Lue keskustelun säännöt.
Anoppi katkera tulevan lapsemme sukupuolesta
06.05.2015 |
Varmaan turhan provosoiva otsikko, mutta menköön...
Anopillani on kolme lasta, kaikki poikia ja olen naimisissa hänen vanhimman pojan kanssa. Anoppi-miniä suhteemme on ollut lievästi sanottuna haastava. Anoppi kärsi pahemmanlaatuisesta tyhjänpesän syndroomasta, mitä emme heti tajunneet ja esimerkiksi kun miehen ollessa 27-vuotias (minä 25) menimme naimisiin niin anoppi sanoi, että hän ei häihin tule ja ei enää poikaansa kutsu pojakseen kun on kehdannut hänet näin hyljätä, oman äitinsä ja kun mies sanoi että vaimo on nyt hänen ensisijainen perhe niin siitä vasta soppa syntyi.
Ollaan yritetty kuitenkin ymmärtää anoppia ja laittaa kaikki loukkaukset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos(esimerkiksi ei koskaan kutsua minua muuksi kuin "tytöksi" vaikka olisin paikalla samassa huoneessa "Voisko tyttö hakea lisää kahvimaitoa"). En usko, että meistä koskaan tulee kovin läheisiä, mutta kunhan jonkinlaiset välit olis ihan jo tulevien lastenlastenkin kannalta niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.
Nyt odotan esikoista ja yllättäen anoppi ei keksinytkään mitään pahaa sanottavaa kun kerroimme iloisen raskausuutisen. Hän oli aidosti kiinnostunut, mutta sitä kyllä sanoi moneen kertaan että nyt kun meistä tulee vanhempia niin varmasti ymmärrämme, mistä hänkin on meille suuttunut ja miten pettynyt on oman poikaansa. Anoppi arvuutteli lapsen sukupuolta ja kaikki raskausoireeni ja mahanmuto kuulemma enteili poikavauvaa. Mulla ei rehellisesti sanottuna ollut mitään poika tai tyttö-oloa, en edes salaa toivonut toista sukupuolta. Pari viikkoa sitten oli rakenneultra, jossa myös selvisi lapsen sukupuoli, odotamme tyttöä. Omassa perheesäni on neljä siskoa, ei poikia ollenkaan ja mieheni taas tulee hyvin poikavoittoisesta suvusta ja salaa taisi haaveilla tyttövauvasta. Sitten kun kerroimme anopille, että tyttö on tulossa niin anoppi näytti suorastaan vihastuvan. Ei onnitellut, ei sanonut mitään, näytti vaan mököttävän. Sitten alkoi ilkeillä, esim sanoi että ei meidän geeneillä ainakaan kaunista tyttölasta saada, ja paremmin meidän geenit sopisi pojalle ja jossain vaiheessa sitten tuli ilmi se, että oli hänkin tyttöä kovasti toivonut ja sanoi että toivottavasti saamme vielä pojankin niin saamme kokea sen mitä hälle aiheutimme kun kuulemma poikalapset aina hylkäävät äidin ja yhtyvät vaimonsa perheeseen...
Yleensä jaksan ihan hyvin näitä anopin ilkeilyjä, mutta onko ihan normaalia jos nyt tuntuu siltä että kohta tukehdun tän kanssa... olen niin onnellinen tulevasta perheenlisäyksestä, siitä että kaikki on nyt meidän elämässä mallillaan, mies sai vakiduunin pidemmän työttymyyden jälkeen ja tuntuu että nyt menee hyvin :) Mutta sitten pitäisi pyydellä anteeksi sitä että emme saaneet poikavauvaa anopin mieliksi :(
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? vertaistukea?
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 11:59"]
Meillä anopille tytöt ei merkkaa paljon mitään, mutta ai että se poika! Kivaa kun lapset alkaa olla jo sen verran isoja, että alkavat kohta ihmetellä miksi anoppi suosii niin paljon vain yhtä serkkua - sitä poikaa. Aina saa kuulla mikä tähtisilmä ja kaunis lapsi se on ja niin älykäs ja kaikkea. Tytöillä voi olla kiva mekko mutta siihen se sitten jää.
