Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsellinen mökötys ja kiukuttelu seksistä.
11.01.2022 |
Ärsyttää kun mies vaipuu ihan taaperon tasolle aina jos edellisestä seksikerrasta ehtii hänen mielestään vierähtää liian pitkä aika. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa jos ehtii kulua noin 8-9päivää ilman seksiä. Sanottakoon, että meillä on pieniä lapsia ja arki aika kuluttavaa, joten se mielestäni vähän selittää noita "pitkiä" taukoja. Ikinä ei varmasti ole kahta viikkoa mennyt ilman kuitenkaan. Se mikä eniten hämmästyttää on kuinka nopea tämä miehen mielialamuutos on, tänään kaikki ihan jees ja normaalisti, rento tunnelma yms, mutta seuraavana päivänä rentouden tilalle on tullut äksyilevä aikuistaapero. Mies ei ymmärrä sitäkään, että tuo käytös on siinä määrin vittumaista ja ärsyttävää, että vie kyllä loputkin halut. Onko muilla tämmöisiä aikuistaaperoita miehenä? Tai haluaisiko joku mies selittää voiko seksin "puute" laukaista ihan yhtäkkiä jonkun raivomoodin?
Kommentit (3538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Asiassa ei olisi ongelmaa jos naiset päättäisivät vain omasta seksielämästään. Ennen ratkaisu oli jalkavaimot ja avoimet avioliiton ulkopuoliset suhteet.
Naiset nyt vain ovat päättäneet ettei sekään sovi heille, seksi on heille tapa kontrolloida miehiä.
Onhan se hassua, kun nykyään paheksutaan ja nimitellään rumasti naisia, jotka rupeavat suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa tai ovat sinkkuina hyvin seksuaalisesti aktiivisia. Jos naisten paheksunta loppuisi, niin päästäisiin taas tilanteeseen, jossa on avoimia parisuhteita ja rakastajan ottaminen on arkipäivää kaikille.
Miksi kukaan mies haluaisi olla aviomies, jos voisi olla rakastaja? Naiselle riittää pelkkä seksi ja miehen ei tarvitse kuunnella nalkutusta.
Miksi nainen nalkuttaisi, kun hänellä olisi aktiivinen ja hyvä seksielämä eikä hänen tarvitse olla aina lsten kanssa, kun mies tekee osansa? Voisi olla, että mies nalkuttaa, kun nainen lähtee tapaamaan rakastajaansa.
Nainen itse päätti ettei seksiä harrasteta ja nyt sä selität kuinka naisella on aktiivinen seksielämä?
Laita se korkki kiinni, kello on vasta pian kaksi.
Nainen voi haluta jotain muuta miestä kuin omaa aviopuolisoaan. Eihän miehetkään halua naista, jos tämä lihoo eikä naisia kiinnosta mies, joka on lihonut. Naimisissa voi silti olla ja kummallakin voi olla seksikumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Asiassa ei olisi ongelmaa jos naiset päättäisivät vain omasta seksielämästään. Ennen ratkaisu oli jalkavaimot ja avoimet avioliiton ulkopuoliset suhteet.
Naiset nyt vain ovat päättäneet ettei sekään sovi heille, seksi on heille tapa kontrolloida miehiä.
Onhan se hassua, kun nykyään paheksutaan ja nimitellään rumasti naisia, jotka rupeavat suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa tai ovat sinkkuina hyvin seksuaalisesti aktiivisia. Jos naisten paheksunta loppuisi, niin päästäisiin taas tilanteeseen, jossa on avoimia parisuhteita ja rakastajan ottaminen on arkipäivää kaikille.
Miksi kukaan mies haluaisi olla aviomies, jos voisi olla rakastaja? Naiselle riittää pelkkä seksi ja miehen ei tarvitse kuunnella nalkutusta.
Miksi nainen nalkuttaisi, kun hänellä olisi aktiivinen ja hyvä seksielämä eikä hänen tarvitse olla aina lsten kanssa, kun mies tekee osansa? Voisi olla, että mies nalkuttaa, kun nainen lähtee tapaamaan rakastajaansa.
Eli miehen ei kannata olla naisen kanssa suhteessa, koska seksiä saa muullakin tavalla. Ollako aviomies tai rakastaja, siinäpä pulma (not).
Osa miehistä silti haluaa omia lapsia.
Ihana tulevaisuus, näkee kerran kuukaudessa omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee näitä vuodatuksia, niin ei voi olla kuin kiitollinen että sain hyvän vaimon. Ajatus, että olisin mennyt naimisiin käytännössä kenenkään tähän ketjuun kirjoittaneen naisen kanssa aiheutta vilunpuistatuksia.
? Aika monta kaunista ja ymmärtäväisyyteen kehottavaa kirjoitusta olen halukkailta naisilta lukenut tässä ketjussa, etkö nähnyt niitä?
Suhdeluku on 1:99, joten tehokkaasti ne miesvihaa sisältävien viestien joukkoon hukkuu.
Koetko omat kommenttisi asiallisiksi ja rakentaviksi? Miksi? Miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Asiassa ei olisi ongelmaa jos naiset päättäisivät vain omasta seksielämästään. Ennen ratkaisu oli jalkavaimot ja avoimet avioliiton ulkopuoliset suhteet.
Naiset nyt vain ovat päättäneet ettei sekään sovi heille, seksi on heille tapa kontrolloida miehiä.
Onhan se hassua, kun nykyään paheksutaan ja nimitellään rumasti naisia, jotka rupeavat suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa tai ovat sinkkuina hyvin seksuaalisesti aktiivisia. Jos naisten paheksunta loppuisi, niin päästäisiin taas tilanteeseen, jossa on avoimia parisuhteita ja rakastajan ottaminen on arkipäivää kaikille.
Miksi kukaan mies haluaisi olla aviomies, jos voisi olla rakastaja? Naiselle riittää pelkkä seksi ja miehen ei tarvitse kuunnella nalkutusta.
Miksi nainen nalkuttaisi, kun hänellä olisi aktiivinen ja hyvä seksielämä eikä hänen tarvitse olla aina lsten kanssa, kun mies tekee osansa? Voisi olla, että mies nalkuttaa, kun nainen lähtee tapaamaan rakastajaansa.
Ja taas lähti laukalle :)
Eikö tuolla lähtenyt, joka haikaili jalkavaimojen ja avoimien avioliittojen perään? Jos parisuhteet olisi avoimia, niin kenenkään ei tarvitse kärsiä seksin puutteesta tai väärästä kumppanista. Puoliso voi silti olla hyvä vanhempi ja elinkumppani vaikkei häntä tee seksuaalisesti mieli.
Parisuhteita ei olisi, jos jokaisella olisi jalkavaimoja. Mitä sillä oikealla vaimolla tekisi?
Ei mitään, jos lapsia ei ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Asiassa ei olisi ongelmaa jos naiset päättäisivät vain omasta seksielämästään. Ennen ratkaisu oli jalkavaimot ja avoimet avioliiton ulkopuoliset suhteet.
Naiset nyt vain ovat päättäneet ettei sekään sovi heille, seksi on heille tapa kontrolloida miehiä.
Onhan se hassua, kun nykyään paheksutaan ja nimitellään rumasti naisia, jotka rupeavat suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa tai ovat sinkkuina hyvin seksuaalisesti aktiivisia. Jos naisten paheksunta loppuisi, niin päästäisiin taas tilanteeseen, jossa on avoimia parisuhteita ja rakastajan ottaminen on arkipäivää kaikille.
Miksi kukaan mies haluaisi olla aviomies, jos voisi olla rakastaja? Naiselle riittää pelkkä seksi ja miehen ei tarvitse kuunnella nalkutusta.
Miksi nainen nalkuttaisi, kun hänellä olisi aktiivinen ja hyvä seksielämä eikä hänen tarvitse olla aina lsten kanssa, kun mies tekee osansa? Voisi olla, että mies nalkuttaa, kun nainen lähtee tapaamaan rakastajaansa.
Ja taas lähti laukalle :)
Eikö tuolla lähtenyt, joka haikaili jalkavaimojen ja avoimien avioliittojen perään? Jos parisuhteet olisi avoimia, niin kenenkään ei tarvitse kärsiä seksin puutteesta tai väärästä kumppanista. Puoliso voi silti olla hyvä vanhempi ja elinkumppani vaikkei häntä tee seksuaalisesti mieli.
