Lue keskustelun säännöt.
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (739)
Kun olin lapsi 70-luvulla maalla, me käytiin vanhempieni (opettajia) kanssa toisinaan läheisessä kaupunkikeskuksessa. Joka reissulla mä sain valita itselleni kirjan Sokoksen kirjaosastolta. Siihen aikaan ne olivat yleensä Enid Blytonia. Mulla on kodin peruja aika mahtava kokoelma klassista lastenkirjallisuutta, mitä luen vieläkin mielelläni: Kirsi Kunnasta, HC Andersenia, hanhiemot, Suomen lasten iltasadut, Suomen kansan satuja, Astrid Lindgrenejä, Roald Dahleja, Babareja, muumit tietenkin, Kaislikossa suhisee, Pertsa ja Kiluja, Kukkutimurusia, Yrjö Kokkoa, Kukunor, Kaarina Helakisaa, Max ja Moritz, Tirlittan, Hannu Mäkelän Herra Huut, Liisan seikkailut ihmemaassa, Ruohometsän kansa,...
Lukeminen oli ihan luonnollista. Koulussakin oli oma kirjasto. Kunnankirjastoon faija vei jo alle 10-vuotiaana. Nykyään pandemia-aikana käyn töissä, lähikaupassa, apteekissa ja tietty kirjastossa. Mulla on nytkin nelisenkymmentä kirjaa lainassa.
Älypuhelimia ei pitäisi hankkia lapsilleen ennen teini-ikää. Kyllä niiden kanssa ehtii tappamaan aikaa ja haaskaamaan ainutkertaista elämäänsä myöhemminkin. Lapsena on aika oppia myöhemmin hyödylliset ja välttämättömät taidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
En lue romaaneja koska ne ovat suurimmaksi osaksi täysin mielenkiinnotonta jonkun minulle tuntemattoman ihmisen keksimiä juttuja. En myöskään katso elokuvia kuin harvoin, samasta syystä.
Minkä ihmeen takia minua pitäisi kiinnostaa jonkun mielikuvittelu? Jopa siinä määrin että tuhlaisin aikaani siihen useita kymmeniä tunteja?
Voin kyllä itse kirjoittaa vaikka 1000-sivuisen mielikuvittelun, mutta en oleta että sitä kukaan, edes minä itse, viitsisi rajoitetulla vapaa-ajallaan lukea.
Luen geologiaa, filosofiaa, ja muuta tietokirjallisuutta, sekä lisäksi joitain hauskoja kirjoja jos haluan nauraa. Myös runoutta jonkin verran. Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut Kai Sadinmaan kymmenen käskyä ja juice leskisen jumala on.
Elämänkerrat ja omaelämäkerrat ovat mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin vanhemmat kirjat joista huokuu myös historia ja aikansa kulttuuri. Ei tarvitse lukea kenenkään mielikuvituksen tuotteita, paljon muutakin löytyy.
Meillä ei lapsille ole luettu satuja hyvästä syystä. Lapset pettyvät ja katkeroituvat kun oppivat ettei saduissa kerrottu ja väitetty olekaan totta ja pidä paikkaansa. Sama syy miksi lapsille ei tule opettaa joulupukista tai pääsiäispupuista sillä psykologien mukaan siitä pettymisestä ja katkeroitumisesta on haittaa lapsille ja jättää jälkeensä elinikäiset traumat.
Toivottavasti tämä ihminen ei ole tosissaan. Pahoin pelkään, että on. Toivottavasti hänen lapsensa ovat ok, sillä satuja on kerrottu vuosisatoja. Ei voi mennä balettiin, ei oopperan ja elokuvakin jää näkemättä satuja vältellessä. Ihmiskunnan ikiaikaista traditiota ovat sadut.
Ei muuta kuin lisää digitaalisuutta, niin saadaan oppimistulokset vielä nykyistäkin alemmalle tasolle!
