Rasittavinta päiväkotityössä: Lapset, jotka ei nuku päiväunia!

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:46"]

"Pienemmillä lapsilla viikko-ohjelma on niiiiin helppo nakki, ettei mitään rajaa. Samanlaisia toimintoja toistuu ympäri vuoden, vuodesta toiseen. On jumppahetkiä, askartelua, pari retkeä.

Viskarien ja eskarien kanssa on selvästi enemmän suunnittelua, paperityötäkin. Tämänkin ehtii kyllä hoitaa hyvin niinä neljänä päivän viikosta. Ja jotkut yleisluonteiset viikkoviestit voi hyvin kirjoittaa isojen lasten ryhmässä lasten leikkiessä. "

Teillä ei siis ole ryhmäpalavereita ollenkaan? Taidat olla yksityisessä päiväkodissa? Meillä on niin isot ja vilkkaat ryhmät, ettei siinä suunnitteleminen lasten leikkiaikaan kyllä onnistu. Muuten on jollain lapsella silmä mustana ja toisella käsi paketissa. Turvallisinta siis ja mielestäni lapsillekin kivempaa, kun on joku erillinen hetki jolloin me teemme ne suunnitelmat. 

Mutta ei, me emme pakkonukuta lapsia. Satuhetki on tunnin verran, joskus vajaa.

[/quote]

On yksi viikossa. Sekään ei kestä kauaa, koska iso osa suunnittelusta tapahtuu joustavasti. Paljon myös voi "monistaa" aiemmilta vuosilta. Meillä on hoitajat pysyneet samassa työpaikassa, osa jo yli 20 vuotta, joten suunnittelu todellakin on helppoa. Oikeastaan ainoat vaivaa vaativat jutut ovat eskarien retket, joita on tietysti aika paljon, ja vaativat soittelua/viestittelyä. Mutta niissäkin kokemus auttaa, ei tarvitse joka vuosi tyhjästä kehittää asioita ja kontakteja. Sinä lienet tuore alalla?

Isoja ryhmät ovat varmasti kaikkialla täällä stadissa. Vilkkaitakin, mutta joku viikkoviestin tuherrus ei kyllä vie keskittymiskyvystäni kuin ehkä kolmasosan.

73

Niiiin 86, väännetäänpä nyt ratakiskoa sinulle.

Siellä lepparissa on 1-3 kasvattajaa ensimm.n.15min että tilanne on ns rauhallinen, riippuu hieman lapsiaineksesta yms, esim meillä siellä vaaditaan lähes päivittäin 2 kasvattajaa, mieluusti 3, koska on useampia erityistä tukea tarvitsevia lapsia, ei kehitysvammaisia mutta haastavia muuten. Tuon 15min jälk ne 1-2 muuta kasvattajaa poistuvat paikalta tehdäkseen mm noita listaamiani asioita, tosin tiimipalaverissa ollaan toki jokainen jolloin toisen ryhmän kasvattaja tulee lepohetken hoitamaan. Ja nuo tietyt paperit täytettävä yhdessä koska jokaisen havainnointi ja huomiot tärkeitä niissä.

Käytännössä sitten se joka on lepparivuorossa, iltavuorolainen, niin se ei noihin listan asioihin sinä päivänä pahemmin voi osallistua. Paitsi jos on jokin pakollinen tärkeä juttu joka saatava esim postiin tai pomolle valmiiksi tyyliin seur päiväksi niin sitten poistuu vaikka ryhmästä tekemään sen. Kaikki nuo paperi ym jutut muuten kuormittavat tod paljon muuta työtä ja hlökuntaa, perustyön käsitys uhkaa monesti hämärtyä niiden alle. Ja toki teemme ja suunittelemme myös ns lennosta eri asioita, onneksi on sitä kokemusten tuomaa säkkiä jo harteilla niin keksii ihan vaan päästänsäkin asioita ja juttuja.