Parisuhteita ei olisi, jos jokaisella olisi jalkavaimoja. Mitä sillä oikealla vaimolla tekisi?
No jos et keksi sille mitään käyttöä niin on helppo olla sellaista hankkimatta. Moni muu pitää etenkin hyvää puolisoa lottovoittona. Onneksi nykyään on ok elää ihan miten lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Asiassa ei olisi ongelmaa jos naiset päättäisivät vain omasta seksielämästään. Ennen ratkaisu oli jalkavaimot ja avoimet avioliiton ulkopuoliset suhteet.
Naiset nyt vain ovat päättäneet ettei sekään sovi heille, seksi on heille tapa kontrolloida miehiä.
Onhan se hassua, kun nykyään paheksutaan ja nimitellään rumasti naisia, jotka rupeavat suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa tai ovat sinkkuina hyvin seksuaalisesti aktiivisia. Jos naisten paheksunta loppuisi, niin päästäisiin taas tilanteeseen, jossa on avoimia parisuhteita ja rakastajan ottaminen on arkipäivää kaikille.
Miksi kukaan mies haluaisi olla aviomies, jos voisi olla rakastaja? Naiselle riittää pelkkä seksi ja miehen ei tarvitse kuunnella nalkutusta.
Miksi nainen nalkuttaisi, kun hänellä olisi aktiivinen ja hyvä seksielämä eikä hänen tarvitse olla aina lsten kanssa, kun mies tekee osansa? Voisi olla, että mies nalkuttaa, kun nainen lähtee tapaamaan rakastajaansa.
Eli miehen ei kannata olla naisen kanssa suhteessa, koska seksiä saa muullakin tavalla. Ollako aviomies tai rakastaja, siinäpä pulma (not).
Osa miehistä silti haluaa omia lapsia.
Ihana tulevaisuus, näkee kerran kuukaudessa omia lapsia.
Kyllä näkisi, sillä lasten vanhemmat asuisivat yhdessä perheenä. Seksin kumpikin aikuisista hommaisi sieltä, mistä haluaisi. Ettekö te osaa kuvitella tuollaista perhemallia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain lukemaan kuivavulvaisten naisten selityksiä ja itkemistä. Ei tarvinnut pettyä.
On kyllä silmät avaavaa joukkovuodatusta. Taidan tuoda omalle vaimolla kukkia iltapäivällä ihan vaan kiitollisena siitä, että tällainen ei ole koskaan ollut meidän arkea. Vaikka on koettu koliikit ja kaikki ei muutenkaan aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisiamme olemme kuitenkin aina halunneet ymmärtää ja auttaa kun on ollut siihen tarve.
Oho, vaimolle kukkia. Palstamiehet ei vaimolle osta kukkia, ne vaan sanoo, että osta itse rehusi. Kiva kuulla, että edes joku osaa olla vaimolle ystävällinen.
Palstamiehillä ei taida vaimoja ainakaan kauaa olla....hieman täälläkin hymyilytti tuo koliikki, jos vasta se on koettu niin perhe-elämä on ihan alkutaipaleellaan. Siitä selviää kyllä, kunhan molemmat arvostavat toisiaan, myös tekojen tasolla.
Se puolisohan on itse valittu rinnalle kulkemaan, on oma etu pitää häntä hyvänä. Toimii vain molempiin suuntiin, eikä silloinkaan ilman puhetta ja sitä aiemmin mainittua tunnetason yhteyttä.
Miksi teette lapset miesten kanssa joista ette tunne noin?
Kehen viittaat? En ole tehnyt.
Kaipa sen yhteyden voi hukatakin matkan varrella. Kun kerran hyvä on kierre - rakkaus vaan kasvaa, mitä enemmän sitä tuhlaa - niin varmastikin vetäytyminen, vähättely ja katkeruuskin on kierre. Lopputulema vaan ei ole onnellinen liitto.
Ja jos asiat lähtevät huonoille jengoille, pitää oma suu avata, ajoissa, ja myös kuunnella mitä sillä toisella on sanottavaa. "Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" on lopulta aivan hiton hyvä ohje, en tiedä toimiiko mikään pitkään ilman sitä.
Yleinen kysymys tälle ketjulle. Naisethan kertovat vihaa ihkuen omista miehistään, eikö?
Miksi siis teitte lapset noiden sikojen kanssa joihin teillä ei ole tunnetason yhteyttä?
Jos luet viestin, niin siinä sanotan että yhteyden voi hukata. Niin se vaan menee. -ohis
Toki, mutta miessiat eivät saa ajatella että seksin loppuessa se yhteys katoaa. Se katoaa vasta kun nainen ei saa kukkia ja läheisyyttä.
Kukkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Muuta keinoa ei kai ole kuin olla puolison silmissä riittävän haluttava. Häneltä kannattaa kysyä, mitä voisi itse tehdä haluttavuutensa lisäämiseksi. Se voi olla se, että jospa voisit välillä nousta lasten kanssa viikonloppuna ja minä saisin nukkua pitkään. Tai jospa kävisit hoitamassa joka toinen päivä ruokaostokset ja ruuanlaiton, minä voisin käydä lenkillä tai kaverin kanssa kahvilla. Tai jospa voisit laittaa kivat alusvaatteet, olet niissä kaunis. Tai jospa vain juteltaisiin ja halailtaisiin hetki ja katsotaan, kiinnostaako jokin muukin. Tai jospa kuuntelisit paremmin mitä haluan sinulle sanoa. Jospa et nalkuttaisi siitä samasta asiasta aina, se loukkaa minua kun parhaani yritän. Jospa et dissaisi mielipiteitäni. Jospa joskus koskettaisit niin, että se on vain rakkauden osoitus, ei seksikutsu. Jospa hellittäisiin toisiamme enemmän. Olisi kiva keksiä yhteinen harrastus, kaipaan kanssasi vietettyä aikaa muualla kuin kotona.
Vaikka mitä. Parisuhde koostuu tuhansista pienistä asioista, joista monelle voi tehdä jotain, jos halua vain on.
Minä kehottaisin miehiä koskettelemaan naisianne hellyydellä ja rakkaudella (ei siis seksin vuoksi) paljon enemmän. Mieheni suutelee minua aina aamuisin ja iltaisin ja tullessaan töistä ja aina jos huuleni sattuvat sopivasti hänen lähelleen. Kulkiessaan kotona hän hipaisee minua aina ohi mennessään ja pitää yllä kosketusyhteyttä, joka on hellää, rakastavaa ja seksuaalista, mutta ei seksiin tähtäävää.
Monet naiset kertovat, etteivät uskalla tehdä samaa miehille, koska pelkäävät miehen ottavan sen seksikutsuna. Tämä pelko koskettaa hellästi vähentää parisuhteen läheisyyttä todella paljon ja on myös merkki ongelmista, jos nainen "pelkää" miehen seksuaalisen halun heräämistä.
Mies ei voi sille mitään, että vaikka halatessa tai suudellessaan naistaan heppi jysähtää pystyyn. Ei siinä ole mitään seksuaalista tarkoitusta välttämättä, vaan rakastunut mies tuntee hyvän olon virtauksen läpi vartalon, mikä rentouttaa veitikassa sijaitsevat "portit" ja saa veren virtaamaan paisuvaiskudoksiin. Ihan vastaavalla tavalla rakastunut nainenkin kiihottuu pelkästä läheisyydestä.
Kyllä minäkin rakastan miestäni, mutta en minä jokaisesta suukosta enää 30 vuoden jälkeen syty. Eikä erektio haittaa, jos ei sillä joka kerta rupea heti tökkimään, vaan pitää hyväilyn hellänä, vaikka innostuukin. Kannattaa sanoa suoraan puolin ja toisin, että nyt on hellä suukko tulossa tai toisella kerralla voi taas toiveikkaasti kysyä, että kelpaisiko kiihkeämpi suukko. Onneksi on myös sanat käytössä selventämään asioita.
Kuulostaapä typerältä. Seksi on parasta silloin, kun siihen syttyy luonnostaan. Ei ihme, jos miehet ei halua muijaansa, jos jo suudelman voimakkuusaste täytyy varmistaa etukäteen.
Ei täydy. Saat muiskauttaa ihan tavalla joka sinulle ja etenkin vaimollesi sopii. Tuossa joku vain kertoi oman kokemuksensa, jos joku siitä hyötyisi.
