Lue keskustelun säännöt.
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (738)
Englanti. Some pyörii englannin kielellä. Suomea ei tarvitse mihinkään, mikä nuoria kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon melko varma, että joidenkin vuosien päästä digitalisaatiota aletaan pitää aivan valtavana harha-askeleena ja kummastellaan, miten sen annettiin noin vain tapahtua ja muuttaa ihmisten sosiaalinen ja yksityinen elämä täysin. Ilman että on ymmärretty sen laajuutta ja vaikutusvaltaa ihmisen kehityksessä ja mielen toiminnassa.
Onhan elämä muuttunut aika lailla. Kun itse olin esim. 11, kirjasto oli ihan parhaita paikkoja ja luin kaikenlaisia kirjoja iltapäivät koulun jälkeen (jos ei ollut harrastuksia tai kavereiden kanssa hengailua). Kauhea ajatus, että sen sijaan olisin selannut jotain 15 sekunnin tiktok-tanssivideoita yksi toisensa jälkeen.Ainahan sitä on kauhisteltu uusia kehityslinjoja, telkkaria ja radiota ja milloin mitäkin, mutta kyllä some ja pienen ruudun oikeasti loputon ja joka suuntaan rajaton ärsykevirta on aika radikaalia. Ei se ole mitenkään verrattavissa televisioon. Hyviä puolia on myös, mutta luulen että ne jäävät huonojen varjoon.
Yksi syy on se, että on haluttu väkisin korjata sellaista, mikä ei ole ollut rikki. Uudistaa uudistamisen vuoksi.
Kouluopetus on periaatteessa ollut muuttumatonta jo vuosisatoja. Opettaja opettaa luokan edestä, oppilaat tekevät hiljaa pulpeteissaan suorituksen toistoja. Ja sehän toimii!
Nyt oppimisesta on pitänyt tehdä keskustelevaa ja kivaa ja ilmiöpohjaista, paikkaan sitomatonta söhellystä. Tulokset ovat aika karut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikkataidoissa on tapahtunut ihan järkyttävä romahdus myös.
Suomalainen nuori laskee kaksi arvosanaa huonommin kuin 20 vuotta sitten
Päivän lehdessäkin oli juuri juttu, matikkaa ei kannata tehdä kotona. Liian vaikeaa ja limaista. Ellei saa nyljettynä.
Kalaa ei nyljetä ;)
Suomustetaan / fileoidaan (?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikkataidoissa on tapahtunut ihan järkyttävä romahdus myös.
Suomalainen nuori laskee kaksi arvosanaa huonommin kuin 20 vuotta sitten
Päivän lehdessäkin oli juuri juttu, matikkaa ei kannata tehdä kotona. Liian vaikeaa ja limaista. Ellei saa nyljettynä.
Kalaa ei nyljetä ;)
Suomustetaan / fileoidaan (?)
Ja tietysti kalat perataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikkataidoissa on tapahtunut ihan järkyttävä romahdus myös.
Suomalainen nuori laskee kaksi arvosanaa huonommin kuin 20 vuotta sitten
Päivän lehdessäkin oli juuri juttu, matikkaa ei kannata tehdä kotona. Liian vaikeaa ja limaista. Ellei saa nyljettynä.
Kalaa ei nyljetä ;)
Suomustetaan / fileoidaan (?)
Kyllä matikka nimenomaan nyljetään eli nahka revitään irti.
Suomustamisessa poistetaan vain suomut, joita matikalla ei ole ja fileoiminen taas on se tekniikka, joss file irrotetaan nahasta - nyljetty matikka ei ole fileinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:
eines
ilmentyä
lisäaine
silmu
runko
neulanen
Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.
Tuo varmaan on vitsi. Joku "ilmentyä" on hädin tuskin suomea. Oikea sana on ilmetä tai sitten jotain ihan muuta. Hupaisia nämä esimerkit "huonosta" kielitaidosta. Jylhää on meno, ihan silmuissa lukutaito.
Siitä oudosta "verbistä" on varmaankin jäänyt m-kirjain pois, on tietysti tarkoitettu substantiivia ilmentymä.
Ilmentymä-sana voidaan englanniksi kääntää sanoilla expression tai manifestation.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin nuorena Edgar Alan Poen romaania muinaisenglanniksi.