-6/16 ja mikä lie-

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:51"]

Minä en käsitä mikä siinä vasussakin muka on niin käsittämättömän aikaavievää. Samalla kun vanhempi hakee lapsen, annetaan sille kotiin mukaan valmis tulostettu kaavake ja sovitaan aika. Sitte. Pidetään tunnin keskusteluhetki, tai puolen tunnin. Vartissa luulisi tämän olevan kirjattu. Varmaan on sitten eri asia jos on erityislapsi tai perhe lasun asiakkaana, aikaa menee varmasti enemmän.mutta kauanko rehellisesti menee aikaa minun tavallisen lapsen vasuun? Ja jos sitä menee tuntikausia, niin millä ihneellä se on perusteltavissa? Ja kysyn tämän lähihoitajana eli olen niihin paperintäyttöihin joskus koulussa lyhyesti perehtynyt...

[/quote]

Erityislasten kanssa vasu ei sinänsä vie kauheasti aikaa enempää. Mutta kerran vuodessa tai kahdessa lapsi on vuosikontrollissa, jonne tarvitaan kirjallinen sivun lausunto siitä, miten lapsi pärjää ryhmässä jne. Joskus muitakin selvityksiä, mutta tuo on hyvin tyypillinen. Lisäksi on vaihteleva määrä hoitopalavereita lapsen terapeuttien tai vaikkapa diagnosoineen hoitoyksikön hoitajien kanssa, yleensä 1-2 vuodessa, mutta riippuu ihan hurjasti siitä, mistä erityisyydestä on kyse, koska se on diagnosoitu ja mitä tukitoimia tarvitaan. Tämä yleisellä ja keskimääräisellä tasolla.

Kannattaa kumminkin ymmärtää, että erityislapset ovat 2-4 lapsen paikalla, joten heidän ansiostaan muita lapsia on vähemmän, ja ryhmässä saattaa olla ryhmäkohtainen avustaja tai joskus jopa lapsella oma avustaja. Mikä helpottaa muuten meidän työtämme. Joten ei se nyt niinkään ole, että erityislapset ovat jotenkin erityisen paha lisätaakka meille. Joskus jopa päinvastoin.

Voi myös olla, että osa em. palaveroinnista hoituu erityislastentarhanopettajan toimesta, mutta hoitopalavereissa pyritöän olemaan ihan ko. lapsen ryhmän vakihenkilökunnalla läsnä, koska palavereissa saamme tärkeää tietoa lapsesta ja voimme käsitellä mm. hoitoon liittyviä erityisongelmia suoraan asiantuntevien terapeuttien kanssa.

73

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:47"]

Sitten olisi ihan mukavaa "keskustellessa", jopa tällä palstalla, että osattaisiin ymmärtää lukemaansa.

En nimittäin ole puhunut mitään pakkonukuttamisesta vaan siitä kuinka tärkeää ja tarpeellista se pieni lepohetki on sen päiväkotipäivän hulinan ja metelin keskellä. Ja koska on oltava johdonmukainen eikä voi antaa "liisajessicalle" tai "ossieinolle" erityisiä vapauksia istua sängyllä tai lukea niin silloin se on niin että lapsi lepää, pitkällään, ja kuuntelee satua. Nukkua ei ole pakko mutta lapsi joka on väsynyt, tullut esim klo06 hoitoon, niin hänellä on oltava oikeus ja mahdollisuus myös siihen, eikä niin että ne jotkut mekkaloivat, supisevat yms ja pyörivät ja rapisevat kirjojensa kanssa.

Ei se mussukka mene rikki tai traumatisoidu siitä että lepää makuuasennossa omassa mukavassa pikkupesässään 30-60min aikuisen lukiessa ja/tai rauhallisen musiikin taustalla soidessa. Ja btw, meillä lukuhetki kestää aina kauemmin kuin 20min, minä esim luen helpostikin sen 45min ja sitten joko pois rauhallisiin hommiin tai n.10-15min musiikkia kuunnellen ja ylös.

-6/16 ja mikä lie-

[/quote] Mutta miksi pitää makaa? Miksi ryhmä ei voi jakaa kahteen ryhmään? Ne jotka oikeasti nukkuvat (saisivat rauhassa nukkua) ja muut menee viereiseen huoneeseen piirtämään tai lukemaan. perustelet sitä että lapset pitää olla hiljaa ja kirjan rapistus häiritsee muitten unia, eikö se sinun 45 minuutin lukeaminen ääneen heitä häiritse?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:02"]

Niiiin 86, väännetäänpä nyt ratakiskoa sinulle.