En tajua teitä. Luette jotain vauvapalstan keskustelua kuin lakikirjaa siitä, mitä saa tai pitää tehdä. Ihan kuin te odottaisitte tai pelkäisitte, että teille tässä sanellaan jotain. Ihan omaa järkeänne käytätte ja omaa elämäänne saatte elää, meni syteen tai saaveen. On kyllä palstan miehiltä aivan hemmetin puusilmäistä syyttää täällä naisia uhriutumisesta kun keskustelu on tätä.
Jos luet viestejä taaksepäin, niin kyllä siellä taisi ensimmäisten sanojen joukossa näkyä "kehottaisin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Asiassa ei olisi ongelmaa jos naiset päättäisivät vain omasta seksielämästään. Ennen ratkaisu oli jalkavaimot ja avoimet avioliiton ulkopuoliset suhteet.
Naiset nyt vain ovat päättäneet ettei sekään sovi heille, seksi on heille tapa kontrolloida miehiä.
Onhan se hassua, kun nykyään paheksutaan ja nimitellään rumasti naisia, jotka rupeavat suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa tai ovat sinkkuina hyvin seksuaalisesti aktiivisia. Jos naisten paheksunta loppuisi, niin päästäisiin taas tilanteeseen, jossa on avoimia parisuhteita ja rakastajan ottaminen on arkipäivää kaikille.
Miksi kukaan mies haluaisi olla aviomies, jos voisi olla rakastaja? Naiselle riittää pelkkä seksi ja miehen ei tarvitse kuunnella nalkutusta.
Miksi nainen nalkuttaisi, kun hänellä olisi aktiivinen ja hyvä seksielämä eikä hänen tarvitse olla aina lsten kanssa, kun mies tekee osansa? Voisi olla, että mies nalkuttaa, kun nainen lähtee tapaamaan rakastajaansa.
Miesten tekemillä kotitöillä ja seksillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Onhan täälläkin opetettu, että turha tulla pyytämään seksiä jos on tehnyt kotitöitä.
Mieluummin minä odotan sängyllä miestä, että hän saa pestyä saunan ja kylppärin kuin että mies odottaa minua sängyllä, että minä saan pestyä saunan ja kylppärin. Voin vaikka siinä odotellessa lukea eroottista kirjallisuutta, niin pääsen tunnelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vain lukemaan kuivavulvaisten naisten selityksiä ja itkemistä. Ei tarvinnut pettyä.
On kyllä silmät avaavaa joukkovuodatusta. Taidan tuoda omalle vaimolla kukkia iltapäivällä ihan vaan kiitollisena siitä, että tällainen ei ole koskaan ollut meidän arkea. Vaikka on koettu koliikit ja kaikki ei muutenkaan aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisiamme olemme kuitenkin aina halunneet ymmärtää ja auttaa kun on ollut siihen tarve.
Oho, vaimolle kukkia. Palstamiehet ei vaimolle osta kukkia, ne vaan sanoo, että osta itse rehusi. Kiva kuulla, että edes joku osaa olla vaimolle ystävällinen.
Palstamiehillä ei taida vaimoja ainakaan kauaa olla....hieman täälläkin hymyilytti tuo koliikki, jos vasta se on koettu niin perhe-elämä on ihan alkutaipaleellaan. Siitä selviää kyllä, kunhan molemmat arvostavat toisiaan, myös tekojen tasolla.
Se puolisohan on itse valittu rinnalle kulkemaan, on oma etu pitää häntä hyvänä. Toimii vain molempiin suuntiin, eikä silloinkaan ilman puhetta ja sitä aiemmin mainittua tunnetason yhteyttä.
Miksi teette lapset miesten kanssa joista ette tunne noin?
Kehen viittaat? En ole tehnyt.
Kaipa sen yhteyden voi hukatakin matkan varrella. Kun kerran hyvä on kierre - rakkaus vaan kasvaa, mitä enemmän sitä tuhlaa - niin varmastikin vetäytyminen, vähättely ja katkeruuskin on kierre. Lopputulema vaan ei ole onnellinen liitto.
Ja jos asiat lähtevät huonoille jengoille, pitää oma suu avata, ajoissa, ja myös kuunnella mitä sillä toisella on sanottavaa. "Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" on lopulta aivan hiton hyvä ohje, en tiedä toimiiko mikään pitkään ilman sitä.
Yleinen kysymys tälle ketjulle. Naisethan kertovat vihaa ihkuen omista miehistään, eikö?
Miksi siis teitte lapset noiden sikojen kanssa joihin teillä ei ole tunnetason yhteyttä?
Jos luet viestin, niin siinä sanotan että yhteyden voi hukata. Niin se vaan menee. -ohis
Toki, mutta miessiat eivät saa ajatella että seksin loppuessa se yhteys katoaa. Se katoaa vasta kun nainen ei saa kukkia ja läheisyyttä.
Kukkia?
Kukat on halvempia mitä kultakorut. Voihan mies tuoda vaikka leivokset, sekin on merkki siitä, että mies on ajatellut vaimostaan kauniisti päivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelle piti antaa silloin kun hän halusi. Olin vasta parikymppinen, ex oli kolmekymppinen ja hän oli todella hallitseva, minun mielipiteillä, haluilla tai toiveilla ei ollut mitään merkitystä.
Aluksi mies oli hirmu ihana, muutettiin yhteen ja kaikki oli ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa hän muuttui ja vuosien saatossa hän onnistui lopulta alistamaan minut ihan maan matoseksi.
Tulin raskaaksi vaikka ehkäisy oli käytössä. Synnytyksen jälkeen viikon päästä alkoi mies puhua, että jos hän ei kohta saa niin hän käy muualla saamassa ja se olisi ihan minun oma syy. Kahden viikon päästä synnytyksestä paikat oli sen verran parantuneet, että alistuin ja annoin, kun käsky kävi. Joka toinen päivä piti antaa, minun ei tarvinnut ottaa kuin housut pois, hän suoritti tyydytyksensä ja lähti omaan sänkyynsä nukkumaan. Kyllä, hänellä oli oma huone, tarvitsi oman rauhansa ja minä lapsen kanssa nukuin olohuoneessa.
Lapsen kasvaessa ja kehittyessä jotenkin heräsin tilanteeseen. Lapsi oli minulle kaikki kaikessa, koko elämäni valo ja halusin suojella häntä. Ymmärsin ettei lapsen ole hyvä kasvaa tuossa myrkyllisessä ilmapiirissä. Lapsen ollessa vajaa vuoden sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja erosin miehestä. Eron jälkeenkin hän tapasi lasta pari tuntia päivittäin. Silloin hallitsi minua niin, että minun piti viedä ja hakea lapsi minuutilleen sovittuun aikaan. Odotin rappukäytävässä kelloa tuijottaen milloin on oikea hetki soittaa ovikelloa. Huuto ja sättiminen oli ihan järkyttävää jos toimin väärin, eli myöhästyin pari minuuttia tai olin pari minuuttia etuajassa.
Hyi, kun tulee kauhea olo tuota aikaa muistaessani.
Lopulta muutin lapsen kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni, ja näin sain etäisyyttä mieheen. Tapasi lastaan säännöllisesti kuukausittain, niin että lapsi oli isovanhemmillaan yötä ja päivisin näki isäänsä. Mies ei siis halunnut pitää lasta yötä luonaan.
Nyt lapsen ollessa aikuinen, hän pitää isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä. Käy isovanhemmillaan, kun opiskeluilta ja töiltä ehtii ja näkee tällöin myös isäänsä. Onneksi lapsesta kasvoi kaikesta huolimatta itsevarma, rohkea, positiivinen ja tasapainoinen aikuinen.
Vähän poikkesin sivuraiteille. Tämän suhteen lopputulos on, etten pysty luottamaan yhteenkään mieheen, niin että voisin päästää lähelleni. En ikinä enää halua seksiä kenenkään kanssa.
Olipa surullista lukea, mutta mahtavaa että sait lopulta repäistyä itsesi irti. Mä kirjoitin tuolla aiemmin sen tekstin, että vastentahtoinen seksin harrastaminen tuhoaa naisen seksuaalisuuden. Näinhän kävi itsellenikin. Minua ei varsinaisesti pakotettu, mutta mökötettiin ja vihjailtiin kyllä siitä että tilanteen jatkuessa voi päätyä vieraisiin. Meillä oli pieniä lapsia, joiden hoitaminen oli lähinnä minun työni eikä keskusteluyhteys toiminut. Kun ero tuli, ensimmäinen ajatukseni oli, että ihanaa, mun ei tarvi enää ikinä harrastaa seksiä! Enkä ole harrastanut. Tämän soisi miesten ymmärtävän, että vaikka kuinka koette olevanne oikeutettuja avioseksiin, mitä te siitä hyödytte jos vaimo vastentahtoisesti antaakin? Naisen seksuaalisuus kuolee ennen pitkää pois kokonaan, eli teille ei ole vaimon omasta halusta tapahtuvaa seksiä enää sitten luvassa ollenkaan.
