Lue keskustelun säännöt.
Anoppi katkera tulevan lapsemme sukupuolesta
06.05.2015 |
Varmaan turhan provosoiva otsikko, mutta menköön...
Anopillani on kolme lasta, kaikki poikia ja olen naimisissa hänen vanhimman pojan kanssa. Anoppi-miniä suhteemme on ollut lievästi sanottuna haastava. Anoppi kärsi pahemmanlaatuisesta tyhjänpesän syndroomasta, mitä emme heti tajunneet ja esimerkiksi kun miehen ollessa 27-vuotias (minä 25) menimme naimisiin niin anoppi sanoi, että hän ei häihin tule ja ei enää poikaansa kutsu pojakseen kun on kehdannut hänet näin hyljätä, oman äitinsä ja kun mies sanoi että vaimo on nyt hänen ensisijainen perhe niin siitä vasta soppa syntyi.
Ollaan yritetty kuitenkin ymmärtää anoppia ja laittaa kaikki loukkaukset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos(esimerkiksi ei koskaan kutsua minua muuksi kuin "tytöksi" vaikka olisin paikalla samassa huoneessa "Voisko tyttö hakea lisää kahvimaitoa"). En usko, että meistä koskaan tulee kovin läheisiä, mutta kunhan jonkinlaiset välit olis ihan jo tulevien lastenlastenkin kannalta niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.
Nyt odotan esikoista ja yllättäen anoppi ei keksinytkään mitään pahaa sanottavaa kun kerroimme iloisen raskausuutisen. Hän oli aidosti kiinnostunut, mutta sitä kyllä sanoi moneen kertaan että nyt kun meistä tulee vanhempia niin varmasti ymmärrämme, mistä hänkin on meille suuttunut ja miten pettynyt on oman poikaansa. Anoppi arvuutteli lapsen sukupuolta ja kaikki raskausoireeni ja mahanmuto kuulemma enteili poikavauvaa. Mulla ei rehellisesti sanottuna ollut mitään poika tai tyttö-oloa, en edes salaa toivonut toista sukupuolta. Pari viikkoa sitten oli rakenneultra, jossa myös selvisi lapsen sukupuoli, odotamme tyttöä. Omassa perheesäni on neljä siskoa, ei poikia ollenkaan ja mieheni taas tulee hyvin poikavoittoisesta suvusta ja salaa taisi haaveilla tyttövauvasta. Sitten kun kerroimme anopille, että tyttö on tulossa niin anoppi näytti suorastaan vihastuvan. Ei onnitellut, ei sanonut mitään, näytti vaan mököttävän. Sitten alkoi ilkeillä, esim sanoi että ei meidän geeneillä ainakaan kaunista tyttölasta saada, ja paremmin meidän geenit sopisi pojalle ja jossain vaiheessa sitten tuli ilmi se, että oli hänkin tyttöä kovasti toivonut ja sanoi että toivottavasti saamme vielä pojankin niin saamme kokea sen mitä hälle aiheutimme kun kuulemma poikalapset aina hylkäävät äidin ja yhtyvät vaimonsa perheeseen...
Yleensä jaksan ihan hyvin näitä anopin ilkeilyjä, mutta onko ihan normaalia jos nyt tuntuu siltä että kohta tukehdun tän kanssa... olen niin onnellinen tulevasta perheenlisäyksestä, siitä että kaikki on nyt meidän elämässä mallillaan, mies sai vakiduunin pidemmän työttymyyden jälkeen ja tuntuu että nyt menee hyvin :) Mutta sitten pitäisi pyydellä anteeksi sitä että emme saaneet poikavauvaa anopin mieliksi :(
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? vertaistukea?
Kommentit (61)
Aivan kuin omasta elämästäni, tänä päivänä meillä anopin kanssa viileät välit, minä en käy heillä, eikä heillä ole asiaa minun kotiini. Emme edes tervehdi jos satumme jossain törmäämään. Mies hoitaa yhteydenpidon äitiinsä ja käy lasten kanssa kylässä. Tosin on tainnut tänä vuonna käydä jopa kaksi kertaa, kun minä hoidin nämä näkemiset niin käytiin väh. pari kertaa kuukaudessa. Musta hyvä ratkaisu kaikin puolin. Enää on turha haukkua mua, kun en osallistu mihinkään, en voi tehdä mitään väärin. Anopille tein myös selväksi että jos minun korviini kantautuu tieto siitä että haukut minua lasteni kuullen niin mummolakäynnit loppuu siihen. Isovanhemmat on jees mutta kaikkea marttyyri/narsisti/tyhjänpesän syndrooma/ vaihdevuosi paskaa ei tarvitse sietää, edes sen kunnioituksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään lähtisi tässä ketään diagnosoimaan, mutta jokin on vialla, jos äiti ei pysty hyväksymään sitä, että aikuinen poika perustaa oman perheen. Irti päästäminen voi olla haikeaa ja vaikeaa, mutta niiden kipuilujen jälkeen lasten aikuistumisen pitäisi olla iloinen asia, jolla on elämälle uutta annettavaa, eikä mikään hylkäämiskokemus, josta ei pääse yli!