[/quote]
Ajattelin omassa kommentissa, että jotain tällaista on sitten luvassa.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysit vertaistukea. Sitä en varsinaisesti osaa antaa, kun oma edesmennyt anoppini oli aivan toisenlainen.
Mutta sen verran pystyn neuvomaan sinua, että sinun on aika antaa nyt asia miehesi hoidettavaksi. Ts. mies tekee äidilleen täysin selväksi sen, että jos tuo hänen asennoitumisensa ja puheensa eivät muutu aivan totaalisesti sinua kohtaan, niin miehesi, sinä ja teidän tuleva lapsenne lopetatte hänen luonaan vierailut ja muun yhteydenpidon.
Miehesi on tuettava sinua täysillä. Hänen on pystyttävä konkreettisesti näyttämään, että seisoo sinun tukenasi.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:16"]
Voisiko olla narsisti/narsistisia piirteitä omaava tämä anoppi?
[/quote]
Ei tarvis nyt sotkea joka ikiseen keskusteluun tätä narsistia, kiitos.
Tällainen anoppi on oman kokemukseni mukaan ihan vaan kasvanut oman sukupolvensa tiukkoihin odotuksiin. Eli esimerkiksi että miehet ovat tärkeämpiä kuin naiset ja naisen paikka on kotona lapsia hoitamassa. Pojat ovat herranterttuja mutta tytöt kelpaavat auttamaan äitiä askareissa. Anopilta on myös itseltään viety mahdollisuus tehdä ja ajatella toisin. Hän myös olettaa, että häntä pitää kohdella samoin kuin hänen on itse pitänyt kohdella vanhempia lapsena ollessaan, eli asioista ei saa keskustella, asioita ei saa kyseenalaistaa. Tässä nyt sitten vanhemmalla iällä niitetään sitä, mitä on kylvetty. Anoppi myös kokee, että on pitänyt uhrautua, joten sitten vielä tämä marttyyrikäytös.
Nyt on niin, että toi anoppi tulee pahoittamaan sun tyttäres mielen aivan järkysti, jos ei noi paskapuheet lopu. Ja ne ei lopu jossei sun miehes tee asiaa yksiselitteisen selväksi äidilleen. Tehköön sen nyt ennen lapsen syntymää. Muuten me kuullaan susta vielä kun itket täällä sitä mitä anoppi on sanonut ja tehnyt sun tytölle.
Mulla oli tollanen kauhumummo jolla oli oikeus avautua koko ajan kaikesta myös esim mun ulknäöstä (ei kelvannut mummolle, joka oli niin kaunis ja minä niin ruma) - jatkuvaa haukkumista sain kuulla ja se vaurioitti minua . Mun vanhemmat ei tehneet mitään vaan sieti vaan mummoa kun oli muka niin yksinäinenkin (no kuka sen kanssa olisi halunnut olla) enkä tänä päivänä ymmärrä miksis ne antoi mummon kohdella mua niin.
Toimi sinä kiltti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:08"]
Mulla ei oo noin hirvee anoppi mut ottaa aivoon kun Aina jaksaa jankata sitä kuinka tyttölapset aikuisena perheineen on enemmän tekemisissä omien vanhempien kanssa ja pojat jättää oman äidin taka-alalle. Toi ottaa erityisesti aivoon koska ollaan kuitenkin paljon tekemisissä ja nimeomaan hän itse on paljon enemmän tekemisissä mieheni siskon perheen kanssa ja ostelee niille muksulle vaatteita ym mitä ei koskaan tee meidän lapsille. Tekee itse selkeän eron ja valittaa siitä meille! Ärsyttää! Mut aplle tsemppiä vaikeeseen tilanteeseen. Anoppisi on typerä ja tekee vaan itselleen hallaa käytöksellään.