Usko pois, ei sitä vastentahtoista seksiä kaivata.
Miksi ette lähde kaverisuhteesta kun teillä on lapsiluku täynnä ja tajuatte ettei edes seksi enää kiinnosta?
Taidat olla vielä niin nuori, että et ymmärrä elämään sisältyvän erilaisia aikakausia mm. terveydentilasta ja elämäntilanteista riippuen.
Jos sinun on mahdotonta asettua synnyttäneen naisen asemaan, mietipä vaikka tällaista tilannetta: Olet ollut isossa eturauhasleikkauksessa. Olettaa sopii, että seksihalusi ja -kykysi eivät ole ihan huipussaan. Tässä tilanteessako sitten otat eron, koska parisuhdeseksi ei nyt kiinnosta eikä edes onnistu, etkä näe mahdolliseksi, että tilanne voisi mitenkään muuttua tulevaisuudessa, kun olosuhteet ovat toiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se aihe mistä puhutaan työpaikan kahvipöydässä miesten kanssa... Siis juurikin se että naiset eivät ymmärrä mitä miehelle se aiheuttaa ettei sitä seksiä ole. Moni kertoo sanoneensa vaimolleen että tulee hulluksi ilman seksiä ja kuinka se seksityömyys aiheuttaa erilaisia reaktioita kehossa. Vaimot vain sitä mieltä että ei nyt ollenkaan aiheuta. Mutta kyllä, juurikin se raivomoodi... Ja ne lapset ja väsymys. Meilläkin on kolme pientä lasta. Vanhin oli alle 4 kun pienin oli vauva. Oli seksiä vähän vähemmän, sen ymmärsin, mutta kun vaimo alkoi aina valittaa kuinka väsyttää ja ei jaksa seksiä niin osallistuvana isänä kysyin että onko koskaan ajatellut että miten ne muut äidin jaksaa, kun niillä ei isät ole läheskään yhtä osallistuvia, käy vain syömässä vaimon tekemät ruoat ja häipyy jonnekin loppupäiväksi, vaimolle jää lapset ja koti. Ei oikein vieläkään ymmärtänyt mistä kyse. Kerran sitten kysyin että onko sitten avoin suhde parempi jos ei seksi kiinnosta ja vaihtoehdoksi sanoin että haluan seksiä ihan joka päivä. Vaimolle se oli aika paha, itki päiviä, mutta selkeästi ei halunnut lähteä. Alkoi olla seksiä, välillä keskellä päivääkin ja ennen vaimon töihin lähtöä. Lopulta aika vähään olin tyytyväinen, ei todellakaan tarvitse olla joka päivä, ehkä pari kertaa viikossa ja takuulla voin sanoa että jos vaimo ei ole huomannut mun hyvää oloa niin hän ei sitten tajua mistään mitään. Kiinnostaa ne kotityötkin ihan eri tavalla... M36v
Onko seksiin painostetulla vaimollakin yhtä hyvä olo?
On, parempi kuin ennen. Meidän suhteeseen on löytynyt hellyys, yhteiset keskustelut, enemmän yhdessä tekemistä, selkeästi sellainen rentous arkeen, kiitos sen raivomoodin pois menon on ihan eri leikkiä, laulaa ja pelata lastenkin kanssa. Vaimolle se oli vain vaikeaa tajuta kuinka paljon miehen hyvinvointi vaikuttaa ihan siihen vaimon omaan hyvinvointiin... Aika hukassa oli esim ne päivät ennen että jaksoin kerätä lapset autoon ja häipyä jonnekin ja antaa vaimolle vapaapäivän, nykyään sellainen tuntuu oikein hyvältä. M36v
Nainen itki, kun joutui harrastamaan seksiä kanssasi. Kuulostaapa tyytyväiseltä.
Mistä sä moisen väittämän ongit? Itki kun kysyin onko avoin suhde sitten parempi jos ei seksi kiinnosta. M36v
Uhkavaatimuksia avioliitossa, hyvin rakastavaa toimintaa. Kuvitteletko oikeasti, että seksiin painostettu ihminen on onnellinen ja nauttii siitä seksistä, jota ei halunnut alunperinkään? Eipä taida olla väliä, pääasia, että itse on tyytyväinen, vaimosta viis.
Onko sekin uhkavaatimus jos pyytää, että olohuone sisustetaan miehen maun mukaan?
On, ihan hirvittävä sellainen, mikäli mies haluaa asetella esille mummovainaansa tuikkukipot ja virittää ikkunaan kausiverhot.
Mulla on kehystettynä vanhoja julisteita... Sabrina, Sinful Nuns of st. Valentine, Debbie Does Dallas
Vaimo kiukuttelee mutta minulla on oikeus.
Kyllä minuakin kiukuttaisi, jos huomaisin olevani naimisissa eläkeikäisen 70-luvun teinin kanssa.
Kyse on estetiikasta, ei omasta nuoruudesta.
Aivan varmasti. 🤡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Asiassa ei olisi ongelmaa jos naiset päättäisivät vain omasta seksielämästään. Ennen ratkaisu oli jalkavaimot ja avoimet avioliiton ulkopuoliset suhteet.
Naiset nyt vain ovat päättäneet ettei sekään sovi heille, seksi on heille tapa kontrolloida miehiä.
Onhan se hassua, kun nykyään paheksutaan ja nimitellään rumasti naisia, jotka rupeavat suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa tai ovat sinkkuina hyvin seksuaalisesti aktiivisia. Jos naisten paheksunta loppuisi, niin päästäisiin taas tilanteeseen, jossa on avoimia parisuhteita ja rakastajan ottaminen on arkipäivää kaikille.
Miksi kukaan mies haluaisi olla aviomies, jos voisi olla rakastaja? Naiselle riittää pelkkä seksi ja miehen ei tarvitse kuunnella nalkutusta.
Miksi nainen nalkuttaisi, kun hänellä olisi aktiivinen ja hyvä seksielämä eikä hänen tarvitse olla aina lsten kanssa, kun mies tekee osansa? Voisi olla, että mies nalkuttaa, kun nainen lähtee tapaamaan rakastajaansa.
Ja taas lähti laukalle :)
Eikö tuolla lähtenyt, joka haikaili jalkavaimojen ja avoimien avioliittojen perään? Jos parisuhteet olisi avoimia, niin kenenkään ei tarvitse kärsiä seksin puutteesta tai väärästä kumppanista. Puoliso voi silti olla hyvä vanhempi ja elinkumppani vaikkei häntä tee seksuaalisesti mieli.
Parisuhteita ei olisi, jos jokaisella olisi jalkavaimoja. Mitä sillä oikealla vaimolla tekisi?
No jos et keksi sille mitään käyttöä niin on helppo olla sellaista hankkimatta. Moni muu pitää etenkin hyvää puolisoa lottovoittona. Onneksi nykyään on ok elää ihan miten lystää.
Tämän keskustelun perusteella miehille avioliitto ei ole ainakaan päävoitto. 2+varanumero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt yhden asian miehille ja miksei naisillekin, kuunnelkaa ja ymmärtäkää. Vastentahtoinen seksi pidemmän päälle TUHOAA naisen seksuaalisuuden. Toistan. Tuhoaa seksuaalisuuden, ehkä jopa pysyvästi. Naiselle seksuaalisuus ja seksi on herkkä, tunteisiin sidonnainen asia ja siihen vastentahtoinen suostuminen muuttaa tunteet ja ajatukset seksistä pikkuhiljaa. Lopulta seksiä ei tee enää mieli ollenkaan, se jopa inhottaa.
Miettikää miehet mitä tämä tarkoittaa. Jos vaaditte naista avaamaan haarat mieliksenne, yhä harvemmin hän enää haluaa sitä omasta halustaan tehdä. Lopulta teillä on seksuaalisesti täysin kylmä vaimo.