Toivottavasti saisitte anopille jotain apua, tuostahan kärsii teidän lisäksi myöhemmin hänen muut lapsensa, sekä tietysti anoppi itse! Omaa tilannettani en ala täällä avaamaan, mutta itse olemme hakemassa "nuppitohtorin apua" saman tyyppisessä tilanteessa, koska emme enää itse jaksa tilannetta, eikä toisaalta raaskita katkaista väljeä.
Sä olet nopea! Eilen sun anoppi oli lentokentällä, kun te olitte usuttaneet sen vääärälle häämatkalle ja nyt jo odottelet tyttöä!
Mitä sun elämässä on mennyt vinksalleen, kun saat näistä anoppijutuista kiksejä?
By the way - Jos et ole väleissä anopin kanssa, niin miksi ihmeessä ennen rakenneultraa hehkutatte raskautta? Eihän se edes kunnolla näy, kun raskausviikkoja on se noin 20.
Anoppisi on mielisairas. Hänen muuttumisensa on epätodennäköistä. Suhtaudu niin kuin mielisairaaseen tulee suhtautua: lempeän myötäilevästi. Mutta älä vietä aikaa yhdessä enempää kuin on pako, jos asia ahdistaa. Minun on vaikea uskoa, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
Ettei ap:n anoppi olis harrastanut insestiä, siltä vaikuttaa, kun pojasta luopuminen ottaa noin koville, anteeksi tämä.
Mutta ei anoppi terve ole mielensä puolesta.
Ap, sanokaa nyt viimeisien kerran, että jos asenne ja sanomiset eivät muutu, se on sitten hyvästit.
Ei ole kenenkään edun mukaista olla tekemisissä tuollaisen ilkimyksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös varmasti kysyä, että miksi hän on aikanaan jonkun äidin pojan ottanut itselleen, eikö ajatellut anopin tunteita ollenkaan, eikä se ap:n mieskään???
Juuri tästä syystä en ole missään väleissä miniän kanssa! Hän saa olla naimisissa poikani kanssa ja elää juuri sellaista elämää kuin haluaa, mutta minä en ole osa sitä elämää. Meille ei tulla kylään enkä minä mene miniälle kylään, kesämökkiä en aneluista huolimatta lainaa eikä minulle kannata soittaa, että tarvitaan rahaa siihen tai tähän. Minä olen aikani poikaa hoitanut ja elättänyt, pärjätköön nyt itsenäisesti ja jos ei pärjää, en toimi pankkina. Jokainen elää onnellisempana, kun ei tarvitse miettiä, mitä sanoo miniä tai mitä pohtii anoppi. Keskityn tyttären perheeseen, jossa olen toivottu vieras ja saan sen ilon, joka lapsenlapsista tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:05"]
Kirjoitit ap tuossa ekassa viestissä, että miehesi on veljeksistä vanhin. Mites nämä nuoremmat pojat ovat pärjänneet äitinsä kanssa?
[/quote]
Nuoremmat veljekset vielä asuvat kotona, kun ovat hieman nuorempia ja yksi heistä seurustelee, mutta ei kovinkaan vakavasti, joten tämän anoppi on hyväksynyt hyvin. Aivan kuten minäkin olin ihan ok siihen asti kunnes ilmoitimme menevämme naimisiin.
Mutta usein kun ollaan kylässä niin anoppi kyllä saattaa sanoa nuoremmille veljeksille, että älkää te sitten tehkö kuten vanhempi veljenne ja jätä äitiä yksin naisen tähden.
ap
[/quote]
Sairasta.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:36"]
Juuri tästä syystä en ole missään väleissä miniän kanssa! Hän saa olla naimisissa poikani kanssa ja elää juuri sellaista elämää kuin haluaa, mutta minä en ole osa sitä elämää. Meille ei tulla kylään enkä minä mene miniälle kylään, kesämökkiä en aneluista huolimatta lainaa eikä minulle kannata soittaa, että tarvitaan rahaa siihen tai tähän. Minä olen aikani poikaa hoitanut ja elättänyt, pärjätköön nyt itsenäisesti ja jos ei pärjää, en toimi pankkina. Jokainen elää onnellisempana, kun ei tarvitse miettiä, mitä sanoo miniä tai mitä pohtii anoppi. Keskityn tyttären perheeseen, jossa olen toivottu vieras ja saan sen ilon, joka lapsenlapsista tulee.