Aika järkyttävää.... Miten tulevat pärjäämään elämässä? Huh, huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse luovalla alalla, ja ystävissäni on paljon kirjailijoita ja toimittajia. Hekin joutuvat käyttämään hirveästi aikaa, että saisivat lapsensa lukemaan. Meilläkin on samaa. Vaikka olemme joka ilta lukeneet lapselle ja ostaneet hänelle jos jonkinmoisia kirjoja sen lisäksi, että meillä on iso kirjahylly ja luemme paljon itse, niin ei tyttömme vain innostunut lukemisesta. Nyt hän on teini jo, ja entistä vaikeampi houkutella tai pakottaa kirjojen pariin. Hänellä on kuitenkin laaja sanavarasto ja hän kykenee käyttämään vivahteikasta kieltä, mistä on sssnut hyvää palautetta äidinkielen tunneillakin. Samoin tekstinymmärtämisessä pärjää hyvin, ja osaa olla mediakriittinen.
Yritän ajatella, että jotain hedelmää työmme kantaa kuitenkin, ja voihan olla että aikuisena sitten löytää kirjallisuuden viehätyksen.
Erikoinen juttu. Meillä ei ole ollut mitään vaikeuksia saada lapsia lukemaan eikä ystävilläkän, joilla lukeminen on osa arkea. Lasten kanssa käydään kirjastossa ja viikoittain meillä on uutta luettavaa kirjastosta.
Itse luin aikoinaan todella paljon lapsilleni. Rakastan kirjoja ja lukemista, joten se oli luonnollista. Luin paljon myös siksi, että asuttiin ulkomailla ja halusin lasten oppivan edes auttavasti suomen kieltä. Myöhemmin elämässä kävi niin, että toinen lapsi luki paljon ihan omin päin. Toinen oli kiinnostunut vain erikoisalaansa koskevista kirjoista. Tietääkseni hän ei aikuisenakaan ole lukenut kovin paljoa. Lapsista ei aina tule meidän kopioitamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
En lue romaaneja koska ne ovat suurimmaksi osaksi täysin mielenkiinnotonta jonkun minulle tuntemattoman ihmisen keksimiä juttuja. En myöskään katso elokuvia kuin harvoin, samasta syystä.
Minkä ihmeen takia minua pitäisi kiinnostaa jonkun mielikuvittelu? Jopa siinä määrin että tuhlaisin aikaani siihen useita kymmeniä tunteja?
Voin kyllä itse kirjoittaa vaikka 1000-sivuisen mielikuvittelun, mutta en oleta että sitä kukaan, edes minä itse, viitsisi rajoitetulla vapaa-ajallaan lukea.
Luen geologiaa, filosofiaa, ja muuta tietokirjallisuutta, sekä lisäksi joitain hauskoja kirjoja jos haluan nauraa. Myös runoutta jonkin verran. Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut Kai Sadinmaan kymmenen käskyä ja juice leskisen jumala on.
Elämänkerrat ja omaelämäkerrat ovat mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin vanhemmat kirjat joista huokuu myös historia ja aikansa kulttuuri. Ei tarvitse lukea kenenkään mielikuvituksen tuotteita, paljon muutakin löytyy.
Meillä ei lapsille ole luettu satuja hyvästä syystä. Lapset pettyvät ja katkeroituvat kun oppivat ettei saduissa kerrottu ja väitetty olekaan totta ja pidä paikkaansa. Sama syy miksi lapsille ei tule opettaa joulupukista tai pääsiäispupuista sillä psykologien mukaan siitä pettymisestä ja katkeroitumisesta on haittaa lapsille ja jättää jälkeensä elinikäiset traumat.
Toivottavasti tämä ihminen ei ole tosissaan. Pahoin pelkään, että on. Toivottavasti hänen lapsensa ovat ok, sillä satuja on kerrottu vuosisatoja. Ei voi mennä balettiin, ei oopperan ja elokuvakin jää näkemättä satuja vältellessä. Ihmiskunnan ikiaikaista traditiota ovat sadut.
Nykyään kouluista toivotaan että lapsilla on älypuhelin ja he osaavat käyttää sitä kun tulevat ensimmäiselle luokalle. Sen sijaan perunan kuorimista ei tarvitse enää kouluissa osata sillä perunat ovat valmiiksi kuorittuja.
