Onko täällä muka joku, joka aidosti väittää että raha ei tuo onnea? Mielestäni tuo on vain huijaus jotta köyhät tyytyvät osaansa ja raatavat...

On niitäkin tarinoita kuultu että kun on voittanut lotossa, niin parissa vuodessa on rahat menny, siinä samalla vaimo ja perhe menetetty, ja talokin, työpaikka ja kaikki. Lopulta ei oo jääny mitään käteen ja on loppuelämä pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa aitoa rakkautta ja ystäviä kuitenkaan. Rikas voi olla yksinäinen ja siksi onneton. 

Jos on rahaa, niin niitä ystäviä on paljon helpompi hankkia kuin köyhänä.

Rikkaalla on aikaa ja mahdollisuuksia

Siis mieti nyt realistisesti. Voitat lotossa 10 miljoonaa. Mistä lähdet etsimään ystäviä? Luuletko, että rikkaat ovat jotenkin enemmän seuran tarpeessa kuin köyhät?

Rahalla hankin hevosen ja tutustun tallin porukkaan, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin veneen ja tutustun venekerhon porukkaan, saantodennäköisesti ystäviä.

Rahalla hankin hienon ison talon ja kutsun koko kylän ihmiset juhliin, saan todennäköisesti ystäviä.

Rahalla matkustan maailman ympäri, saan todennäköisesti ystäviä monesta maasta.

Jos ei sitten kaiken tämänkään jälkeen löytynyt ystäviä niin vika on varmasti minussa, mutta olenhan ainakin kerännyt elämyksiä ja kokemuksia.

Ai. Minä en hankkisi kovin isoa taloa enkä varsinkaan kutsuisi tuntemattomia kylään, olen kuitenkin aika epäsosiaalinen eikä sitä voi/tarvitse muuttaa rahalla.

Rahalla saa h uoria ja n ussiminen tekee minut onnelliseksi.

En jaksa lukea koko ketjua mutta annan kantani. Minulla on rahaa. Lyhyesti ottaen noin. Mutta hyvin vähän aitoja ystäviä (nekin asuvat toisilla paikkakunnilla) ei parisuhdetta ja olen hyvin yksinäinen. Pahimpina öinä olen miettinyt, mistä saisi ostettua halauksen. En todellakaan väitä etteikö raha helpottaisi elämää, tottakai se niin tekee. Olen itsekin vähävaraisesta perheestä lähtöisin. Mutta aitoa onnea se ei tuo.

N. 33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin vain se yksi Omenafirman Steve kuoli reilu 50-vuotiaana vaikka rahaa oli kuin roskaa. Ehkä se ei syönyt tarpeeksi omenoita.

Ja kuoliniän perusteella pystyt sanomaan ettei hän ollut eläessään onnellinen ja nauttinut varallisuuden tuomista mahdollisuuksista? Onko mielestäsi pitkä ikä onnellisuuden mittari?

Voi se olla, mutta sitäkään ei välttämättä saa rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin vain se yksi Omenafirman Steve kuoli reilu 50-vuotiaana vaikka rahaa oli kuin roskaa. Ehkä se ei syönyt tarpeeksi omenoita.

Ja kuoliniän perusteella pystyt sanomaan ettei hän ollut eläessään onnellinen ja nauttinut varallisuuden tuomista mahdollisuuksista? Onko mielestäsi pitkä ikä onnellisuuden mittari?

50-vuotiashan on elänyt elämänsä parhaat vuodet; Tuossa vaiheessa kroppa on jo taantumaan päin.

Jos hänellä oli rajattomasti rahaa suureksi osaksi elämästään, niin varmasti oli onnellinen.

Käypäs vanhainkodissa tiedustelemassa että kuinka onnellissiä 85-100-vuotiaat keskimäärin ovat.

