Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte arjen lasten kanssa?
06.05.2015 |
Olen nyt 29-vuotias, sairaanhoitaja. Mies on. Lasten tekoa olemme mietiskelleet ja kumpikin meistä lapsia tahtoisi, mutta en kertakaikkiaan ymmärrä, kuinka jaksaisin lapsiperheen arjen.
Tuntuu aivan mahdottomalta, että jaksaisin vielä vuoron jälkeen alkaa hoitaa lapsia, siivoamaan ja pyykkäämään. En vain kertakaikkiaan käsitä, koska olen jo nyt aivan loppu töiden jälkeen.
Tottuuko siihen jotenkin ja miten jaksatte?
Lapsista minulla on sikäli kokemusta, että olen seitsenlapsisen perheen vanhin ja olen hoitanut lapsia lapsesta saakka.
Kommentit (121)
Mulla oli myös vuorotyö joka vei mehut täysin, tulin raskaaksi ja kotona vanhempainvapaalla oli naurettavan helppoa työhön verrattuna, meillä oli vauva joka huusi ensimmäiset 5 kk, mainitsen siksi ettei kukaan pääse kuittaamaan että sulla on ollut helppo vauva ja siksi kotona olo helppoa. Puuduttavimpana pidän sitä jokapäiväistä saman toistoa. Ja ainiin, hankin vanhempainvapaan jälkeen päivätyön johan elämä helpottui vielä entisestään. Eihän perus päivävuoroa tekevä työntekijä ymmärrä vuorotyön raskautta, kun hypit aamusta iltavuoroon ja illasta aamuvuoroon, työvuorojen välissä saattaa olla vain 7 tuntia väliä ja edellinen vuoro on ollut 12 tuntia pitkä, missä ihmeen välissä ihminen ehtii palautua? Ja jos et ole yh niin terveessä parisuhteessa voi pyytää myös miestä olemaan vauvan kanssa tunnin-kaksi jotta saat nukuttua pikkuvauva aikana. Ja imetysfanaatikoille, maidon voi lypsää pulloon valmiiksi, eikä vauvat korvikkeeseenkaan kuole, jos vauva ei suostu syömään pullosta niin sitten maidon voi juottaa ruiskun avulla, ei se lapsi isän käsissä nälkään kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:52"]
Ei vapaus välttämättä tuo onnea. Usein onnen lähde voi olla se, että on pakko tehdä jotakin.
[/quote]
Minun onnellisuuteni kyllä edellyttää vapautta. Mutta toisaalta minä olenkin älykäs, luova ja ennen kaikkea erittäin itseohjautuva ihminen, jolla ei ole vaikeuksia keksiä elämäänsä mielekästä tekemistä. Puuduttavat rutiinit työssä tai lastenhoidossa olisivat minulle sietämättömiä. Taloudellinen riippumattomuus olisi fantastinen juttu, koska silloin ei tarvitsisi tehdä töitä muiden ehdoilla vaan voisi omistautua kokonaan omille hankkeilleen.
Unohdit muuten mainita, että lapset eivät tuo onnea. Tutkitusti. -31
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:50"]AP: Millä tavalla ajattelet, että elämäsi muuttuisi paremmaksi lapsen myötä?[/quote]
Ajattelen että lapsi toisi siihen jatkuvuutta ja tarkoitusta samalla tavalla kuin sitoutumiseni aviomieheeni ja kahteen koiraamme. Ei tuota ukkoa jaksaisi aina katsoa, eikä koiria viedä ulos tai korjata ripulipaskoja lattialta ja matoilta, mutta jotenkin nuo nyt vain ovat aivan hirveän tärkeä osa elämää.
Vaikka mies ajoittain keljuttaa suunnattomasti ja koirat raivostuttavat, niin kyllä minä vuolaasti itken, jos mies lähtee tai koirat joudutaan lopettamaan.
Kaiken vaivan vastapainoksi sitoutumisesta muihin ja muista huolehtimisesta saa itselleen takaisin. Näin ajattelen käyvän lapsenkin kanssa. En vain tiedä, jaksanko sen kaiken vaivan.