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin sanavaraston hupenemista on oikeastikin tapahtunut, mutta on myös syytä ymmärtää, että kieli ja kulloinkin laajasti käytössä oleva sanasto myös muuttuvat. Kumpikaan esimerkin sanoista "huveta" ja "jylhä" eivät ole nykyään puhekielessä yleisiä. Sen sijaan nykylapset tuntevat monia sellaisia sanoja, joita ei ollut edes olemassa 30 vuotta sitten. Tämä on luonnollista, ja näin on aina ollut; toki muutosnopeus voi nykyisin olla hieman suurempi kuin ennen internetin aikaa.
Jos lukee, niin esimerkki sanoihin kyllä törmää. Ja onhan jylhä myös sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielen toiminta muuttuu ja on muuttunut jo älylaitteiden myötä, se on ilmiselvää. Tähän on vain mukauduttava. Pitkien tekstien lukutaito jää harvojen haltuun, suurin osa tulee kommunikoimaan lyhyillä viesteillä, kuvilla, hymiöillä ja videoilla. Vai lukeeko joku vielä kirjallisia manuaaleja? Eikö pikemminkin katsota Youtubesta video, miten pitää asentaa tms.
Totta kai syvällisempi sivistys ajautuu harvojen haltuun tällä lailla. Palataan tavallaan menneeseen siinä mielessä.
Voi olla että olet oikeassa. Toimiva demokratia kuitenkin vaatii valistunutta kansaa, joka tietää edes suurin piirtein mistä äänestää. Jos todella palaamme menneisyyteen, jossa vain pienilukuinen eliitti hallitsee ja omaksuu syvällisempää tietoa, tarkoittaa se myös sitä että tavallisella kansalla ei ole enää sananvaltaa oikein mihinkään. Historian kirjoista voi lukea mitä tällainen järjestelmä on tarkoittanut tavallisen kansalaisen kannalta, eli ei yhtään mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
No miten olis sitten että annettaisiin enemmän lukuläksyä kotiin jos ei koulussa ehditä? Ja vanhempien kuittaus vaadittaisiin? Toki tässäkin voi jotkut vanhemmat huijata, mutta en käsitä kyllä sitäkään että lukutunteja ei voida koulussa pitää siitä syystä että kaikki ei vielä osaa lukea. Ettei vaan tule paha mieli kenellekään! Tämmöstäkin kuultu...
Näissä kaikissa on se ongelma, että (kuten ketjusta ilmenee) lukeminen on aivan kamalaa silloin kun se on teknisesti vaikeaa eikä sisältökään niin sanotusti nappaa.
Kuten aikaisemmin kerroin (ja lupasin tarkemmin selittää), työ on tehtävä paljon ennen kouluikää. Tärkein lukutaitoa ennakoiva asia on, että lapsi oppii ymmärtämään sanallisessa muodossa olevia tarinoita ja kertomaan sellaisia itsekin. Entisajan ihmisillä oli tässä suhteessa paljon kehittyneemmät aivot. Kun joku kertoi jonkin tarinan leiritulilla, he pystyivät ymmärtämään ja visualisoimaan tapahtumat mielessään. Jos tätä kykyä ei ole, ei lukemisestakaan tule kuin paha mieli.
Ja kaikille kysyjille vastaan: ei. Opettaja ei voi mitään sille, jos lapsenne ei ole kouluikään mennessä oppinut sellaista peruskielitaitoa, jonka pohjalta voi nauttia tarinoiden kuuntelemisesta, kertoilla tarinoita ja sietää itse lukemisen ja kirjoittamisen epämukavuutta.
Toistan sen, mitä jo aiemmin kirjoitin. Lukeminen on aivan kuten uiminen. Kukaan ei saavuta uimataitoa pelkillä koulu-uinneilla, mutta silti lapsi oppii uutta koulun uimatunneilla hienosti ammattilaisten avulla, jos kotona on nähty uimaan viemisen vaiva pienestä saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
En lue romaaneja koska ne ovat suurimmaksi osaksi täysin mielenkiinnotonta jonkun minulle tuntemattoman ihmisen keksimiä juttuja. En myöskään katso elokuvia kuin harvoin, samasta syystä.
