Lue keskustelun säännöt.
Anoppi katkera tulevan lapsemme sukupuolesta
06.05.2015 |
Varmaan turhan provosoiva otsikko, mutta menköön...
Anopillani on kolme lasta, kaikki poikia ja olen naimisissa hänen vanhimman pojan kanssa. Anoppi-miniä suhteemme on ollut lievästi sanottuna haastava. Anoppi kärsi pahemmanlaatuisesta tyhjänpesän syndroomasta, mitä emme heti tajunneet ja esimerkiksi kun miehen ollessa 27-vuotias (minä 25) menimme naimisiin niin anoppi sanoi, että hän ei häihin tule ja ei enää poikaansa kutsu pojakseen kun on kehdannut hänet näin hyljätä, oman äitinsä ja kun mies sanoi että vaimo on nyt hänen ensisijainen perhe niin siitä vasta soppa syntyi.
Ollaan yritetty kuitenkin ymmärtää anoppia ja laittaa kaikki loukkaukset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos(esimerkiksi ei koskaan kutsua minua muuksi kuin "tytöksi" vaikka olisin paikalla samassa huoneessa "Voisko tyttö hakea lisää kahvimaitoa"). En usko, että meistä koskaan tulee kovin läheisiä, mutta kunhan jonkinlaiset välit olis ihan jo tulevien lastenlastenkin kannalta niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.
Nyt odotan esikoista ja yllättäen anoppi ei keksinytkään mitään pahaa sanottavaa kun kerroimme iloisen raskausuutisen. Hän oli aidosti kiinnostunut, mutta sitä kyllä sanoi moneen kertaan että nyt kun meistä tulee vanhempia niin varmasti ymmärrämme, mistä hänkin on meille suuttunut ja miten pettynyt on oman poikaansa. Anoppi arvuutteli lapsen sukupuolta ja kaikki raskausoireeni ja mahanmuto kuulemma enteili poikavauvaa. Mulla ei rehellisesti sanottuna ollut mitään poika tai tyttö-oloa, en edes salaa toivonut toista sukupuolta. Pari viikkoa sitten oli rakenneultra, jossa myös selvisi lapsen sukupuoli, odotamme tyttöä. Omassa perheesäni on neljä siskoa, ei poikia ollenkaan ja mieheni taas tulee hyvin poikavoittoisesta suvusta ja salaa taisi haaveilla tyttövauvasta. Sitten kun kerroimme anopille, että tyttö on tulossa niin anoppi näytti suorastaan vihastuvan. Ei onnitellut, ei sanonut mitään, näytti vaan mököttävän. Sitten alkoi ilkeillä, esim sanoi että ei meidän geeneillä ainakaan kaunista tyttölasta saada, ja paremmin meidän geenit sopisi pojalle ja jossain vaiheessa sitten tuli ilmi se, että oli hänkin tyttöä kovasti toivonut ja sanoi että toivottavasti saamme vielä pojankin niin saamme kokea sen mitä hälle aiheutimme kun kuulemma poikalapset aina hylkäävät äidin ja yhtyvät vaimonsa perheeseen...
Yleensä jaksan ihan hyvin näitä anopin ilkeilyjä, mutta onko ihan normaalia jos nyt tuntuu siltä että kohta tukehdun tän kanssa... olen niin onnellinen tulevasta perheenlisäyksestä, siitä että kaikki on nyt meidän elämässä mallillaan, mies sai vakiduunin pidemmän työttymyyden jälkeen ja tuntuu että nyt menee hyvin :) Mutta sitten pitäisi pyydellä anteeksi sitä että emme saaneet poikavauvaa anopin mieliksi :(
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? vertaistukea?
Kommentit (61)
Voihan se olla, että anopilla on sitten vähättelevä asenne tulevaa lastasi kohtaan, että jos noiden jatkuvien möläytysten seurauksena välinne viilenevät, se ei välttämättä ole tulevalle lapsellesi mikään haitta..
Se voi olla hänelle tiedostamatonta käytöstä, että poikia pidetään jalustalla ja tytöt eivät ole sitten mitään. Ja voi johtua siitä, millä tavalla häntä on itse kohdeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota noin
minulla on erittäin määräilevä äiti, ja homma on pahentunut isäni kuoleman jälkeen (isä piti äitiä vähän aisoissa)Mieheni on onnistunut suututtamaan äitini, mutta käypähän harvemmin kylässä...