[/quote]
Minun tutuillani asia on ikävä kyllä usein mennytkin näin. Meillä minä olen se joka sanoo miehelle, että pitäisikö appivanhempia käydä taas tapaamassa. Miehelläni on myös kaksi isompaa sinkkuveljeä, jotka harvakseltaan kävivät kylässä vanhemmillaan. Nyt toinen on löytänyt naisen ja useammin nyt ovat mukana menoissa. Samoin mulla on myös kaksi miespuolista serkkua, joita näin pitkästä aikaa vähän aikaa sitten. Kysyin, että mitäs teidän äidille kuuluu. En tiedä ei me paljoo jutella, kuului vastaus.
hei, anopilla ei ole kaikki kotona. Koittakaa hommata hälle apua.
Te ette saa lähteä tuommoseen peliin mukaan, esim sinua on kyllä kaikilla velvollisuus kutsua ihan nimellä olipa anoppi paikalla tai ei.
Tällaset ihme kommentit "ymmärrätte miksi minä olen katkera" pitää kuitata ystävälllisesti mutta jämäkästi
"kuule jos sinä koet että olet katkera, niiin se on vakava asia ja siihen kannattaa hankkia ihan oikeaa apua. Minä en kuitenkaan valitettavasti voi sinua siinä katkeruudessa auttaa kun se ei liity minuun milllään tavalla"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä ketju saa mut entistä iloisemmaksi siitä, että anoppini on ihan normaali aikuinen ihminen, se ei näköjään oo mikään itsestäänselvyys.
Omalla anopilla on neljä poikaa, ei yhtään tyttöä ja oli selvästi kateellinen kun esikoisemme osoittautui tytöksi. Ihmetteli vielä, että mitä hän teki aikanaan väärin, ettei hänelle tyttöä suotu. Jotenkin koko sukupuoli tuntui olevan tosi vaikee asia koko raskausajan ja siitä ei anoppi edes halunnut jutella.
Sitten kun lapsemme syntyi niin anoppi hullaantui täysin, prinsessamekkoja tulvi sisään ikkunoista ja ovista ja tyttöä hän hehkutti joka paikassa ja sanoi moneen kertaa kuinka onnellinen on, että vihdoin saa ostaa tyttöhömpötyksiä. Onneksi seuraava poikavauvamme ei kuitenkaan ollut pettymys kenellekään.
Anoppi myöhemmin kertoi, että oletti että tietenkin meillekin tulisi poikia kun hänkin sai pelkkiä poikia ja oli hämmentynyt ja katkerakin siitä, että miksi meille tuli sitä sukupuolta, mitä hän olisi aikoinaan niin kovasti halunnut. Anoppi on pyydellyt jopa anteeksi typerää käyttäytymistään, oli siinä varmaan vaihdevuodetkin pahimmillaan ja ei ollut ihan oma itsensä. Olen antanut totta kai kaiken anteeksi. Toivon, että teilläkin asiat voisivat selviintyä, mutta muista että sä tai sun miehes ette oo terapeutteja, anoppisi tarvitsee ammattiauttajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:16"]
Voisiko olla narsisti/narsistisia piirteitä omaava tämä anoppi?
[/quote]
Ei tarvis nyt sotkea joka ikiseen keskusteluun tätä narsistia, kiitos.
Tällainen anoppi on oman kokemukseni mukaan ihan vaan kasvanut oman sukupolvensa tiukkoihin odotuksiin. Eli esimerkiksi että miehet ovat tärkeämpiä kuin naiset ja naisen paikka on kotona lapsia hoitamassa. Pojat ovat herranterttuja mutta tytöt kelpaavat auttamaan äitiä askareissa. Anopilta on myös itseltään viety mahdollisuus tehdä ja ajatella toisin. Hän myös olettaa, että häntä pitää kohdella samoin kuin hänen on itse pitänyt kohdella vanhempia lapsena ollessaan, eli asioista ei saa keskustella, asioita ei saa kyseenalaistaa. Tässä nyt sitten vanhemmalla iällä niitetään sitä, mitä on kylvetty. Anoppi myös kokee, että on pitänyt uhrautua, joten sitten vielä tämä marttyyrikäytös.
[/quote]
Höpsistä. Huonointa keittiöpsykologiaa mitä olen ikinä kuullut.