Poikaystävälläni oli jättimäinen englanti/englanti sanakirja.
Aina kun tuli outo sana , etsin merkityksen sanakirjasta.
Olin tuolloin pitkäaikaistyötön joten aikaa oli.
Olin nuori ja nätti..mutta en päässyt edes Lindexillä haastattelua pitemmälle.
En päässyt myöskään yliopistoon opiskelemaan englantia.
Pääsykoekirja valaisi mukavasti kielen kehitystä.
Ei oppi ojaan kaada.
Edgar Allan Poe eli 1800-luvulla, eikä silloin kyllä puhuttu ,eikä kirjoitettu mitään 'muinaisenglantia' .
Englannin kielessä oli paljon nykyisestä poikkeavia sanoja.
Miten kutsuisit itse tuon ajan englantia?
Oi viisas yliopiston käynyt?
1800-luvun englanniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molskihousu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:
eines
ilmentyä
lisäaine
silmu
runko
neulanen
Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.
Tuo varmaan on vitsi. Joku "ilmentyä" on hädin tuskin suomea. Oikea sana on ilmetä tai sitten jotain ihan muuta. Hupaisia nämä esimerkit "huonosta" kielitaidosta. Jylhää on meno, ihan silmuissa lukutaito.
Siitä oudosta "verbistä" on varmaankin jäänyt m-kirjain pois, on tietysti tarkoitettu substantiivia ilmentymä.
Ilmentymä-sana voidaan englanniksi kääntää sanoilla expression tai manifestation.
Ilmentyä on suomea. Asian voi tarkistaa netistä käden käänteessä.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Oon melko varma, että joidenkin vuosien päästä digitalisaatiota aletaan pitää aivan valtavana harha-askeleena ja kummastellaan, miten sen annettiin noin vain tapahtua ja muuttaa ihmisten sosiaalinen ja yksityinen elämä täysin. Ilman että on ymmärretty sen laajuutta ja vaikutusvaltaa ihmisen kehityksessä ja mielen toiminnassa.
Onhan elämä muuttunut aika lailla. Kun itse olin esim. 11, kirjasto oli ihan parhaita paikkoja ja luin kaikenlaisia kirjoja iltapäivät koulun jälkeen (jos ei ollut harrastuksia tai kavereiden kanssa hengailua). Kauhea ajatus, että sen sijaan olisin selannut jotain 15 sekunnin tiktok-tanssivideoita yksi toisensa jälkeen.Ainahan sitä on kauhisteltu uusia kehityslinjoja, telkkaria ja radiota ja milloin mitäkin, mutta kyllä some ja pienen ruudun oikeasti loputon ja joka suuntaan rajaton ärsykevirta on aika radikaalia. Ei se ole mitenkään verrattavissa televisioon. Hyviä puolia on myös, mutta luulen että ne jäävät huonojen varjoon.
Pahaa pelkään, että mitään herätystä ei tapahdu. Syynä on yksinkertaisesti, että aikuiset ovat itsekin niin koukussa digilaitteisiin ja keskittymiskyky on huono. Mitä olen ympärilleni katsellut, niin vähintään yhtä maanisia laitteiden käyttäjiä aikuiset ovat kuin lapsetkin. Itse asiassa diginatiivit osaavat joskus paremminkin säädellä omaa laitteiden käyttöään, kun taas nelikymppiset ovat ihan vietävissä. Ihan mikä vaan tekeminen keskeytyy, kun laite vain piippaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin adjektiiveja käytetään joka perheessä vähän erilailla joten ei kaikki voi tietää kaikkien sanojen merkityksiä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikkataidoissa on tapahtunut ihan järkyttävä romahdus myös.
Suomalainen nuori laskee kaksi arvosanaa huonommin kuin 20 vuotta sitten
Päivän lehdessäkin oli juuri juttu, matikkaa ei kannata tehdä kotona. Liian vaikeaa ja limaista. Ellei saa nyljettynä.
Kalaa ei nyljetä ;)
Suomustetaan / fileoidaan (?)
Ja tietysti kalat perataan.
