Lue keskustelun säännöt.
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (739)
Huomattu on. Multa on kysytty merkityksiä ainakin sanoille lieka, haka, suvi, ehtoo ja kirstu. On niitä enemmänkin, mutta nuo jäi mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä koululaitos on retuperällä ja opetus mennyt kehnoksi jos ei enää osata opettaa lapsia lukemaan, siksi se koulu on olemassa jotta vanhempien ei tarvitse opettaa. Ja sitä varten koululaitoksen ylläpidosta maksetaan verorahoissa.
Oppimisen esteenä on kaksi isompaa ongelmaa: lasten yleinen keskittymiskyvyn puute ja jatkuvat häiriöt luokassa. Jos opettaja joutuu yhden oppitunnin aikana keskeyttämään opetuksen 10-20 kertaa jonkun häiriintyneen, levottoman, ilkeän tai pelleilevän oppilaan takia, niin eihän opetuksesta voi tulla mitään.
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-5807803
"Tytöt saavat samoilla koetuloksilla poikia paremmat numerot koulutodistuksiinsa, kertoo Ruotsissa tehty tutkimus. Tutkimuksessa vertailtiin 9-luokkalaisten kansallisessa tasokokeessa saamia tuloksia lasten todistusnumeroihin."
"Sama ilmiö havaittiin myös ulkomaalaistaustaisilla oppilailla, jotka saivat samoilla koetuloksilla syntyperäisiä lapsia paremmat numerot ruotsissa ja matematiikassa."
Samaa Suomessa: http://professorinajatuksia.blogspot.com/2018/05/naisopettajat-sorsivat…
Opettajista 78% on naisia. Miehet maksavat koulut. Herätkää miehet ja vaatikaa nämä opettajat roviolle.
:D No tulkaapa miehet opettamaan kouluihin!
Miksi pitäisi ostaa printtikirjoja? Tehkää ja myykää eenä, niin kuin Amazonissakin. Kun siihen e-puoleen kerran pääsee käsiksi, miksi ihmeessä ostaisi printtejä? Kyllä me kirjaihmiset sieltä ostamme ja jollei ole siihen varaa, vuokraamme. Jos on varaa, ostamme, mutta eenä. Oma verkosto on kirjaihmisiä läpikotaisin. Lukijoita, bloggareita, kirjailijoita. Kyllä me luemme ja kirjoitamme, ja kyllä ne myyvät. Eenä. Printtinä lähinnä jonkin lempikirjailijan kirjat ihan hyllyyn ihasteltaviksi. Keräilykappaleiksi. Ei luettaviksi. Me ostamme tyypillisesti kirjoja ylipäätään kuitenkin niin 1 click sormet sauhuten, että on yleinen vitsi se juttu Ostoksen sivulla rustattavasta valinnasta "lähetykseen teksti: lähetys on lahja".
Täällä Suomessa ei jääräpäisyyttään vanhanaikaisuuttaan päästy hyppäämään e-kirjan kyytiin ajoissa, jotta siitä olisi tullut se perusjuttu, ja nyt pitää rustata äänikirjoja kokonaan kirjojen tilalle. Huhheijaa.
Ja meillä Amazonista myy kyllä ihan tavallinen romantiikka, indie-nimien romantiikka pääasiassa, niin, että oksat pois. Sellaisia määriä, 0.99 myyvät tai KU:n kautta tarjoavat voivat paksusti. Kun ei ole enää ketään kustantajaa välistä vetämässä. On opittu jotain, on ollut niin epärehellisiä boolaageja, niin markkinapaikkoja esim ARe:sta lähtien kuin pienkustantamojakin ....
Kun suomalaisetkin kirjailijat saisivat ne kirjansa edes Amazoniin niin voisivat ansaita jonkin euron ja huomata, ettei niitä kustantajia välttämättä tarvita ;)
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
Vierailija kirjoitti:
Mä huomaan tuon sanavaraston suppeuden mun velipuolessa. Hän on kolmikymppinen, eikä ole koskaan lukenut kirjaa. Mitä nyt kouluaikanaan saattoi lukea kokeisiin.