Siellä lepparissa on 1-3 kasvattajaa ensimm.n.15min että tilanne on ns rauhallinen, riippuu hieman lapsiaineksesta yms, esim meillä siellä vaaditaan lähes päivittäin 2 kasvattajaa, mieluusti 3, koska on useampia erityistä tukea tarvitsevia lapsia, ei kehitysvammaisia mutta haastavia muuten. Tuon 15min jälk ne 1-2 muuta kasvattajaa poistuvat paikalta tehdäkseen mm noita listaamiani asioita, tosin tiimipalaverissa ollaan toki jokainen jolloin toisen ryhmän kasvattaja tulee lepohetken hoitamaan. Ja nuo tietyt paperit täytettävä yhdessä koska jokaisen havainnointi ja huomiot tärkeitä niissä.

Käytännössä sitten se joka on lepparivuorossa, iltavuorolainen, niin se ei noihin listan asioihin sinä päivänä pahemmin voi osallistua. Paitsi jos on jokin pakollinen tärkeä juttu joka saatava esim postiin tai pomolle valmiiksi tyyliin seur päiväksi niin sitten poistuu vaikka ryhmästä tekemään sen. Kaikki nuo paperi ym jutut muuten kuormittavat tod paljon muuta työtä ja hlökuntaa, perustyön käsitys uhkaa monesti hämärtyä niiden alle. Ja toki teemme ja suunittelemme myös ns lennosta eri asioita, onneksi on sitä kokemusten tuomaa säkkiä jo harteilla niin keksii ihan vaan päästänsäkin asioita ja juttuja.

-6/16 ja mikä lie-

[/quote]

Väännäs mulle sitten ratakiskoa vähän lisää. Koska teilläkään ei varmaan eskarit nuku enää, miksei ne muutama ryhmän villi-lilliä ei voi mennä sadun päälle sinne isojen ryhmään leikkimään? Tarvittais sinne ehkä yksi hoitaja lisää sen takia, muut vois jatkaa paperihommeleita. Tossa jo yksi sanoo, että heillä toimitaan niin, mutta miksi se teillä on aivan mahdoton ajatus?

ps. Ap haluaa lasten nukkuvan päikyt. Ei siinä mistään satujen kuuntelemisen ja hiljentymisen hetkestä ollut puhe.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:41"]

Miksi laitatte lapsenne päiväkotiin jos ette ole tyytyväisiä hoitajien työhön? Viekää perhepäivähoitajalle tai vaikkapa ryhmikseen! Yksityisetkin ovat vaihtoehto ja otatte etukäteen selvää onko päiväunipakkoa.

[/quote]

Ihan sama päiväunipakko oli ryhmiksessäkin. Siksi me laitamme lapsemme hoitoon, kun joidenkin on tehtävä työtä elääkseen, eikä aina voi olla lapset mukana töissä. Kyllä meillä  olikin ja muistan senkin päivän, kun minulle tuli työpaikalle puhelu "äiti, etkö sinä jo kohta tule kotiin, minä en enää jaksaisi lähteä isän mukaan", kun isä teki kotitilalla omia töitään.

Lapsiani oli hoidossa noin 5 vuotta ja ryhmiksen johtava lto tai mikälie virkaatekevä vaihtui yhtenään. Vai yksi oli sellainen, joka nikottelematta salli jonkun lapsen olla hereillä ja puuhata jotain hiljaista toisten nukkuessa.

