Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pysähdyin oikein miettimään, voiko Suomessa olla ainuttakaan lasta, joka ei tietäisi, mikä on esimerkiksi tuo 421:n mainitsema kaktus.

Minun lapseni ei ainakaan tiennyt, vaikka hänelle oli luettu päivittäin. Jos ei kotona ole kaktuksia tai Lucky Luke kuulu lukemistoon, niin eipä se juuri vastaan tule.

Muistaakseni kaktus tuli 4-vuotisneuvolassa, siellähän ne laajat testit ovat.

T. 421, jostakin syystä paljon alapeukkuja saanut.

Meillä kaktus löytyy jostain vauvojen katselukirjasta. Kaktuksia näkee myös mm. kasvitieteellisessä puutarhassa ja muissa vastaavissa paikoissa, jos kotoa ei löydy.

Neuvolan testeissä ei ole olennaista tietää mikä kaktus on vaan tuottaa sana oikein puheessa. Monille nelivuotiaille tuo voi olla vielä hankala ääntää samoin kuten esim. ketsuppi.

Vierailija kirjoitti:

On todella huolestuttavaa, kun yläkoululainen sanoo 4-5 kappaleen olevan liian pitkä koealua ja siitäkin puolet tehtäviä ja kuvia. Ja nämä menevät lukioon (eivät siis hae sinne, vaan puheessaan menevät). Kyllä leuka putoaa lattiaan, kun koealueena on koko kirja ja koeviikkona useampi kirja.

Matematiikassa huomaa sen, että sanallinen tehtävä, joka koostuu 3-4 virkkeestä, on ihan liian pitkä eikä oppilas jaksa edes lukee tehtävänantoa. Tehtävää aletaan tekee vain luvuilla, mitä tehtävässä näkyy, ja kun kysyy, että mitä sinä oikein lasket ja miksi, vastaus voi olla ”no eiks nää luvut jaettu” (esim. prosenttilasku). Kun kysyy, että miksi jaat näin päin, vastaus on ”no, kun toi toinen on isompi luku”. (Tehtävänä voi olla, että tuotteen hinta nousi jne.) ”Luitko tehtävän?” - En mä jaksanut…”No, mistä sä tiedät, mitä sun pitää laskea?” - No, päättelin et toi isompi luku on se jakaja…

Jos oppilaiden kanssa katsoo dokumenttia käsiteltävästä aiheesta, kaikki on ”jee! dokkari! 5 minuuttia myöhemmin parilla on jo kännykät esillä, josta saa huomauttaa. 10 minuuttia myöhemmin ja puolet ei enää seuraa dokumenttia, vaan keskustelee keskenään. Keskittymiskyky on olematon. Pitkäjänteisyyttä (jota sanaa eivät edes tiedä) ei ole.

Voisiko ne koronatestirahat laittaa vaikka koulutukseen, jotta saataisiin peruskoulussa pienempiä luokkia ja lisäresurssia sinne, minne sitä tarvitaan. Tuottaa huomattavasti enemmän kuin pari kertaa viikossa tikut nokassa…

Saman olen opena havainnut, ehkä viiden vuoden sisään tämä varsinainen keskittymiskyvyn romahdus tapahtunut. Muistan, kun aikoinaan tuli nörtit ja tietokonepelaaminen ja ajattelin, että mitähän tästä tulee. No, useimmat pelaajat olivat fiksuja, monet hyvinkin älykkäitä, tai sitten ihan tavallisia vähän huolimattomia poikia. Havaintokyky ja muisti olivat ihan ok, ehkä pientä ylivilkkauta paljon pelaavilla. Mutta jos antoi mielekkään tehtävän, pystyivät tekemään (opetan äidinkieltä). Mutta nyt, yksi väline, älypuhelin, pystyy kahlitsemaan haltijansa näin totaalisti! Aheuttamaan henkisten kykyjen köyhtymisen. Oppimisen edellytyksiä ovat lähimuisti ja tarkkaavaisuus sekä keskittymiskyky, ja nämä kaikki ovat ihan retuperällä. Eikä tätä asiaa hoideta kurinpidolla, aivot on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opintojeni loppusuoralla ja olen tällä hetkellä aineenopettajaopinnoissa. Mitä pidemmälle edetään opinnoissa, sitä vihaisemmaksi olen tullut siitä, että koko Suomen opintojärjestelmä on ajettu niin pohjalle ja alas että hävettää.