Tämä lukemattomuus tarkoittaa myös huonoa yleistietoa.
Kamala sanoa, mutta useimmissa duunariperheissä kirjojen lukemista ei pidetä oleellisena asiana, eikä siihen kannusteta lapsia. Ei koulu voi kaikkea tehdä, vaan vanhempien tulisi myös panostaa lastensa kulttuurisen pääoman saamiseen.
Voit huokaista helpotuksesta, sillä kyllä meillä duunariperheissä pidetään lukemista hyvänä harrastuksena ;)
Velipuolesi on varmaan sieltä duunarivanhempasi puolelta, ja koska et ole akateeminen, niin et ymmärrä sitä että se että sinulla on veljestä tällainen kokemus, ei ole pyhä totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset eivät enää lue. Entisaikaan kaikki, ehkä niitä paria kovista lukuun ottamatta, luki edes pari kirjaa vuodessa. Kasin oppilas luki kirjan viikossa ja kympin oppilas kirjan päivässä.
Nykyään edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja kuin satunnaisesti.
Myöskään aikuiset eivät enää lue. Itsekin luen paljon, paljon vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Silloin mulla oli aina bussissakin kirja mukana. Nykyään älypuhelin, ja vaikka sinnekin saa kirjoja, enemmän tulee roikuttua ip-lehden sivuilla tai somessa.
Mä en lukenut ala-asteella (80/90-luku) yhtään kokonaista kaunokirjallisuuden kirjaa. Yläasteella joitakin. Lukiossa jo enemmän.
Kiitettävä oppilas ja yliopistotutkinto.
Monissa liikennevälineissä on nykyään niin hämärä valaistus, että siellä ei näe lukea. Etenkin vanhemmat henkilöt tarvitsevat enemmän valoa nähdäkseen hyvin. En enää voi lukea julkisissa. Olen myös saanut hämmästyneitä kommentteja pari-kolmekymppisiltä miehiltä, jotka ihmettelivät että onko vielä olemassa ihmisiä, jotka lukevat painettua kirjaa...
Ihan sama kirja se on kännykästäkin luettuna ja et tarvitse valoa. Suosittelen kokeilemaan, itse luen nykyisin mieluummin kännykästä. On esimerkiksi illalla sängyssä lukiessa kevyempi kädessä etkä tosiaan tarvitse pitää valoja päällä niin kumppani saa paremmin nukuttua.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kirjastossa. Kun ope tuo lapset lainaamaan luettavaa, enemmistö viitos-kuutosluokkalaisista valitsee kuvakirjoja tai lukemaan opetteleville tarkoitettuja isotekstisiä ohuita kirjoja. Näiden pitäisi jo muutaman vuoden päästä lukea pitkiä asiatekstejä, jotta saadaan seuraava osaava sukupolvi eri alojen ammattilaisia.
Kotonakin pitäisi lukemista treenata, pelkät koulutunnit eivät siihen mitenkään riitä. Jos se ei tapahdu luonnostaan, tehdään esim. näin: Iltaan puolen tunnin aika, jolloin kaikki digilaitteet pois ja jokainen perheenjäsen lukee omaa kirjaansa.
Itselläni ei ole toki antaa tähän mitään parempaa ratkaisua, mutta tällainen rangaistuksenomainen lukupakko joka päivä ei kyllä saa aikaan mitään lukuintoa kenessäkään.
Tuossa on vaara muuttua samanlaiseksi pakkopullaksi, kuin esim, jonkun instrumentin soittaminen. En muista lapsuudesta yhtään kaveria, joka olisi mielellään tehnyt soittoläksyjä, tai käynyt pianotunnilla. Se oli vaan ylimääräinen asia, joka vei aikaa kavereilta ja vapaa-ajalta, mutta piti niin tehdä, kun "äiti pakottaa". Tällä siis ammutetaan se vähäkin kiinnostus ko. aktivitteettiin.
