Välilihan leikkaus (episiotomia) ja repeäminen
Olen lukenut paljon episiotomiasta ja sen yhteydestä repeämiseen synnytyksessä. Kiistattomilta vaikuttavat näytöt osoittavat, että välilihan leikkauksesta ei ole minkäänlaista hyötyä, ja pahimmassa tapauksessa se voi jopa edistää repeämisen mahdollisuutta tai pahentaa repeämäastetta.
"Tutkimustulokset osoittavat siis kiistatta, ettei sen paremmin mediaalisesta kuin Suomessa käytetystä lateraalisesta episiotomiasta ole hyö- tyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytyksen yhteydessä (Sultan ym. 1994) ... Tukholmassa Huddingen sairaalan episiotomiasta pidättäytyvä käytäntö on osoittanut, että vaikeiden repeämien esiintyvyys pysyy pienenä (0.6 %), vaikka vain 1 %:lle kaikista uudelleensynnyttäjistä tehdään episiotomia. Toimenpide tehdään siellä vain 7 %:lle ensisynnyttäjistä (mukana myös imukuppi-, pihti- ja perätilasynnytykset!), ja vaikeita repeämiä esiintyy kahdella sadasta (Rockner ja Fianu-Jonasson 1999)."
Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo91710.pdf
Pieni kysely siis:
Repesitkö? Oliko leikattu?
Kommentit (129)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:54"]Minulla leikattiin ekassa synnytyksessä eppari kahteen kertaan ja lisäksi repesin. Tikkaamisessa meni melkein kaksi tuntia. Vauva oli virheasennossa ja kätilö ja lääkäri sanoivat molemmat jälkeenpäin etteivät uskoneet vauvan mahtuvan syntymään siinä tarjonnassa, mutta niinpä vain tuli ja repi paikat samalla. Särkylääkkeitä meni viikkotolkulla ja istuminen ja kävely oli hankalaa, mutta onneksi ei sulkijalihakset revenneet.
Tokassa synnytyksessä ei leikattu ja tuli vain jokunen pieni repeämä, jotka eivät haitanneet millään lailla ja tikkejäkään ei tarvinnut montaa laittaa.
[/quote]
Minä vuonna tämä tapahtunut??
7 vielä.
Synnytykseen jälkeen harmitti että leikattiin. Synnytyksessä oli opiskelija mukana ja kätilö kertoi siinä synnytyksen aikana opiskelijalle että "tämä on täydellinen ja hyvä oppikirjamainen synnytys, vauva on oikeassa tarjonnassa ja äiti osaa ponnistaaa oikein".
Kun sain luvan ponnistaa niin sanottiin että ponnista niin kovaa kuin vain voit. Meinasin ponnistaa vauvan kerralla ulos. Sitten kätilö sanoi että älä ponnista. Sitten lähti alapää repeämään. Sitten leikkasi. Olisi vaan sanonut että ponnista rauhallisesti ja jos olisi tullut repeämää niin sanonut vaikka että odota, rauhallisemmin...
Mielummin olisin ponnistellut pitemään (synnytys oli nopea) kuin kahden ponnistuksen taktiikalla ja paikat levinneenä.
Istuminen ei tosiaan onnistunut kuukauteen, kävelin pari viikkoa ihan kuin olisi ollut kakat housussa. Ärsyttää välillä täälläkin aloitukset että "vaimo synnytti 2viikkoa sitten eikä halua seksiä". Toki jokainen synnytys ja nainen on erilainen mutta 2 viikkoa synnytyksen jälkeen pissaaminenkin kirveli ja sattui. Ei siinä vaiheessa todellakaan mitään lähellekkään alapäätä!
Epparissahan leikataan limakalvoa ja lihastakin. Tikkaus tulee useampaan kerrokseen..
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:07"]
Epparissahan leikataan limakalvoa ja lihastakin. Tikkaus tulee useampaan kerrokseen..
[/quote]
Niin? Sektiossa leikataan noin 30-40cm matkalta kaikki vatsan alueet kerrokset ja vatsalihakset sekä kohdun seinämä.
Voi naiset, tulen surulliseksi kun ootte kokeneet niin kovia. Hävettää tunnustaa että ainoan lapsen saatiin maailmaan sektiolla. Tosin ei ollut pelko eika nk mukavuussektio. Se oli lääkärin määräys. Kaikki meni hienosti ja oli helppo.
Kielsin toivelistassa episiotomian, mikäli lapsen vointi ei sitä ehdottomasti vaatisi.
