Miten ja millä lapuilla raha liikkuu perinnönjaossa?

Helpointa on mennä vainajan pankkiin ja pyytää sieltä pankista hoitamaan perukirja ja jako. Ei yleensä tule edes kalliiksi ja useimmissa pankeissa on henkilö joka on erikoistunut näihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Helpointa on mennä vainajan pankkiin ja pyytää sieltä pankista hoitamaan perukirja ja jako. Ei yleensä tule edes kalliiksi ja useimmissa pankeissa on henkilö joka on erikoistunut näihin asioihin.

Pelkkä perukirja saattaa maksaa pankissa tonnin. Muualta saa halvemmalla.

Jos en väärin muista, niin pesänjaon kustannukset tulevat sille, joka vaatii pesän jakamista, jos muut eivät halua osallistua/makseta perikunnan tililtä.

Pesänjakajan palkkio maksetaan pesän varoista ihan siitä riippumatta, kuka häntä on hakenut.

Selitän vielä, miksi pankki haluaa perukirjan ja sukuselvitysvirkatodistukset (jos osakasluetteloa ei ole vahvistettu maistraatissa).

Oletetaan, että on sisarukset Make, Pike ja Kalle, joiden vanhempi kuolee ilman testamenttia. Tehdään perukirja, joka toimitetaan verottajalle. Jos pankki ei vaatisi virkatodustuksia, Make ja Pike voisivat tehdä ja allekirjoittaa väärennetyn perukirjan, jossa pesän osakkaiksi on merkitty vain Make ja Pike. He menisivät sen ja keskenään tekemänsä jakokirjan kanssa pankkiin ja pyytäisivät jakamaan kaikki rahat heille kahdelle.

Toki tämä olisi rikos ja Kalle voisi hakea korvausta oikeudessa. Mutta jos Make ja Pike ovat jo ryypänneet ja pelanneet kaikki rahat, hän voi jäädä ilman.

Pelkät sukuselvitykset ilman perukirjaa eivät puolestaan riitä, koska niistä ei voi päätellä, onko vainajalla ollut testamentti. Se on merkitty perukirjaan.

Testamentti ja "luonnos" kuulostavat hieman eri asioilta..

Minua kiinnostaisi tietää miksi jotkut kuolinpesät "elävät" vuosikausia. Miksi jakoa ei tehdä, vaan pidetään kuolinpesää hengissä? Ovatko nämä niitä sotkuisia/riitaisia tapauksia?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää miksi jotkut kuolinpesät "elävät" vuosikausia. Miksi jakoa ei tehdä, vaan pidetään kuolinpesää hengissä? Ovatko nämä niitä sotkuisia/riitaisia tapauksia?

Ei läheskään aina. Aika tyypillistä on se, että kun avioparin ensimmäinen puoliso kuolee, pesä jätetään jakamatta niin kauan kuin leski on elossa. Näin varsinkin silloin, jos vainajalta ei jäänyt paljonkaan perittävää hänen ja lesken yhteistä asuntoa lukuunottamatta. Tällöin pesän jaosta ei ole useinkaan perillisille juurikaan hyötyä. Oma isäni kuoli yli 30 vuotta sitten, mutta ei minulle olisi mitään hyötyä siitä, että omistaisin suoraan kahdeksasosan asunnosta, johon äidilläni on elinikäinen asumisoikeus. Nykyisin siis asunnon omistaa kuolinpesä, jonka osakas olen.

Jos yksinkertaistuksen vuoksi unohdetaan pankkitilit, saatavat ja hautauskulut yms ja oletetaan, että aviopari on yhdessä omistanut 100 000 e asunnon as oy:stä ja 100 000 e arvoisen kesämökin. Ei testamenttia ja 2 lasta. Toinen vanhemmista kuolee.

Perunkijoituksen jälkeen lesken osuus asunnosta on 50% ja kesämökistä 50%, yhden lapsen osuus 25% kummastakin, samoin toisen lapsen.

Miten perinnönjako tulee käytännössä suorittaa, jos halutaan, että sen jälkeen leski omistaa 100% asunnosta ja kumpikin lapsi 50% kesämökistä. Onko tähän jotkin määrämuotoiset dokumentit vai voiko maallikko kirjoittaa. Tyyliin sen ja sen vainajan kuolin pesän perinnönjako tehdään seuraavasti: leski saa...