Näin vanhemmiten tietty olisi ihan kiva osata jotain soittaa ihan kunnolla, mutta tuohon aikaa soittoläksyt kuulostivat suurin piirtein joltain rangaistukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kirjastossa. Kun ope tuo lapset lainaamaan luettavaa, enemmistö viitos-kuutosluokkalaisista valitsee kuvakirjoja tai lukemaan opetteleville tarkoitettuja isotekstisiä ohuita kirjoja. Näiden pitäisi jo muutaman vuoden päästä lukea pitkiä asiatekstejä, jotta saadaan seuraava osaava sukupolvi eri alojen ammattilaisia.
Kotonakin pitäisi lukemista treenata, pelkät koulutunnit eivät siihen mitenkään riitä. Jos se ei tapahdu luonnostaan, tehdään esim. näin: Iltaan puolen tunnin aika, jolloin kaikki digilaitteet pois ja jokainen perheenjäsen lukee omaa kirjaansa.
Itselläni ei ole toki antaa tähän mitään parempaa ratkaisua, mutta tällainen rangaistuksenomainen lukupakko joka päivä ei kyllä saa aikaan mitään lukuintoa kenessäkään.
Tuossa on vaara muuttua samanlaiseksi pakkopullaksi, kuin esim, jonkun instrumentin soittaminen. En muista lapsuudesta yhtään kaveria, joka olisi mielellään tehnyt soittoläksyjä, tai käynyt pianotunnilla. Se oli vaan ylimääräinen asia, joka vei aikaa kavereilta ja vapaa-ajalta, mutta piti niin tehdä, kun "äiti pakottaa". Tällä siis ammutetaan se vähäkin kiinnostus ko. aktivitteettiin.
Näin vanhemmiten tietty olisi ihan kiva osata jotain soittaa ihan kunnolla, mutta tuohon aikaa soittoläksyt kuulostivat suurin piirtein joltain rangaistukselta.
Lukemisesta pitäisikin tehdä vanhemman ja lapsen yhteinen kiva juttu. Antaa lapsen valita kirja mikä luetaan. Ottaa kainaloon ja korostaa kuinka ihanaa on lukea just sulle ja sun kanssa lapseni. Ja vauvasta lähtien kirjat kehiin. Kolmivuotias ei enää innostu, jos ei ole jo aiemmin tottunut. Kun siirrytään pikku hiljaa vaikeampiin ja pitempiin teksteihin, niin keskittymiskyky kehittyy.
Mitä sitä enää nykyää jaksaa ja viitti lukea kun ei muutkaan lue kuin uutisista pelkät otsikot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Meillä ei lapsille ole luettu satuja hyvästä syystä. Lapset pettyvät ja katkeroituvat kun oppivat ettei saduissa kerrottu ja väitetty olekaan totta ja pidä paikkaansa. Sama syy miksi lapsille ei tule opettaa joulupukista tai pääsiäispupuista sillä psykologien mukaan siitä pettymisestä ja katkeroitumisesta on haittaa lapsille ja jättää jälkeensä elinikäiset traumat.[/quote]
Tämä nyt ainakin on aivan höpsö syy jättää lukematta satuja! Lapset nauttivat siitä että saavat satuja kuullessaan käyttää omaa mielikuvitustaan. Lapselle on hyväksi oppia, että on erilaisia tekstejä: toiset ovat tosia, toiset mielikuvitusta. Kaikesta lukemisesta on hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset eivät enää lue. Entisaikaan kaikki, ehkä niitä paria kovista lukuun ottamatta, luki edes pari kirjaa vuodessa. Kasin oppilas luki kirjan viikossa ja kympin oppilas kirjan päivässä.
Nykyään edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja kuin satunnaisesti.