Oli aikanaan kauhean vaikea saada pk ymmärtämään, että lapsi ei voi nukkua 3h päiväunia, kun kukkui sitten yöhön myöhään. Aamulla toki sitten väsynyt ja taas veteli pitkät päiväunet. Pk:ssa vaan ei tunnuttu ymmärtävän, että tässä perheessä äidin työaika alkaa aamulla 05 ja herätys 04. Ei  siinä lapsen kanssa kukuta puolille öin vaan lapset pitää saada nukkumaan niin, että itsekin pääsee ysiltä unille. Mut, ei, kun lapsi on niin väsynyt... no varmaan on, kun vrk rytmi niiden päiväunien takia oli ihan nurinkuriseksi muuttunut, ennen päiväkotia ei ollut mitään ongelmaa.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:37"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:32"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:31"]Mä en ole ikinä pystynyt nukkumaan päiväunia. En etenkään päiväkodissa. Hyh vieläkin muistan miten piti makaa paikallaan tunnin eikä saanut liikkua tai päästää ääntäkään. Elämäni ahdistavimpia muistoja. N18 [/quote] Helpollapa oot selvinny [/quote] Juu, eiköhän jotain ahdistavampaa löydy muutaman vuoden sisään.  Naapurin 18-vuotiaan tytön poikaystävä hirttäytyi! Vei voiton päiväunista hänellä.  Jos näin kamalaa ei tapahdu, niin jotain kuitenkin...  [/quote] Voi vittu nyt. AhdistaVIMPIA muistoja. Ei ahdistavin. Niinkuin yllä jo sanoin, on ahdistuneisuushäiriö, masennus ja lääkitys ja elämäni on ollut täyttä paskaa viimeiset puolitoistavuotta. Ja silti sanon tämän, toi oli pienelle lapselle todella ahdistava paikka. [/quote] Hei älkää kiusatko toista jos tunnustaa ahdistavia lapsuudenmuistoja. Tai vähätelkö heti niitä. Mieluummin pitäis pyrkiä välttämään ettei nykyisille lapsille jäisi yhtä ikäviä muistoja päiväkotivuosista. Voin kertoa muuten oman muistoni, mua ahdisti se kun perhepäivähoitaja pakotti meidät nielemään purkkia, niitä ei kuulemma saanut ottaa suusta ulos ja heittää auton ikkunasta vaan ne piti nielaista :( :(

[/quote]
Nimenomaan! Jos on yhtään perehtynyt kehityspsykologiaan, tietää lapsuuden traumojen vaikutuksista aikuisikään. Eikä tämän pitäisi edes olla mikään kilpailu siitä, kenellä on ollut vaikein elämä! :D

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:46"]

"Pienemmillä lapsilla viikko-ohjelma on niiiiin helppo nakki, ettei mitään rajaa. Samanlaisia toimintoja toistuu ympäri vuoden, vuodesta toiseen. On jumppahetkiä, askartelua, pari retkeä.

Viskarien ja eskarien kanssa on selvästi enemmän suunnittelua, paperityötäkin. Tämänkin ehtii kyllä hoitaa hyvin niinä neljänä päivän viikosta. Ja jotkut yleisluonteiset viikkoviestit voi hyvin kirjoittaa isojen lasten ryhmässä lasten leikkiessä. "

Teillä ei siis ole ryhmäpalavereita ollenkaan? Taidat olla yksityisessä päiväkodissa? Meillä on niin isot ja vilkkaat ryhmät, ettei siinä suunnitteleminen lasten leikkiaikaan kyllä onnistu. Muuten on jollain lapsella silmä mustana ja toisella käsi paketissa. Turvallisinta siis ja mielestäni lapsillekin kivempaa, kun on joku erillinen hetki jolloin me teemme ne suunnitelmat. 

Mutta ei, me emme pakkonukuta lapsia. Satuhetki on tunnin verran, joskus vajaa.

[/quote]

On yksi viikossa. Sekään ei kestä kauaa, koska iso osa suunnittelusta tapahtuu joustavasti. Paljon myös voi "monistaa" aiemmilta vuosilta. Meillä on hoitajat pysyneet samassa työpaikassa, osa jo yli 20 vuotta, joten suunnittelu todellakin on helppoa. Oikeastaan ainoat vaivaa vaativat jutut ovat eskarien retket, joita on tietysti aika paljon, ja vaativat soittelua/viestittelyä. Mutta niissäkin kokemus auttaa, ei tarvitse joka vuosi tyhjästä kehittää asioita ja kontakteja. Sinä lienet tuore alalla?

Isoja ryhmät ovat varmasti kaikkialla täällä stadissa. Vilkkaitakin, mutta joku viikkoviestin tuherrus ei kyllä vie keskittymiskyvystäni kuin ehkä kolmasosan.