Ekassa synnytyksessä tuli 2. asteen repeämä suoraan taaksepäin pyllyvakoa pitkin. Piti ommella kahdessa kerroksessa epparihaavan tapaan, mutta kätilö sanoi ettei eppari olisi ollut läheskään niin nätti kuin mun repeämä. Istuin heti synnytyksen jälkeen, eikä tikkien sulamisen jälkeen arpea ole löytynyt etsimälläkään.
Tokassa synnytyksessä ei tullut mitään vaurioita. Lapsi vaan tipahti ulos, kun oli niin paljon pienempi kuin esikoinen. (Esikoisella päänympäryskin 39,5)
Mulla oli imukuppisynnytys lopulta, jota varten leikattiin sellainen pieni viilto (kätilö sanoi, että ei tuota voisi edes kunnon eppariksi sanoa kun on niin pieni, mutta saattoi kaunistella vain minun takiani). Ei repeämiä, ja ei istumisvaikeuksia ollenkaan, ainoastaan pitkään seisominen sai aikaan kipua.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:14"]
Voi naiset, tulen surulliseksi kun ootte kokeneet niin kovia. Hävettää tunnustaa että ainoan lapsen saatiin maailmaan sektiolla. Tosin ei ollut pelko eika nk mukavuussektio. Se oli lääkärin määräys. Kaikki meni hienosti ja oli helppo.
[/quote]
No, naiset kuolevat sektioon useammin kuin alatiesynnytykseen ja saavat siitä vakavempia vammoja. Nimenomaan alatiesynnytys on naiselle paljon turvallisempi kuin sektio.
Ei leikattu, 1 asteen ja pieni 2 asteen repeämä. 3-4 tikkiä sain. Istuin heti.
Kaksi synnytystä. Kummassakaan ei leikattu eikä tullut repeämiä. Eikä mullakaan tullut yhtään raskausarpea, vaikka oli tosi isot vatsat ja olen hyvin hoikka. Kudostyyppi vaikuttaa, luulisin.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:14"]Voi naiset, tulen surulliseksi kun ootte kokeneet niin kovia. Hävettää tunnustaa että ainoan lapsen saatiin maailmaan sektiolla. Tosin ei ollut pelko eika nk mukavuussektio. Se oli lääkärin määräys. Kaikki meni hienosti ja oli helppo.
[/quote]
Häh? Suurin osa vastaajista selvinnyt todella vähällä jos verrataan sektion. .
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:14"]
Voi naiset, tulen surulliseksi kun ootte kokeneet niin kovia. Hävettää tunnustaa että ainoan lapsen saatiin maailmaan sektiolla. Tosin ei ollut pelko eika nk mukavuussektio. Se oli lääkärin määräys. Kaikki meni hienosti ja oli helppo.
[/quote]
Mä taas tulen vähän surulliseksi kun mietin, miten kovia sä olet kokenut. Kun on itse kävellyt synnytyssalista suoraan osastolle elämänsä kunnossa ja istuutunut endorfiinihöyryissään lootusasentoon sängylle imettämään, tuntuu aika kenkulta ajatus, että olisi ollut samassa tilanteessa vatsa auki viillettynä vuodepotilaana.
Mutta lopputuloshan se tärkein on, eli lapsi.
Voi uoja näitä kohtaloita :-O Olen ollut surullinen ja haikealla mielellä kahdesta sektiostani. Toisen lapsen kohdalla olis ollut mahdollisuus saada vielä synnyttää alakautta, mutta päädyttiin kiireelliseen sektioon silloinkin. Surin itä pitkään, koska en koskaan saa synnyttää alakautta ja kokea sitä. Sen vuoksi olen syvästi vihannut bikinirajan arpeakin. Mutta nyt tuntuu, että ehkä kaikki on kuitenkin paremmin näin. Arpikaan ei enää satu ja kipulääkettä tarvitsin kummankin leikkauksen jälkeen vain 3 päivää. Kosmeettinen "haitta" toki näkyy kun pikkareita raottaa, mutta ei sieltä sentään pieruja karkaa, eikä vessaan ole kiire. Asiat sai mittasuhteet kun luin tämän keskustelun.