Amiksessa osaamisvaatimus äidinkielen ja kirjallisuuden osalta on tällä hetkellä se, että läpi pääsee sillä, että kykenee tekemään jonkunlaisen tekstin opettajan avustuksella - käytännössä niin, että opettaja sanelee tekstin ja oppilas kirjoittaa sen. Yhtä ainutta reklamaatiosähköpostia kirjoitetaan 12 (!!) tuntia ja silti siihen ei suuri osa oppilaista kykene. Kirjallisuuden opetus on rakennettu sen varaan, että luetaan lyhyitä yksittäisiä virkkeitä eri kirjoista. Ei siis enää edes tähdätä siihen, että nuoret lukisivat kokonaisen kirjan - miksi siis lukisivat?

No, amiksessa tämä on jotenkin vielä perusteltavissa. Mutta sama touhu on valunut myös lukion puolelle. Harjoittelussa tuli selväksi, että Tuntemattoman sotilaan lukeminen voi hyvin tarkoittaa myös elokuvan katsomista, koska kirja on liian vaikealukuinen suurimmalle osalle. Tuotetut esseet aiheesta kuin aiheesta ovat hirveää kuraa. Jo virkkeen aloittaminen isolla kirjaimella on jonkinlainen saavutus. Esseet kirjoitetaan koneella, mutta silti pisimmilläänkin on kohtuullista odottaa jotain max 200 sanaa per oppilas. Mitään ei saa siis vaatia eikä odottaa näiltä someajan kasvateilta ja sitten ihmetellään, miksi taso laskee. Oppilaat notkuvat netissä vapaa-ajalla ja tunnilla ja puhutaan tietoteknisesti taitavasta sukupolvesta, mutta silti heistä suurin osa tarvitsee kädestä pitäen opastaa erinäisille oppimisalustoille ja apua tarvitaan aivan kaikessa alkaen siitä, miten Moodleen kirjaudutaan sisään. Erityisen palkitsevaa on käyttää tähän samaan rumbaan joka tunnin alussa aikaa se ensimmäinen vartti. Samat naamat ovat kykenemättömiä kirjoittamaan omaa salasanaansa koko kolmivuotisen lukiotaipaleensa ajan. Ohjeistuksia ei koskaan ymmärrettävä kerrasta, koska jopa ”huippulukion” oppilaat kiekuvat ”mä en ymmärrä” jo kauan ennen kuin mitään ohjeistuksia on edes saatettu loppuun.

Oppilailla ei siis ole mitään keskittymiskykyä eikä heiltä ei voi odottaa eikä vaatia mitään. Todella, todella surullista.

Kiitos realistisesta kuvauksesta. Tässä kommenttiketjussa huomaa, ettei suurella osalla kommentoijista ole harmainta hajuakaan miten heikko tilanne nyt on. Ihmetellään vaan miksi sana kirnu pitäisi osata. Kirnu ei ole se ongelma vaan ne paljon tavallisemmat sanat, joita nuoret eivät enää hallitse. Heikoimmat yhdeksäsluokkalaiset kotimaiset nuoret osaavat vähemmän sanoja, kuin parhaat yhdeksäsluokkalaiset.

Tulevaisuudessa tarvitaan valtavan paljon henkilökohtaisia avustajia, jotka tekevät näille osaamattomille nuorille kaikki paperityöt ja hakemukset.

Todellakin palataan siihen vanhaan aikaan, kun käytiin sen kylän ainoan luku- ja kirjoitustaitoisen ihmisen luona teettämässä tekstejä. Ihminen ei todellakaan hallitse tekniikkaa, vaan tekniikka näkyy  tuhoavan ihmisen, viittaan myös planeetan kriittiseen tilaan, jonka insinööritieteet ovat saaneet aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä samaa mantraa on veisattu jo kymmeniä vuosia ja näin otetaan oikeus syyllistää vanhempia, huonoiksi vanhemmaksi.