Tuollasia juttuja kuin ap:n anoppi ei päästele minkään sortin normeihin kasvatettu henkilö vaan sellanen jolla viiraa päässä. Tämä on ap:n syytä pitää mielsssä
Apua ja äkkiä ennenkun tilanne lähtee käsistä.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 13:20"]
Omalla anopilla on neljä poikaa, ei yhtään tyttöä ja oli selvästi kateellinen kun esikoisemme osoittautui tytöksi. Ihmetteli vielä, että mitä hän teki aikanaan väärin, ettei hänelle tyttöä suotu. Jotenkin koko sukupuoli tuntui olevan tosi vaikee asia koko raskausajan ja siitä ei anoppi edes halunnut jutella.
Sitten kun lapsemme syntyi niin anoppi hullaantui täysin, prinsessamekkoja tulvi sisään ikkunoista ja ovista ja tyttöä hän hehkutti joka paikassa ja sanoi moneen kertaa kuinka onnellinen on, että vihdoin saa ostaa tyttöhömpötyksiä. Onneksi seuraava poikavauvamme ei kuitenkaan ollut pettymys kenellekään.
Anoppi myöhemmin kertoi, että oletti että tietenkin meillekin tulisi poikia kun hänkin sai pelkkiä poikia ja oli hämmentynyt ja katkerakin siitä, että miksi meille tuli sitä sukupuolta, mitä hän olisi aikoinaan niin kovasti halunnut. Anoppi on pyydellyt jopa anteeksi typerää käyttäytymistään, oli siinä varmaan vaihdevuodetkin pahimmillaan ja ei ollut ihan oma itsensä. Olen antanut totta kai kaiken anteeksi. Toivon, että teilläkin asiat voisivat selviintyä, mutta muista että sä tai sun miehes ette oo terapeutteja, anoppisi tarvitsee ammattiauttajaa.
[/quote]
hehe näen niitä prinsessamekkoja tulvivan....vaaleanpunainen, keltainen, turkoosi, kultakoristeinen, vihreä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin; sano anopillesi että lapsesta tulee kaunis eikä kukaan tule koskaan sanomaan että hän muistuttaisi mummiaan (anoppia). Toiseksi se menee edelleen niin että se sukupuolen määräävä tippa tulee mieheltä.
Anopillasi tuntuu olevan helvetinmoisia vaikeuksia itsensä kanssa, mutta sun/teidän ei tarvitse niitä sietää. Ei se, että on miehen äiti, anna oikeutta olla vittumainen moukka joka pitäisi jyrätä rekalla joka kerta kun suunsa avaa.
Mun ex-anoppini jaksoi voivotella monta vuotta kun "tuli vaan tyttöjä pojalle, kyllä se on niin harmillista, voi voi voi". Niihin mä vastasin joka kerta että kun ei pojan laakista ny vaan sattunut tulemaan huonoa, tuli tyttöjä. Mulla ei oikeasti ole mitään väliä saako joku pojan vai tytön, mutta anopille pojat olivat taivaan lahja ja tytöt vain vaivaa täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 17:19"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 16:36"]
Juuri tästä syystä en ole missään väleissä miniän kanssa! Hän saa olla naimisissa poikani kanssa ja elää juuri sellaista elämää kuin haluaa, mutta minä en ole osa sitä elämää. Meille ei tulla kylään enkä minä mene miniälle kylään, kesämökkiä en aneluista huolimatta lainaa eikä minulle kannata soittaa, että tarvitaan rahaa siihen tai tähän. Minä olen aikani poikaa hoitanut ja elättänyt, pärjätköön nyt itsenäisesti ja jos ei pärjää, en toimi pankkina. Jokainen elää onnellisempana, kun ei tarvitse miettiä, mitä sanoo miniä tai mitä pohtii anoppi. Keskityn tyttären perheeseen, jossa olen toivottu vieras ja saan sen ilon, joka lapsenlapsista tulee.
[/quote]
Noin koville siis ottaa, kun oma poika on terveellä tavalla irtautunut vanhemmistaan ja on nyt perustanut oman perheen ja rakastaa omaa puolisoaan. Kerrohan, mitä poikasi on tehnyt väärin?