Myöskään aikuiset eivät enää lue. Itsekin luen paljon, paljon vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Silloin mulla oli aina bussissakin kirja mukana. Nykyään älypuhelin, ja vaikka sinnekin saa kirjoja, enemmän tulee roikuttua ip-lehden sivuilla tai somessa.
Mä en lukenut ala-asteella (80/90-luku) yhtään kokonaista kaunokirjallisuuden kirjaa. Yläasteella joitakin. Lukiossa jo enemmän.
Kiitettävä oppilas ja yliopistotutkinto.
Monissa liikennevälineissä on nykyään niin hämärä valaistus, että siellä ei näe lukea. Etenkin vanhemmat henkilöt tarvitsevat enemmän valoa nähdäkseen hyvin. En enää voi lukea julkisissa. Olen myös saanut hämmästyneitä kommentteja pari-kolmekymppisiltä miehiltä, jotka ihmettelivät että onko vielä olemassa ihmisiä, jotka lukevat painettua kirjaa...
Ihan sama kirja se on kännykästäkin luettuna ja et tarvitse valoa. Suosittelen kokeilemaan, itse luen nykyisin mieluummin kännykästä. On esimerkiksi illalla sängyssä lukiessa kevyempi kädessä etkä tosiaan tarvitse pitää valoja päällä niin kumppani saa paremmin nukuttua.
Lääkärit yleensä kylläkin suosittelee että kännykkää ei otettaisi samaan huoneeseen jossa nukutaan ja että ruutua ei tuijotettaisi oltaisi. Se kuulema heikentää unen laatua ja olisi siksi parempi jättää kännykkä yön ajaksi toiseen huoneeseen odottamaan aamua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan monet sanat outoja jos paikkakunnalla niistä ei puhuta. esim. itäsuomessa vihta, suuli ja totuus on outoja sanoja.
Voi voi teitä. Joku ihmetteli, ettei enää käytetä sellaisia sanoja, kuin jylhä tai huveta. Täälläkin vasta joku ihmetteli kielikuvaa "ikkunat antavat" ja monessa muussakin yhteydessä huomaa sanaston köyhtymisen. Käy jotenkin sääliksi sitä työtä, mitä esivanhempamme ovat tehneet suomenkielen eteen. Ei olla Venäjän alla, ei Ruotsin, sanat, kielioppi, kielen historia on ihan suomalaista perimää ja perinnettä. Historia toki tuonut lainasanoja tai muokannut sanoja, mutta nykyään tuntuu, ettei ihan normaalia puhettakaan ymmärretä tai luettua ei kyetä sisäistämään. Katsokaapa joskus Ylen selkokielisten uutisten lähetystä tai kuunnelkaa radiosta ja miettikää, että lapsenne ymmärrys on ilman kirjallisuuden ja kielen tuntemusta samaa tasoa muiden kehitysvammaisten kanssa. Jos ette itse ymmärrä selkokielisiä uutisia, niin sitten olisin jo hyvin huolissani.
Montako sanaa allaolevasta et ymmärrä, sanasto on samaa tasoa jylhän ja hupenemisen kanssa.
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu
Jo Karjalan koivikot tuuhettuu
Käki kukkuu siellä ja kevät on
Vie sinne mun kaiho pohjaton
Mä tunnen vaaras ja vuoristovyös
Ja kaskies sauhut ja uinuvat yös
Ja synkkäin metsies aarniopuut
Ja siintävät salmes ja vuonojes suut
Siell' usein matkani määrätöin
Läpi metsien kulki ja näreikköin
Minä seisoin vaaroilla paljain päin
Missä Karjalan kauniin eessäin näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
331
.... pitää vielä jatkaa tuosta paljonko tässä itse kukin ostaa ja lukee.