Minä olen kokenut lapset aina rasittaviksi ja enimmäkseen haaveilen vain siitä että saisin nukkua ja olla rauhassa. Ei ole yhtään päivää varmaan ollut heidän eläessään, että en olisi ainakin vähän helpottunut kun he nukahtavat illalla. Silti rakastan lapsiani yli kaiken ja mikään ei ilahduta yhtä paljon kuin heidän naamansa näkeminen. Tämä on se äitiyden suuri ristiriita. Haluan olla osa suvun ja elämän ketjua ja äitiys on myös ihanaa. Jos vaikka mieheni tai ystäväni kertoo että töissä meni hyvin, niin se ei ilahduta yhtä paljon kuin se että lapsi kertoo että hän onnistui jossain. Se tuntuu todella siltä kuin itse onnistuisi. Eli asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin jotkut tässä nyt väittävät, että jos väsyttää niin ei kannata tehdä. Jotkut asiat ovat väsymyksen arvoisia. Uskon että lapsettomana voi elää myös onnellista elämää ja elämän on merkittävää myös niin, mutta omalla kohdalla näkisin lapsettomuuden sellaisena surullisena näivettymisenä. Olen jostain muistaakseni lukenut, että lapsettomat ovat onnellisempia ja terveempiä keski-iässä mutta vanhoina jälkeläiset tuottavat henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:50"]AP: Millä tavalla ajattelet, että elämäsi muuttuisi paremmaksi lapsen myötä?[/quote]
Ajattelen että lapsi toisi siihen jatkuvuutta ja tarkoitusta samalla tavalla kuin sitoutumiseni aviomieheeni ja kahteen koiraamme. Ei tuota ukkoa jaksaisi aina katsoa, eikä koiria viedä ulos tai korjata ripulipaskoja lattialta ja matoilta, mutta jotenkin nuo nyt vain ovat aivan hirveän tärkeä osa elämää.
Vaikka mies ajoittain keljuttaa suunnattomasti ja koirat raivostuttavat, niin kyllä minä vuolaasti itken, jos mies lähtee tai koirat joudutaan lopettamaan.
Kaiken vaivan vastapainoksi sitoutumisesta muihin ja muista huolehtimisesta saa itselleen takaisin. Näin ajattelen käyvän lapsenkin kanssa. En vain tiedä, jaksanko sen kaiken vaivan.
[/quote]
Jos et jaksakaan, niin mitäs sitten teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:50"]AP: Millä tavalla ajattelet, että elämäsi muuttuisi paremmaksi lapsen myötä?[/quote]
Ajattelen että lapsi toisi siihen jatkuvuutta ja tarkoitusta samalla tavalla kuin sitoutumiseni aviomieheeni ja kahteen koiraamme. Ei tuota ukkoa jaksaisi aina katsoa, eikä koiria viedä ulos tai korjata ripulipaskoja lattialta ja matoilta, mutta jotenkin nuo nyt vain ovat aivan hirveän tärkeä osa elämää.
Vaikka mies ajoittain keljuttaa suunnattomasti ja koirat raivostuttavat, niin kyllä minä vuolaasti itken, jos mies lähtee tai koirat joudutaan lopettamaan.
Kaiken vaivan vastapainoksi sitoutumisesta muihin ja muista huolehtimisesta saa itselleen takaisin. Näin ajattelen käyvän lapsenkin kanssa. En vain tiedä, jaksanko sen kaiken vaivan.
[/quote]
Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?