[/quote]
Minusta on hienoa, että poikani on omillaan. En halua, että hän ripustautuu minuun tai että miniä joutuu päänsä sisällä kilpailemaan kanssani. Heillä on hieno oma elämä, jossa ei tarvitse miettiä anopin vierailuja eikä minun tarvitse pohtia sitä, katsoinko liian pitkään tai sanoinko epähuomiossa jotain väärin. Kotini saa olla kotini, mökkini omassa käytössä eikä autoakaan tarvitse lainata, koska napanuora ja samalla rahahanat on aikaa sitten katkaistu.
Tyttären kanssa on hyvät välit ja saan ihan tarpeeksi hoitaa 3 lapsenlasta, joten eipä ole mitään menetystä siitä, että en hoida pojan lapsia. Sukujuhlissa heitä ei tapaa, koska suku ei pääsääntöisesti poikaa perheineen juhliinsa kutsu tai sitten miniä katsoo, että isoäidin (mieheni äidin) 80v syntymäpäivät eivät ole sellainen juhla, johon he haluavat osallistua.
Tämä on kaikille win-win -tilanne! Miniä ei joudu kärsimään anopista eikä minun tarvitse miettiä, minkä asian vuoksi poika joutuu soittamaan, kun vaimoparka niin mielensä pahoitti vääränlaisesta kahvimaidosta.
[/quote] Kuulostat ihan minun anopilta. Harmi, ettet ole tekemisissä poikasi lasten kanssa. Se varmaan harmittaa sinua kovasti?
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:16"]
Voisiko olla narsisti/narsistisia piirteitä omaava tämä anoppi?
[/quote]
Ei tarvis nyt sotkea joka ikiseen keskusteluun tätä narsistia, kiitos.
Tällainen anoppi on oman kokemukseni mukaan ihan vaan kasvanut oman sukupolvensa tiukkoihin odotuksiin. Eli esimerkiksi että miehet ovat tärkeämpiä kuin naiset ja naisen paikka on kotona lapsia hoitamassa. Pojat ovat herranterttuja mutta tytöt kelpaavat auttamaan äitiä askareissa. Anopilta on myös itseltään viety mahdollisuus tehdä ja ajatella toisin. Hän myös olettaa, että häntä pitää kohdella samoin kuin hänen on itse pitänyt kohdella vanhempia lapsena ollessaan, eli asioista ei saa keskustella, asioita ei saa kyseenalaistaa. Tässä nyt sitten vanhemmalla iällä niitetään sitä, mitä on kylvetty. Anoppi myös kokee, että on pitänyt uhrautua, joten sitten vielä tämä marttyyrikäytös.
[/quote]
Höpsistä. Huonointa keittiöpsykologiaa mitä olen ikinä kuullut.
Tuollasia juttuja kuin ap:n anoppi ei päästele minkään sortin normeihin kasvatettu henkilö vaan sellanen jolla viiraa päässä. Tämä on ap:n syytä pitää mielsssä
Apua ja äkkiä ennenkun tilanne lähtee käsistä.
[/quote]
Hohhoijaa, mikä yhden totuuden torvi taas. Se, että tällaisia sukupolvikokemuksia on varmasti useammallakin naisella, ei tarkoita sitä, etteikö tämänkin naisen pitäisi käsitellä noita asioita, koska ne ovat jo niin suuria, että vaikeuttavat elämää.
Vailla perusteluita muuten tulet väittämään omaa mielipidettäsi aiheesta.
t: edellinen
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 13:20"]
Omalla anopilla on neljä poikaa, ei yhtään tyttöä ja oli selvästi kateellinen kun esikoisemme osoittautui tytöksi. Ihmetteli vielä, että mitä hän teki aikanaan väärin, ettei hänelle tyttöä suotu. Jotenkin koko sukupuoli tuntui olevan tosi vaikee asia koko raskausajan ja siitä ei anoppi edes halunnut jutella.
