Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli aapisissa ja tarinoissa paljon maatalousvaltaista sanastoa ja siten tuttua. Nyt on hauska kysellä tutuilta lapsilta ( omat jo aikuisia, )heidän tietämystään sanoista: äestää, karhita, viitake, kirnuta jne. Katoavaa kansanperinnettä, uusia sanoja tullut tilalle: mesettää, läppäri, some ja muut , joista meikeläinen ei enää pysy perässä.

Olen nähnyt isovanhempani äestämässä ja kirnuamassa. Muita sanoja en ymmärrä, mitä ne ovat.

Olisiko yhdessä tekemiselläkin merkitystä?

Naisten osuus opettajista vuonna 2019: 78%

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee. Jos vanhemmat eivät lue lapsille ja tutustuta heitä kirjojen maailmaan niin koululla on vaikea työ korjata asia. Kotona pitäisi oppia muitakin pitkäjänteisyyttä vaativia asioita. Ihan vaikka lautapelien pelaaminen jne asiat opettavat lapselle keskittymistä, sääntöjä ja pitkäjänteisyyttä. Jos lasten kanssa ei tehdä mitään (lue: vanhemmat viettävät aikansa netissä ym) ja lapset viettävät vapaa-aikansa miten haluavat niin huonot eväät saavat koulua ja elämää varten.

Miksi tässä maassa sitten maksetaan helvetisti veroja kouluja varten jos kerran kotoa lähtee?????

Mitä helvettiä te opettajat teette siellä kouluissa???????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisen näkökulman vielä esittäisin, että vanhempien lapsilleen lukemilla kirjoilla on ihan valtava merkitys. Kun kyse on jostain muutaman vuoden ikäisestä, kyse ei edes ole mistään nuorison asenteesta "lukeminen on tylsää" tms. Lapsi kuin lapsi haluaa varmasti edes jossain määrin kuunnella tarinoita vanhempansa kainalossa. Jos lapsi ei jaksa keskittyä pitkään, luetaan sitten lyhyissä pätkissä, kunhan luetaan. Omat teinipoikani ovat juuri näitä, joita ei lukeminen kiinnosta, vaikka osaavatkin sen hyvin. Sanavarasto on kummallakin kuitenkin hyvä, koska olen lukenut heille ihan hirveät  määrät, kun he olivat pienempiä. Ylipäänsä siinä kehittyy käsitys, miten asioita ilmaistaan, mikä on normaali virke jne. Sanavarastossa pitäisi muistaa, että puhe- ja kirjakielessä käytetään aika erilaisia sanoja. Jos ei ikinä lue tai kuule luettua tekstiä, jylhä-tyyppiset sanat jäävät väliin. En itse ainakaan muista, milloin olisin kyseistä sanaa puheessa käyttänyt.

Sinänsä nämä muutokset lukutaidossa ja ylipäänsä kielen tajussa ovat jotenkin hämmästyttäviä, sillä omassakaan lapsuudessani 80-luvulla kaikki eivät todellakaan harrastaneet lukemista (itse olen aina ollut lukutoukka) ja voisin kuvitella, että lapsille lukeminenkaan ei ollut kovin suosittua kaikissa perheissä. Minulle luettiin jonkin verran, mutta duunariperheissä lapsille lukeminen oli ehkä vähän vierasta, ajateltiin, että lukevat sitten itse kun osaavat ja koulu opettaa. Nyt tuntuu, että lapsiin pitäisi panostaa hirveästi, heille pitäisi lainata kirjoja ihan pakostakin, vanhempien pitää lukea ollakseen esimerkkejä, koulussa asiaan pitää paneutua, on kirjailijavierailuja, lukudiplomeja jne. jne., mutta silti suuri osa lapsista putoaa täysin kärryiltä. Mistä on kyse? Nykyvanhemmat eivät tässä ole mielestäni sen laiskempia kuin ennenkään.

Ihmettelen samaa jo siksi, että kyllähän sanavaraston pitäisi jonkin verran kasvaa jo pelkästään telkkaria ja Youtubea katselemalla - jos siis katsoo melko normaaleja ohjelmia. En tiedä, mitä lapset ja nuoret nykyään katsovat.

Somessa roikkuvat teinitkin lukevat jatkuvasti tekstiä ainakin kommenttien ja keskusteluiden muodossa.

Ei mikään noista tietysti kirjojen lukemista korvaa, mutta kyllä normaali sanavarasto käsitteineen karttuu muutenkin.

Ei nykyään katsota enää telkkaria. Juutuubivideoilla on arkipuhetta, harvemmin mitään kuvailevia sanoja. Jos katsotaan jotain pidempää juttua, se on amerikkalainen elokuva. Tekstityksiä ei enää tee ammattilaiset, joten niidenkin laatu on heikentynyt.