Vierailija kirjoitti:

Jos yksinkertaistuksen vuoksi unohdetaan pankkitilit, saatavat ja hautauskulut yms ja oletetaan, että aviopari on yhdessä omistanut 100 000 e asunnon as oy:stä ja 100 000 e arvoisen kesämökin. Ei testamenttia ja 2 lasta. Toinen vanhemmista kuolee.

Perunkijoituksen jälkeen lesken osuus asunnosta on 50% ja kesämökistä 50%, yhden lapsen osuus 25% kummastakin, samoin toisen lapsen.

Miten perinnönjako tulee käytännössä suorittaa, jos halutaan, että sen jälkeen leski omistaa 100% asunnosta ja kumpikin lapsi 50% kesämökistä. Onko tähän jotkin määrämuotoiset dokumentit vai voiko maallikko kirjoittaa. Tyyliin sen ja sen vainajan kuolin pesän perinnönjako tehdään seuraavasti: leski saa...

Perunkirjoituksen jälkeen ennen perinnönjakoa tehdään ositus, jossa sovitaan, että leski omistaa asunnon ja vainajan lapset kesämökin. Osituksesta tehdään ositussopimus. Tämän jälkeen tehdään perinnönjako lasten kesken. Siitä tehdään jakokirja, johon kirjataan, että kumpikin lapsi omistaa mökistä 50 %. Kiinteistöjen osalta pitää vielä hakea lainhuutoa muuttuneiden omistussuhteiden mukaan. Lainhuutohakemukseen laitetaan liitteeksi jakokirja tai ositussopimus, mahdollisesti tarvitaan myös perukirja.

Kyllä nämä voi tehdä maallikko itsekin, mutta silloin pitää tietää, mitä on tekemässä. Jos esim. osituksen ja perinnönjaon ero on epäselvä, kannattaa antaa homna ammattilaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Jos en väärin muista, niin pesänjaon kustannukset tulevat sille, joka vaatii pesän jakamista, jos muut eivät halua osallistua/makseta perikunnan tililtä.

Pesänjakajan palkkio maksetaan pesän varoista ihan siitä riippumatta, kuka häntä on hakenut.

"Pesänselvittäjän palkkiosta ja pesänselvityksen kuluista vastaa kuolinpesä eli palkkio maksetaan pesän varoista. Jos kuolinpesän selvityksessä kuitenkin havaitaan, etteivät sen varat riitä kustannusten ja pesänselvittäjän palkkion maksuun, joutuu korvauksesta vastuuseen pesänselvittäjän määräämistä hakenut. Jos siis esimerkiksi vain yksi pesän osakkaista on hakenut pesänselvittäjää, eikä tämän palkkiota pystytä maksamaan pesän varoista, vastaa kyseinen osakas puuttumaan jäävästä korvaussummasta. Useamman hakijan ollessa kyseessä, vastaavat he kaikki yhdessä korvauksen maksamisesta."

Ongelma on tämä, että jos pientä kuolinpesää ei saada yhteistuumin jaettua, niin loppusumman pesänselvittäjän kuluista maksaa se pesän osakas, joka on hakenut pesänselvittäjää.

Mielestäni lakia pitäisi uudistaa tässä siltä osin, että kuolinpesän osakkaat olisivat AINA yhteisvastuullisia pesänselvittäjän kuluista. Rupeaisi löytymään motivaatiota ratkaisuntekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en väärin muista, niin pesänjaon kustannukset tulevat sille, joka vaatii pesän jakamista, jos muut eivät halua osallistua/makseta perikunnan tililtä.

Pesänjakajan palkkio maksetaan pesän varoista ihan siitä riippumatta, kuka häntä on hakenut.