Sitten kun lapsemme syntyi niin anoppi hullaantui täysin, prinsessamekkoja tulvi sisään ikkunoista ja ovista ja tyttöä hän hehkutti joka paikassa ja sanoi moneen kertaa kuinka onnellinen on, että vihdoin saa ostaa tyttöhömpötyksiä. Onneksi seuraava poikavauvamme ei kuitenkaan ollut pettymys kenellekään.
Anoppi myöhemmin kertoi, että oletti että tietenkin meillekin tulisi poikia kun hänkin sai pelkkiä poikia ja oli hämmentynyt ja katkerakin siitä, että miksi meille tuli sitä sukupuolta, mitä hän olisi aikoinaan niin kovasti halunnut. Anoppi on pyydellyt jopa anteeksi typerää käyttäytymistään, oli siinä varmaan vaihdevuodetkin pahimmillaan ja ei ollut ihan oma itsensä. Olen antanut totta kai kaiken anteeksi. Toivon, että teilläkin asiat voisivat selviintyä, mutta muista että sä tai sun miehes ette oo terapeutteja, anoppisi tarvitsee ammattiauttajaa.
[/quote]
hehe näen niitä prinsessamekkoja tulvivan....vaaleanpunainen, keltainen, turkoosi, kultakoristeinen, vihreä...
[/quote]
Näen taas keski-ikäisen naisen (=anoppi) joka tanssahtelee kohti poikansa kotia heilutellen niitä hörhelömekkoja, keijukaissiipiä, hiuspampuloita, sukkahousuja, tylliunelmia jne :D
Sun täytyy olla tosi kultainen ihminen kun oot jaksanut anopiltasi noinkin paljon kaikkea negatiivista!
Mun anoppi oli ihan järkyttävän pettynyt, kun meille tuli tyttö. Ei siis tiedetty etukäteen kumpi tulee. Koko raskausajan oli tosi innoissaan ja puheli avoimesti, mitä kaikkea voikaan tehdä pojanpoikansa kanssa. No, ääni muuttui kellossa ihan täysin, kun tyttö syntyi. Nyt anoppi käy kylässä kerran kolmessa kuukaudessa ja keskittyy senkin ajan arvostelemaan meidän kasvatusta ja lapsen käytöstä(joka on siis ihan normaalia menevän 1,5v:n käytöstä) ja sitä, ettei lapsi vielä juurikaan puhu. Suoraan sanottuna anoppini on idiootti, mutta antaa hänen olla. Onneksi lapsellani on yhdet ihanat isovanhemmat ja toiset "varaisovanhemmat" lapsettoman sukulaispariskunnan toimesta. Tsemppiä sinne!
Ap tässä, minä en mikään psykologi ole enkä alkaisi anoppia diagnisoimaan suuntaan enkä toiseen. Uskon, että anopillakin voi olla traumoja lapsuudesta mitkä vaikuttaa nyt tähän elämänvaiheeseen, voin vain kuvitella että sotalesken yksinhuoltajaperheessä kasvaneena ei ollut elämä aina ruusuilla tanssimista. Kauhean palhon anoppi ei halua menneisyydestään puhua, mutta en utele, koska en halua loukata.
Mutta miehenkään mukaan ei anoppi ole aina ollut näin hankala. En muistelisi, että ensivaikutelma anopista olisi ollut tällainen kun hänet vuosia sitten tapasin. Käytös tosiaan muuttui, kun tajusi että olen tullut jäädäkseen poikansa elämään ja tajusi varmaan sen ennen kaikkea että poika aikuistuu.
Mieheni kyllä on sanonut anopille kovastikin vastaan ja vaatinut pyytämään anteeksi kun on haukkunut minua mitä ilkeimmillä sanoilla, mutta koskaan ei ole anteeksipyyntöä kuulunut. Musta tuntuu, ettei hän tajua loukanneensa. Kun aloin itkemään noiden sukupuolikommenttien takia niin naurahti vaan, että niin ne hormonit vaan pistää naiset itkemään ilman syytä kun ovat raskaana :/
ap
Anoppisi on psyykkisesti sairas. Narsismin piirteitä.