Niin, vaikka rahaa olisi 1000 miljardia niin silti vanhenet ja kroppa lahoaa alta. Mitä jos haluat elää tuhatvuotiaaksi, muttet voi vaikka olisit miljardööri. Mahtaa turhauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikas on loputtoman kadehtimisen ja vihankin kohteena.  Ole siinä sitten tyytyväinen.  

Rutiköyhänä on vaikeampaa olla onnellinen.  Kohtuullinen varallisuus lienee paras vaihtoehto.

Rikas ei olisi rikas ellei hän olisi elämänsä aikana käyttänyt kaikkea ja kaikkia häikäilemättömästi hyväkseen.

Lähes joka viikko joku voittaa loton päävoiton.

Kun maksoimme pois viimeiset pennoset veloistamme, tunsimme heti olevamme äärettömän rikkaita ja onnellisia, vaikka pankkitilillä ei paljon fyrkkaa ollutkaan.

Jonkin verran sitä on kertynyt sen jälkeen, koska suuria velkoja ei enää ole painamassa. (Myimme talon pk-seudulta ja muutimme maalle vähän rähjäiseen kämppään, jota olemme sittemmin remontoineet pikku hiljaa.)

Sanoisin, että velattomuus tekee onnelliseksi.

Kyllä siinä rahalla on oma osuutensa, vaikka miten päin yrittäisi vänkyttää.

Vierailija kirjoitti:

Tietyn rajan jälkeen ei se kaikille tuo. Jos on sen verran, ettei tarvitse ajatella sitä koko ajan, niin se helpottaa elämää. Mutta jos olisi miljoonia, olisi koko ajan joku käsi ojossa ja äkkiä se menisi, jos alkaisi jakaa kaikille pyytäjille.  Mutta kyllä minä onnellisempi nyt vakitöissä käydessäni olen, mitä olin työttömänä ja se johtuu 100 % siitä, että saan säännöllistä palkkaa ja enemmän rahaa/kk.

Mutta pitäisi olla miljoonia tai ainakin satoja tuhansia. Sitten ei olisi enää niin köyhä, että joutuu käymään vakitöissä.

Molskihousu kirjoitti:

Kun maksoimme pois viimeiset pennoset veloistamme, tunsimme heti olevamme äärettömän rikkaita ja onnellisia, vaikka pankkitilillä ei paljon fyrkkaa ollutkaan.

Jonkin verran sitä on kertynyt sen jälkeen, koska suuria velkoja ei enää ole painamassa. (Myimme talon pk-seudulta ja muutimme maalle vähän rähjäiseen kämppään, jota olemme sittemmin remontoineet pikku hiljaa.)

Sanoisin, että velattomuus tekee onnelliseksi.

Kyllä siinä rahalla on oma osuutensa, vaikka miten päin yrittäisi vänkyttää.

On tietysti, riittävän suurella rahasummalla työssä käyvä saa itselleen vähintään 8h päivä lisää vapaa-aikaa, eli elinikä tavallaan pitenee neljänneksellä.

Vierailija kirjoitti:

Onnekas kirjoitti:

Itse olen ollut sekä rikas, että köyhä. Nyt olen keskituloinen ja voin ihan oikeasti sanoa että kunhan perustarpeet on tyydytetty (eli katto pään päällä, ruokaa kaapissa ja vaatteet päällä) niin raha ei tuo onnea. Mulla oli osteluriippuvuus ja siitä kun pääsin irti niin huomasi miten tyhjää elämä oli oikeasti ollut vaikka oli ostellut kaikkea, juhlinut ja tehnyt mitä huvittaa. Nyt löydän suurta levollisuutta ja onnea siitä että aamulla herään ja saan mennä ulos kävelemään aurinkoiseen talvipakkaseen termari mukana jossa on kuumaa kaakaota :)

Eli et selkeästi ollut tarpeeksi rikas, jos nyt ostelumaniasi jälkeen et enää ole rikas.

Oikeasti rikas olisi edelleen rikas, ja hänellä olisi mahdollisuudet tehdä mitä vain.