Minä suosittelen aidosti sitä päivätyötä. Toisille vuorotyö ei sovi ts. omaa elämää ei jaksa elää enää vuorotyön puitteissa. Minä olen näitä, stressitasoni ovat todella korkeat kun teen vuorotyötä. Pystyn käymään kotona vain lepäämässä ja valmistautumassa seuraavaan vuoroon, kaiken muun voi unohtaa. Persoonallisuuteni kaipaa säännöllistä rytmiä että jaksan henkisesti. Huomasin tämän jo ennen lasta ja siksi lisäkouluttauduinkin terveydenhoitajaksi joilla on idioottivarmat päivätyöt. Välillä voi käydä aina kokeilemassa vuorotyötä ja palata sitten takaisin ihanan tasaiseen arkeen, jossa energiaa riittää lapsen kanssa puuhasteluun, parisuhteeseen, ystäviin ja kodinhoitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kiva juttu ajatuksen tasolla, tosielämässä en jaksaisi olla hyvä äiti. Kun tunnen itseni, säästyn syyllisyydeltä ja mielipahalta.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:07"]
Minä suosittelen aidosti sitä päivätyötä. Toisille vuorotyö ei sovi ts. omaa elämää ei jaksa elää enää vuorotyön puitteissa. Minä olen näitä, stressitasoni ovat todella korkeat kun teen vuorotyötä. Pystyn käymään kotona vain lepäämässä ja valmistautumassa seuraavaan vuoroon, kaiken muun voi unohtaa. Persoonallisuuteni kaipaa säännöllistä rytmiä että jaksan henkisesti. Huomasin tämän jo ennen lasta ja siksi lisäkouluttauduinkin terveydenhoitajaksi joilla on idioottivarmat päivätyöt. Välillä voi käydä aina kokeilemassa vuorotyötä ja palata sitten takaisin ihanan tasaiseen arkeen, jossa energiaa riittää lapsen kanssa puuhasteluun, parisuhteeseen, ystäviin ja kodinhoitoon!
[/quote]
Mutta huomaan nyt vähän isomman lapsen kanssa (täyttää 5v seuraavaksi), että joihinkin määräaikaisiin lyhyempiin (muutamien kuukausien) vuorotyösuhteisiin pystyisi taas ihan hyvin. Se oli aivan poissuljettu vaihtoehto silloin kun lapsi oli alle 3v!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote]
Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä.
Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden.
Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä.
http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:49"]Vedit nyt vähäsen mutkia suoriksi. Kommentoimasi kirjoittajahan ei sanonut että nautittava elämä tarkoittaisi mahdollisimman helppoa elämää, vaan että elämästään kannattaa tehdä sellainen että voi "tehdä kaikkea, mitä haluaa".[/quote]
Juuri tällaistahan monimiljonäärijulkkisten elämä on. He voivat käytännössä tehdä ihan mitä haluavat. Se ei vain näytä tarjoavan onnea, jolloin onnea lähdetään etsimään esimerkiksi päihteistä.
Sosiologit ovat tutkimuksissaan todenneet, että mitä enemmän ihmisellä on valinnanmahdollisuuksia, sitä onnettomampi ihminen on.
Ei vapaus välttämättä tuo onnea. Usein onnen lähde voi olla se, että on pakko tehdä jotakin.
[/quote]
Väität siis että orjuuteen syntyneet pakkotyölaiset ovat hyvin onnellisia? Anteeksi vaan, mutta vmp.
Useimmat ihmiset ovat onnellisimpia silloin, kun voivat elää sellaista elämää minkä kokevat omanlaisekseen. Oli se sitten yrittäjän elämä, kotiäitiys, vuohien kasvattaminen vuorilla tai huippumallius. Kuhan se on OMANLAISTAAN. Jos ihminen joutuu jatkuvasti elämään toisin kuin haluaisi, hän on onneton. Myös kuolinvuoteella kadutaan eniten sitä, että/jos ei ole uskaltanut/voinut elää oman näköistään elämää.
Tottakai useimmilla esim. tavoitteelliset rutiinit kuuluvat osana omanlaiseen elämään, mutta ne rutiinit pitää voida itse valita! Joku tykkää kotityörutiineista, joku liikuntarutiineista, joku 8-16 töistä. Jos joku pitää hiljaisesta kotielosta ja lukemisesta, niin silloin elämä jossa se on lähes mahdotonta ainakin vuosien ajan, tekee todennäköisesti hänet onnettomaksi.
Jos nyt ei ollut tarpeeksi rautalankaa, niin luovutan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:03"]
Minä olen kokenut lapset aina rasittaviksi ja enimmäkseen haaveilen vain siitä että saisin nukkua ja olla rauhassa. Ei ole yhtään päivää varmaan ollut heidän eläessään, että en olisi ainakin vähän helpottunut kun he nukahtavat illalla.
