Lue keskustelun säännöt.
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (739)
461/739
|
13.01.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysähdyin oikein miettimään, voiko Suomessa olla ainuttakaan lasta, joka ei tietäisi, mikä on esimerkiksi tuo 421:n mainitsema kaktus.
Minun lapseni ei ainakaan tiennyt, vaikka hänelle oli luettu päivittäin. Jos ei kotona ole kaktuksia tai Lucky Luke kuulu lukemistoon, niin eipä se juuri vastaan tule.
Muistaakseni kaktus tuli 4-vuotisneuvolassa, siellähän ne laajat testit ovat.
T. 421, jostakin syystä paljon alapeukkuja saanut.
Meillä kaktus löytyy jostain vauvojen katselukirjasta. Kaktuksia näkee myös mm. kasvitieteellisessä puutarhassa ja muissa vastaavissa paikoissa, jos kotoa ei löydy.
Miksi juuri kaktus pitäisi tuntea 4-vuotiaana? Ei edes ole eurooppalainen kasviryhmä, alkuperäisenä vain Amerikoissa.
Ennemmin vaikka tyräkki. Tosin erotatko sitä edes itse kaktuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Ei yksikään. Eikä yksikään ilmaise itseään paremmin englanniksi. Noloa kun aikuinen menee mukaan teinien kuvitelmiin.
Totta, työskentelen kolmella kielellä ja väitän, että osaan englantia erittäin hyvin, mutta en todellakaan voi väittää sen olevan samalla tasolla kuin natiivin, yliopistossa opiskelleen englannin kieli. Jos puhuu paremmin englantia kuin äidinkieltään, ei se taso silti ole hyvä, suomen kielen sanavarasto on todella köyhä ja vanhemmilla peiliin katsomisen paikka. Oma lapsenikin osaa ällistyttävän hyvin englantia osittain koulun ja osittain pelaamisen myötä, mutta ei todellakaan paremmin kuin äidinkieltään. Lämmittäähän osaaminen mieltä, mutta on naurettavaa kuvitella, että lapsi osaa jotenkin poikkeuksellisen hyvin ja oikeuttaa perheen laiskuus pelaamisen edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysähdyin oikein miettimään, voiko Suomessa olla ainuttakaan lasta, joka ei tietäisi, mikä on esimerkiksi tuo 421:n mainitsema kaktus.
Minun lapseni ei ainakaan tiennyt, vaikka hänelle oli luettu päivittäin. Jos ei kotona ole kaktuksia tai Lucky Luke kuulu lukemistoon, niin eipä se juuri vastaan tule.
Muistaakseni kaktus tuli 4-vuotisneuvolassa, siellähän ne laajat testit ovat.
T. 421, jostakin syystä paljon alapeukkuja saanut.
Meillä kaktus löytyy jostain vauvojen katselukirjasta. Kaktuksia näkee myös mm. kasvitieteellisessä puutarhassa ja muissa vastaavissa paikoissa, jos kotoa ei löydy.
Meillä on hyllyllinen lasten kirjoja, mutta ei tule mieleen yhtään, joissa olisi kaktusta. Eikä sen puoleen ole kaupungissa kasvitieteellistä puutarhaakaan.
Niin kuin sanottu, tämä ei ole iso asia. Osoitus vain siitä, että jokainen sana pitää oppia jossakin tilanteessa, ja tällaisia aukkokohtia löytyy jokaiselta, vaikka miten paljon lapselle luettaisiin.
-421.[/quoteNo tuon 'kaktuksen' nyt voi oppia ihan vaikka kukkakaupan ikkunasta, tai marketin kukkaosastolta ( ellei nitä kotona satu ikkunalaudalla olemaan)
Kukkakaupat on täynnä kymmeniä eksoottisia kasveja. En näe erityistä syytä opettaa niitä järjestelmällisesti alle 4-vuotiaalle. Ennemmin aloitetaan kotipihan kasveista.
Vierailija kirjoitti:
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Koulumme englannin opettajan mukaan, kielitaito on parantunut vain pienellä osalla oppilaista. Loput osaavat englantia ihan yhtä huonosti kuin ennenkin osattiin.