Kyllähän matikka nyljetään. Ihan oikeesti. Ei edes voi suomustaa tahi perata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti lasten ja nuorten keskuudessa ei ole kovin suosittua tai siistiä olla lukutoukka. Itse olin lukutoukka ja erityisesti yläasteella siitä sai kuulla kuittailuja muilta, erityisesti pojilta, mikä tuntui pahalta.
"nörtti! Hikke!" "no jee jotain lukemista" "ei kukaan jaksa lukemista" "kirjat on tylsiä" "lukeminen on homoille. " Yleinen ilmapiiri jopa halveksui lukemista ja lukijoita.
Toisaalta myös mietin, minkä takia lapsille ei anneta hyviä kirjoja luettavaksi, jos tavoitteena on lukemiseen innostaminen? Jos yläasteeseen mennessä ei ole oppinut innostumaan kirjoista, ei mikään ihme, jos Kalevalan tai Tuntemattoman sotilaan lukeminen tuntuu hirveän vastenmieliseltä (sitä se oli jopa minulle, vaikka tykkäsinkin lukea, hirveää puuduttavaa pakkopullaa, joka tuskalla vedettiin läpi). Sen sijaan muistan, kuinka meille annettiin joskus luettavaksi joku nuorten dekkari ja se innosti ja sai kehuja jopa pojilta.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on pienestä pitäen istunut vaunuissa ja yrittänyt viihtyä samalla, kun äiti/isä/joku on vain tuijottanut kännykkäänsä huomioimatta lasta ja jatkoa on seurannut muuna lapsen huomiotta jättämisenä lapsuuden ajan, niin mitäpä siitä muuta seuraa kuin sanavarastoltaan heikko lapsi-ihminen. Ei ymmärrä käsitteitä, ei tajua abstrakteja asioita, juuri ja juuri tajuaa näkemänsä konkreettisen asian ehkä, ei osaa keskustella eikä halua lukea, koska ei edes näe missään kirjoja. Tuijottaa kännykkäänsä, kuten vanhemmat ovat opettaneet omalla käytöksellään.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy....
....talvi, kevät. Ole hyvä.
Ja ilmansuunnat: pohjoinen, itä, etelä, länsi.
Opetellaan väli-ilmansuunnat joskus myöhemmin.
"Unelmien rantaloma vaihtui sairaalaeristykseen norjalaisperheelle. Myös kymmeniä suomalaisia on saanut positiivisen koronatestituloksen Thaimaassa, kertoo Yle."
Tuommoisen bongasin ilta-sanomista. Kirjoittamisen ammattilaiset nykypäivänä...
Tosi surullista jos lapset eivät
Enää lue. Muistan itse miten ihanaa oli lapsena uppoutua siihen kirjan tarinaan ja kuvitella kaikki ne henkilöhahmot ja paikat. Vieläkin muistan hyvin eri kirjojen ”mielikuvitukseni” :D
Mutta meillä sitten kotona suorastaan pakotettiin lukemaan. Äidin lempi harrastus oli lukeminen ja melkein pakonomaisesti jankutettiin kirjojen ja lukemisen tärkeydestä. Nyt oma kakkosluokkalainen lukee kyllä joka ilta pari lukua ja on lukenut siitä asti kun oppi lukemaan. Ei ole mikään yli innokas lukija, mutta pääasia, että vähän edes lukee joka päivä. Huomaan olevani samanlainen jankuttaja lukemisen tärkeyden suhteen kuin omat vanhempani :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi teitä.
Montako sanaa allaolevasta et ymmärrä, sanasto on samaa tasoa jylhän ja hupenemisen kanssa.
Käki kukkuu siellä ja kevät on
Vie sinne mun kaiho pohjatonEi kaiho vaan kaihoni.
Paljastit tietämättömyytesi. Se on kaiho tässä värssyssä, ei kaihoni.