Mun piti itse oppia tämä kantapään kautta liitossani. Eron jälkeen oon nyt ollut yksin, lasteni kanssa, 5 vuotta. Seksiä ei ole tehnyt mieli, muutakuin ovulaation aikaan ehkä fantasiatasolla. En enää koskaan ota kumppania, ellen löydä sellaista miestä, josta on myös muuttunut aseksuaali tai on sellainen aina ollut.
Toinen tärkeä asia on ovulaatio, jonka merkitystä ei kannata väheksyä naisen seksuaalisuudessa. Eivät luonnon eläimien naaraatkaan parittele kuin kiima-aikoina. Ihminenkin on halukkaimmillaan ovulaation aikaan, kun taas kuukautisten aikana/jälkeen monella ei voisi vähempää tehdä mieli. Tämä on biologiaa, joka on sisäänrakennettu naiseen.
Tässä on hyvä esimerkki viestistä, että itsekin tekisi mieli peukuttaa. Kyllä, kukaan ei halua vastentahtoista seksiä, ei mies eikä nainen.
Mutta jos tarkemmin ajattelee, niin miksi tässä ei käsitellä molempien biologiaa? Sille uroksen ärhentelyllekin kun löytyy syy ihan samasta evoluutio-opista, mitä voimme katsella vaikka lauantaisin luontodokkareista.
On totta, että nykymaailmassa meidän ei tarvi joka lauantai kalistella sapeleita naapurin Pertin kanssa, että kuka saa mahdollisuuden lisääntyä tänään vaimoni kanssa. Mutta tottajumalaare se on meihin sisäänrakennettuna a) miehen haluta naarasta b) naaraan olla halujen kohteena. Jos nyt puhutaan siis perus heterosuhteesta.
Jos noita perusasioita aletaan kyseenalaistamaan, niin vaaditaan kyllä hieman tiukempiakin perusteluita, kuin että maailma nyt vaan sattui 2010-luvulla muuttumaan semmoiseksi.
Tässäkin oli todella hyvä viesti, kiitos siitä. (en ole se jolle vastasit).
Mies ja nainen ovat erilaisia, ja suuri osa keskinäisestä viehtymyksestä johtuu siitä erilaisuudesta. Erilaisuus on myös ongelma silloin kun toinen tai kumpikaan ei halua hyväksyä sitä vaan ajattelee vain itseään.Voi olla, että useampi mieskirjoittaja tarkoitti samaa, mutta ilmaisi sen niin karkeasti, rivosti ja itsekkäästi, että se ei IKINÄ mene perille yhdellekään naiselle. Päin vastoin, niskakarvat nousee pystyyn ja kaikki mielenkiinto loppuu ja kanssakäyminen aiheuttaa syvää vastenmielisyyttä.
Tässä myöhemmin on tuo itsevarma, miehinen viesti konehuoneesta, joka on saanut ja saanee paljon alapeukkuja. Ymmärrän viestin sisällön ja olen täysin samaa mieltä - mies saa ja miehen kuuluu ottaa vastuu tilanteesta. Miehen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa nainen ei pysty. Samoin naisen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa mies ei pysty.
MUTTA. Naisena herää sellainen ajatus, että mikä se keskusteluyhteys on ollut niin pitkään, ja missä psyykkinen läheisyys on ollut? Naisena on vaikea käsittää, että esimerkin pariskunnalla olisi ollut kaikki ok synnytyksestä taaperoikään, ja seksi puuttunut. Miehen pitäisi ottaa se vastuu aikaisemmin, enkä tarkoita tässä vain niitä kotitöitä.
Jotain on ollut perusteellisesti vialla. Synnytysvaurioita, masennusta, ulkonäkökomplekseja, pahaa väsymystä jota mies ei ole tajunnut, keskusteluyhteyden puute? Siinä tilanteessa se nainen menee rikki, koska häntä yritetään pakottaa väkisin johonkin, minkä pitäisi olla.. jotain ihan muuta. Miksi mies ei tehnyt mitään aiemmin? Naiselle noin esitettynä asia kuulostaa helposti väkisinmakaamiselta, julmalta ja piittaamattomalta. Sitä ei tarkoitettu sellaiseksi, mutta näin suurin osa naisista sen siinä kontekstissa ymmärtää.
Tämä on se mistä sanoit, että tässä pitäisi käsitellä molempien biologiaa. Mies ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä naiselle. Nainen ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä miehelle. Kyse on aika herkistä tunteista molemmilla ja niistä on vaikea puhua, ja kokee helposti tulevansa väärinymmärretyksi. On helpompi iskeä toista vyön alle, molempien.
Maailma ei ole oikeastaan muuttunut miksikään, mies ja nainen ei edelleenkään osaa keskustella keskenään perusasioista.
Ennen naisen piti vaan tyytyä eikä saanut ilmaista mielipidettään. Nainen onnistui silti tekemään miehen elämästä muissa asioissa puistattavaa hvlevelettiä, jos mies ei ollut mieleinen tässä asiassa. Molemmat voivat huonosti. Nainen ja mies voivat tehdä toisensa hyvin onnellisiksi tai hyvin onnettomiksi. Riippuu siitä, oppiiko KUMPIKIN ymmärtämään toistensa biologisia perusasioita ja elämän totuuksia.
Olin ikävuodet 15-37 kovakin seksipeto, ja mikään ei tahtonut riittää. Sitten tilanne ensin tasaantui, ja nyt riittäisi pari kertaa kuussa. Mitenhän tämä biologiani ja elämäni totuus nyt olisi pitänyt ymmärtää?
Ei kukaan tiedä etukäteen mitä seksille tulee joskus myöhemmin käymään. Olen huomannut että meillä ei auta mikään puhuminen siihen että haluaisin useammin, kun en vain halua. Muuten yhteys on hyvä, ja kaikesta keskustellaan, mutta tämän asian jankkaaminen ei muuta totuutta miksikään. En myöskään halua mitään terapioita, koska en ole mitenkään viallinen, en vain enää ole teinityttö, vaan keski-ikäinen nainen jolla on elämässä aika paljon kaikkea muutakin mietittävää kuin jatkuva pelehtiminen.
Sinänsä meille tämä ei ole ongelma, kummallekaan, ja jos siitä ongelma tulee, niin asia selvitetään. Kenenkään ei tule omaa elämäänsä viettää vasten omaa tahtoaan.
Ei olisi varmaan kannattanut ihan noin nuorena alkaa riekkumaan ja jakamaan peppuliaan ympäri kyliä. Johtuukohan sanonta petolinnun perse siitä, että entinen seksipeto on kulahtanut jo alle nelikymppisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Muuta keinoa ei kai ole kuin olla puolison silmissä riittävän haluttava. Häneltä kannattaa kysyä, mitä voisi itse tehdä haluttavuutensa lisäämiseksi. Se voi olla se, että jospa voisit välillä nousta lasten kanssa viikonloppuna ja minä saisin nukkua pitkään. Tai jospa kävisit hoitamassa joka toinen päivä ruokaostokset ja ruuanlaiton, minä voisin käydä lenkillä tai kaverin kanssa kahvilla. Tai jospa voisit laittaa kivat alusvaatteet, olet niissä kaunis. Tai jospa vain juteltaisiin ja halailtaisiin hetki ja katsotaan, kiinnostaako jokin muukin. Tai jospa kuuntelisit paremmin mitä haluan sinulle sanoa. Jospa et nalkuttaisi siitä samasta asiasta aina, se loukkaa minua kun parhaani yritän. Jospa et dissaisi mielipiteitäni. Jospa joskus koskettaisit niin, että se on vain rakkauden osoitus, ei seksikutsu. Jospa hellittäisiin toisiamme enemmän. Olisi kiva keksiä yhteinen harrastus, kaipaan kanssasi vietettyä aikaa muualla kuin kotona.
Vaikka mitä. Parisuhde koostuu tuhansista pienistä asioista, joista monelle voi tehdä jotain, jos halua vain on.
Minä kehottaisin miehiä koskettelemaan naisianne hellyydellä ja rakkaudella (ei siis seksin vuoksi) paljon enemmän. Mieheni suutelee minua aina aamuisin ja iltaisin ja tullessaan töistä ja aina jos huuleni sattuvat sopivasti hänen lähelleen. Kulkiessaan kotona hän hipaisee minua aina ohi mennessään ja pitää yllä kosketusyhteyttä, joka on hellää, rakastavaa ja seksuaalista, mutta ei seksiin tähtäävää.