Joudun usein tulkkaamaan ja kääntämään englanninkielisiä tekstejä jopa lukiolaisille. Käytämme englanninkielisiä tekstejä lähteinä, mutta oppilaat eivät yleensä meinaa ymmärtää niitä. Ne muutamat poikkeukset toki osaavat.
Vain sillä osalla on merkitystä ja tulevaisuus joka osaa sitä englantia erittäin hyvin. Se osa, joka ei osaa englantia, voi sitten aikuisena miettiä siellä kortistossa että mikseivät panostaneet englannin opiskeluun kun eivät saa kotimaista eivätkä kansainvälistä työtä heikon englannintaidon takia. Kyllä se naiivin tason englannin osaaminen on vaatimus tämän päivän työelämässä eikä sitä ilman pärjää.
Vierailija kirjoitti:
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Koulumme englannin opettajan mukaan, kielitaito on parantunut vain pienellä osalla oppilaista. Loput osaavat englantia ihan yhtä huonosti kuin ennenkin osattiin.
Joudun usein tulkkaamaan ja kääntämään englanninkielisiä tekstejä jopa lukiolaisille. Käytämme englanninkielisiä tekstejä lähteinä, mutta oppilaat eivät yleensä meinaa ymmärtää niitä. Ne muutamat poikkeukset toki osaavat.
Jees, mutta ei voine spekuloida ennekuin tietäisimme kuka pelaa ja mitä pelaa ja minkälaisia aikoja.
Omani siis aivan liikaa. Omani 11v sanavarastoa olen alkanut ihmettelemään kun sinkauttelee sanoja joita minäkään en osaa ja puhun kuitenkin aikasen hyvää englantia. Ja hän siis puhuu väliin englantia koska ei tiedä suomalaista sanaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä kun osaavat likettää ja tehdä videoita. Tulevaisuudessa maailman hukkuu oman elämän vloggaajiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole alan ammattilainen, joten ihan vilpittömästi pohdiskelen nyt ääneen. Mitä mieltä ihmiset on sarjakuvien lukemisesta? Lähipiirissäni on yksi taiteellisesti lahjakas ja tosi visuaalinen nuori. Myös aika nokkela keskustelija. Tiedän, että hänelle on luettu lapsena paljon ja hän myös tosi usein edelleen tykkää osallistua kuuntelemaan, kun nuoremmille sisaruksille luetaan iltasatuja. Hän ei kuitenkaan ole hirveän innostunut lukemaan kirjoja, mutta nauttii sarjakuvista huomattavasti. Mielikuvitustahan kuvitetut teokset eivät samalla tavalla tue, eikä sitä perinteistä lukemisen mallia, mutta onko sarjakuvien lukeminen ihan ajanhukkaa vai onko siitä edes jotain hyötyä?
Huomattava osa sanavarastostani on kartutettu juuri sarjakuvien avulla. Muistan joidenkin sanojen kohdalla jopa mistä tarinasta sen opin. Luin myös kirjoja, mutta sarjakuvia paljon enemmän kun se on nopeampaa ja vähän rennompaakin.
Aku Ankan toimitus piti ainakin ennen kunniatehtävänään käyttää rikasta kieltä ja sen kyllä huomasi.
Minkähän vuoksi se on nopeampaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysähdyin oikein miettimään, voiko Suomessa olla ainuttakaan lasta, joka ei tietäisi, mikä on esimerkiksi tuo 421:n mainitsema kaktus.
Minun lapseni ei ainakaan tiennyt, vaikka hänelle oli luettu päivittäin. Jos ei kotona ole kaktuksia tai Lucky Luke kuulu lukemistoon, niin eipä se juuri vastaan tule.
Muistaakseni kaktus tuli 4-vuotisneuvolassa, siellähän ne laajat testit ovat.
T. 421, jostakin syystä paljon alapeukkuja saanut.
Meillä kaktus löytyy jostain vauvojen katselukirjasta. Kaktuksia näkee myös mm. kasvitieteellisessä puutarhassa ja muissa vastaavissa paikoissa, jos kotoa ei löydy.
Miksi juuri kaktus pitäisi tuntea 4-vuotiaana? Ei edes ole eurooppalainen kasviryhmä, alkuperäisenä vain Amerikoissa.