Ei olisi. Voi ostella helikoptereita ym. kulutustavaroita, muttei voi lentää vaikka marsiin tai edes kuuhun vaikka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En valita nytkään, mutta edes5 miljardia ei auttaisi mitään, jos sairastuisin vakavasti. Sitten olisin onnettomampi kuin nyt, vaikka onnellisuuden ei pitäisikään riippua ulkoisista tekijöistä, kuten terveydestä

Suurin hyöty rahasta olisi se, että pääsisi pois palkkatyön ikeestä ja voisi keskittyä mielekkäisiin asioihin.

Miljoonilla saa kyllä ostettua hauskoja kuluttajahyödykkeitä, muttei tehtyä oikeasti hienoja juttuja. Esim. mars-lento tai syöpälääkkeen kehitys ei ihan äkkiä onnistu, vaikka omistaisi kaikki maailman rahat.

Toisaalta ilman rahaa et välttämättä saisi edes hoitoa sairauteesi kunnolla. Siinä mielessä jokainen resurssi hoitaa omaa terveyttään voi perustua rahaan. Joku voi käydä ns "huonolla" lääkäriltä ja ei saa apua ajoissa, kun ei ole varaa yksityiseen yms. Tietysti yleistän tässä ja myös yksityisellä voi saada huonoakin palvelua ja joskus kunnallinen ihan hyväkin ollut.

Joo mutta jos se sairaus jo on eikä siihen ole parantavaa hoitoa olemassa, edes tuhat miljardia ei auta mitään. Jos joku epäkohta maailmassa häiritsee, sillekään ei todennäköisesti voi mitään vaikka rahaa olisi kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan siitä tutkimuksiakin että raha tuo onnea - mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun perustarpeet on täytetty eikä rahasta tarvitse enää murehtia niin ihmisen onnellisuus ei lisäänny vaikka rahaa ja luksusta tulisi lisää. On tärkeää että elämässä on muutakin. Mitä tekee rahalla jos ei ole esim lainkaan merkityksellisiä ihmissuhteita?

Kyllä minulla raha lisäsi onnellisuutta senkin jälkeen kun perustarpeet oli tyydytetty. Kolmipäiväinen työviikko (60% palkalla tietenkin) ei olisi ollut mahdollista ilman varoja jotka ovat reilusti yli perustarpeen. 

Jos puhutaan perustarpeista oletan että rahaa on sen verran, että se riittää elämiseen ilman työssäkäyntiäkin. Muutenhan on köyhä.

No tietyn rajan kun ylittää, kun rahahuolet poistuvat, tulee tilalle muuta murehdittavaa. Kaikkea huolta ja ongelmaa kun ei voi maksaa pois olemasta. Ihmisen suurin ongelma on miten täyttää elämä mielekkäällä hommalla. Jokaiselle tämä on eri juttu. Kaikki eivät ole onnellisia pelkästään lojuessaan huvijahdilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei se tuo lopullista onnea. Sillä kyllä saa hukutettua murheita, mutta täydellistä onnea se ei tuo. On myös ihan tutkimuksia siitä, että raha kasvattaa hyvinvointia ja tyytyväisyyttä vain tiettyyn rajaan asti. Kun se raja ylittyy, ei asiat enää kohene. Enemmänkin alkaa kauhee pelko siitä, että rahat häviää ihan just.

Tämän sanottuani, en pettyisi jos saisin sen 5 miljoonaa. Saisin sillä pääsyn pois köyhästä opiskelijaelämästä. Voisin hankkia oman talon. Voisin elää loppu elämäni murehtimatta sitä riittääkö rahat välttämättömään. Se ei kuitenkin tekisi musta onnellista. Mun elämästä tulisi parempi, mutta mä olen jo onnellinen.