Väittäisin, ettei koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ole vanhemmat lukeneet niin paljon ja viettäneet yhdessä aikaa lastensa kanssa, kuin 2000-luvulla. Jostakin syystä, mikään ei ole riittävästi ja kylliksi.

Ja tämä näkyy lasten ja nuorten kirjojen myyntiluvuissa ja kirjastolainoissa. Sekä käytettyjen kirjojen myynnissä kirpparilla, jotka menevät ensimmäisenä kaupaksi.

Ja jos lapset eivät ymmärrä joidenkin sanojen merkitystä, niin sehän tarkoittaa, ettei niitä enää käytetä arkikielessä esim. kiulu, kirstu, haka jne. ja vastaavasti keski-ikäiset ja vanhukset eivät myöskään ymmärrä tai tiedä tämän päivän nuorten käyttämiä sanoja, kun kieli elää ajassa.

Ja moni tämän päivän lapsi ja nuori puhuu sujuvasti useampaa kieltä, jopa ennen kouluikää, joka oli ennen 80-90-lukua harvinaista.

Kieli elää ajassa" ....Siis tässä 'lol, omg, kvg-ajassa', juu, siinä se kyllä tuntuu elävän .. Ja 'triggeröitymisessä' yms. fingliskan uudissanoissa. 

Mutta en nyt kyllä tuota alle kouluikäisten 'useamman kielen sujuvaa taitoa' pitäisi kuitenkaan kovin uskottavana väitteenä. Siinä iässähän eivät näet edes aikuisuuden käsitteetkään voi olla  ihmisellä vielä tajunnassaan selvillä. Eli lapset ovat nykyäänkin lapsia tajunnaltaan, kuten aina ennenkin. 

Taidat olla joku museon varastosta karannut pölyinen fossiili jos et halua ymmärtää nykykieltä ja elää ajassa.

"Koollautitko" nyt boomeria...?

'

Niin, woke-tyyliin "ystävällisesti"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti lasten ja nuorten keskuudessa ei ole kovin suosittua tai siistiä olla lukutoukka. Itse olin lukutoukka ja erityisesti yläasteella siitä sai kuulla kuittailuja muilta, erityisesti pojilta, mikä tuntui pahalta.

"nörtti! Hikke!" "no jee jotain lukemista" "ei kukaan jaksa lukemista" "kirjat on tylsiä" "lukeminen on homoille. " Yleinen ilmapiiri jopa halveksui lukemista ja lukijoita.

Toisaalta myös mietin, minkä takia lapsille ei anneta hyviä kirjoja luettavaksi, jos tavoitteena on lukemiseen innostaminen? Jos yläasteeseen mennessä ei ole oppinut innostumaan kirjoista, ei mikään ihme, jos Kalevalan tai Tuntemattoman sotilaan lukeminen tuntuu hirveän vastenmieliseltä (sitä se oli jopa minulle, vaikka tykkäsinkin lukea, hirveää puuduttavaa pakkopullaa, joka tuskalla vedettiin läpi). Sen sijaan muistan, kuinka meille annettiin joskus luettavaksi joku nuorten dekkari ja se innosti ja sai kehuja jopa pojilta.

Hieman hymyilyttää, kun henkilö, joka on käynyt "yläasteen", kertoo, mikä on nuorten keskuudessa "siistiä".

Hän käyttää oman aikansa tavallista kieltä.

Ylä- ja alakoulu tuovat mieleen kansakoulun.

Olen lukenut nelivuotiaasta lähtien todella paljon. Mielestäni jylhä EI ole mikään normaali sana lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti lasten ja nuorten keskuudessa ei ole kovin suosittua tai siistiä olla lukutoukka. Itse olin lukutoukka ja erityisesti yläasteella siitä sai kuulla kuittailuja muilta, erityisesti pojilta, mikä tuntui pahalta.

"nörtti! Hikke!" "no jee jotain lukemista" "ei kukaan jaksa lukemista" "kirjat on tylsiä" "lukeminen on homoille. " Yleinen ilmapiiri jopa halveksui lukemista ja lukijoita.