Sun anoppisi tarvitsisi terapeuttia, ja miehesi pitäisi pistää äidinsä ruotuun ja sinunkin pitää puolesi. Mä ottaisin nyt sen linjan sinuna, että sanoisin, että tervetuloa lasta katsomaan, kun olet hoitanut tuon päänuppisi kuntoon. Lapsihan tulee kärsimään tuosta. Vaaditte hakemaan apua tai lopetatte yhteydenpidon. Pikku jäähy voi auttaa - tai sitten ei.
Nytkun teille on lapsikin tulossa niin pitäisikös vihdoin ja viimein kasvaa aikuisiksi ja katkaista napanuora ja lakata olemasta kynnysmatto ja roskasanko?!
Pitäkää puolenne ja sanokaa asiallisesti omat mielipiteenne ja jos mummeli suuttuu niin ei voi mitään mutta joku tolkku sitä pitää olla mitä lähisukukin voi suustaan päästellä.
Ei ole tarkoitus että te vain nielette kaiken paskan joten miehesi on aika kasvaa mieheksi ja alkaa käyttäytyä kuin aviomies ja isä eikä nöyristellä äitiä kun kiltti pikkupoika.
Ja siitä vielä, että myönnän, että olemme nykyään paljon enemmän tekemisissä oman perheeni kanssa vaikka asuvatkin kauempana kuin mieheni perhe. Siitä syystä, että itse olen hyvissä väleissä heidän kanssa, he hyväksyvät miehenikin muitta mutkitta ja jopa mieheni usein ihan yksinkin tykkää ajaa lapsuudenkotiini ja viettää aikaa mun lapsuudenperheen kanssa.
Mielelläni olisin enemmän tekemisissä anoppini kanssa, jos se suinkin olisi helpompaa. Mutta näin raskaana ollessa, olen helposti herkemmällä tuulella ja esimerkiksi nuo sukupuolikommentit saivat mut itkemään useammaksi päivää. Sen jälkeen mieskin sanoi, että parempi nyt pitää taukoa anopista, meidän molempien. Suoraan sanottuna en uskaltaisi anopin olla koskaan kahdestaan tyttäremme kanssa sitten jos sen aika joskus olisi. Jos tuolla tavoin puhuu syntymättömästä lapsesta, niin miten sitten myöhemmin. Jossain mielensopukoissa unelmoin, että kaikki muuttuisi kun lapsi syntyy, mutta nyt yritän takoa sitä realistisuutta päähäni. Se, että kun kerroimme raskaudesta olikin ihan posiitivinen juttu anopinkin puolelta sai mut unelmoimaan paremmasta tulevaisuudesta.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 11:43"]
Eikö joku voisi puhua anopille, että tuollainen suorasukainen puhe ei ole kivaa, vaan loukkaavaa.
[/quote]
onhan sitä yritetty, mutta anoppi puolustautuu sillä, että on vanhempi ja lasten kuuluisi kunnioittaa häntä.
Ei tunnu ymmärtävän järkipuhetta. Häiden jälkeen oltiin minä ja mies sen verran kyllästyneitä anopin mutinoihin että ei otettu yhteyttä puoleen vuoteen, mutta kuitenkin kun tykätään pitää yhteyttä appiukkoon ja miehen veljiin niin vaikeaa sitä on tehdä pesäeroa anoppiin.
On miehenikin yrittänyt lukuisia kertoja puhua järkeä, appiukko on yrittänyt pakottaa terapiaan kun ei tuo anopin käyttäytyminen kuitenkaan aina ole ollut tuollaista. Silloin kun seurusteltiin niin käyttäytyi ihan normaalisti mutta kun kuuli että mennään naimisiin ja muutetaan yhteen niin vaihtui ääni kellossa..
ap
[/quote]
Tokaise sille, että kunnoitus ja arvostus ansaitaan, ei ne mitään automaatioita ole. Ärsyttää vanhat kääkät, jotka kuvittelee voivansa olla millaisia kusipäitä hyvänsä mutta silti kaikkien pitäisi heitä kunnioittaa kun ovat kerran VANHOJA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, mikä tyyppi. Mun anoppini kommentoi poika-uutista sanoen, että onhan se ehkä sitten isälle kiva kun on poika. Ristiäisissä sitten haukkui lapsen nimen ja kieltäytyi jonkun aikaa käyttämästä etunimeä sellaisenaan, vaan kutsui kahdella ekalla nimellä kolmesta ja välillä kehitti omia nimiä, kuten Päivänpoika. Ööö? Pitää vaan yrittää jättää tuollaiset pösilöt omaan arvoonsa, vaikka välillä tekisi mieli kertoa valittuja totuuksia. Eivät ne kuitenkaan menisi perille.