Minkä ihmeen takia minua pitäisi kiinnostaa jonkun mielikuvittelu? Jopa siinä määrin että tuhlaisin aikaani siihen useita kymmeniä tunteja?
Voin kyllä itse kirjoittaa vaikka 1000-sivuisen mielikuvittelun, mutta en oleta että sitä kukaan, edes minä itse, viitsisi rajoitetulla vapaa-ajallaan lukea.
Luen geologiaa, filosofiaa, ja muuta tietokirjallisuutta, sekä lisäksi joitain hauskoja kirjoja jos haluan nauraa. Myös runoutta jonkin verran. Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut Kai Sadinmaan kymmenen käskyä ja juice leskisen jumala on.
Elämänkerrat ja omaelämäkerrat ovat mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin vanhemmat kirjat joista huokuu myös historia ja aikansa kulttuuri. Ei tarvitse lukea kenenkään mielikuvituksen tuotteita, paljon muutakin löytyy.
Meillä ei lapsille ole luettu satuja hyvästä syystä. Lapset pettyvät ja katkeroituvat kun oppivat ettei saduissa kerrottu ja väitetty olekaan totta ja pidä paikkaansa. Sama syy miksi lapsille ei tule opettaa joulupukista tai pääsiäispupuista sillä psykologien mukaan siitä pettymisestä ja katkeroitumisesta on haittaa lapsille ja jättää jälkeensä elinikäiset traumat.
Toivottavasti tämä ihminen ei ole tosissaan. Pahoin pelkään, että on. Toivottavasti hänen lapsensa ovat ok, sillä satuja on kerrottu vuosisatoja. Ei voi mennä balettiin, ei oopperan ja elokuvakin jää näkemättä satuja vältellessä. Ihmiskunnan ikiaikaista traditiota ovat sadut.
Nykyään kouluista toivotaan että lapsilla on älypuhelin ja he osaavat käyttää sitä kun tulevat ensimmäiselle luokalle. Sen sijaan perunan kuorimista ei tarvitse enää kouluissa osata sillä perunat ovat valmiiksi kuorittuja.
Meillä saatiin peruskoulun ala-asteella (kyllä, olen niin vanha!) 1. ja 2. luokilla valmiiksikuoritut perunat, sen jälkeen ne piti kuoria itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielen toiminta muuttuu ja on muuttunut jo älylaitteiden myötä, se on ilmiselvää. Tähän on vain mukauduttava. Pitkien tekstien lukutaito jää harvojen haltuun, suurin osa tulee kommunikoimaan lyhyillä viesteillä, kuvilla, hymiöillä ja videoilla. Vai lukeeko joku vielä kirjallisia manuaaleja? Eikö pikemminkin katsota Youtubesta video, miten pitää asentaa tms.
Totta kai syvällisempi sivistys ajautuu harvojen haltuun tällä lailla. Palataan tavallaan menneeseen siinä mielessä.
Eli lukemalla ja opettamalla lapsensa lukemaan pitkiä tekstejä voi pedata paikkaa yläluokassa?
Kommentoimasi viestin kirjoittajana ja yläkoulun opena vastaan: täsmälleen. Jos haluat lapsesi menestyvän koulussa, lue lapsillesi! Se on nyt tärkeämpää kuin koskaan ennen. Esimerkiksi Tove Janssonin muumikirjat sopii aika pienillekin, niillä on hyvä aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin jo kauan sitten, että mun neljävuotiaalla oli parempi sanavarasto ja ilmaisutaito kuin monilla bloggareilla. 😆
Eli kyllä se vaikuttaa tietysti, paljonko ja mitä lapselle luetaan, mutta myös miten ja mitä puhutaan. Joillakin on vain käsittämättömän rajoittunut kyky puhua.
Ja silti nämä bloggarit tienaavat enemmän kuin sun muksusi tulee koskaan tienaamaan. Tästähän siinä on kyse. Nykyaikana menestyminen lähtee ihan muusta kuin lukemisesta ja laskemisesta.