Toisaalta myös mietin, minkä takia lapsille ei anneta hyviä kirjoja luettavaksi, jos tavoitteena on lukemiseen innostaminen? Jos yläasteeseen mennessä ei ole oppinut innostumaan kirjoista, ei mikään ihme, jos Kalevalan tai Tuntemattoman sotilaan lukeminen tuntuu hirveän vastenmieliseltä (sitä se oli jopa minulle, vaikka tykkäsinkin lukea, hirveää puuduttavaa pakkopullaa, joka tuskalla vedettiin läpi). Sen sijaan muistan, kuinka meille annettiin joskus luettavaksi joku nuorten dekkari ja se innosti ja sai kehuja jopa pojilta.

Hieman hymyilyttää, kun henkilö, joka on käynyt "yläasteen", kertoo, mikä on nuorten keskuudessa "siistiä".

Hän käyttää oman aikansa tavallista kieltä.

Kyllä. Hän kertoo oman aikansa kielellä oman aikansa käsityksen siitä, mikä on nykynuorten mielestä "siistiä". Siis entisajan nykynuorten.

Kyllä kaikki osaavat lukea. Porvoosta tuulee selvä provo.

Vierailija kirjoitti:

Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:

eines

ilmentyä

lisäaine

silmu

runko

neulanen

Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.

Itse järkytyin kun tajusin, ettei nelosluokkalaiseni osannut kuukausia! Itse en ollut tajunnut niitä opettaa kun oletin, että niitä opetellaan jo päiväkodista alkaen. Kuulemma koulussakaan ei ole ikinä vaadittu niitä opettelemaan. Nyt sitten kotona opeteltiin ne. Mitähän kaikkea muuta oleellista asiaa koulussa jääkään nykypäivänä opettelematta...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti lasten ja nuorten keskuudessa ei ole kovin suosittua tai siistiä olla lukutoukka. Itse olin lukutoukka ja erityisesti yläasteella siitä sai kuulla kuittailuja muilta, erityisesti pojilta, mikä tuntui pahalta.

"nörtti! Hikke!" "no jee jotain lukemista" "ei kukaan jaksa lukemista" "kirjat on tylsiä" "lukeminen on homoille. " Yleinen ilmapiiri jopa halveksui lukemista ja lukijoita.

Toisaalta myös mietin, minkä takia lapsille ei anneta hyviä kirjoja luettavaksi, jos tavoitteena on lukemiseen innostaminen? Jos yläasteeseen mennessä ei ole oppinut innostumaan kirjoista, ei mikään ihme, jos Kalevalan tai Tuntemattoman sotilaan lukeminen tuntuu hirveän vastenmieliseltä (sitä se oli jopa minulle, vaikka tykkäsinkin lukea, hirveää puuduttavaa pakkopullaa, joka tuskalla vedettiin läpi). Sen sijaan muistan, kuinka meille annettiin joskus luettavaksi joku nuorten dekkari ja se innosti ja sai kehuja jopa pojilta.

Hieman hymyilyttää, kun henkilö, joka on käynyt "yläasteen", kertoo, mikä on nuorten keskuudessa "siistiä".

Hän käyttää oman aikansa tavallista kieltä.

Kyllä. Hän kertoo oman aikansa kielellä oman aikansa käsityksen siitä, mikä on nykynuorten mielestä "siistiä". Siis entisajan nykynuorten.

Yläasteelta pääsin pois 10vuotta sitten. Edelleen olen nuorison kanssa tekemisissä työni kautta(myös kouluissa) ja sama meno jatkuu.

Muutaman vuoden vanha uutinen: 

"Sanavarasto surkastuu: omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50 000–70 000 sanaa; nuori, joka ei lue, vain runsaat 15 000."

https://yle.fi/uutiset/3-8711651

Mitenhän mahtaa pärjätä noin huonolla sanavarastolla elämässä?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:

eines

ilmentyä

lisäaine

silmu

runko

neulanen

Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.

Itse järkytyin kun tajusin, ettei nelosluokkalaiseni osannut kuukausia! Itse en ollut tajunnut niitä opettaa kun oletin, että niitä opetellaan jo päiväkodista alkaen. Kuulemma koulussakaan ei ole ikinä vaadittu niitä opettelemaan. Nyt sitten kotona opeteltiin ne. Mitähän kaikkea muuta oleellista asiaa koulussa jääkään nykypäivänä opettelematta...?