"Pesänselvittäjän palkkiosta ja pesänselvityksen kuluista vastaa kuolinpesä eli palkkio maksetaan pesän varoista. Jos kuolinpesän selvityksessä kuitenkin havaitaan, etteivät sen varat riitä kustannusten ja pesänselvittäjän palkkion maksuun, joutuu korvauksesta vastuuseen pesänselvittäjän määräämistä hakenut. Jos siis esimerkiksi vain yksi pesän osakkaista on hakenut pesänselvittäjää, eikä tämän palkkiota pystytä maksamaan pesän varoista, vastaa kyseinen osakas puuttumaan jäävästä korvaussummasta. Useamman hakijan ollessa kyseessä, vastaavat he kaikki yhdessä korvauksen maksamisesta."

Ongelma on tämä, että jos pientä kuolinpesää ei saada yhteistuumin jaettua, niin loppusumman pesänselvittäjän kuluista maksaa se pesän osakas, joka on hakenut pesänselvittäjää.

Mielestäni lakia pitäisi uudistaa tässä siltä osin, että kuolinpesän osakkaat olisivat AINA yhteisvastuullisia pesänselvittäjän kuluista. Rupeaisi löytymään motivaatiota ratkaisuntekoon.

Pesänselvittäjä on eri asia kuin pesänjakaja. Pesänselvittäjä ei jaa perintöä eikä häntä tarvita siksi, että perinnön jakamisesta olisi riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Me teetettiin tuo perinnönjako pankin lakimiehellä, joten asia hoitui siten, että samassa yhteydessä pankkivirkailija teki rahansiirrot niiden henkilöiden tileille, mille piti. Mutta kaipa ne siirrot olisi voinut verkkopankissa tehdä joku muukin eli se osakkaista, jolle siihen annettu valtuudet.

Kyllä siirrot voi tehdä verkkopankissa itsekin. (Ensin siis jakokirja pitää allekirjoittaa, vasta sitten jako)

Veljelläni ja minulla oli "helppo" kuolinpesä, kun perimme kummitätimme. Kun tädin asunto oli myyty, kuolinpesässä ei ollut kuin rahaa. Jakokirjassa luki että omaisuus jaetaan 1/2 ja 1/2. 

Veljeni oli valtuuttanut minut käyttämään kuolinpesän tiliä. Maksoin kuolinpesän tililtä puolet veljen tilille ja puolet omalle tilille. Jakokirja oli ladattu nettipankin dokumentteihin. Kun tilin saldo oli nolla, pyysin pankkia lopettamaan tilin (veljen valtakirja kattoi myös tilin lopettamisen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me teetettiin tuo perinnönjako pankin lakimiehellä, joten asia hoitui siten, että samassa yhteydessä pankkivirkailija teki rahansiirrot niiden henkilöiden tileille, mille piti. Mutta kaipa ne siirrot olisi voinut verkkopankissa tehdä joku muukin eli se osakkaista, jolle siihen annettu valtuudet.

Kyllä siirrot voi tehdä verkkopankissa itsekin. (Ensin siis jakokirja pitää allekirjoittaa, vasta sitten jako)

Veljelläni ja minulla oli "helppo" kuolinpesä, kun perimme kummitätimme. Kun tädin asunto oli myyty, kuolinpesässä ei ollut kuin rahaa. Jakokirjassa luki että omaisuus jaetaan 1/2 ja 1/2. 

Veljeni oli valtuuttanut minut käyttämään kuolinpesän tiliä. Maksoin kuolinpesän tililtä puolet veljen tilille ja puolet omalle tilille. Jakokirja oli ladattu nettipankin dokumentteihin. Kun tilin saldo oli nolla, pyysin pankkia lopettamaan tilin (veljen valtakirja kattoi myös tilin lopettamisen).

Väitätkö, että pelkän jakokirjan ja valtakirjan toimittaminen pankkiin riitti? Miten pankki saattoi ilman perukirjaa tietää, että olitte kuolinpesän osakkaita?

Varmaan jollakin on käyttöoikeus perikunnan tilille jotta sieltä on voitu maksella laskut ym. Meillä tämä käyttöoikeus oli veljelläni.

Kun kotitila oli myyty, niin myyntirahat talletettiin perikunnan tilille ja veljeni sitten siirsi jakokirjan osoittamat summat jokaiselle perijälle. Jakokirja on siis viimeinen paperi mikä tarvitaan ja virallinen puoli on sillä hoidettu. Sitten vaan siirretään rahat itse kullekin.