Ennemmin vaikka tyräkki. Tosin erotatko sitä edes itse kaktuksesta?
Eikö nyt puhe ollutkin teini-ikäisten koululaisten äidinkielen osaamisesta ja sen tasosta ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysähdyin oikein miettimään, voiko Suomessa olla ainuttakaan lasta, joka ei tietäisi, mikä on esimerkiksi tuo 421:n mainitsema kaktus.
Minun lapseni ei ainakaan tiennyt, vaikka hänelle oli luettu päivittäin. Jos ei kotona ole kaktuksia tai Lucky Luke kuulu lukemistoon, niin eipä se juuri vastaan tule.
Muistaakseni kaktus tuli 4-vuotisneuvolassa, siellähän ne laajat testit ovat.
T. 421, jostakin syystä paljon alapeukkuja saanut.
Meillä kaktus löytyy jostain vauvojen katselukirjasta. Kaktuksia näkee myös mm. kasvitieteellisessä puutarhassa ja muissa vastaavissa paikoissa, jos kotoa ei löydy.
Miksi juuri kaktus pitäisi tuntea 4-vuotiaana? Ei edes ole eurooppalainen kasviryhmä, alkuperäisenä vain Amerikoissa.
Ennemmin vaikka tyräkki. Tosin erotatko sitä edes itse kaktuksesta?Eikö nyt puhe ollutkin teini-ikäisten koululaisten äidinkielen osaamisesta ja sen tasosta ?
Oli mutta joku ketjussa taivasteli miten "kaktus" voi olla vieras sana neuvolaikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastahan Uusi Testamentti käänettiin vuonna 2020 "nykykielelle" kun havaittiin että aikuiset suomalaiset tunsi vain noin joka kolmannen Raamatun 1992 käännöksessä käytetyistä sanoista. Katsottiin että tarvittiin uusi käännös koska Suomen kansa oli vieraantunut suurimmasta osasta aiemmassa käännöksessä käytetyistä sanoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysähdyin oikein miettimään, voiko Suomessa olla ainuttakaan lasta, joka ei tietäisi, mikä on esimerkiksi tuo 421:n mainitsema kaktus.
Minun lapseni ei ainakaan tiennyt, vaikka hänelle oli luettu päivittäin. Jos ei kotona ole kaktuksia tai Lucky Luke kuulu lukemistoon, niin eipä se juuri vastaan tule.
Muistaakseni kaktus tuli 4-vuotisneuvolassa, siellähän ne laajat testit ovat.
T. 421, jostakin syystä paljon alapeukkuja saanut.
Meillä kaktus löytyy jostain vauvojen katselukirjasta. Kaktuksia näkee myös mm. kasvitieteellisessä puutarhassa ja muissa vastaavissa paikoissa, jos kotoa ei löydy.
Meillä on hyllyllinen lasten kirjoja, mutta ei tule mieleen yhtään, joissa olisi kaktusta. Eikä sen puoleen ole kaupungissa kasvitieteellistä puutarhaakaan.
Niin kuin sanottu, tämä ei ole iso asia. Osoitus vain siitä, että jokainen sana pitää oppia jossakin tilanteessa, ja tällaisia aukkokohtia löytyy jokaiselta, vaikka miten paljon lapselle luettaisiin.
-421.[/quoteNo tuon 'kaktuksen' nyt voi oppia ihan vaikka kukkakaupan ikkunasta, tai marketin kukkaosastolta ( ellei nitä kotona satu ikkunalaudalla olemaan)
Kukkakaupat on täynnä kymmeniä eksoottisia kasveja. En näe erityistä syytä opettaa niitä järjestelmällisesti alle 4-vuotiaalle. Ennemmin aloitetaan kotipihan kasveista.
Tämä! Meillä on opetettu mustikat, puolukat, kuuset, koivut, männyt ja oman pihan perennat, mutta ei kaktusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Koulumme englannin opettajan mukaan, kielitaito on parantunut vain pienellä osalla oppilaista. Loput osaavat englantia ihan yhtä huonosti kuin ennenkin osattiin.