Koulussa opetetaan kaikenlaisia juttuja, mutta jo kahdeksikon saaneelta oppilaalta on jäänyt aika paljon oppimatta. Yhdeltä kuukaudet, toiselta aakkoset ja muutamalta sujuva lukutaito.

Olemme ns. Kansainvälistyneet väestön osalta. Ja siksi siirryttiin ilmiöoppimiseen perusopetuksessa jotta heti tutustuttaisiin yhteiskuntaan uudesta näkökulmasta kun teoreettinen kirjaopiskelu ei suju. Opetuksen laatua heikennettiin tiedätte kyllä miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

xxxl koko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.

Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".

Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?

Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?

Koulumme englannin opettajan mukaan, kielitaito on parantunut vain pienellä osalla oppilaista. Loput osaavat englantia ihan yhtä huonosti kuin ennenkin osattiin.

Joudun usein tulkkaamaan ja kääntämään englanninkielisiä tekstejä jopa lukiolaisille. Käytämme englanninkielisiä tekstejä lähteinä, mutta oppilaat eivät yleensä meinaa ymmärtää niitä. Ne muutamat poikkeukset toki osaavat.

Vain sillä osalla on merkitystä ja tulevaisuus joka osaa sitä englantia erittäin hyvin. Se osa, joka ei osaa englantia, voi sitten aikuisena miettiä siellä kortistossa että mikseivät panostaneet englannin opiskeluun kun eivät saa kotimaista eivätkä kansainvälistä työtä heikon englannintaidon takia. Kyllä se naiivin tason englannin osaaminen on vaatimus tämän päivän työelämässä eikä sitä ilman pärjää.

Kaikki asiatiedon oppiminen perustuu hyvinkin pitkälti oman äidinkielen hallintaan. Miten kirjoitat muodoltaan järkevän ja loogisen esseen vaikkapa biologiasta jos et osaa kirjoittaa faktoja selkeällä ja jäsennellyllä suomenkielellä? Toki monia taitoja voidaan oppia ilman kieltä. Mutta myös vieraiden kielten oppiminen perustuu pitkälti siihen että se oma äidinkieli pitää olla myös hallussa. Poikkeuksena pikkulapset joiden kielenomaksumistapa on erilainen kuin myöhemmin. 

Muuten huvittava typo tuo "naiivin tason englannin osaaminen". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

xxxl koko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.

Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".

Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?

Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?

Koulumme englannin opettajan mukaan, kielitaito on parantunut vain pienellä osalla oppilaista. Loput osaavat englantia ihan yhtä huonosti kuin ennenkin osattiin.

Joudun usein tulkkaamaan ja kääntämään englanninkielisiä tekstejä jopa lukiolaisille. Käytämme englanninkielisiä tekstejä lähteinä, mutta oppilaat eivät yleensä meinaa ymmärtää niitä. Ne muutamat poikkeukset toki osaavat.

Vain sillä osalla on merkitystä ja tulevaisuus joka osaa sitä englantia erittäin hyvin. Se osa, joka ei osaa englantia, voi sitten aikuisena miettiä siellä kortistossa että mikseivät panostaneet englannin opiskeluun kun eivät saa kotimaista eivätkä kansainvälistä työtä heikon englannintaidon takia. Kyllä se naiivin tason englannin osaaminen on vaatimus tämän päivän työelämässä eikä sitä ilman pärjää.

Kaikki asiatiedon oppiminen perustuu hyvinkin pitkälti oman äidinkielen hallintaan. Miten kirjoitat muodoltaan järkevän ja loogisen esseen vaikkapa biologiasta jos et osaa kirjoittaa faktoja selkeällä ja jäsennellyllä suomenkielellä? Toki monia taitoja voidaan oppia ilman kieltä. Mutta myös vieraiden kielten oppiminen perustuu pitkälti siihen että se oma äidinkieli pitää olla myös hallussa. Poikkeuksena pikkulapset joiden kielenomaksumistapa on erilainen kuin myöhemmin. 

Muuten huvittava typo tuo "naiivin tason englannin osaaminen". 