Olen jostain muistaakseni lukenut, että lapsettomat ovat onnellisempia ja terveempiä keski-iässä mutta vanhoina jälkeläiset tuottavat henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
[/quote]
Ymmärrän hyvin, miksi haluat uskoa näin.
Huvittava keskustelu. Aloittaja pohtii kypsästi erilaisia vaihtoehtoja. Lapsia saaneet äidit kirjoittavat lasten saamisen hyvistä ja huonoista puolista. Sen sijaan muutama tai yksi kiihkoVELA taas on ottanut asiakseen käännyttämisen.
Minulla ei ole lapsia, enkä tiedä, tuleeko, mutta huvittavat nämä velat, jotka löytävät kaikki keskustelut, joissa näkevät käännyttämisen mahdollisuuden. Lapsellista touhua yrittää väittää, että asioilla olisi vain yksi puoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote]
Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä.
Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden.
Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä.
http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4
[/quote]
Okei, tämä on ihan hyvä vastaus. On ihan sallittua haluta tuota. Mutta realistisesti sinun täytyy olettaa, että siinä missä kaksi aikuista purjehtii halutessaan rauhallisesti viiniä siemaillen, lapsiperhe purjehtii sotkuisemmin, äänekkäämmin ja aina hitaimman ja väsyneimmän ehdoilla.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote]
Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä.
Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden.
Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä.
http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4
[/quote]
Vanhemmuus on juuri tuota, ja paljon muutakin! Itse voit vaikuttaa paljon arkeenne myös sillä, montako lasta ja minkälaisilla ikäeroilla haluatte. Minusta arki on ihanaa ja mielekästä, kun saan viedä lasta metsään ja saaristoon telttailemaan, maailmalle ihmettelemään kaikkea ja juhlapyhinä opettaa hänelle juhlaan kuuluvia tapoja. Enkä puhu nyt vain mistään joulun lahjaähkystä ja matkailusta lapsiperhehelvetteihin, vaan sellaisesta mistä aikuisetkin nauttii. Teemme niitä asioita jotka ovat aikuisille tärkeitä, mutta lapsellekin sopivaksi räätälöityjä. Näitä ovat mm. vuosittaiset telttaretket saaristoon, lenkit arki-iltaisin perheen kanssa (lapsi pyöräilee), reissut aikuisia kiinnostaviin kohteisiin maailmalle ja lapselle keksitään myös jotain kivaa, kyläily sukulaisissa, retkiä kesäiseen Helsinkiin, teattereita yms.
Sitten meitä joskus kaikkia kiukuttaa ja ei kestettäisi toisiamme hetkeäkään. Ärjytään ja karjutaan. Tekisi mieli vain nukkua viikonloppuaamuna (ja tähänkin päästään kun lapsi on vähän isompi). Ollaan huolestuneita toinen toisistamme. Mutta ilman lastakin olisi nämä kaikki asiat.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"]
Sitten meitä joskus kaikkia kiukuttaa ja ei kestettäisi toisiamme hetkeäkään. Ärjytään ja karjutaan. Tekisi mieli vain nukkua viikonloppuaamuna (ja tähänkin päästään kun lapsi on vähän isompi). Ollaan huolestuneita toinen toisistamme. Mutta ilman lastakin olisi nämä kaikki asiat.
[/quote]Eihän ole.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:03"]
Minä olen kokenut lapset aina rasittaviksi ja enimmäkseen haaveilen vain siitä että saisin nukkua ja olla rauhassa. Ei ole yhtään päivää varmaan ollut heidän eläessään, että en olisi ainakin vähän helpottunut kun he nukahtavat illalla.
Olen jostain muistaakseni lukenut, että lapsettomat ovat onnellisempia ja terveempiä keski-iässä mutta vanhoina jälkeläiset tuottavat henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
[/quote]
Ymmärrän hyvin, miksi haluat uskoa näin.
[/quote]
Minäkin kyllä uskon että tuo voi olla keskimäärin totta, vaikka olen vela. Läheiset ihmiset tuovat vanhuudessa onnea, ja keskimäärin lapsellisella on varmasti enemmän ja läheisempiä ihmisiä (eli lapset ja lapsenlapset) kuin lapsettomalla. Suurin osa lapsista pitää kuitenkin vanhempiinsa yhteyttä vähintään velvollisuudesta, kun taas lapsettomalla ei moisia "pakkohuolehtijoita" yleensä ole.