Niin ja minulle tuli tästä mieleen, että ei se isokaan raha tee onnelliseksi jos sitä ei osaa käsitellä oikein. Esimerkkinä eräs sukulaiseni Tuhlaajapoika. Hän sai isältään paljon isomman perinnön kuin osasi odottaakaan. Siis kyllä hän varmasti osasi odottaa ihan kohtuullista perintöä, koska isänsä oli melko hyvin tienaava ja tämä poika ei ollut koskaan käynyt töissä, joten hänelle olisi ollut muutama kymppitonnikin käsittämättömän iso raha. Se mikä hänelle tuli yllätyksenä, että isänsä oli säästänyt oman äitinsäkin ison perinnön ja siihen losahti vielä omat varat päälle, eli mentiin jo miljoonan puolelle. Niin tämä tuhlaajapoika...noh, suoraan sanottuna hän vain pämppäsi ne rahat. Järkevä ihminen olisi ostanut itselleen esimerkiksi asunnon, mutta tämä tyyppi oli jo tottunut elämään jopa kodittomanakin aina jos ei sossu tai joku nainen häntä elätä. Ennätysajassa oli rahat tuhlattu juhlimalla ja jakelemalla niitä kavereille, koska "bros before hoes". Huumeita ja huonoja naisia. Lopulta viisikymppinen keppikerjäläinen joka hirtti itsensä.

Rahaa tuo onnea. Se tuo vapautta, se tuo terveyttä, se tuo mielenrauhaa. Ainut minkä se voi sotkea, on ihmissuhteet. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä pysty tuota allekirjoittamaan, että raha toisi onnea. Elämä on kohdellut mua hyvin. Mulla on kiva pikku perhe ja talo. Sain myös hyvän lottovoiton parikytä vuotta sitten.

Sen voin sanoa helpottaneen elämääni ja perheeni elämää huomattavasti, mutten näe että siihen onnen tunteita hirveesti liittyisi.

En ole käynyt töissä sen jälkeen onnenpotkun jälkeen. Olin ihan onnelinen päätöstä tehdessäni, mutta jälkeepäin meh. Arki on nyt erilaista. Jatkuvaa miettimistä, että mitäs nyt teen, etten vaan jämähdä. Jonkinlainen rytmi pitää olla, ettei jää ulkopuolelle.

Mä harrastelen sitä ja tätä. Olen opetellut paljon uusia taitoja. ESim ompelemaan,neulomaan, puutarhurointia, kasvattamista, ampumaan, uusia ruuanlaittoteknikoita yms.

 Mies ja lapset. Heitä mä rakastan äärettömästi ja he tekevät mut onnelliseksi. En ole koskaan ollut valittaja luonne, mä tyydyn vähään, yhä.

Olen aina ollut onnellisin työttömänä, vaikka tulot olisi tonnin pienemmät ja sellaiset että juuri ja juuri pärjää. Minulle raha ilmeisesti toisi onnea.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisit 5 miljoonaa tilillesi, olisit hetken tyytyväinen. Sitten alkaisit harmittelemaan, ettet saanut 50 miljoonaa. Olisit myös yksinäinen, kun vanhoista ystävistäsi tulisi kateellisia.

Mihin tarvitsee 50 miljoonaa, jo kahdella miljoonalla saisi keskiluokkaisen elintason tekemättä minuuttiakaan töitä tai miettimättä raha-asioita. Suuremmalla summalla saisi vain ostettua lisää turhaa rojua.

Onnea rahalla ei saa! Mutta ap aloituksen 5milj. ei tarviai miettiä töitä tai voiko ostella asioita joita tarvitsee elääkseen. Onnellisemmaksi se ei tekisi, mutta toisi turvaa sekä stressi vapaata.

Onnea tuo rakas, lemmikit sekä ystävät.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisin vaihe elämässäni oli persaukisena opiskelijana. 

Nuorena kuuluukin olla niin ettei huolta huomisesta. Vanhemmiten se köyhyys alkaa vasta toden teolla tuntumaan.