Ohis. Lainaan tuosta edelliseltä virkkeen tähän, kun aika on loppumassa enkä löydä hänen kirjoitustaan.

"Kyllä se naiivin tason englannin osaaminen on vaatimus tämän päivän työelämässä eikä sitä ilman pärjää."

Maailmalla puhutaan aika kamalaa rallienglantia vielä hurjemmalla aksentilla kuin suomalaisilla on, eikä se työntekoa estä.

Vierailija kirjoitti:

No ihan alkuun voisi ottaa lapsilta ne kännykät jäähylle ainakin koulupäivän ajaksi. Minusta on ihan käsittämätöntä että lapset saavat pitää puhelimet mukanaan luokassa. Puhelimet ja some on tuhonneet ison osan kasvavien lasten ja nuorten aivokapasiteettia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tuloksena on "functional illiterates" jotka teoriassa osaavat kyllä lukea, mutta luetusta ei jää mitään päähän tai sisältö ei aukea alun perinkään.

Suomi pärjää vielä, mutta parikymmentä vuotta kun kuluu, asutaan maassa joka jakautuu koulutettuihin ja lukutaitoisiin sekä työttömiin tupeksijoihin ja hanttihommia tekeviin jotka ovat totaalisesti syrjäytyneet ja suuttuneet yhteiskunnalle surkeudestaan. Ja heidän lapsillaan ei ole mitään saumaa parempaan elämään kun vanhemmatkaan eivät osaa siihen kannustaa.

Juuri näin. Nyt teknologiaa käytetään liikaa kouluissa ihan teknologian vuoksi, teknologia muuttunut itseisarvoksi. On kuitenkin viitteitä siitä, että käsinkirjoitettuna muistiinpanot jäävät paljon paremmin mieleen kuin koneella/tabletilla kirjoittaessa. 

Lastenleirillä otettiin sääntö, että puhelimilla ei pelata leirin aikana. Päivän lopuksi yksi poika ihan tärisi, kun hän odotti niin paljon että pääsee taas pelaamaan. 6h ilman pelaamista... 

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut nelivuotiaasta lähtien todella paljon. Mielestäni jylhä EI ole mikään normaali sana lapsille. 

Ope valitsi huonon esimerkin. Oppilaat eivät osaa paljon tavallisempiakaan sanoja. Esimerkiksi sana puro on ollut outo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan alkuun voisi ottaa lapsilta ne kännykät jäähylle ainakin koulupäivän ajaksi. Minusta on ihan käsittämätöntä että lapset saavat pitää puhelimet mukanaan luokassa. Puhelimet ja some on tuhonneet ison osan kasvavien lasten ja nuorten aivokapasiteettia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tuloksena on "functional illiterates" jotka teoriassa osaavat kyllä lukea, mutta luetusta ei jää mitään päähän tai sisältö ei aukea alun perinkään.

Suomi pärjää vielä, mutta parikymmentä vuotta kun kuluu, asutaan maassa joka jakautuu koulutettuihin ja lukutaitoisiin sekä työttömiin tupeksijoihin ja hanttihommia tekeviin jotka ovat totaalisesti syrjäytyneet ja suuttuneet yhteiskunnalle surkeudestaan. Ja heidän lapsill

aan ei ole mitään saumaa parempaan elämään kun vanhemmatkaan eivät osaa siihen kannustaa.

Juuri näin. Nyt teknologiaa käytetään liikaa kouluissa ihan teknologian vuoksi, teknologia muuttunut itseisarvoksi. On kuitenkin viitteitä siitä, että käsinkirjoitettuna muistiinpanot jäävät paljon paremmin mieleen kuin koneella/tabletilla kirjoittaessa. 

Pääkaupunkiseudulla koulujen opetussuunnitelmaan on laitettu määräys, kuinka paljon opetusta piti järjestää laitteita käyttäen. Sitä oli yli puolet.

Eikö kukaan näe tekopyhänä, että lähes joka kommentti keskustelussa on kirjoitettu puhelimella ? Samaan aikaan vaaditaan, että lapset pois puhelimilta. Millaista mallia näytätte, kun palstailette päivät pitkät puhelimella?

Kuinka moni aikuinen on tänäänkään hetkeäkään kirja kädessä?