Kuulostaa jokseenkin tutulta. Mulla oli ensimmäiset 5 vuotta tosi vaikeaa olla anopin seurassa, kun hän suorastaan vihasi mua, uhkasi ettei tule häihin ja jos menin heille kylään hän lähti pois kotoa. Nyt 10 vuoden jälkeen hän on edelleen vaikea luonteeltaan, mutta käyttäytyy kunnioittavasti minua kohtaan ja tykkää minusta oikeasti. On aidosti läsnä kolmen lapsenlapsensa elämässä ja olen onnellinen, että juuri hän on anoppini ja lasteni iso-äiti :) En olisi vuosia sitten uskonut, että vielä tulen näin hyvin toimeen anoppini kanssa. Toivottavasti ap:n tilanne rauhottuu ajan kanssa. Meillä lapsenlapset rauhoitti tilanteen totaalisesti. Anoppi vihdoinkin tajusi, että olen hyvä vaimo hänen pojalleen ja hyvä äiti lapsenlapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä appivanhemmat olisivat halunneet poikia, eivät tosin julki ilkeilleet, mutta ovat töräytelleet aina välillä, niin että heidän mielipiteensä kyllä on tullut selville. Onneksi se ei ole miniä, joka sukupuolen säätää! Se on kyllä ikävä, kun vain pojat tuntuvat olevan jotain. Tyttären pojat ovat kultaakin kalliimpia, ja adoptiopoikakin paremman puutteessa kelpaa "nimenjatkajaksi". Appivanhemmat suosivat selkeästi poikia ihan kaikessa.
Syyllistämispuolen taas hoitaa minun äitini ihan ensiluokkaisesti. Jo se jos en kerran viikossa vähintään soita, aiheuttaa mielenosoituksen.
Meillä anopille tytöt ei merkkaa paljon mitään, mutta ai että se poika! Kivaa kun lapset alkaa olla jo sen verran isoja, että alkavat kohta ihmetellä miksi anoppi suosii niin paljon vain yhtä serkkua - sitä poikaa. Aina saa kuulla mikä tähtisilmä ja kaunis lapsi se on ja niin älykäs ja kaikkea. Tytöillä voi olla kiva mekko mutta siihen se sitten jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kans pojassa kiinni oleva anoppi. Kokoajan mulle naama norsunvitulla. Poikaansa kyllä kohteli kuin jumalana ja pikkilapsena. Mulle riitti kun olin 30 ja katsellu touhua 15 vuotta. Jäipä akka ilman jälkeläisiä kun poikansa on jo 5 kymppinen peräkammarinpoika. Ämmä vaati kokoajan naimisiinmenoa ja saarnasi että seksiä ei sitten muuten harrasteta. No ei kyllä vähääkään kiinnostanutkaan. Ajatuskin että mukulat olis kumihuuliakkaa muistuttanu... yäk.
Nythän on niin että tuollaisesta anopista kannattaa kertakaikkiaan sanoutua irti. Ei osaa ollenkaan hillitä itseään eikä tule tekemään sitä lapsennekaan kohdalla. Aiotteko sallia sen?
Siis joko suora vaatimus anopille tytöttelyn lopettamisesta ja muutenkin täydellisestä käytöksen ja asenteen korjauksesta tai totaalinen irtisanoutuminen.
Usko pois, nämä ovat vaihtoehtosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit ap tuossa ekassa viestissä, että miehesi on veljeksistä vanhin. Mites nämä nuoremmat pojat ovat pärjänneet äitinsä kanssa?
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 11:46"]
Onpa tyhmä ja nolo akka, se anoppi siis. Jos ois mun katkaisisin välit, niin ei sais nähä koko lapsenlasta
[/quote]
miten käytännössä toteuttaisit tämän? kieltäsit miestäsi viemästä lasta äitinsä tykö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tollasia ihmisiä oikeasti olemassa? Miksi ne ei tajua mikä siinä omassa käytöksessä mättää?