Vierailija kirjoitti:

Hei eiks kukaan ole saanut perintöä? Tuliko rahat jostain automaattisesti tilille ilman, että teit yhtään mitään?

Aika harvoilla testamentti on, lakiosana tuli rahat muistaakseni perukirjoituksen jälkeen talon mentyä kaupaksi. Oli sankarilla kolme tiliä vaikka ei rahaa missään.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää miksi jotkut kuolinpesät "elävät" vuosikausia. Miksi jakoa ei tehdä, vaan pidetään kuolinpesää hengissä? Ovatko nämä niitä sotkuisia/riitaisia tapauksia?

Meillä isäni kuoli jo 60-luvulla ja äitini kymmenisen vuotta sitten. Isän kuolinpesä jätettiin jakamattomaksi koska äitini asui ja hoiti edelleen kotitilaa. Äidin kuoltuakin pesät olivat muutaman vuoden jakamatta koska osa lapsista halusi pitää kotipaikkaa vierailupaikkana. Onneksi saimme suostuteltua heidät tilan myyntiin ja perinnön jakoon. (toki heidät olisi voinut myös PAKOTTAA vaatimalla jakoa, mutta olemme sopuisaa väkeä).

Kuolinpesä voi myös jäädä jakamatta kun asiat mutkistuvat, eli osakkaita on niin paljon monessa sukupolvessa eri puolilla maapalloa että kaikki ei joko saada kiinni tai heiltä ei saada lupaa pesän jakoon tai heitä ei vaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me teetettiin tuo perinnönjako pankin lakimiehellä, joten asia hoitui siten, että samassa yhteydessä pankkivirkailija teki rahansiirrot niiden henkilöiden tileille, mille piti. Mutta kaipa ne siirrot olisi voinut verkkopankissa tehdä joku muukin eli se osakkaista, jolle siihen annettu valtuudet.

Kyllä siirrot voi tehdä verkkopankissa itsekin. (Ensin siis jakokirja pitää allekirjoittaa, vasta sitten jako)

Veljelläni ja minulla oli "helppo" kuolinpesä, kun perimme kummitätimme. Kun tädin asunto oli myyty, kuolinpesässä ei ollut kuin rahaa. Jakokirjassa luki että omaisuus jaetaan 1/2 ja 1/2. 

Veljeni oli valtuuttanut minut käyttämään kuolinpesän tiliä. Maksoin kuolinpesän tililtä puolet veljen tilille ja puolet omalle tilille. Jakokirja oli ladattu nettipankin dokumentteihin. Kun tilin saldo oli nolla, pyysin pankkia lopettamaan tilin (veljen valtakirja kattoi myös tilin lopettamisen).

Väitätkö, että pelkän jakokirjan ja valtakirjan toimittaminen pankkiin riitti? Miten pankki saattoi ilman perukirjaa tietää, että olitte kuolinpesän osakkaita?

Perukirja oli toimitettu pankille joitakin kuukausia aiemmin. Muuten eivät olisikaan hyväksyneet valtakirjaa tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei eiks kukaan ole saanut perintöä? Tuliko rahat jostain automaattisesti tilille ilman, että teit yhtään mitään?

Aika harvoilla testamentti on, lakiosana tuli rahat muistaakseni perukirjoituksen jälkeen talon mentyä kaupaksi. Oli sankarilla kolme tiliä vaikka ei rahaa missään.

Jos ei ole testamenttia, ei myöskään ole mitään lakiosaa. Lakiosa liittyy nimenomaan testamenttiin eli se on se osuus perinnöstä, joka lapsella on oikeus saada, vaikka perintö olisi testamentattu ihan toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yksinkertaistuksen vuoksi unohdetaan pankkitilit, saatavat ja hautauskulut yms ja oletetaan, että aviopari on yhdessä omistanut 100 000 e asunnon as oy:stä ja 100 000 e arvoisen kesämökin. Ei testamenttia ja 2 lasta. Toinen vanhemmista kuolee.

Perunkijoituksen jälkeen lesken osuus asunnosta on 50% ja kesämökistä 50%, yhden lapsen osuus 25% kummastakin, samoin toisen lapsen.