Meillä monilla on tuhansia nimikkeitä kindle- pilvessä. Joillain plus kymppitonni. Jos sinä näkisit millaisia määriä minullakin on sähköpostissa joka vuodelle kansioituna Amazonin ostokuitteja ... Hävitin pilvestä tuhansia tässä yksi kevät. Niitä, joita ei lueta uusiksi enää. Iso osa meistä arvostelee myös. Meillä on somessa ryhmiä missä keskustelemme ja mainostamme muiden kanssa. Meillä on kirjaryhmiä omassa genressä niin, että oksat pois. Itselle menee sadoissa, vaikka karsinyt kovasti. Joka kirjailijalla on yleensä sivut, profiilit, ryhmät. Eihän kukaan voi myydä ilman. Eihän siitä tule mitään ... pitää vain tutkia missä mediassa se sometus parhaiten tepsii itselle.
Me kulutamme rahaa, me markkinoimme ympärillemme, me olemme aktiivisia markkinoimaan toisiamme ja siitä mistä pidämme itse. Me raaputamme toistemme selkiä, me verkostoidumme somessa. Joka järkevällä kirjailijalla on se viiden tonnin somelista. Se tonnien verkostolista on melko yleistä myös tavallisella aktiivisella lukijalla, arvostelijalla, ja bloggarintapaisella.
Missä pilvissä suomalaisten kirjailijoiden ja kustantajienkin päät ovat, sitä ei voi ymmärtää, mutta eivät nykypäivässä.
Arvosteluja Goodreadsiin ja näkyvyyttä sitä kautta saisi ainakin haalittua jakamalla arvostelukappaleita jonkin nykyaikaisten kanavien kautta. Goodreadsistakin se käy. Someryhmien kautta, somen kirjailija "tapahtumissa". Sovelluksia missä jakaa näytteitä ja arvostelukappaleita on enemmän kuin yhtäkkiä muistaa. Netgalley, Bookfunnel, Booksprout, entinen Instafreenie eli nykyinen Profilic Works ...
Onko Suomessa uuden kirjan ilmestyessä blog tourit? Löytyy kirjoittavia kirjailijoita, joilla ei ole somessa niin mitään. Eihän silleen myydä 2022. Ei ole myyty yli vuoskymmeneen?
Laittakaa ne kirjailijoidenne kirjat nyt kaiken ensin Goodreadsiin ja tehkää sinne ryhmää, kustantamon Uusien kirjalistoja, Vuoden odotetuimmat, kirjailijoille tilit, ja joka sorttia ja siellä pitää sitten kerätä se lista. Somesta ensin pohjat ja sitten lisää itse siellä kaveroida. Sitten vähän aktiviiteettia niin saa näkyvyyttä ihan ilmaiseksi. Töitä vähän pitää tehdä. Jessus, mä tiedän että perinteisissä kustantamoissa ollaan hyvin jälkeenjääneessä maailmassa mutta eikö teillä ole ketään joka ymmärtäisi miten se kirjojen myynti nykyään pyörii? Jos sitä yrittää tehdä 1900-luvulla edelleen, ei ole ihmekään ettei myy.
Minua kyllä joskus niin pistää vihaksi jatkuva vanhempien syyllistäminen. Lainasin kirjastosta koulun äidikielen opettajankirjan, jossa oli sanoja selitettynä. Lapseni ei tiennyt niistä ainoatakaan. Sanavaraston laajentaminen on myös koulun tehtävä! No, kyllähän minä lapselleni luen ja hän lukee itse, mutta ärsyttää kun koulu ei kannata kortta kekoon sanavaraston laajentamiseksi kuten siellä tulisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kotoahan se lähtee. Jos vanhemmat eivät lue lapsille ja tutustuta heitä kirjojen maailmaan niin koululla on vaikea työ korjata asia. Kotona pitäisi oppia muitakin pitkäjänteisyyttä vaativia asioita. Ihan vaikka lautapelien pelaaminen jne asiat opettavat lapselle keskittymistä, sääntöjä ja pitkäjänteisyyttä. Jos lasten kanssa ei tehdä mitään (lue: vanhemmat viettävät aikansa netissä ym) ja lapset viettävät vapaa-aikansa miten haluavat niin huonot eväät saavat koulua ja elämää varten.