73

[/quote]

Myönnän, että olen aika uusi alalla. Lisäksi hoitajissa jonkun verran vaihtuvuutta, koska äitiys- ja sairaslomat. Harvoin siis mennään minkään "vanhan kaavan" mukaan toiminnassa. Lisäksi mietitään millainen se nykyinen ryhmä on ja mitä asioita olisi hyvä kulloinkin käsitellä.

Lisäksi jonkun verran pitää aina pohtia esimerkiksi kiusaamistilanteita, mitä tehdä sen lapsen kanssa joka aina vaan tönii muita, pitääkö tämän lapsen kohdalla pyytää elto seuraamaan jne. Näistäkin on hyvä sopia yhdessä ja paha keskustella silloin, kun lapset ovat paikalla.

Mutta myönnän, että olen aika uusi alalla ja opittavaa paljon. Siksi ihan mielenkiintoinen keskustelu. :D

Rasittavinta päiväkodissa: Nämä valittavat päiväkodin tädit, jotka eivät jaksa hoitaa valitsemaansa työtä valittamatta.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:56"]

Lapselle levähtäminen päiväkotipäivän aikana on ehdottoman tärkeää. Meidän päiväkodissa kuitenkin lepääminen tarkoittaa 1,5-tuntia makuutusta. Sadun jälkeen on pakko jäädä pimeään huoneeseen peiton alle, jossa se uni kyllä varmasti tulee tunnin aikana. Ihmettelen suuresti sitä, miten kaupungin toisissa päiväkodeissa on mahdollista järjestää nukkumattomille lyhyen levon jälkeen hiljaista tekemistä, ja toisissa taas pakkomaakuutetaan. Resurssien luulisi kuitenkin olevan samaa luokkaa saman kaupungin julkisissa päiväkodeissa.

Meillä lapsi nukkuu päiväkodissa max. puoli tuntia, mutta tämäkin riittää siirtämään yöunia kahdella tunnilla, ja nukkumaan päästiin eilenkin vasta 22.30. Äiti olisi mielellään nukahtanut jo tuntia aiemmin. Päiväunitaistelun kanssa menee kohta mielenterveys meidän perheeltä. Ilman päiväunia lapsi saa unta 11-12 tuntia, päiväunien kanssa kokonaisunimäärä jää n. 10 tuntiin. Pinna on kireällä ja huoli lapsen unen määrästä kova.

[/quote]

Olisin voinut kirjoittaa täsmälleen saman tekstin noin 15 vuotta sitten. Surullista, että asiassa ei ole tapahtunut mitään kehitystä. Ei sitä millään tavalla huomioitu silloin eikä huomioida nyt, että eniten päiväunia tarvitsevat ne aikaisin tulevat, aamukuudelta heräävät. Mutta he tarvitsevat unet jo aamupäivällä, kun iltapäivällä ovat jo liian väsyneitä ja nukkuvat pitkään, useamman tunnin. Se siirtää iltanukahtamista liian myöhään.

Toisaalta vasta yhdeksäksi menevät tarvitsevat unet vasta joskus klo 13-14, jos edes silloinkaan. Ei luulisi olevan vaikea järjestää ainakin isommissa päiväkodeissa lepohetki sekä aamupäivällä että iltapäivällä. Tarvittaisi puolet vähemmän tilaa 'leppareille'.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:49"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:42"]

Rasittavinta päiväkotityössä: lastenhoitajat, jotka toimivat vain käytönnön kokemuksen pohjalta.

Yritäpä 25-vuotiaana opettajana mainita uudesta tutkimustiedosta ja erilaisista toimintatavoista keski-ikäisille hoitajille, niin vastaus on vain "ihan sama, näin me ollaan aina tehty!" T: toinen lto.