Eri
Painetut lähteet, jotka katsoin, antavat "kaiho", mutta Georg Ots, Raita Karpo ja Elli Salo laulavat "kaihoni". "Kaihoni" minunkin laulumuistini sanoo. Jotkut laulavat "kaiho". Kuuntelin aika monta youtube-esitystä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotoahan se lähtee. Jos vanhemmat eivät lue lapsille ja tutustuta heitä kirjojen maailmaan niin koululla on vaikea työ korjata asia. Kotona pitäisi oppia muitakin pitkäjänteisyyttä vaativia asioita. Ihan vaikka lautapelien pelaaminen jne asiat opettavat lapselle keskittymistä, sääntöjä ja pitkäjänteisyyttä. Jos lasten kanssa ei tehdä mitään (lue: vanhemmat viettävät aikansa netissä ym) ja lapset viettävät vapaa-aikansa miten haluavat niin huonot eväät saavat koulua ja elämää varten.
Miksi tässä maassa sitten maksetaan helvetisti veroja kouluja varten jos kerran kotoa lähtee?????
Mitä helvettiä te opettajat teette siellä kouluissa???????
A) Annantko lapsesi pelata pädillä kotona kaikki illat, vai köyttekö yhdessä kirjastossa? Lukeeko lapsesi vaikka Aku Ankkaa, vai kannustatko olemaan hiljaa pädi kädessä?
B) Teettekö yhdessä vapaa-ajalla mitäön, vai tökkiikö lapsesi näyttöä zombina?
C) Katseleeko lapsesi televiosta mitään, jaksaako keskittyä 5minuuttia pitempääin vai pitääkö vain koko ajan söhlätä pädi kädessä?
Koulussa opiskellaan taitoja, joita mm. vapaa-ajalla käytetään - esimerkiksi lukemaan oppiminen. Koulussa onnrajallinen määrä tunteja eikä siellä voida korvata vapaa-aikaa ja vanhempainroolia, vaikka sitä tunnutaan haluavan aina aamupuurotarjoilusta lähtien yleisessä keskustelussa…
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti lasten ja nuorten keskuudessa ei ole kovin suosittua tai siistiä olla lukutoukka. Itse olin lukutoukka ja erityisesti yläasteella siitä sai kuulla kuittailuja muilta, erityisesti pojilta, mikä tuntui pahalta.
"nörtti! Hikke!" "no jee jotain lukemista" "ei kukaan jaksa lukemista" "kirjat on tylsiä" "lukeminen on homoille. " Yleinen ilmapiiri jopa halveksui lukemista ja lukijoita.Toisaalta myös mietin, minkä takia lapsille ei anneta hyviä kirjoja luettavaksi, jos tavoitteena on lukemiseen innostaminen? Jos yläasteeseen mennessä ei ole oppinut innostumaan kirjoista, ei mikään ihme, jos Kalevalan tai Tuntemattoman sotilaan lukeminen tuntuu hirveän vastenmieliseltä (sitä se oli jopa minulle, vaikka tykkäsinkin lukea, hirveää puuduttavaa pakkopullaa, joka tuskalla vedettiin läpi). Sen sijaan muistan, kuinka meille annettiin joskus luettavaksi joku nuorten dekkari ja se innosti ja sai kehuja jopa pojilta.
Hieman hymyilyttää, kun henkilö, joka on käynyt "yläasteen", kertoo, mikä on nuorten keskuudessa "siistiä".
Oon melko varma, että joidenkin vuosien päästä digitalisaatiota aletaan pitää aivan valtavana harha-askeleena ja kummastellaan, miten sen annettiin noin vain tapahtua ja muuttaa ihmisten sosiaalinen ja yksityinen elämä täysin. Ilman että on ymmärretty sen laajuutta ja vaikutusvaltaa ihmisen kehityksessä ja mielen toiminnassa.
Onhan elämä muuttunut aika lailla. Kun itse olin esim. 11, kirjasto oli ihan parhaita paikkoja ja luin kaikenlaisia kirjoja iltapäivät koulun jälkeen (jos ei ollut harrastuksia tai kavereiden kanssa hengailua). Kauhea ajatus, että sen sijaan olisin selannut jotain 15 sekunnin tiktok-tanssivideoita yksi toisensa jälkeen.
Ainahan sitä on kauhisteltu uusia kehityslinjoja, telkkaria ja radiota ja milloin mitäkin, mutta kyllä some ja pienen ruudun oikeasti loputon ja joka suuntaan rajaton ärsykevirta on aika radikaalia. Ei se ole mitenkään verrattavissa televisioon. Hyviä puolia on myös, mutta luulen että ne jäävät huonojen varjoon.