Joudun usein tulkkaamaan ja kääntämään englanninkielisiä tekstejä jopa lukiolaisille. Käytämme englanninkielisiä tekstejä lähteinä, mutta oppilaat eivät yleensä meinaa ymmärtää niitä. Ne muutamat poikkeukset toki osaavat.Jees, mutta ei voine spekuloida ennekuin tietäisimme kuka pelaa ja mitä pelaa ja minkälaisia aikoja.
Omani siis aivan liikaa. Omani 11v sanavarastoa olen alkanut ihmettelemään kun sinkauttelee sanoja joita minäkään en osaa ja puhun kuitenkin aikasen hyvää englantia. Ja hän siis puhuu väliin englantia koska ei tiedä suomalaista sanaa!!!
Pystyykö hän lukemaan englanninkielistä nuortenkirjaa tai lehteä? Usein pelatessa toistuu tietyt sanat ja aihepiirit, sanasto ja ilmaisut jää suppeaksi. Ja varsinkin kun suurin osa käyttää lyhenteitä. Hauskahaan se on kun osaavat joitain erioisempia sanoja, joita peleissä käytetään, mutta ei se takaa, että pärjäisivät edes yhtä normaalia päivää englanniksi, kun eivät ole oppineet arjen sanastoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opintojeni loppusuoralla ja olen tällä hetkellä aineenopettajaopinnoissa. Mitä pidemmälle edetään opinnoissa, sitä vihaisemmaksi olen tullut siitä, että koko Suomen opintojärjestelmä on ajettu niin pohjalle ja alas että hävettää.
Amiksessa osaamisvaatimus äidinkielen ja kirjallisuuden osalta on tällä hetkellä se, että läpi pääsee sillä, että kykenee tekemään jonkunlaisen tekstin opettajan avustuksella - käytännössä niin, että opettaja sanelee tekstin ja oppilas kirjoittaa sen. Yhtä ainutta reklamaatiosähköpostia kirjoitetaan 12 (!!) tuntia ja silti siihen ei suuri osa oppilaista kykene. Kirjallisuuden opetus on rakennettu sen varaan, että luetaan lyhyitä yksittäisiä virkkeitä eri kirjoista. Ei siis enää edes tähdätä siihen, että nuoret lukisivat kokonaisen kirjan - miksi siis lukisivat?
No, amiksessa tämä on jotenkin vielä perusteltavissa. Mutta sama touhu on valunut myös lukion puolelle. Harjoittelussa tuli selväksi, että Tuntemattoman sotilaan lukeminen voi hyvin tarkoittaa myös elokuvan katsomista, koska kirja on liian vaikealukuinen suurimmalle osalle. Tuotetut esseet aiheesta kuin aiheesta ovat hirveää kuraa. Jo virkkeen aloittaminen isolla kirjaimella on jonkinlainen saavutus. Esseet kirjoitetaan koneella, mutta silti pisimmilläänkin on kohtuullista odottaa jotain max 200 sanaa per oppilas. Mitään ei saa siis vaatia eikä odottaa näiltä someajan kasvateilta ja sitten ihmetellään, miksi taso laskee. Oppilaat notkuvat netissä vapaa-ajalla ja tunnilla ja puhutaan tietoteknisesti taitavasta sukupolvesta, mutta silti heistä suurin osa tarvitsee kädestä pitäen opastaa erinäisille oppimisalustoille ja apua tarvitaan aivan kaikessa alkaen siitä, miten Moodleen kirjaudutaan sisään. Erityisen palkitsevaa on käyttää tähän samaan rumbaan joka tunnin alussa aikaa se ensimmäinen vartti. Samat naamat ovat kykenemättömiä kirjoittamaan omaa salasanaansa koko kolmivuotisen lukiotaipaleensa ajan. Ohjeistuksia ei koskaan ymmärrettävä kerrasta, koska jopa ”huippulukion” oppilaat kiekuvat ”mä en ymmärrä” jo kauan ennen kuin mitään ohjeistuksia on edes saatettu loppuun.
Oppilailla ei siis ole mitään keskittymiskykyä eikä heiltä ei voi odottaa eikä vaatia mitään. Todella, todella surullista.