[/quote]

Höpöhöpö:) toki niitä "näin on aina tehty"-tätejä löytyy joka työpaikasta, mutta kyllä niitä on myös vähän joka ammattikunnan edustajissakin, ei vain niissä hoitajissa. Yleistätkö muutenkin noin raskaasti vai johtuuko se vain nuoruudestasi ja pätemisen tarpeestasi? täytyy tehdä ne omat kannukset, ymmärrän, mutta voi ne tehdä muullakin tavoin kuin lyttäämällä toisia ja jättämällä arvotta se mahd vuosikymmenien tietotaito. Toisekseen mikään kirjatieto ei korvaa käytännön kokemusta ja paras lopputulos syntyy yhdistämällä sopivassa määräin kumpaakin niistä. Ja mikään kirjatieto ei ole se "1 ainoa totuus" tai autuaaksi tekevä juttu. Päiväkotityö on hyvin pitkälti sitä arjessa luovimista ja nimenomana käytännön työtä vaikkakin nykyisin ikävä tosiasia on myöskin se että me päiväkodeissa työskentelevät, varsinkin lto:t, meinaamme hukkua niihin iänikuisiin paperitöihin ja valitettava tosiasia on myöskin se että niiden papereiden, palaverien ym alle jää paljolti nimenomaan se käytännön, lapsilähtöinen, työ! siihen ei ole niin paljoa aikaa kuin pitäisi ja lapset, ne tärkeimmät, kärsivät siitä.

Joten hillitse hieman ja rauhoitu, et sinä ole sen kummempi kuin kukaan muukaan siellä pkssa ja ainoa mitä sinun tulee osata on se lasten kanssa oleminen ja vanhempien kanssa puljaaminen, tosin siinäkin käy usein niin että kun yhdelle kumarta aniin toiselle pyllistää.

-6/16-
[/quote]
Klonks! Kalikka kalahti xD

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:02"]

Niiiin 86, väännetäänpä nyt ratakiskoa sinulle.

Siellä lepparissa on 1-3 kasvattajaa ensimm.n.15min että tilanne on ns rauhallinen, riippuu hieman lapsiaineksesta yms, esim meillä siellä vaaditaan lähes päivittäin 2 kasvattajaa, mieluusti 3, koska on useampia erityistä tukea tarvitsevia lapsia, ei kehitysvammaisia mutta haastavia muuten. Tuon 15min jälk ne 1-2 muuta kasvattajaa poistuvat paikalta tehdäkseen mm noita listaamiani asioita, tosin tiimipalaverissa ollaan toki jokainen jolloin toisen ryhmän kasvattaja tulee lepohetken hoitamaan. Ja nuo tietyt paperit täytettävä yhdessä koska jokaisen havainnointi ja huomiot tärkeitä niissä.

Käytännössä sitten se joka on lepparivuorossa, iltavuorolainen, niin se ei noihin listan asioihin sinä päivänä pahemmin voi osallistua. Paitsi jos on jokin pakollinen tärkeä juttu joka saatava esim postiin tai pomolle valmiiksi tyyliin seur päiväksi niin sitten poistuu vaikka ryhmästä tekemään sen. Kaikki nuo paperi ym jutut muuten kuormittavat tod paljon muuta työtä ja hlökuntaa, perustyön käsitys uhkaa monesti hämärtyä niiden alle. Ja toki teemme ja suunittelemme myös ns lennosta eri asioita, onneksi on sitä kokemusten tuomaa säkkiä jo harteilla niin keksii ihan vaan päästänsäkin asioita ja juttuja.

-6/16 ja mikä lie-

[/quote] SÄ et voi olla tossissaan. Jos teillä on erityislapsia niin heille on ylensä avustaja tai lapsimäärä laskettu ryhmässä. Niitä papereita ei voi olla joka viikko vuoden ympäri, voi olla hetken vuodesta joka on kiireellisempi. Se ei perustele sitä että lapsia ei voi jakaa ryhmiin ja se ei edelleekään ole lapsen etujen mukaista että lapsia pakkomakuutetaan.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:46"]

"Pienemmillä lapsilla viikko-ohjelma on niiiiin helppo nakki, ettei mitään rajaa. Samanlaisia toimintoja toistuu ympäri vuoden, vuodesta toiseen. On jumppahetkiä, askartelua, pari retkeä.