No mitenä selität vanhempien syyksi senkin, että toinen perheen lapsista lukee aina ja jatkuvasti, ja toinen ei koskaan. Joo, minun syytänihän se on, kumpikin tapaus. Huoh...
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi ostaa printtikirjoja? Tehkää ja myykää eenä, niin kuin Amazonissakin. Kun siihen e-puoleen kerran pääsee käsiksi, miksi ihmeessä ostaisi printtejä? Kyllä me kirjaihmiset sieltä ostamme ja jollei ole siihen varaa, vuokraamme. Jos on varaa, ostamme, mutta eenä. Oma verkosto on kirjaihmisiä läpikotaisin. Lukijoita, bloggareita, kirjailijoita. Kyllä me luemme ja kirjoitamme, ja kyllä ne myyvät. Eenä. Printtinä lähinnä jonkin lempikirjailijan kirjat ihan hyllyyn ihasteltaviksi. Keräilykappaleiksi. Ei luettaviksi. Me ostamme tyypillisesti kirjoja ylipäätään kuitenkin niin 1 click sormet sauhuten, että on yleinen vitsi se juttu Ostoksen sivulla rustattavasta valinnasta "lähetykseen teksti: lähetys on lahja".
Täällä Suomessa ei jääräpäisyyttään vanhanaikaisuuttaan päästy hyppäämään e-kirjan kyytiin ajoissa, jotta siitä olisi tullut se perusjuttu, ja nyt pitää rustata äänikirjoja kokonaan kirjojen tilalle. Huhheijaa.
Ja meillä Amazonista myy kyllä ihan tavallinen romantiikka, indie-nimien romantiikka pääasiassa, niin, että oksat pois. Sellaisia määriä, 0.99 myyvät tai KU:n kautta tarjoavat voivat paksusti. Kun ei ole enää ketään kustantajaa välistä vetämässä. On opittu jotain, on ollut niin epärehellisiä boolaageja, niin markkinapaikkoja esim ARe:sta lähtien kuin pienkustantamojakin ....Kun suomalaisetkin kirjailijat saisivat ne kirjansa edes Amazoniin niin voisivat ansaita jonkin euron ja huomata, ettei niitä kustantajia välttämättä tarvita ;)
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
Minäkin tunnen enimmäkseen kirjaihmisiä. Mutta ketään en tunne, joka tunnustaisi lukevansa Amazonin indie-romantiikkaa, ei vaikka miten halvalla saisi.
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä joskus niin pistää vihaksi jatkuva vanhempien syyllistäminen. Lainasin kirjastosta koulun äidikielen opettajankirjan, jossa oli sanoja selitettynä. Lapseni ei tiennyt niistä ainoatakaan. Sanavaraston laajentaminen on myös koulun tehtävä! No, kyllähän minä lapselleni luen ja hän lukee itse, mutta ärsyttää kun koulu ei kannata kortta kekoon sanavaraston laajentamiseksi kuten siellä tulisi tehdä.
Miten se opettaja voisi huolehtia, että koko 30 päinen lapsikatras saisi henkilökohtaista sanavaraston laajentamista jos sinä et kykene yhtä lastasi opettamaan? Jotenkin käsittämätöntä tämä nykymammojen ulina. Laita se kännykkä sivuun ja jätä vauvapalstailu, niin sinulla riittää aikaa lapsesi kehityksen tukemiseen. Vai oletko sinä nyt se taaperoäiti, joka ulisee, kun omat huvit pitäisi laittaa syrjään? Tai se taaperomies, joka ei saa seksiä, joten ei kykene mihinkään? Olette kaikki turhanvalittajia.
Vierailija kirjoitti:
331
.... pitää vielä jatkaa tuosta paljonko tässä itse kukin ostaa ja lukee.