Jos olet ollut vain harjoittelussa lukiossa, mistä tiedät, että samat naamat ovat kykenemättömiä kirjoittamaan salasanaa koko lukioajan?
Jos opettaa kolmannen vuoden abeja, käy aiheesta keskustelua ohjaavan opettajan kanssa ja lisäksi sijaistaa samassa koulussa opintojen ohella aktiivisesti samoja naamoja vuodesta toiseen..?
Hölmö kysymys, mutta vaikka olen käynyt lukion niin en siltikään tiedä mikä on on abi. Silloin kun olin lukiossa kysyin tätä ja minulle vastattiin aina että abi on vain abi. Minusta "abi on vain abi" ei selitä että mikä on abi. Eli voisiko joku vihdoin ja viimein selittää että mikä se abi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opintojeni loppusuoralla ja olen tällä hetkellä aineenopettajaopinnoissa. Mitä pidemmälle edetään opinnoissa, sitä vihaisemmaksi olen tullut siitä, että koko Suomen opintojärjestelmä on ajettu niin pohjalle ja alas että hävettää.
Amiksessa osaamisvaatimus äidinkielen ja kirjallisuuden osalta on tällä hetkellä se, että läpi pääsee sillä, että kykenee tekemään jonkunlaisen tekstin opettajan avustuksella - käytännössä niin, että opettaja sanelee tekstin ja oppilas kirjoittaa sen. Yhtä ainutta reklamaatiosähköpostia kirjoitetaan 12 (!!) tuntia ja silti siihen ei suuri osa oppilaista kykene. Kirjallisuuden opetus on rakennettu sen varaan, että luetaan lyhyitä yksittäisiä virkkeitä eri kirjoista. Ei siis enää edes tähdätä siihen, että nuoret lukisivat kokonaisen kirjan - miksi siis lukisivat?
No, amiksessa tämä on jotenkin vielä perusteltavissa. Mutta sama touhu on valunut myös lukion puolelle. Harjoittelussa tuli selväksi, että Tuntemattoman sotilaan lukeminen voi hyvin tarkoittaa myös elokuvan katsomista, koska kirja on liian vaikealukuinen suurimmalle osalle. Tuotetut esseet aiheesta kuin aiheesta ovat hirveää kuraa. Jo virkkeen aloittaminen isolla kirjaimella on jonkinlainen saavutus. Esseet kirjoitetaan koneella, mutta silti pisimmilläänkin on kohtuullista odottaa jotain max 200 sanaa per oppilas. Mitään ei saa siis vaatia eikä odottaa näiltä someajan kasvateilta ja sitten ihmetellään, miksi taso laskee. Oppilaat notkuvat netissä vapaa-ajalla ja tunnilla ja puhutaan tietoteknisesti taitavasta sukupolvesta, mutta silti heistä suurin osa tarvitsee kädestä pitäen opastaa erinäisille oppimisalustoille ja apua tarvitaan aivan kaikessa alkaen siitä, miten Moodleen kirjaudutaan sisään. Erityisen palkitsevaa on käyttää tähän samaan rumbaan joka tunnin alussa aikaa se ensimmäinen vartti. Samat naamat ovat kykenemättömiä kirjoittamaan omaa salasanaansa koko kolmivuotisen lukiotaipaleensa ajan. Ohjeistuksia ei koskaan ymmärrettävä kerrasta, koska jopa ”huippulukion” oppilaat kiekuvat ”mä en ymmärrä” jo kauan ennen kuin mitään ohjeistuksia on edes saatettu loppuun.
Oppilailla ei siis ole mitään keskittymiskykyä eikä heiltä ei voi odottaa eikä vaatia mitään. Todella, todella surullista.
Jos olet ollut vain harjoittelussa lukiossa, mistä tiedät, että samat naamat ovat kykenemättömiä kirjoittamaan salasanaa koko lukioajan?
Jos opettaa kolmannen vuoden abeja, käy aiheesta keskustelua ohjaavan opettajan kanssa ja lisäksi sijaistaa samassa koulussa opintojen ohella aktiivisesti samoja naamoja vuodesta toiseen..?