Mulla ei oo noin hirvee anoppi mut ottaa aivoon kun Aina jaksaa jankata sitä kuinka tyttölapset aikuisena perheineen on enemmän tekemisissä omien vanhempien kanssa ja pojat jättää oman äidin taka-alalle. Toi ottaa erityisesti aivoon koska ollaan kuitenkin paljon tekemisissä ja nimeomaan hän itse on paljon enemmän tekemisissä mieheni siskon perheen kanssa ja ostelee niille muksulle vaatteita ym mitä ei koskaan tee meidän lapsille. Tekee itse selkeän eron ja valittaa siitä meille! Ärsyttää!
Mut aplle tsemppiä vaikeeseen tilanteeseen. Anoppisi on typerä ja tekee vaan itselleen hallaa käytöksellään.
Kiitos kun jaoitte omiakin tarinoitanne. Helpottaa jollain tapaa huomata, että tää on valitettavan yleistä...
Mua ei haittaa vaikka suosisi muita tulevia lapsenlapsia enemmän, kunhan ei koskaan loukkaisi lastamme sen tähden, että on katkera omalle pojalleen ja miniälleen. Mieheni veljet ovat sen verran nuorempia ja kukaan heistä ei seurustele vielä vakavemmin, joten lapsenlapsia ei varmaan ihan vielä lähivuosina ole luvassa. Senkin takia varmasti ollut vaikeaa anopille hyväksyä että vanhin poika on aloittanut oman perheen, toivottavasti sitten aikanaan helpompaa nuorempien veljesten kanssa.
AP
Tuollainen käyttäytyminen ei ole normaalia, ei anopille eikä kenellekään. Miten hän muuten suhtautui nuorempiin poikiinsa ja heidän mahdollisiin kumppaneihinsa?
Ottakaa etäisyyttä anoppiin ja anna miehesi danoa, että anopin on saatava hoitoa, terapiaa tms., muuten on vielä pakkohoito edessä. Nuo jutut eivät ole sopivia lapsen korville, joten aikooko anoppi elää ilman suhdetta lapsenlapseensa?
Ai kamala mikä anoppi!
Hän on selkeästi vain elänyt lapsilleen eikä ole ymmärtänyt että lapset ovat jo isoja ja itsenäisiä aikuisia?
Mieheni on äitinsä nuorin lapsi ja tietyllä tavalla se nuorin on aina "vauva". Heillä on kuitenkin normaali aikuisen pojan ja äidin suhde.
Me tulemme hyvin toimeen keskenämme ja olemme anopin kanssa joskus kahdestaan puhuttukin siitä että olemme molemmat miehelle tärkeitä mutta meidän ei tarvitse kilpailla hänen huomiostaan. Meillä on molemmilla se ainutlaatuinen paikka miehen sydämessä. Kun kahta ihmistä yhdistää rakkaus kolmanteen ihmiseen luulisi että sitä tulisi toimeen.
Voimia ap anoppisi kanssa ja onnea tulevasta neitokaisesta!
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 12:05"]
Kirjoitit ap tuossa ekassa viestissä, että miehesi on veljeksistä vanhin. Mites nämä nuoremmat pojat ovat pärjänneet äitinsä kanssa?
[/quote]
Nuoremmat veljekset vielä asuvat kotona, kun ovat hieman nuorempia ja yksi heistä seurustelee, mutta ei kovinkaan vakavasti, joten tämän anoppi on hyväksynyt hyvin. Aivan kuten minäkin olin ihan ok siihen asti kunnes ilmoitimme menevämme naimisiin.
Mutta usein kun ollaan kylässä niin anoppi kyllä saattaa sanoa nuoremmille veljeksille, että älkää te sitten tehkö kuten vanhempi veljenne ja jätä äitiä yksin naisen tähden.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 11:46"]
Onpa tyhmä ja nolo akka, se anoppi siis. Jos ois mun katkaisisin välit, niin ei sais nähä koko lapsenlasta
[/quote]
Niin, sinähän et sitä päättäisi näkeekö anoppi lapsenlastaan vai ei, lapsihan on puoliksi sinun ja puoliksi miehesi.