Monet naiset kertovat, etteivät uskalla tehdä samaa miehille, koska pelkäävät miehen ottavan sen seksikutsuna. Tämä pelko koskettaa hellästi vähentää parisuhteen läheisyyttä todella paljon ja on myös merkki ongelmista, jos nainen "pelkää" miehen seksuaalisen halun heräämistä.
Mies ei voi sille mitään, että vaikka halatessa tai suudellessaan naistaan heppi jysähtää pystyyn. Ei siinä ole mitään seksuaalista tarkoitusta välttämättä, vaan rakastunut mies tuntee hyvän olon virtauksen läpi vartalon, mikä rentouttaa veitikassa sijaitsevat "portit" ja saa veren virtaamaan paisuvaiskudoksiin. Ihan vastaavalla tavalla rakastunut nainenkin kiihottuu pelkästä läheisyydestä.
Kyllä minäkin rakastan miestäni, mutta en minä jokaisesta suukosta enää 30 vuoden jälkeen syty. Eikä erektio haittaa, jos ei sillä joka kerta rupea heti tökkimään, vaan pitää hyväilyn hellänä, vaikka innostuukin. Kannattaa sanoa suoraan puolin ja toisin, että nyt on hellä suukko tulossa tai toisella kerralla voi taas toiveikkaasti kysyä, että kelpaisiko kiihkeämpi suukko. Onneksi on myös sanat käytössä selventämään asioita.
Kuulostaapä typerältä. Seksi on parasta silloin, kun siihen syttyy luonnostaan. Ei ihme, jos miehet ei halua muijaansa, jos jo suudelman voimakkuusaste täytyy varmistaa etukäteen.
Ei täydy. Saat muiskauttaa ihan tavalla joka sinulle ja etenkin vaimollesi sopii. Tuossa joku vain kertoi oman kokemuksensa, jos joku siitä hyötyisi.
En tajua teitä. Luette jotain vauvapalstan keskustelua kuin lakikirjaa siitä, mitä saa tai pitää tehdä. Ihan kuin te odottaisitte tai pelkäisitte, että teille tässä sanellaan jotain. Ihan omaa järkeänne käytätte ja omaa elämäänne saatte elää, meni syteen tai saaveen. On kyllä palstan miehiltä aivan hemmetin puusilmäistä syyttää täällä naisia uhriutumisesta kun keskustelu on tätä.
Jos luet viestejä taaksepäin, niin kyllä siellä taisi ensimmäisten sanojen joukossa näkyä "kehottaisin".
Ja kun joku kerran vauvapalstan keskustelussa kehottaa, niin sun on tehtävä juuri niin? Kiintoisaa. No, kehotan että haet mahdolliselle naisystävällesinkukkia, kerrot että rakastat ja arvostat häntä ja sitten pistät vauvapalstan kiinni ja teet jotain kivaa ja aktiivista. Ihan jopa suositan. Run along!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt yhden asian miehille ja miksei naisillekin, kuunnelkaa ja ymmärtäkää. Vastentahtoinen seksi pidemmän päälle TUHOAA naisen seksuaalisuuden. Toistan. Tuhoaa seksuaalisuuden, ehkä jopa pysyvästi. Naiselle seksuaalisuus ja seksi on herkkä, tunteisiin sidonnainen asia ja siihen vastentahtoinen suostuminen muuttaa tunteet ja ajatukset seksistä pikkuhiljaa. Lopulta seksiä ei tee enää mieli ollenkaan, se jopa inhottaa.
Miettikää miehet mitä tämä tarkoittaa. Jos vaaditte naista avaamaan haarat mieliksenne, yhä harvemmin hän enää haluaa sitä omasta halustaan tehdä. Lopulta teillä on seksuaalisesti täysin kylmä vaimo.
Mun piti itse oppia tämä kantapään kautta liitossani. Eron jälkeen oon nyt ollut yksin, lasteni kanssa, 5 vuotta. Seksiä ei ole tehnyt mieli, muutakuin ovulaation aikaan ehkä fantasiatasolla. En enää koskaan ota kumppania, ellen löydä sellaista miestä, josta on myös muuttunut aseksuaali tai on sellainen aina ollut.
Toinen tärkeä asia on ovulaatio, jonka merkitystä ei kannata väheksyä naisen seksuaalisuudessa. Eivät luonnon eläimien naaraatkaan parittele kuin kiima-aikoina. Ihminenkin on halukkaimmillaan ovulaation aikaan, kun taas kuukautisten aikana/jälkeen monella ei voisi vähempää tehdä mieli. Tämä on biologiaa, joka on sisäänrakennettu naiseen.
Tässä on hyvä esimerkki viestistä, että itsekin tekisi mieli peukuttaa. Kyllä, kukaan ei halua vastentahtoista seksiä, ei mies eikä nainen.
Mutta jos tarkemmin ajattelee, niin miksi tässä ei käsitellä molempien biologiaa? Sille uroksen ärhentelyllekin kun löytyy syy ihan samasta evoluutio-opista, mitä voimme katsella vaikka lauantaisin luontodokkareista.
On totta, että nykymaailmassa meidän ei tarvi joka lauantai kalistella sapeleita naapurin Pertin kanssa, että kuka saa mahdollisuuden lisääntyä tänään vaimoni kanssa. Mutta tottajumalaare se on meihin sisäänrakennettuna a) miehen haluta naarasta b) naaraan olla halujen kohteena. Jos nyt puhutaan siis perus heterosuhteesta.
Jos noita perusasioita aletaan kyseenalaistamaan, niin vaaditaan kyllä hieman tiukempiakin perusteluita, kuin että maailma nyt vaan sattui 2010-luvulla muuttumaan semmoiseksi.
Tässäkin oli todella hyvä viesti, kiitos siitä. (en ole se jolle vastasit).
Mies ja nainen ovat erilaisia, ja suuri osa keskinäisestä viehtymyksestä johtuu siitä erilaisuudesta. Erilaisuus on myös ongelma silloin kun toinen tai kumpikaan ei halua hyväksyä sitä vaan ajattelee vain itseään.Voi olla, että useampi mieskirjoittaja tarkoitti samaa, mutta ilmaisi sen niin karkeasti, rivosti ja itsekkäästi, että se ei IKINÄ mene perille yhdellekään naiselle. Päin vastoin, niskakarvat nousee pystyyn ja kaikki mielenkiinto loppuu ja kanssakäyminen aiheuttaa syvää vastenmielisyyttä.
Tässä myöhemmin on tuo itsevarma, miehinen viesti konehuoneesta, joka on saanut ja saanee paljon alapeukkuja. Ymmärrän viestin sisällön ja olen täysin samaa mieltä - mies saa ja miehen kuuluu ottaa vastuu tilanteesta. Miehen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa nainen ei pysty. Samoin naisen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa mies ei pysty.
MUTTA. Naisena herää sellainen ajatus, että mikä se keskusteluyhteys on ollut niin pitkään, ja missä psyykkinen läheisyys on ollut? Naisena on vaikea käsittää, että esimerkin pariskunnalla olisi ollut kaikki ok synnytyksestä taaperoikään, ja seksi puuttunut. Miehen pitäisi ottaa se vastuu aikaisemmin, enkä tarkoita tässä vain niitä kotitöitä.
Jotain on ollut perusteellisesti vialla. Synnytysvaurioita, masennusta, ulkonäkökomplekseja, pahaa väsymystä jota mies ei ole tajunnut, keskusteluyhteyden puute? Siinä tilanteessa se nainen menee rikki, koska häntä yritetään pakottaa väkisin johonkin, minkä pitäisi olla.. jotain ihan muuta. Miksi mies ei tehnyt mitään aiemmin? Naiselle noin esitettynä asia kuulostaa helposti väkisinmakaamiselta, julmalta ja piittaamattomalta. Sitä ei tarkoitettu sellaiseksi, mutta näin suurin osa naisista sen siinä kontekstissa ymmärtää.
Tämä on se mistä sanoit, että tässä pitäisi käsitellä molempien biologiaa. Mies ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä naiselle. Nainen ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä miehelle. Kyse on aika herkistä tunteista molemmilla ja niistä on vaikea puhua, ja kokee helposti tulevansa väärinymmärretyksi. On helpompi iskeä toista vyön alle, molempien.
Maailma ei ole oikeastaan muuttunut miksikään, mies ja nainen ei edelleenkään osaa keskustella keskenään perusasioista.