Niin ja se menestyminen on tärkeämpää kuin säällinen yleissivistys ja vaikka yleiset käytöstavat ja moraali, SIITÄ on kyse. Tietysti ennenkin haluttiin tienata ja saada hyvä elintaso, muttei minkä vaan kustannuksella.
Päinvastoin. Ennen mainitsemasi asiat olivat yläluokan puuhastelua ja tavallinen kansa keskittyi siihen miten sai perheen elätettyä.
Ei se noin ole. Monet kirjailijat ja muut kulttuurihenkilöt ovat elämäkerroissaan kertoneet, kuinka heilä oli köyhä koti ja jostain syystähe kuitenkin innostuivat alaikäisenä lukemisesta. Toivo Pekkanen kertoo lapsuudenmuistelmissaan kuinka hän joskus illalla saattoi istua lampun valossa (vai oliko se kynttilä? lukemassa. Vanhemmat luulivat tietysti pojan lukevan läksyjä. Kun heille selvisi, että poika lukee omaksi ilokseen, heidän oli vaikea ymmärtää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielen toiminta muuttuu ja on muuttunut jo älylaitteiden myötä, se on ilmiselvää. Tähän on vain mukauduttava. Pitkien tekstien lukutaito jää harvojen haltuun, suurin osa tulee kommunikoimaan lyhyillä viesteillä, kuvilla, hymiöillä ja videoilla. Vai lukeeko joku vielä kirjallisia manuaaleja? Eikö pikemminkin katsota Youtubesta video, miten pitää asentaa tms.
Totta kai syvällisempi sivistys ajautuu harvojen haltuun tällä lailla. Palataan tavallaan menneeseen siinä mielessä.
Eli lukemalla ja opettamalla lapsensa lukemaan pitkiä tekstejä voi pedata paikkaa yläluokassa?
Kommentoimasi viestin kirjoittajana ja yläkoulun opena vastaan: täsmälleen. Jos haluat lapsesi menestyvän koulussa, lue lapsillesi! Se on nyt tärkeämpää kuin koskaan ennen. Esimerkiksi Tove Janssonin muumikirjat sopii aika pienillekin, niillä on hyvä aloittaa.
Monissa kirjallisuusblogissa ja -vlogissa noita Muumikirjoja ei suositella luettavaksi lapsille sillä ne ovat teemoiltaan liian ahdistavia ja synkkiä pienille. Esimerkiksi Taikurinhatussa oleva mörkö ja taikuri sekä Pyrstötähdessä vallitseva pelon ja lopun ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Kerrotko lisää. Miksi koulutusjärjestelmämme läpi voi päästä ihmisiä jotka eivät osaa lukea ja miksi tällainen perusosaaminen jätetään vanhempien vastuulle? Eikös juuri tämä ole sitä työtä millä pitäisi tasoittaa hyvien ja huonompien vanhempien antamaa lähtötilannetta. Osa vanhemmista on surkeita vanhempia. Tippuuko koulutusjärjestelmän mielestä näiden lapset kakkoskansalaisiksi, eikä koulu voi siihen tehdä mitään?
t. Eri
Tämä tosiaan tuntuu erikoiselta selitykseltä. Opettaja ei voi opettaa lasta lukemaan, kun huonot vanhemmat eivät ole tehneet pohjatöitä. Myöhemmin opettajat paheksuvat kun oppilas ei lue kirjoja ja vaativat niitä samoja huonoja vanhempia korjaamaan tilanteen.