[/quote]
Noin koville siis ottaa, kun oma poika on terveellä tavalla irtautunut vanhemmistaan ja on nyt perustanut oman perheen ja rakastaa omaa puolisoaan. Kerrohan, mitä poikasi on tehnyt väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:36"]
Juuri tästä syystä en ole missään väleissä miniän kanssa! Hän saa olla naimisissa poikani kanssa ja elää juuri sellaista elämää kuin haluaa, mutta minä en ole osa sitä elämää. Meille ei tulla kylään enkä minä mene miniälle kylään, kesämökkiä en aneluista huolimatta lainaa eikä minulle kannata soittaa, että tarvitaan rahaa siihen tai tähän. Minä olen aikani poikaa hoitanut ja elättänyt, pärjätköön nyt itsenäisesti ja jos ei pärjää, en toimi pankkina. Jokainen elää onnellisempana, kun ei tarvitse miettiä, mitä sanoo miniä tai mitä pohtii anoppi. Keskityn tyttären perheeseen, jossa olen toivottu vieras ja saan sen ilon, joka lapsenlapsista tulee.
[/quote]
Noin koville siis ottaa, kun oma poika on terveellä tavalla irtautunut vanhemmistaan ja on nyt perustanut oman perheen ja rakastaa omaa puolisoaan. Kerrohan, mitä poikasi on tehnyt väärin?
[/quote]
Minusta on hienoa, että poikani on omillaan. En halua, että hän ripustautuu minuun tai että miniä joutuu päänsä sisällä kilpailemaan kanssani. Heillä on hieno oma elämä, jossa ei tarvitse miettiä anopin vierailuja eikä minun tarvitse pohtia sitä, katsoinko liian pitkään tai sanoinko epähuomiossa jotain väärin. Kotini saa olla kotini, mökkini omassa käytössä eikä autoakaan tarvitse lainata, koska napanuora ja samalla rahahanat on aikaa sitten katkaistu.
Tyttären kanssa on hyvät välit ja saan ihan tarpeeksi hoitaa 3 lapsenlasta, joten eipä ole mitään menetystä siitä, että en hoida pojan lapsia. Sukujuhlissa heitä ei tapaa, koska suku ei pääsääntöisesti poikaa perheineen juhliinsa kutsu tai sitten miniä katsoo, että isoäidin (mieheni äidin) 80v syntymäpäivät eivät ole sellainen juhla, johon he haluavat osallistua.
Tämä on kaikille win-win -tilanne! Miniä ei joudu kärsimään anopista eikä minun tarvitse miettiä, minkä asian vuoksi poika joutuu soittamaan, kun vaimoparka niin mielensä pahoitti vääränlaisesta kahvimaidosta.
Elä elämääsi ja jätä anopin kommentit huomioitta. En ainakaan itse välittäisi yhtään. Oli meilläkin anoppi sitä mieltä, että kaksi lasta riittää. Odotin tuolloin kolmatta. Nyt tulossa viides..:)
Tuskinpa tuo nyt edes sukupuolikysymys on, anoppisi vain keksi uuden syyn arvosteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:36"]
Juuri tästä syystä en ole missään väleissä miniän kanssa! Hän saa olla naimisissa poikani kanssa ja elää juuri sellaista elämää kuin haluaa, mutta minä en ole osa sitä elämää. Meille ei tulla kylään enkä minä mene miniälle kylään, kesämökkiä en aneluista huolimatta lainaa eikä minulle kannata soittaa, että tarvitaan rahaa siihen tai tähän. Minä olen aikani poikaa hoitanut ja elättänyt, pärjätköön nyt itsenäisesti ja jos ei pärjää, en toimi pankkina. Jokainen elää onnellisempana, kun ei tarvitse miettiä, mitä sanoo miniä tai mitä pohtii anoppi. Keskityn tyttären perheeseen, jossa olen toivottu vieras ja saan sen ilon, joka lapsenlapsista tulee.
[/quote]
Noin koville siis ottaa, kun oma poika on terveellä tavalla irtautunut vanhemmistaan ja on nyt perustanut oman perheen ja rakastaa omaa puolisoaan. Kerrohan, mitä poikasi on tehnyt väärin?