Miten perinnönjako tulee käytännössä suorittaa, jos halutaan, että sen jälkeen leski omistaa 100% asunnosta ja kumpikin lapsi 50% kesämökistä. Onko tähän jotkin määrämuotoiset dokumentit vai voiko maallikko kirjoittaa. Tyyliin sen ja sen vainajan kuolin pesän perinnönjako tehdään seuraavasti: leski saa...

Perunkirjoituksen jälkeen ennen perinnönjakoa tehdään ositus, jossa sovitaan, että leski omistaa asunnon ja vainajan lapset kesämökin. Osituksesta tehdään ositussopimus. Tämän jälkeen tehdään perinnönjako lasten kesken. Siitä tehdään jakokirja, johon kirjataan, että kumpikin lapsi omistaa mökistä 50 %. Kiinteistöjen osalta pitää vielä hakea lainhuutoa muuttuneiden omistussuhteiden mukaan. Lainhuutohakemukseen laitetaan liitteeksi jakokirja tai ositussopimus, mahdollisesti tarvitaan myös perukirja.

Kyllä nämä voi tehdä maallikko itsekin, mutta silloin pitää tietää, mitä on tekemässä. Jos esim. osituksen ja perinnönjaon ero on epäselvä, kannattaa antaa homna ammattilaiselle.

Ja jos leski omistaa esim. asunto-osakkeen, osakekirjaan pitää laittaa merkintä siitä että se siirtyy leskelle osituksen perusteella ja kuolinpesän osakkaat allekirjoittavat merkinnän osakekirjaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä on monta asiallista linkkiä aiheesta. Täältä saat vastaukseksi mitä sattuu.

Terveisin edelleen perinnönjakoa odottava, isä kuoli jo reilut 4 vuotta sitten. Aina ei ole helppoa edes palkatulle lakitoimistolle, jos testamentti on tulkinnanvarainen, vainajan leski joutunut holhouksen alaiseksi ja perikunta erimielinen perikunnan jäsenten tekemän työn korvaamisesta, kten vainajan tavaroiden lajittelusta ja kaatopaikalle viemisestä.

Laita yksi monista asiallisista. Mä löysin vain niitä tekstejä, joissa pompataan perukirjasta suoraan jakokirjaan, eikä ollut selvitetty tapahtumia siinä välillä. Ihan jos olis vaikka jotain oikean elämän esimerkkejä...

Ei siinä välissä mitään välttämättä tapahdukaan. Jos jotain halutaan myydä ennen jakoa, niin se tietysti myydään, ja kauppahinta on helpoin pyytää perikunnan tilille. Sitten vain sovitaan perikunnan kesken, mitä kukin saa, esim. kiinteistöjä, tavaroita tai rahaa, ja luetteloidaan sovitut asiat jakokirjaan, jonka kaikki allekirjoittavat.

Sitten kaikki antavat valtakirjan jollekin, että hän voi käydä pankissa lähettämässä pesän osakkaille heille kuuluvat osuudet rahoista ja lopettamassa tilit. Tai voi pankkiin mennä kimpassakin, jos välttämättä haluaa.

Sen pituinen se.

Kiitos. Eli sillä jakokirjalla sitten onnistuu rahansiirto pankista. Useilla sivuilla luki, että jakokirja tehdään vasta sitten kun omaisuus on jaettu. Onko perikunnan tili sama kuin vainajan tili?

Jakokirjalla se perintö virallisesti jaetaan eikä sitä ole jaettu tätä aikaisemmin. Eli jakokirjaa ei tehdä jakamisen jälkeen.

Mitä sillä jakokirjalla on väliä...pitääkö se jonnekin verotoimistoon tai muulle vastaavalle toimittaa.... tässä on peritty ja jaettu jo 35vuotta sitten  5 veljen kesken kaikki sovussa. Osa heti kun mahdollista, osa pikkuhiljaa kun on kaupaksi mennyt, osa vuosia perukirjan jälkeen.Toki ne on ajallaan verottajalle ilmoitettu, muttei siinä mitään jakokirjoja ollut, jokainen ilmoitti vaan sen osuutensa minkä rahana sai.