Hölmö kysymys, mutta vaikka olen käynyt lukion niin en siltikään tiedä mikä on on abi. Silloin kun olin lukiossa kysyin tätä ja minulle vastattiin aina että abi on vain abi. Minusta "abi on vain abi" ei selitä että mikä on abi. Eli voisiko joku vihdoin ja viimein selittää että mikä se abi on?
Abiturientti (lat. abire, lähteä pois, puhekielessä abi) on yleisesti käytetty nimitys lukion viimeisen vuoden opiskelijasta, ylioppilaskokelaasta. Abiturientti on yleensä ilmoittautunut suorittamaan ylioppilastutkinnon ja valmistuu ylioppilaaksi läpäistessään tutkinnon hyväksytysti.
Vierailija kirjoitti:
432 aineenopettajaopiskelija, totta kaikki tuo, mitä kerroit. Todellakin surullista. Jopa ahdistavaa!
Aina joskus Suomessa on näitä aikuiskoulutuksen skandaaleja, joissa taivastellaan, miten kaikki koulutuksen kurssit reputtanut tai alimmalla arvosanalla läpäissyt henkilö on silti saanut pätevyyden ja työpaikan myötä vastuuta, jota ei pysty kantamaan. Vain joistakin raha- ja koulutuspoliittisista syistä hänet on päästetty systeemistä läpi työelämään, jotta tutkinto- ja työllistymisluvut pysyisivät hyvinä. Työelämässä tällaiset ihmiset voivat olla jopa hengenvaarallisia muille, ja on epäreilua, että he ovat päässeet ohituskaistaa samoihin tehtäviin aidosti pätevien kollegojen rinnalle.
Entä koulumaailmassa? Ei varsinaisia skandaaleja vaan pikemminkin huojentunutta huokailua, että tämäkin vielä 18-vuotiaana lukutaidoton pelle saatiin avustetusti ulos putkesta ja pois meidän harteilta, kun rimaa madallettiin. Aivan järjettömän kokoiset palkattujen asiantuntijoiden tiimit työskentelevät sen eteen, että joku yksi piittaamaton jonne saadaan lavastettua "koulun käyneeksi suomalaisnuoreksi".
Kaikki tuntemani opot sekä nuoret opet ovat burnoutissa.
Oli myös aika hätkähdyttävä kokemus lukea Hesarista siitä, millaista apua on tarjolla heikosti lukeville lukiolaisille. Artikkelissa ei siis käsitelty sitä, miten on mahdollista päästä lukioon heikosti lukevana. Milloin tällaisesta tuli normaalia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysähdyin oikein miettimään, voiko Suomessa olla ainuttakaan lasta, joka ei tietäisi, mikä on esimerkiksi tuo 421:n mainitsema kaktus.
Minun lapseni ei ainakaan tiennyt, vaikka hänelle oli luettu päivittäin. Jos ei kotona ole kaktuksia tai Lucky Luke kuulu lukemistoon, niin eipä se juuri vastaan tule.
Muistaakseni kaktus tuli 4-vuotisneuvolassa, siellähän ne laajat testit ovat.
T. 421, jostakin syystä paljon alapeukkuja saanut.
Meillä kaktus löytyy jostain vauvojen katselukirjasta. Kaktuksia näkee myös mm. kasvitieteellisessä puutarhassa ja muissa vastaavissa paikoissa, jos kotoa ei löydy.
Meillä on hyllyllinen lasten kirjoja, mutta ei tule mieleen yhtään, joissa olisi kaktusta. Eikä sen puoleen ole kaupungissa kasvitieteellistä puutarhaakaan.
Niin kuin sanottu, tämä ei ole iso asia. Osoitus vain siitä, että jokainen sana pitää oppia jossakin tilanteessa, ja tällaisia aukkokohtia löytyy jokaiselta, vaikka miten paljon lapselle luettaisiin.
-421.[/quoteNo tuon 'kaktuksen' nyt voi oppia ihan vaikka kukkakaupan ikkunasta, tai marketin kukkaosastolta ( ellei nitä kotona satu ikkunalaudalla olemaan)
Älkää nyt juuttuko yksittäisiin sanoihin. KAIKILLA meillä on varmasti sanoja jotka ovat menneet ohi, jopa sellaisia jotka katsotaan täysin tavallisiksi ja yleisiksi sanoiksi. Eihän kukaan voi tietää kaikkia kielen sanoja. Ei sillä ole siis väliä, jos ei tiedä sanaa kaktus, eikä juuri millään yksittäisellä sanalla.