[/quote]
Minusta on hienoa, että poikani on omillaan. En halua, että hän ripustautuu minuun tai että miniä joutuu päänsä sisällä kilpailemaan kanssani. Heillä on hieno oma elämä, jossa ei tarvitse miettiä anopin vierailuja eikä minun tarvitse pohtia sitä, katsoinko liian pitkään tai sanoinko epähuomiossa jotain väärin. Kotini saa olla kotini, mökkini omassa käytössä eikä autoakaan tarvitse lainata, koska napanuora ja samalla rahahanat on aikaa sitten katkaistu.
Tyttären kanssa on hyvät välit ja saan ihan tarpeeksi hoitaa 3 lapsenlasta, joten eipä ole mitään menetystä siitä, että en hoida pojan lapsia. Sukujuhlissa heitä ei tapaa, koska suku ei pääsääntöisesti poikaa perheineen juhliinsa kutsu tai sitten miniä katsoo, että isoäidin (mieheni äidin) 80v syntymäpäivät eivät ole sellainen juhla, johon he haluavat osallistua.
Tämä on kaikille win-win -tilanne! Miniä ei joudu kärsimään anopista eikä minun tarvitse miettiä, minkä asian vuoksi poika joutuu soittamaan, kun vaimoparka niin mielensä pahoitti vääränlaisesta kahvimaidosta.
[/quote]
Oletpa katkera. Toivon sinulle valoisampaa elämänasennetta ja tulevaisuutta. Toivottavasti löydät sisäisen rauhan. Vihan ja katkeruuden tunne vie sinulta valtavasti voimia.
t. miniä, joka rakastaa anoppinsa kanssa viettämiään päiviä
Eikö joku voisi puhua anopille, että tuollainen suorasukainen puhe ei ole kivaa, vaan loukkaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on kakara anoppi. Ettehän te voi lapsen sukupuolelle mitään, ja ihan oikeastiko anoppi luuli että poikansa asuu 60-vuotioaaksi hänen luonaan. Rakkautta on olla onnellinen toisen onnesta, rakkautta on tukea, rakkautta on myös irti päästäminen. Omistaminen ja rakkaus täysin eri asioita.
Onpa tyhmä ja nolo akka, se anoppi siis. Jos ois mun katkaisisin välit, niin ei sais nähä koko lapsenlasta
Sano sille anopille, että mitäs itse kasvatti pojistaan tossun alla olevia vässyköitä, joita pirttihirmu-vaimot ohjailevat miten tykkäävät?
Meidän suvussa ei ole millään tavalla nähtävissä, että jomman kumman perheen kanssa ollaan enemmän tekemisissä, ihan yhtä tärkeitä ovat molempien perheet. Meidän suvussa ei kyllä olekaan mitään vässyköitä, vaan itsenäisiä miehiä ja naisia. Muutenkin aika vanhanaikaista, että johonkin sukuun olevinaan mennään; ennen vanhaan jossain maaseudulla ehkä ja sekin meni kyllä niin päin että pojan perheeseen mentiin. Anoppillasi on varmaan jotain muita ongelmia kuin lapsenne sukupuoli, kuulostaa siltä. Marttyyri-syndrooma?
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 11:43"]
Eikö joku voisi puhua anopille, että tuollainen suorasukainen puhe ei ole kivaa, vaan loukkaavaa.
[/quote]
onhan sitä yritetty, mutta anoppi puolustautuu sillä, että on vanhempi ja lasten kuuluisi kunnioittaa häntä.
Ei tunnu ymmärtävän järkipuhetta. Häiden jälkeen oltiin minä ja mies sen verran kyllästyneitä anopin mutinoihin että ei otettu yhteyttä puoleen vuoteen, mutta kuitenkin kun tykätään pitää yhteyttä appiukkoon ja miehen veljiin niin vaikeaa sitä on tehdä pesäeroa anoppiin.
On miehenikin yrittänyt lukuisia kertoja puhua järkeä, appiukko on yrittänyt pakottaa terapiaan kun ei tuo anopin käyttäytyminen kuitenkaan aina ole ollut tuollaista. Silloin kun seurusteltiin niin käyttäytyi ihan normaalisti mutta kun kuuli että mennään naimisiin ja muutetaan yhteen niin vaihtui ääni kellossa..
ap
Sulla on suoraan sanottuna aivan kauhea anoppi ja nostan hattua että siedät tuota ollenkaan. Olet kiltti ihminen ja anoppi on onnekas että sinä ja poikansa olette häneen edes yhteydessä. Lapset on lainaa vain.
Eikö tyttö ole parempi? Suku ainakin jatkuu paremmin kuin tumputtajilla.