Pitkiä tekstejä ei enää lueta, tekstin merkitystä ei ymmärretä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on pienestä pitäen istunut vaunuissa ja yrittänyt viihtyä samalla, kun äiti/isä/joku on vain tuijottanut kännykkäänsä huomioimatta lasta ja jatkoa on seurannut muuna lapsen huomiotta jättämisenä lapsuuden ajan, niin mitäpä siitä muuta seuraa kuin sanavarastoltaan heikko lapsi-ihminen. Ei ymmärrä käsitteitä, ei tajua abstrakteja asioita, juuri ja juuri tajuaa näkemänsä konkreettisen asian ehkä, ei osaa keskustella eikä halua lukea, koska ei edes näe missään kirjoja. Tuijottaa kännykkäänsä, kuten vanhemmat ovat opettaneet omalla käytöksellään.

Olen kaupassa töissä. Ja olen huomannut että aika usein kun pieni lapsi kiljuu sydäntäsärkevästi, juuri sen lapsen äiti on uppoutunut kännykkäänsä ja tuskin kääntää katsettaan pois älylaitteestaan lapsensa huutaessa.

Onhan tämä rappio ollut todettavissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Olen huomannut selvästi älylaitteiden vaikutuksen lapsiin ja nuoriin. Työpaikallani otetaan tet-harjoittelijoita ja oikeasti analoginen kello tuottaa vaikeuksia. Esim. Vartti on tuntematon käsite.

Tämän olen aiemminkin kertonut tänne palstalle mutta laitetaan vielä. Pyysin erästä harjoittelijaa laittamaan asiakirjoja malleihin aakkosjärjestykseen. Järjestys oli q,w,e,r,t,y.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on ekaluokalla. 4 päivänä viikossa tulee läksy: illalla luettava aikuiselle ääneen 10 minuuttia. Oman taitotason mukaan saa valita tekstin (osa lukee vasta yksittäisiä sanoja, osa kokonaisia tekstejä). Tämä on ollut mielestäni aika hyvä käytäntö, ollaan molemmat tykätty lapsen kanssa. Sitä vain olen miettinyt, että toivottavasti yksikään vanhempi ei fuskaa tässä ja laita allekirjoitusta lapsen lukupassiin, vaikka lukutuokiota ei pidettykään...

Voisiko lukea vaikka jotain dialogia niin, että aikuinen lukee toisen ja lapsi toisen vuorosanat?

Varmaan voisi, ihan hyvä idea. Kunhan pitää huolta, että lapselle tulee se 10 min täyteen ääneen lukemista. Aikuisen lukemia vuorosanoja ei siis pidä laskea mukaan tuohon aikaan.

Mutta takaisi sen, että molemmat ovat hereillä ja mukana hommassa.

Kyllä, sen takia sanoinkin, että se on hyvä idea. Erityisesti jos 10 minuuttia tavallista tekstiä jo aiheuttaa tylsistymisen tai huomion herpaantumisen. Meillä ei onneksi ole ollut tuota ongelmaa.

Mappeihin siis.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä rappio ollut todettavissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Olen huomannut selvästi älylaitteiden vaikutuksen lapsiin ja nuoriin. Työpaikallani otetaan tet-harjoittelijoita ja oikeasti analoginen kello tuottaa vaikeuksia. Esim. Vartti on tuntematon käsite.

Tämän olen aiemminkin kertonut tänne palstalle mutta laitetaan vielä. Pyysin erästä harjoittelijaa laittamaan asiakirjoja malleihin aakkosjärjestykseen. Järjestys oli q,w,e,r,t,y.

Qwerty - voi apua! Kiitos päivän nauruista! :D

Asioilla on elinkaarensa. 1980-luku oli ihmislajin huippuhetki. Se on ollu alamäkeä siitä lähtien. Hedelmä oli silloin kypsä ja nyt pehmenee ja lässähtää.

Vierailija kirjoitti:

Asioilla on elinkaarensa. 1980-luku oli ihmislajin huippuhetki. Se on ollu alamäkeä siitä lähtien. Hedelmä oli silloin kypsä ja nyt pehmenee ja lässähtää.

Eipä ole ensimmäinen notkahdus ihmislajin historiassa.

Vierailija kirjoitti:

Naisten osuus opettajista vuonna 2019: 78%

Sanavarasto opitaan kotona. Jos lapselle ei puhuta eikä lueta kirjoja, tehdään valtava karhunpalvelus lapselle. Neuvolassa tästä varoiteltiin jo 2000- luvun alussa... vauvan kanssa pitää jutella.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä rappio ollut todettavissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Olen huomannut selvästi älylaitteiden vaikutuksen lapsiin ja nuoriin. Työpaikallani otetaan tet-harjoittelijoita ja oikeasti analoginen kello tuottaa vaikeuksia. Esim. Vartti on tuntematon käsite.

Tämän olen aiemminkin kertonut tänne palstalle mutta laitetaan vielä. Pyysin erästä harjoittelijaa laittamaan asiakirjoja malleihin aakkosjärjestykseen. Järjestys oli q,w,e,r,t,y.