Meillä monilla on tuhansia nimikkeitä kindle- pilvessä. Joillain plus kymppitonni. Jos sinä näkisit millaisia määriä minullakin on sähköpostissa joka vuodelle kansioituna Amazonin ostokuitteja ... Hävitin pilvestä tuhansia tässä yksi kevät. Niitä, joita ei lueta uusiksi enää. Iso osa meistä arvostelee myös. Meillä on somessa ryhmiä missä keskustelemme ja mainostamme muiden kanssa. Meillä on kirjaryhmiä omassa genressä niin, että oksat pois. Itselle menee sadoissa, vaikka karsinyt kovasti. Joka kirjailijalla on yleensä sivut, profiilit, ryhmät. Eihän kukaan voi myydä ilman. Eihän siitä tule mitään ... pitää vain tutkia missä mediassa se sometus parhaiten tepsii itselle.
Me kulutamme rahaa, me markkinoimme ympärillemme, me olemme aktiivisia markkinoimaan toisiamme ja siitä mistä pidämme itse. Me raaputamme toistemme selkiä, me verkostoidumme somessa. Joka järkevällä kirjailijalla on se viiden tonnin somelista. Se tonnien verkostolista on melko yleistä myös tavallisella aktiivisella lukijalla, arvostelijalla, ja bloggarintapaisella.
Missä pilvissä suomalaisten kirjailijoiden ja kustantajienkin päät ovat, sitä ei voi ymmärtää, mutta eivät nykypäivässä.
Arvosteluja Goodreadsiin ja näkyvyyttä sitä kautta saisi ainakin haalittua jakamalla arvostelukappaleita jonkin nykyaikaisten kanavien kautta. Goodreadsistakin se käy. Someryhmien kautta, somen kirjailija "tapahtumissa". Sovelluksia missä jakaa näytteitä ja arvostelukappaleita on enemmän kuin yhtäkkiä muistaa. Netgalley, Bookfunnel, Booksprout, entinen Instafreenie eli nykyinen Profilic Works ...
Onko Suomessa uuden kirjan ilmestyessä blog tourit? Löytyy kirjoittavia kirjailijoita, joilla ei ole somessa niin mitään. Eihän silleen myydä 2022. Ei ole myyty yli vuoskymmeneen?
Laittakaa ne kirjailijoidenne kirjat nyt kaiken ensin Goodreadsiin ja tehkää sinne ryhmää, kustantamon Uusien kirjalistoja, Vuoden odotetuimmat, kirjailijoille tilit, ja joka sorttia ja siellä pitää sitten kerätä se lista. Somesta ensin pohjat ja sitten lisää itse siellä kaveroida. Sitten vähän aktiviiteettia niin saa näkyvyyttä ihan ilmaiseksi. Töitä vähän pitää tehdä. Jessus, mä tiedän että perinteisissä kustantamoissa ollaan hyvin jälkeenjääneessä maailmassa mutta eikö teillä ole ketään joka ymmärtäisi miten se kirjojen myynti nykyään pyörii? Jos sitä yrittää tehdä 1900-luvulla edelleen, ei ole ihmekään ettei myy.
Koska itselläni ei ole mitään tarvetta kirjoittaa tai myydä e-kirjoja, voin jättää väliin kaiken tuon järjettömän vaivan ja ihan vain itsekkäästi lukea niitä kaikkein parhaita kirjoja, jotka yleensä ovat päätyneet markkinoille perinteisten kustantamojen kautta, ja jotka perinteiset kriitikot ja palkintoraadit ovat hyviksi havainneet.
Tämä on pelkkää arvailua mutta voisiko syynä olla englanninkielinen some eli jenkkisomeen tuntitolkulla syventyen alkaa suomen kieli unohtua. Kuuleehan sen sitten niiden fingelskasta. Kieltä huolestuttavampaa on se miten jenkkisomessa käytetty aika alkaa vaikuttaa identiteettiin ja maailmankatsomukseen mutta se on jo eri keskustelu.