Viskarien ja eskarien kanssa on selvästi enemmän suunnittelua, paperityötäkin. Tämänkin ehtii kyllä hoitaa hyvin niinä neljänä päivän viikosta. Ja jotkut yleisluonteiset viikkoviestit voi hyvin kirjoittaa isojen lasten ryhmässä lasten leikkiessä. "

Teillä ei siis ole ryhmäpalavereita ollenkaan? Taidat olla yksityisessä päiväkodissa? Meillä on niin isot ja vilkkaat ryhmät, ettei siinä suunnitteleminen lasten leikkiaikaan kyllä onnistu. Muuten on jollain lapsella silmä mustana ja toisella käsi paketissa. Turvallisinta siis ja mielestäni lapsillekin kivempaa, kun on joku erillinen hetki jolloin me teemme ne suunnitelmat. 

Mutta ei, me emme pakkonukuta lapsia. Satuhetki on tunnin verran, joskus vajaa.

[/quote]

On yksi viikossa. Sekään ei kestä kauaa, koska iso osa suunnittelusta tapahtuu joustavasti. Paljon myös voi "monistaa" aiemmilta vuosilta. Meillä on hoitajat pysyneet samassa työpaikassa, osa jo yli 20 vuotta, joten suunnittelu todellakin on helppoa. Oikeastaan ainoat vaivaa vaativat jutut ovat eskarien retket, joita on tietysti aika paljon, ja vaativat soittelua/viestittelyä. Mutta niissäkin kokemus auttaa, ei tarvitse joka vuosi tyhjästä kehittää asioita ja kontakteja. Sinä lienet tuore alalla?

Isoja ryhmät ovat varmasti kaikkialla täällä stadissa. Vilkkaitakin, mutta joku viikkoviestin tuherrus ei kyllä vie keskittymiskyvystäni kuin ehkä kolmasosan.

73

[/quote]

Myönnän, että olen aika uusi alalla. Lisäksi hoitajissa jonkun verran vaihtuvuutta, koska äitiys- ja sairaslomat. Harvoin siis mennään minkään "vanhan kaavan" mukaan toiminnassa. Lisäksi mietitään millainen se nykyinen ryhmä on ja mitä asioita olisi hyvä kulloinkin käsitellä.

Lisäksi jonkun verran pitää aina pohtia esimerkiksi kiusaamistilanteita, mitä tehdä sen lapsen kanssa joka aina vaan tönii muita, pitääkö tämän lapsen kohdalla pyytää elto seuraamaan jne. Näistäkin on hyvä sopia yhdessä ja paha keskustella silloin, kun lapset ovat paikalla.

Mutta myönnän, että olen aika uusi alalla ja opittavaa paljon. Siksi ihan mielenkiintoinen keskustelu. :D

[/quote]

Joo, tottahan toki nuo lapsikohtaiset jutut - kuten sanoin - pitää käsitellä lasten korvien ulottumattomissa. Niin tehdään tietysti meilläkin. 

Ilman muuta hoitajien pysyvyys auttaa. Ei tarvitse koko ajan kouluttaa jotain uutta ryhmään, alueeseen ja päiväkotipiirin toimintaan. Tottahan meilläkin on melkein aina joku äitiyslomalla tai saikulla, mutta sijaistuksiakin on yleensä saatu hoitamaan tuttua väkeä, *kop kop* koputtaa puuta.

Ainoa, mitä yritän sanoa on, että sen ylösnousemisen ja leikkimään lähtemisen järjestäminen ei ole ylivoimainen ongelma, se on monessa paikassa onnistuttu hoitamaan hyvin ilman, että kokoukset ja paperityöt yms. kärsivät. Minä ymmärrän omien lastenikin kautta sen, että joillekin perheille pakkopäikyt ei vaan sovi, koska ne rikkovat koko perheen vuorokausirytmin.

73

Mä en tiedä yhtäkään muuta ammattia, jossa valitetaan yhtä paljon kuin lastentarhanopettajat. No joo, ehkä opettajat valittavat lähes yhtä paljon. Milloin mistäkin valitetaan. Tällä kertaa päiväunista, yleensä vanhemmista. Kukaan ei teitä pakota olemaan ammatissa, jossa ette viihdy. Ja kannattaa muistaa, että suurin osa teistä ei pärjäisi monissa vaativammissa ammateissa päivääkään.