Sitten vasta pitää huolestua, jos näitä tavallisia sanoja on monta. Siitä on kyse tässä puheenaolevassa ilmiössä.
Joku nyt vain ei ole koskaan ollut tilanteessa, jossa kaktus tulisi mainittua, eikä sen pitäisi olla mikään käsittämätön mahdottomuus. Silti voi olla laaja sanavarasto muuten. Joku toinen ehkä ei tiedä sanaa korppu, kun sellainen ei ole koskaan sattunut tulemaan vastaan. Turha miettiä, missä kaikissa tilanteissa olisi pitänyt altistua korpuille, jos nyt ei vain ole.
Vierailija kirjoitti:
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Koulumme englannin opettajan mukaan, kielitaito on parantunut vain pienellä osalla oppilaista. Loput osaavat englantia ihan yhtä huonosti kuin ennenkin osattiin.
Joudun usein tulkkaamaan ja kääntämään englanninkielisiä tekstejä jopa lukiolaisille. Käytämme englanninkielisiä tekstejä lähteinä, mutta oppilaat eivät yleensä meinaa ymmärtää niitä. Ne muutamat poikkeukset toki osaavat.Jees, mutta ei voine spekuloida ennekuin tietäisimme kuka pelaa ja mitä pelaa ja minkälaisia aikoja.
Omani siis aivan liikaa. Omani 11v sanavarastoa olen alkanut ihmettelemään kun sinkauttelee sanoja joita minäkään en osaa ja puhun kuitenkin aikasen hyvää englantia. Ja hän siis puhuu väliin englantia koska ei tiedä suomalaista sanaa!!!
Pystyykö hän lukemaan englanninkielistä nuortenkirjaa tai lehteä? Usein pelatessa toistuu tietyt sanat ja aihepiirit, sanasto ja ilmaisut jää suppeaksi. Ja varsinkin kun suurin osa käyttää lyhenteitä. Hauskahaan se on kun osaavat joitain erioisempia sanoja, joita peleissä käytetään, mutta ei se takaa, että pärjäisivät edes yhtä normaalia päivää englanniksi, kun eivät ole oppineet arjen sanastoa.
Kyllä on kirjaa tarjottu monenkinlaista ja todella vaikeeta löytää sopiva kirja. Kun kirjastossa käytiin niin huomasin että otti vain englanninkielisiä kaksi kappaletta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:
eines
ilmentyä
lisäaine
silmu
runko
neulanen
Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.
Ei voi pitää paikkansa etteikö tiedä vuodenaikoja.
Vierailija kirjoitti:
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Ei yksikään. Eikä yksikään ilmaise itseään paremmin englanniksi. Noloa kun aikuinen menee mukaan teinien kuvitelmiin.
Juuri näin.
Olen työni vuoksi kuullut lukemattoman määrän väitteitä siitä, että sejase ei ole oppinut enkuntunneilla mitään, vaan kaikki on peräisin peleistä ja ajattelukin sujuu englanniksi.
Pelit ovat hieno tapa oppia, mutta hereillä oleminen muutamalla sadalla enkuntunnilla aktiivisten pelaamisvuosien aikana on myös saattanut "hieman" luoda sitä pohjaa, jolle peleissä kielitaitoa rakennetaan.
Englanniksi ajattelevaa, suomea äidinkielenään puhuvaa ihmistä en ole vielä tavannut. Ajatteleminen on muutenkin niin monella tavalla määrittelyä keskustelun taustaksi kaipaava juttu, että harvoin ryhdyn siitä kinastelemaan. Sen totean, että jollen varta vasten pue mietteitäni sanoiksi jotain tarkoitusta, esimerkiksi oppimista, varten, en ajattele millään kielellä.
Tällaisia huomioita olen tehnyt neljännesvuosisadan mittaisen enkunammattilaisuuteni ja kielitaidon tason testaajan urani aikana.