Silti otan mieluummin riskin onnettomasta vanhuudesta (sitähän ei välttämättä edes tule, jokainen meistä voi kuolla vaikka huomenna), kuin sen lähes varmuuden että elämäni olisi pilalla seuraavat 20+ vuotta jos tekisin lapsia. Koen että hinta mahdollisesta kivemmasta vanhuudesta on liian kova, jos siihen pitäisi tehdä lapsia ja elää lapsiperhe-elämää. Lisäksi tuo kiva vanhuus ei välttämättä edes toteutuisi - lapsi voi kuolla, olla sairas, muuttaa toiselle mantereelle, jne jne. Tuotto/panos suhde on siis minun näkökulmastani surkea.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"]
Sitten meitä joskus kaikkia kiukuttaa ja ei kestettäisi toisiamme hetkeäkään. Ärjytään ja karjutaan. Tekisi mieli vain nukkua viikonloppuaamuna (ja tähänkin päästään kun lapsi on vähän isompi). Ollaan huolestuneita toinen toisistamme. Mutta ilman lastakin olisi nämä kaikki asiat.
[/quote]Eihän ole.
[/quote]
Ai ei? Kyllä me tapeltiin ennen lastakin. Olisin ollut ihan sairaalloisen huolissani puolisostani ilman lastani kun tämä joutui tehohoitoon ulkomailla. Emme tappele yhtään enempää kuin ennenkään. Seksiäkin on saman verran kuin ennen lasta. Ainoa mikä on, etten saa kahtena viikonloppuaamuna nukkua pitkään. Ainoastaan toisena :)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote]
Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä.
Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden.
Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä.
http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4
[/quote]
Minusta arki on ihanaa ja mielekästä, kun saan viedä lasta metsään ja saaristoon telttailemaan, maailmalle ihmettelemään kaikkea ja juhlapyhinä opettaa hänelle juhlaan kuuluvia tapoja. Enkä puhu nyt vain mistään joulun lahjaähkystä ja matkailusta lapsiperhehelvetteihin, vaan sellaisesta mistä aikuisetkin nauttii. Teemme niitä asioita jotka ovat aikuisille tärkeitä, mutta lapsellekin sopivaksi räätälöityjä. Näitä ovat mm. vuosittaiset telttaretket saaristoon, lenkit arki-iltaisin perheen kanssa (lapsi pyöräilee), reissut aikuisia kiinnostaviin kohteisiin maailmalle ja lapselle keksitään myös jotain kivaa, kyläily sukulaisissa, retkiä kesäiseen Helsinkiin, teattereita yms.
[/quote]
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä lisäarvoa mielestäsi noihin luettelemiisi asioihin tulee siitä, että mukana on lapsi? Tykkäät opettamisesta ja asioiden selittämisestä? Kysyn, koska en itse sitä ymmärrä - mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:49"]Vedit nyt vähäsen mutkia suoriksi. Kommentoimasi kirjoittajahan ei sanonut että nautittava elämä tarkoittaisi mahdollisimman helppoa elämää, vaan että elämästään kannattaa tehdä sellainen että voi "tehdä kaikkea, mitä haluaa".[/quote]
Juuri tällaistahan monimiljonäärijulkkisten elämä on. He voivat käytännössä tehdä ihan mitä haluavat. Se ei vain näytä tarjoavan onnea, jolloin onnea lähdetään etsimään esimerkiksi päihteistä.
Sosiologit ovat tutkimuksissaan todenneet, että mitä enemmän ihmisellä on valinnanmahdollisuuksia, sitä onnettomampi ihminen on.
Ei vapaus välttämättä tuo onnea. Usein onnen lähde voi olla se, että on pakko tehdä jotakin.
Minä olen tällä hetkellä työtön. Rahasta ei ole pula, mutta en minä itseäni erityisen onnelliseksi koe. Jotenkin vain kaipaan sitä jokapäiväistä pakkopullaa ja arjen rytmiä, niin paljon kuin se joskus vtuttaakin.