Olette kyllä urheita naisia, ei voi muuta sanoa. Tästä pitäisi puhua enemmän eikä lakaista näitä oheisseuraamuksia maton alle! Ikään kuin hiljaa olemalla vain hyväksyttäisiin, että naisen kuuluu vain sietää kaikki vaivat mitä raskauteen liittyy ja itsemääräämisoikeus oman kehon suhteen tuntuu olevan aika olematon niin kauan kun on raskaana :(
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:22"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:14"]Voi naiset, tulen surulliseksi kun ootte kokeneet niin kovia. Hävettää tunnustaa että ainoan lapsen saatiin maailmaan sektiolla. Tosin ei ollut pelko eika nk mukavuussektio. Se oli lääkärin määräys. Kaikki meni hienosti ja oli helppo. [/quote] Häh? Suurin osa vastaajista selvinnyt todella vähällä jos verrataan sektion. .
[/quote]
En ole tuo edellinen, mutta monillehan on jäänyt jotain pysyvää haittaa alatiesynnytyksestä kun näitä juttuja lukee.
Voi luoja näitä kohtaloita :-O Olen ollut surullinen ja haikealla mielellä kahdesta sektiostani. Toisen lapsen kohdalla olis ollut mahdollisuus saada vielä synnyttää alakautta, mutta päädyttiin kiireelliseen sektioon silloinkin. Surin itä pitkään, koska en koskaan saa synnyttää alakautta ja kokea sitä. Sen vuoksi olen syvästi vihannut bikinirajan arpeakin. Mutta nyt tuntuu, että ehkä kaikki on kuitenkin paremmin näin. Arpikaan ei enää satu ja kipulääkettä tarvitsin kummankin leikkauksen jälkeen vain 3 päivää. Kosmeettinen "haitta" toki näkyy kun pikkareita raottaa, mutta ei sieltä sentään pieruja karkaa, eikä vessaan ole kiire. Asiat sai mittasuhteet kun luin tämän keskustelun.
Olette kyllä urheita naisia, ei voi muuta sanoa. Tästä pitäisi puhua enemmän eikä lakaista näitä oheisseuraamuksia maton alle! Ikään kuin hiljaa olemalla vain hyväksyttäisiin, että naisen kuuluu vain sietää kaikki vaivat mitä raskauteen liittyy ja itsemääräämisoikeus oman kehon suhteen tuntuu olevan aika olematon niin kauan kun on raskaana :(
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:23"]Voi uoja näitä kohtaloita :-O Olen ollut surullinen ja haikealla mielellä kahdesta sektiostani. Toisen lapsen kohdalla olis ollut mahdollisuus saada vielä synnyttää alakautta, mutta päädyttiin kiireelliseen sektioon silloinkin. Surin itä pitkään, koska en koskaan saa synnyttää alakautta ja kokea sitä. Sen vuoksi olen syvästi vihannut bikinirajan arpeakin. Mutta nyt tuntuu, että ehkä kaikki on kuitenkin paremmin näin. Arpikaan ei enää satu ja kipulääkettä tarvitsin kummankin leikkauksen jälkeen vain 3 päivää. Kosmeettinen "haitta" toki näkyy kun pikkareita raottaa, mutta ei sieltä sentään pieruja karkaa, eikä vessaan ole kiire. Asiat sai mittasuhteet kun luin tämän keskustelun.
Olette kyllä urheita naisia, ei voi muuta sanoa. Tästä pitäisi puhua enemmän eikä lakaista näitä oheisseuraamuksia maton alle! Ikään kuin hiljaa olemalla vain hyväksyttäisiin, että naisen kuuluu vain sietää kaikki vaivat mitä raskauteen liittyy ja itsemääräämisoikeus oman kehon suhteen tuntuu olevan aika olematon niin kauan kun on raskaana :(
[/quote]
No aika harvinaista tuollaiset komplikaatiot alatiesynnytyksen jälkeen... Meillä tosiaan oli yhdyntä 6 vrk esikoisen syntymän jälkeen ;)
Ensimmäisessä synnytyksessä imukuppi, välilihan leikkaus (ei kysytty mielipidettä tehdäänkö vai ei)...ja paha repeämä...Istumaan ei pystynyt kuukauteen kuin uimarenkaan päällä...Mies laitettiin ostamaan sitä heti kun kotiin päästiin
Mistä tietää onko revennyt epparin lisäksi? Minulta eppari siis leikattiin. Kätilö tikkasi ja arpea ei erota. Kaikin puolin olen toipunut hyvin synnytyksestä.
Ja minun tapauksessa oli oikea päätös leikata. Ensin ponnistin turhaan tunnin verran, sitten eppari leikattiin, jonka jälkeen vauva syntyi saman tien. Oli nelikiloinen vauva. Parempi vauvalle, ettei ollut jumissa sen pidempään.
Ei leikattu, ei revennyt. Pari nirhaumaa tuli syvemmälle, paranivat nopsaan.