Vasuhommista ja ylipäätään suunnittelusta ja kirjaamisesta, niin ihmettelin tuossa mikä ihme sitä aikaa siinä vie. Kun mun hoitotyössäni vanhusten kanssa kyllä ihan samalla lailla pitää olla palvelusuunnitelmat, käyntikuittaukset ja viestivihot, sen lisäksi kasapäin kaikenlaista käytännön juttua, vaippatilauksia, lääkejakoa... Ja ei ne määrättömästi sitä aikaa vie!!!

Useimmiten kaikkeen on valmiit pohjat, kirjataan vaan oikeasti oleellinen jne, ei se ole sitä lähihoitajakoulupuuhaa jossa väännetään 4 tuntia suunnitelmaa askarteluhetkestä. Semmoinen on pelkkää resurssien haaskausta, ei huomiota pidä kiinnittää kuin oleelliseen.

Täysi mysteeri, miten joku pienten ryhmän viikko-ohjelman teko vie pitkään. Aina samoja juttuja, ja eikö muka voi soveltaa tilanteen mukaan.

Lapsissa kuin vanhuksissakin sitä käytännön läsnäoloa lisää ka vähemmän byrokratiaa, suunnittelua ja paperipyörityksiä.

Huh mitä touhua ja juttuja täällä.Tuon takia en omaa kalleintani aio pk.hon laittaa.En halua tuollaiseen pyöritykseen ja natsisysteemiin mukaan, kerran se lapsuus eletään.

Huokaus. Sanoin että erityistä tukea tarvitsevia lapsia, en erityislapsia. Erityistä tukea tarvitseva lapsi voi olla muutakin kuin lääkärinlausunnon ja/tai virallisen diagnoosin saanut lapsi, hän voi olla esim kotilojensa vuoksi psyykkisesti ja/tai sosiaalisesti oireileva lapsi joka asettaa omat haasteensa ryhmälle ja kasvattajille. Missä maailmassa sinä elät jos luulet, että kaikilla ongelmaisilla lapsilla on avustaja tai edes diagnoosia? et ainakaan nykysuomessa ja nykyvarhaiskasvatuksen piirissä, taloudellisesti erittäin tiukoissa sfääreissä. Ja kun kyseessä lapsi jolla ei ole, vielä, dg eikä lausuntoakaan niin lapsiryhmä on yleensä ns normaaliryhmä, esim meillä 22 lasta.

-6/16 ja mikä lie-

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:30"]

Mä en tiedä yhtäkään muuta ammattia, jossa valitetaan yhtä paljon kuin lastentarhanopettajat. No joo, ehkä opettajat valittavat lähes yhtä paljon. Milloin mistäkin valitetaan. Tällä kertaa päiväunista, yleensä vanhemmista. Kukaan ei teitä pakota olemaan ammatissa, jossa ette viihdy. Ja kannattaa muistaa, että suurin osa teistä ei pärjäisi monissa vaativammissa ammateissa päivääkään.

[/quote]

;-)

Mikähän olisi se ammatti, joka on absoluuttisesti vaativampi? Ja jossa sitä vaativuutta ei kompensoida palkassa? Varmaan tiedätkin, että lastentarhoissa väki puurtaa vastuullisessa työssä todella huonolla palkalla... Lastentarhanopettajienkin palkka vain runsaat pari tonnia kuussa.

Ei siinä, minuakin ärsyttää jatkuva rutina ja varsinkin perheiden syyllistäminen ja mollaaminen, jota ap harrasti. Päätin jo harjoitteluaikana, että jos joskus alan olla sitä mieltä, että perheet ovat itsekkäitä ja kusipäitä noin kokonaisuudessaan, minun on aika vaihtaa alaa. Ei ole onneksi ollut pakko vielä vaihtaa... Tottahan toki joskus on niitä k-päitäkin eteen osunut, mutta enimmäkseen oikein mukavia ja yhteistyökykyisiä vanhempia, KUNHAN jaksan itse selittää, mistä asioissa on meidän näkökulmasta kyse JA kuunnella aidosti itä, mitä vanhemmat kertovat. Yhteistyötähän se lastenkasvatus kumminkin on, ei taistelua.

73

Ja 6/16 lisää, että edes se lääkärin lausunto ei takaa sitä avustajaa, se on nähty ja koettu.