Aakkosjärjestystä ei enää osata, koska sitä ei periaatteessa tarvita. Tietoa ei haeta enää puhelinluettelosta ja sanastosta, vaan suoraan netin hakutoiminnolla.

Koulu ei ole joko huomannut opettaa tätä taitoa tai sitten se ei vaan pysy yllä, kun sitä ei arjessa tarvita.

Mä huomasin jo kauan sitten, että mun neljävuotiaalla oli parempi sanavarasto ja ilmaisutaito kuin monilla bloggareilla. 😆

Eli kyllä se vaikuttaa tietysti, paljonko ja mitä lapselle luetaan, mutta myös miten ja mitä puhutaan. Joillakin on vain käsittämättömän rajoittunut kyky puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee. Jos vanhemmat eivät lue lapsille ja tutustuta heitä kirjojen maailmaan niin koululla on vaikea työ korjata asia. Kotona pitäisi oppia muitakin pitkäjänteisyyttä vaativia asioita. Ihan vaikka lautapelien pelaaminen jne asiat opettavat lapselle keskittymistä, sääntöjä ja pitkäjänteisyyttä. Jos lasten kanssa ei tehdä mitään (lue: vanhemmat viettävät aikansa netissä ym) ja lapset viettävät vapaa-aikansa miten haluavat niin huonot eväät saavat koulua ja elämää varten.

Miksi tässä maassa sitten maksetaan helvetisti veroja kouluja varten jos kerran kotoa lähtee?????

Mitä helvettiä te opettajat teette siellä kouluissa???????

Sama opetus ja toisella on ka 5,5 ja toisella 9,5?

Mistähän johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee. Jos vanhemmat eivät lue lapsille ja tutustuta heitä kirjojen maailmaan niin koululla on vaikea työ korjata asia. Kotona pitäisi oppia muitakin pitkäjänteisyyttä vaativia asioita. Ihan vaikka lautapelien pelaaminen jne asiat opettavat lapselle keskittymistä, sääntöjä ja pitkäjänteisyyttä. Jos lasten kanssa ei tehdä mitään (lue: vanhemmat viettävät aikansa netissä ym) ja lapset viettävät vapaa-aikansa miten haluavat niin huonot eväät saavat koulua ja elämää varten.

Miksi tässä maassa sitten maksetaan helvetisti veroja kouluja varten jos kerran kotoa lähtee?????

Mitä helvettiä te opettajat teette siellä kouluissa???????

No ei ne sun mukulat siellä koulussa vielä 1-vuotiaana ole. Lukutaito on aloitettava pienestä alkaen, niin että aikuinen lukee. Oppivat ymmärtämään, että mikä pointti siinä lukemisessa edes on. Ilmeisesti osa ei ole nykyään oppinut sitä edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee. Jos vanhemmat eivät lue lapsille ja tutustuta heitä kirjojen maailmaan niin koululla on vaikea työ korjata asia. Kotona pitäisi oppia muitakin pitkäjänteisyyttä vaativia asioita. Ihan vaikka lautapelien pelaaminen jne asiat opettavat lapselle keskittymistä, sääntöjä ja pitkäjänteisyyttä. Jos lasten kanssa ei tehdä mitään (lue: vanhemmat viettävät aikansa netissä ym) ja lapset viettävät vapaa-aikansa miten haluavat niin huonot eväät saavat koulua ja elämää varten.

Miksi tässä maassa sitten maksetaan helvetisti veroja kouluja varten jos kerran kotoa lähtee?????

Mitä helvettiä te opettajat teette siellä kouluissa???????

Niinpä. Nykyään on vieläpä historiallisen vähän oppilaita...

Olen pari kertaa kuunnellut bussissa, kuinka pieni lapsi ja hänen vanhempansa ovat jutelleet leppoisasti koko matkan ajan. Ja kuunnellessani tajunnut, miten vieras ilmiö se on nykyään. Ihan huomio kiinnittyy lapsensa kanssa juttelevaan vanhempaan. Kerran tuli melkein kyyneleet silmiin kun kuulin tällaisen keskustelun. Teki mieli mennä sanomaan vanhemmalle, miten hieno isä/äiti hän on. Yleensä molemmat ovat hiljaa tai korkeintaan lapsi yrittää jollain äänekkäällä tavalla saada vanhempansa huomiota. Ei nyt liity suoraan lukemiseen mutta ylipäätään vuorovaikutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.

Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".

Ystäväni rajattomasti pelaavalle lapselle koulusta sanottiin juuri tuota että sanavarasto on heikko ikätasoiselle. Ei ole koskaan lukenut mitään. Vanhemmat eivät tuohon reagoineet, on niin vaikeaa.

Todella pelottavaa. Tuo, ettei joku yläkoululainen tiennyt vuodenaikoja kuulostaa uskomattomalta. Tai että kutosluokkalaiset lukevat kuvakirjoja.

Mitä täällä on tapahtunut ja miten tuollaisista ihmisistä voi tulla kunnollisia aikuisia?