Ennen naisen piti vaan tyytyä eikä saanut ilmaista mielipidettään. Nainen onnistui silti tekemään miehen elämästä muissa asioissa puistattavaa hvlevelettiä, jos mies ei ollut mieleinen tässä asiassa. Molemmat voivat huonosti. Nainen ja mies voivat tehdä toisensa hyvin onnellisiksi tai hyvin onnettomiksi. Riippuu siitä, oppiiko KUMPIKIN ymmärtämään toistensa biologisia perusasioita ja elämän totuuksia.
Olin ikävuodet 15-37 kovakin seksipeto, ja mikään ei tahtonut riittää. Sitten tilanne ensin tasaantui, ja nyt riittäisi pari kertaa kuussa. Mitenhän tämä biologiani ja elämäni totuus nyt olisi pitänyt ymmärtää?
Ei kukaan tiedä etukäteen mitä seksille tulee joskus myöhemmin käymään. Olen huomannut että meillä ei auta mikään puhuminen siihen että haluaisin useammin, kun en vain halua. Muuten yhteys on hyvä, ja kaikesta keskustellaan, mutta tämän asian jankkaaminen ei muuta totuutta miksikään. En myöskään halua mitään terapioita, koska en ole mitenkään viallinen, en vain enää ole teinityttö, vaan keski-ikäinen nainen jolla on elämässä aika paljon kaikkea muutakin mietittävää kuin jatkuva pelehtiminen.
Sinänsä meille tämä ei ole ongelma, kummallekaan, ja jos siitä ongelma tulee, niin asia selvitetään. Kenenkään ei tule omaa elämäänsä viettää vasten omaa tahtoaan.
Ei olisi varmaan kannattanut ihan noin nuorena alkaa riekkumaan ja jakamaan peppuliaan ympäri kyliä. Johtuukohan sanonta petolinnun perse siitä, että entinen seksipeto on kulahtanut jo alle nelikymppisenä?
Ja tämän kaltainen mies selittää tosissaan, miten miesten pitäisi saada jalkavaimoja. Olet tosiaan lottovoitto tasoa yksi lisänumero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt yhden asian miehille ja miksei naisillekin, kuunnelkaa ja ymmärtäkää. Vastentahtoinen seksi pidemmän päälle TUHOAA naisen seksuaalisuuden. Toistan. Tuhoaa seksuaalisuuden, ehkä jopa pysyvästi. Naiselle seksuaalisuus ja seksi on herkkä, tunteisiin sidonnainen asia ja siihen vastentahtoinen suostuminen muuttaa tunteet ja ajatukset seksistä pikkuhiljaa. Lopulta seksiä ei tee enää mieli ollenkaan, se jopa inhottaa.
Miettikää miehet mitä tämä tarkoittaa. Jos vaaditte naista avaamaan haarat mieliksenne, yhä harvemmin hän enää haluaa sitä omasta halustaan tehdä. Lopulta teillä on seksuaalisesti täysin kylmä vaimo.
Mun piti itse oppia tämä kantapään kautta liitossani. Eron jälkeen oon nyt ollut yksin, lasteni kanssa, 5 vuotta. Seksiä ei ole tehnyt mieli, muutakuin ovulaation aikaan ehkä fantasiatasolla. En enää koskaan ota kumppania, ellen löydä sellaista miestä, josta on myös muuttunut aseksuaali tai on sellainen aina ollut.
Toinen tärkeä asia on ovulaatio, jonka merkitystä ei kannata väheksyä naisen seksuaalisuudessa. Eivät luonnon eläimien naaraatkaan parittele kuin kiima-aikoina. Ihminenkin on halukkaimmillaan ovulaation aikaan, kun taas kuukautisten aikana/jälkeen monella ei voisi vähempää tehdä mieli. Tämä on biologiaa, joka on sisäänrakennettu naiseen.
Tässä on hyvä esimerkki viestistä, että itsekin tekisi mieli peukuttaa. Kyllä, kukaan ei halua vastentahtoista seksiä, ei mies eikä nainen.
Mutta jos tarkemmin ajattelee, niin miksi tässä ei käsitellä molempien biologiaa? Sille uroksen ärhentelyllekin kun löytyy syy ihan samasta evoluutio-opista, mitä voimme katsella vaikka lauantaisin luontodokkareista.
On totta, että nykymaailmassa meidän ei tarvi joka lauantai kalistella sapeleita naapurin Pertin kanssa, että kuka saa mahdollisuuden lisääntyä tänään vaimoni kanssa. Mutta tottajumalaare se on meihin sisäänrakennettuna a) miehen haluta naarasta b) naaraan olla halujen kohteena. Jos nyt puhutaan siis perus heterosuhteesta.
Jos noita perusasioita aletaan kyseenalaistamaan, niin vaaditaan kyllä hieman tiukempiakin perusteluita, kuin että maailma nyt vaan sattui 2010-luvulla muuttumaan semmoiseksi.
Tässäkin oli todella hyvä viesti, kiitos siitä. (en ole se jolle vastasit).
Mies ja nainen ovat erilaisia, ja suuri osa keskinäisestä viehtymyksestä johtuu siitä erilaisuudesta. Erilaisuus on myös ongelma silloin kun toinen tai kumpikaan ei halua hyväksyä sitä vaan ajattelee vain itseään.Voi olla, että useampi mieskirjoittaja tarkoitti samaa, mutta ilmaisi sen niin karkeasti, rivosti ja itsekkäästi, että se ei IKINÄ mene perille yhdellekään naiselle. Päin vastoin, niskakarvat nousee pystyyn ja kaikki mielenkiinto loppuu ja kanssakäyminen aiheuttaa syvää vastenmielisyyttä.
Tässä myöhemmin on tuo itsevarma, miehinen viesti konehuoneesta, joka on saanut ja saanee paljon alapeukkuja. Ymmärrän viestin sisällön ja olen täysin samaa mieltä - mies saa ja miehen kuuluu ottaa vastuu tilanteesta. Miehen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa nainen ei pysty. Samoin naisen pitää hoitaa asia, jos hänen rakastamansa mies ei pysty.
MUTTA. Naisena herää sellainen ajatus, että mikä se keskusteluyhteys on ollut niin pitkään, ja missä psyykkinen läheisyys on ollut? Naisena on vaikea käsittää, että esimerkin pariskunnalla olisi ollut kaikki ok synnytyksestä taaperoikään, ja seksi puuttunut. Miehen pitäisi ottaa se vastuu aikaisemmin, enkä tarkoita tässä vain niitä kotitöitä.
Jotain on ollut perusteellisesti vialla. Synnytysvaurioita, masennusta, ulkonäkökomplekseja, pahaa väsymystä jota mies ei ole tajunnut, keskusteluyhteyden puute? Siinä tilanteessa se nainen menee rikki, koska häntä yritetään pakottaa väkisin johonkin, minkä pitäisi olla.. jotain ihan muuta. Miksi mies ei tehnyt mitään aiemmin? Naiselle noin esitettynä asia kuulostaa helposti väkisinmakaamiselta, julmalta ja piittaamattomalta. Sitä ei tarkoitettu sellaiseksi, mutta näin suurin osa naisista sen siinä kontekstissa ymmärtää.
Tämä on se mistä sanoit, että tässä pitäisi käsitellä molempien biologiaa. Mies ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä naiselle. Nainen ymmärtää oman biologiansa, mutta ei osaa välittää sitä miehelle. Kyse on aika herkistä tunteista molemmilla ja niistä on vaikea puhua, ja kokee helposti tulevansa väärinymmärretyksi. On helpompi iskeä toista vyön alle, molempien.
Maailma ei ole oikeastaan muuttunut miksikään, mies ja nainen ei edelleenkään osaa keskustella keskenään perusasioista.
Ennen naisen piti vaan tyytyä eikä saanut ilmaista mielipidettään. Nainen onnistui silti tekemään miehen elämästä muissa asioissa puistattavaa hvlevelettiä, jos mies ei ollut mieleinen tässä asiassa. Molemmat voivat huonosti. Nainen ja mies voivat tehdä toisensa hyvin onnellisiksi tai hyvin onnettomiksi. Riippuu siitä, oppiiko KUMPIKIN ymmärtämään toistensa biologisia perusasioita ja elämän totuuksia.
Olin ikävuodet 15-37 kovakin seksipeto, ja mikään ei tahtonut riittää. Sitten tilanne ensin tasaantui, ja nyt riittäisi pari kertaa kuussa. Mitenhän tämä biologiani ja elämäni totuus nyt olisi pitänyt ymmärtää?
