ... yksi askel eteen, kolme taakse, jne.

Töissä työkaverit ovat olleet jollain tasolla myös ystäviä, mutta ei heistä pysyviä ystäviä ole jäänyt, vaikka kuinka on vannottu pitävän yhteyttä. Vähän aikaa joo, mutta pikkuhiljaa hiipuu.

Asun kaikenlisäksi kerrostalossa paskaläävässä, koska varaa ei ole parempaan. Nukuttua ei saa kunnolla, koska naapurit metelöi ja tämä taas aiheuttaa stressireaktion ja lisää onnetonta mielialaa. Joka hetki keho ja mieli ovat ns. hälytystilassa, koska v*tuttaa elämä ja oma tilanne suuresti. Kyllä se lopullinen vaihtoehto käy päivittäin useasti mielessä.

Joku ihmetteli miten jotkut unelmoivat rahasta? No siksi, että raha mahdollistaisi mm. minun saavan paremman asunnon, ehkä omakotitalo vuokralla, ja täten mielenrauha ja yleinen olotila paranisi. Olisin varmasti tällaisessa asunnossa paljon onnellisempi - jopa yksinäisenä - kuin nykyisessä talossa. Raha mahdollistaa ja helpottaa elämää mielestäni paljon. Kun ei ole rahaa, niin ei pysty edes muuttamaan.

Eli voidaan sanoa että raha tuo onnea, jokaiselle eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Ei saa köyhyydelläkään. Ei sen rahan tarvitse vaikuttaa ihmissuhteisiin ainakaan negatiivisesti. Jos niitä ei ole alunperinkään niin tilanne on sama myös rikastumisen jälkeen, mutta jos on rahaa mennä paikkoihin ja tehdä muutakin kuin olla töissä stressaamassa toimeentulostaan, on enemmän mahdollisuuksia hankkia niitä ystäviä ja muita ihmissuhteita.

Itse en mene mihinkään kun ei ole varaa, elämäni menee yksiössä kököttäen. Kyllä varmaan olisin onnistunut hankkimaan enemmän ystäviä jos olisi esimerkiksi varaa harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Elon Musk sanoi ettei ole materialisti, asuu pikkumökissä avaruusasemansa vieressä.

Elon puhuu paljon paskaa. Kun se avaa suunsa, vastuu on kuulijalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Ei saa köyhyydelläkään. Ei sen rahan tarvitse vaikuttaa ihmissuhteisiin ainakaan negatiivisesti. Jos niitä ei ole alunperinkään niin tilanne on sama myös rikastumisen jälkeen, mutta jos on rahaa mennä paikkoihin ja tehdä muutakin kuin olla töissä stressaamassa toimeentulostaan, on enemmän mahdollisuuksia hankkia niitä ystäviä ja muita ihmissuhteita.

Itse en mene mihinkään kun ei ole varaa, elämäni menee yksiössä kököttäen. Kyllä varmaan olisin onnistunut hankkimaan enemmän ystäviä jos olisi esimerkiksi varaa harrastaa.

Jostakin syystä ihmisillä on oletus että rikkaalla ei voi olla oikeita ystäviä, ja että kaunis nainen on aina myös ilkeä sekä inhottava luonne.

Aikamoista menoa sanon minä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei valitettavasti ole koskaan tyytyväinen. Jos raha-asiat eivät huoleta, niin sitten ollaan tyytymättömiä muihin asioihin. Monet rikkaat ovat onnettomia.

Tarkoitatko siis, ettei onnellisuutta olekaan?

Evoluutio on karsinut pois sellaiset yksilöt jotka ovat koko ajan onnellisia. Toki tälläinen mutaatio voi silloin tällöin syntyä mutta jatkuvasti onnellinen yksilö ei yleensä saa geenejään eteenpäin onnistuneesti.

Naiskulttuurissa on muitakin asioita joista kuluu ajatella 'niinkuin kuuluu'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe on tabu, eivätkä köyhät halua että heitä muistutetaan tästä.

Tulee nimittäin epämukava olo kun tajuaa paikkansa tässä maailmassa.

Koko ketju onkin täynnä näiden köyhien copea.

Ihme että tätä ei ole vielä poistettu.

Hassua, itse kuvittelin lähinnä köyhien kirjoittaneen tänne.

Tuliko mieleen, että joku saattaa kyllä oikein hyvin ymmärtää paikkansa rahanahneessa maailmassa ja juuri siksi olla omasta valinnastaan köyhä?

Tämä. Vallalla on se oletus, että kaikki ihmiset ovat ostettavissa, mutta esimerkiksi itse kieltäydyin hyväpalkkaisesta työstä ja valitsin paskapalkkaisen työn mieluummin. Siihen vaikutti sekä moraaliset asiat, että myös kykyni tajuta jo ajoissa etten tule koskaan olemaan tyytyväinen elämääni (ja itseeni) siinä työssä, vaikka siitä kuinka paljon maksettais.

Että olen ihan itse valinnut tämän vähävaraisen elämäni. Vituttaahan se kun ei rahat riitä kaikkeen mitä haluaisin. En silti ole sekuntiakaan katunut päätöstäni. Pärjään kyllä. En vaadi elämältä paljoa. Vapaus on minulle tärkeintä ja kaikkein vapainta on olla mahdollisimman näkymätön. Se on niinsanottujen paskatöiden positiivinen puoli. Kukaan ei edes huomaa sinua, eikä tiedä olemassaolostasi, ei nimeäsi, eikä kiinnosta ottaa selvääkään.

Olen kai sitten niin jääräpäinen ja perusrehellinen ihminen, että mulle tärkeintä on tykätä itsestäni. Ihan sama vaikkei muut tykkäisi minusta. Vain läheisten mielipiteillä on minulle merkitystä. Ja jos ei hyvää (aidosti rakastavaa) miestä saa muuta kuin kalliilla korkokengillä, merkkivaatteilla, tekoripsillä, kosmetologeilla, kampaamoilla, koruilla, meikeillä, silikonitisseillä, kauneusleikkauksilla, fillereillä, rasvaimulla ja kynsisalongeilla, niin olen mieluusti ilman miestä. Enhän itsekään vaadi mieheltä samaa rahan arvoista myllytystä. Enkä edes sietäisi niin ulkonäkökeskeistä miestä, joka on koko ajan fiksaamassa jotakin ulkonäössään ja törsää rahaa moisiin turhuuksiin.

Se joka tuon sanonnan että raha ei tuo onnea on keksinyt ei selvästikään ole miettinyt asiaa loppuun asti. Kovinkaan välkky ihminen ei tarvitse olla että tuon statementin pystyy ampumaan alas helposti.

Esimerkkejä:

Köyhä, sairas ja onneton ihminen, jos hän saisi rahaa niin hän voisi ostaa sairauteensa parasta mahdollista hoitoa ja sitä kautta mahdollisesti tulla onnelliseksi.

Köyhä mielenterveysongelmista kärsivä ihminen, jos hän saisi rahaa niin hän voisi ostaa itsellensä tarvittavat terapiat ja sitä kautta mahdollisesti tulla onnelliseksi.

Köyhä unettomuudesta kärsivä ja vuokraslummissa asuva ihminen, jolla kusipäänaapuri joka meluaa öisin. Jos tämä ihminen saisi rahaa niin hän voisi muuttaa slummista pois ja mahdollisesti saada jatkossa nukutuksi ja tulla sitä kautta onnelliseksi.

Ja niin edelleen ja niin edelleen...