Semminkin kun itse opettelin isosisaruksen olan yli lukemaan silloin kun hän oli ekaluokalla, ja minä 3-vuotias... Minua ei siis opettanut kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Ennen se usein onnistuikin. "Ennen" tarkoittaa noin 50 vuotta sitten. Jos joku lapsi ei oppinut lukemaan sujuvasti syyslukukaudella, hänet saatettiin siirtää apukouluun eli erityisluokalle. Siellä oli hieman heikkotasoisempia tai lievästi kehitysvammaisia lapsia. Lukihäiriöitä tai vähäisiä erityistarpeita ei tuohon aikaan diagnosoitu tai ymmärretty. Lapsilla on siihen aikaan vain vähän viihdykettä verrattuna nykyaikaan. Ei ollut videoita, DVD-laitteita, tietokoneita, pelikonsoleita eikä mobiilipelejä. Jotakin piti tehdä iltapäivisin, jos ei halunnut vain tuijottaa ulos ikkunasta. Pihaleikit, talvella hiihtäminen ja luistelu, ympäri vuoden kirjojen lukeminen, siinä sen ajan puuhat.
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään yllättynyt. Tiedän itsekkin perheitä joissa ollaan ylpeitä kun lapsi ei ole käynyt kirjastossa vanhempien kanssa.
Et näytä osaavan sinäkään. "Itsekkin" ei kirjoiteta kahdella k-kirjaimella.
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin sanavaraston hupenemista on oikeastikin tapahtunut, mutta on myös syytä ymmärtää, että kieli ja kulloinkin laajasti käytössä oleva sanasto myös muuttuvat. Kumpikaan esimerkin sanoista "huveta" ja "jylhä" eivät ole nykyään puhekielessä yleisiä. Sen sijaan nykylapset tuntevat monia sellaisia sanoja, joita ei ollut edes olemassa 30 vuotta sitten. Tämä on luonnollista, ja näin on aina ollut; toki muutosnopeus voi nykyisin olla hieman suurempi kuin ennen internetin aikaa.
Joo, lainasanoja englannista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset eivät enää lue. Entisaikaan kaikki, ehkä niitä paria kovista lukuun ottamatta, luki edes pari kirjaa vuodessa. Kasin oppilas luki kirjan viikossa ja kympin oppilas kirjan päivässä.
Nykyään edes kympin oppilaat eivät lue kirjoja kuin satunnaisesti.
Myöskään aikuiset eivät enää lue. Itsekin luen paljon, paljon vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Silloin mulla oli aina bussissakin kirja mukana. Nykyään älypuhelin, ja vaikka sinnekin saa kirjoja, enemmän tulee roikuttua ip-lehden sivuilla tai somessa.
Mä en lukenut ala-asteella (80/90-luku) yhtään kokonaista kaunokirjallisuuden kirjaa. Yläasteella joitakin. Lukiossa jo enemmän.
Kiitettävä oppilas ja yliopistotutkinto.
Monissa liikennevälineissä on nykyään niin hämärä valaistus, että siellä ei näe lukea. Etenkin vanhemmat henkilöt tarvitsevat enemmän valoa nähdäkseen hyvin. En enää voi lukea julkisissa. Olen myös saanut hämmästyneitä kommentteja pari-kolmekymppisiltä miehiltä, jotka ihmettelivät että onko vielä olemassa ihmisiä, jotka lukevat painettua kirjaa...
Jos mä saisin päättää meidän lapsilla ei olisi tabletteja. Mutta, mutta mies on sellainen että sillä menee hermo lapsiin herkästi, niin mun poissaolessa (ja joskus mun aikanakin) antaa niiden pelata loputtomasti. Ja lapset tämän jo oppineet, että ei tarvii paljoa kitistä kun saa taas pelata. Itse luen lapsille paljon (ja mieskin iltasadun lukee) ja pelataan lautapelejä ja ollaan yhdessä ilman laitteita. Ja toinen mikä ärsyttää,kun mies katsoo aina ruokapöydässä puhelinta. Ei osaa syödä muuten. Usein sanon lapsille että tabletit on nukkumassa ja pitää keksiä muuta. Jonkun aikaa kiukkuavat, mutta sitten alkavat leikkiä ihan perinteisesti. Meillä tuttavapiirissä useampi lapsi, joidenka vanhemmat kertoo että lapsi ei ole leikkinyt ikinä. Tykkää vain pelata ja olla tabletilla. Ei tykkää leikkiä. Tämä on musta aika huolestuttavaa myös.
Eikös tämä teksti ole Hesarin kommenteista?