Ei kukaan tiedä etukäteen mitä seksille tulee joskus myöhemmin käymään. Olen huomannut että meillä ei auta mikään puhuminen siihen että haluaisin useammin, kun en vain halua. Muuten yhteys on hyvä, ja kaikesta keskustellaan, mutta tämän asian jankkaaminen ei muuta totuutta miksikään. En myöskään halua mitään terapioita, koska en ole mitenkään viallinen, en vain enää ole teinityttö, vaan keski-ikäinen nainen jolla on elämässä aika paljon kaikkea muutakin mietittävää kuin jatkuva pelehtiminen.
Sinänsä meille tämä ei ole ongelma, kummallekaan, ja jos siitä ongelma tulee, niin asia selvitetään. Kenenkään ei tule omaa elämäänsä viettää vasten omaa tahtoaan.
Mutta vaikka noin on käynyt, niin sitten sä olet sen puhunut miehesi kanssa. Vaikeuksista selvitään yhdessä tietenkin, ja puhuminen on niihin paras ratkaisu.
Tuo on vain enemmän haluavan kannalta kauhean väärin, että luonto tekee tälleen. Ei se ole kenenkään vika tietenkään, eikä siksi tarvitse korjata. Moni ei halua puhua tuosta asiasta, koska tällöin tulee helposti harkintaan se erokin. Mikäli toinen ei mukaudu ja tyydy.
Mutta ei ole väärin haluta seksiä vaikkapa nelikymppisenä, ei siinäkään ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä tyytyväinen seksielämäämme, että sitä edelleen on, vaikka meillä on kaksi lasta - toinen päiväkoti-ikäinen, toinen kouluikäinen - eikä lainkaan tukiverkkoja, eli mummoloita tai sukulaisia, jotka voisivat hoitaa lapsia.
Silti pidemmässä juoksussa harmittaa ja vähän masentaa seksielämän kuivahtaminen. Seksiä on noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Se on siinä mielessä OK, että pystyn toki elämään tämän kanssa, mutta siitä huolimatta harmittaa ajatus etenkin siitä, että spontaania seksiä ei ole. Ei arkiseksiä, ei tilanteita, jotka voisivat johtaa seksiin yhteisen kiinnostuksen syttyessä.
Lähtökohtaisesti harrastamme seksiä kerran viikossa, sunnuntaisin, saunan jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, paitsi jos vaimolla on kuukautisviikko, mieltä painavia huolia, sairautta tai muita syitä, jotka estävät tämän seksin. Käytännössä kuukausittain seksiä on siis joko 3 kertaa tai 2 kertaa. Aivan poikkeuksellisesti, esimerkiksi lomalla, vaimo on saattanut ehdottaa seksiä jopa keskellä viikkoa, jos edellisestä seksikerrasta on kulunut yli viikko. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Vaimo on seksielämäämme ilmeisen tyytyväinen ja hän kertoo usein (myös spontaanisti), että pitää seksistä kanssani, seksi on hyvää, tykkää kosketuksestani, nauttii rakastella minua ja nauttii asioista, joita hänen kanssaan teen. Hän tekee suurimman osan seksialoitteista, jotka tosin ovat yleensä suullisia, eli lähinnä varmistaa, haluanko taas sunnuntaina seksiä.
Sen sijaan hän on kertonut myös sellaisia asioita, jotka eivät ilahduta, vaan ennemminkin satuttavat: hän ei kaipaa lainkaan enempää seksiä kanssani, hänellä ei ole usein spontaaneja seksihaluja, hän on tyytyväinen seksielämään silloin, kun kaikki sujuu niin kuin hän haluaa ja toimitaan kalenterin mukaisesti. Hän on käytännössä kieltänyt sen, että minulla voisi olla erilaisia toiveita, että "saisin" haluta seksiä useammin kuin hän, että minun pitäisi olla tilanteeseen täysin tyytyväinen, ja että minun puoleltani aloitteet eivät ole toivottuja (paitsi silloin, kun on oikea kellonaika, oikea viikonpäivä ja oikea aika kuukaudesta). Hän ei halua keskustella seksielämästämme. Toisaalta myöskään kieltäytymiset eivät ole omalta puoleltani toivottuja.
Ennen kaikkea olen tyytymätön siihen, että tässä tilanteessa vaimoni on ikään kuin katsonut oikeudekseen sanella seksielämämme pelisäännöt. Ehkä hän ei näe tätä asiaa niin, vaan omasta mielestään toimii täysin reilusti ja kunnioittavasti, mutta minusta tämä ei ole tosiaankaan koko totuus.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt naisiin, jotka katsovat oikeudekseen määritellä parisuhteen seksielämän säännöt yksin. Ja moni tekee tämän myös lasten hoidon suhteen. En tiedä miksi, mutta jotkut naiset vain katsovat olevansa joillakin alueilla yksinvaltiaan asemassa.
Asiassa ei olisi ongelmaa jos naiset päättäisivät vain omasta seksielämästään. Ennen ratkaisu oli jalkavaimot ja avoimet avioliiton ulkopuoliset suhteet.
Naiset nyt vain ovat päättäneet ettei sekään sovi heille, seksi on heille tapa kontrolloida miehiä.
Onhan se hassua, kun nykyään paheksutaan ja nimitellään rumasti naisia, jotka rupeavat suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa tai ovat sinkkuina hyvin seksuaalisesti aktiivisia. Jos naisten paheksunta loppuisi, niin päästäisiin taas tilanteeseen, jossa on avoimia parisuhteita ja rakastajan ottaminen on arkipäivää kaikille.
Miksi kukaan mies haluaisi olla aviomies, jos voisi olla rakastaja? Naiselle riittää pelkkä seksi ja miehen ei tarvitse kuunnella nalkutusta.
Miksi nainen nalkuttaisi, kun hänellä olisi aktiivinen ja hyvä seksielämä eikä hänen tarvitse olla aina lsten kanssa, kun mies tekee osansa? Voisi olla, että mies nalkuttaa, kun nainen lähtee tapaamaan rakastajaansa.
Ja taas lähti laukalle :)
Eikö tuolla lähtenyt, joka haikaili jalkavaimojen ja avoimien avioliittojen perään? Jos parisuhteet olisi avoimia, niin kenenkään ei tarvitse kärsiä seksin puutteesta tai väärästä kumppanista. Puoliso voi silti olla hyvä vanhempi ja elinkumppani vaikkei häntä tee seksuaalisesti mieli.
Parisuhteita ei olisi, jos jokaisella olisi jalkavaimoja. Mitä sillä oikealla vaimolla tekisi?
No jos et keksi sille mitään käyttöä niin on helppo olla sellaista hankkimatta. Moni muu pitää etenkin hyvää puolisoa lottovoittona. Onneksi nykyään on ok elää ihan miten lystää.
Tämän keskustelun perusteella miehille avioliitto ei ole ainakaan päävoitto. 2+varanumero?
Eipä se naisillekaan kuulosta onnen auvoa aina olevan, vai mitä?
Tästä on tullut lempikeskustelupalsatni koska monesti hyviä argumentteja joita kukaan ei kehtaa ääneen sanoa.
Hyvin vihamielisiä asenteita myös, mitä ihmettelen. Ei mitään elämässä ole taattu taikka luvattu. Ei missään ole sanottu, että juuri sinä ansaitset kaiken ja muut taipuvat tahtoosi.
Voi olla että löytää täydellisen puolison, kauniin ja rikkaan ja hauskan ja seksiä on harva se päivä, mutta hän ottaa ja kuolee yllättäen. Mille taholle voi valittaa?
Ei elämässä kaikki ole omissa käsissä, moni asia on korkeimman kädessä, on hyvää ja huonoa tuuria, puoliso muuttuu ja vanhenee, seksielämä muuttuu, vastuu omasta käytöksestä on itsellä.
Inhimillisyyttä ja jonkinlaista nöyryyttä voisi toivoa kanssaihmiseltä, ei sukupuolten välistä sotaa seksin määrästä.
Voisi tarkastella itseään, miksi on tullut katkeraksi ja lohduttaa itse itseään ensiksi? Voisi löytyä ratkaisujakin tähänkin ajankohtaiseen seksiongelmaan.
Parisuhteita ei olisi, jos jokaisella olisi jalkavaimoja. Mitä sillä oikealla vaimolla tekisi?