Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Biologinen kello tikittää, jäädäkö suhteeseen hankalan miehen kanssa?
04.05.2015 |
Olen miettinyt, onko mieheni narsisti vai asperger (vai mahdollisesti molemmat tai jokin muu häiriö). Hän on kuitenkin fiksu ja korkeastikoulutettu sekä hyvässä työssä. Hän yrittää ottaa minut huomioon ostamalla lahjoja ja tarjoamalla matkoja (mieluummin ottaisin vastaan aitoa välittämistä, myötätuntoa ja hellyyttä kuin rahalla ostettuja välittämisen osoituksia). Hän on hyvin epäsosiaalinen eikä pidä siitä, että tapaan kavereitani tai osoitan hellyyttä koiralleni. Suuttuu yllättäen pienistä asioista, saa raivareita tai mököttää hiljaa. Hän on snobi ja besserwisser. Ei juuri koskaan osoita hellyyttä, mutta valittaa, etten minä välitä hänestä tai osoita hellyyttä häntä kohtaan, vaikka seksiä saa aina, kun pyytää. Kun olen puhunut asioista, jotka minua satuttavat hänen käytöksessään, hän hyökkää takaisin ja väittää, että hän on se, joka pelkää minun suuttumistani. Hänellä on marttyyrimäistä käytöstä, esim. väittää, että hän tekee kaikki kotityöt, vaikka minä olisin tehnyt suurimman osan, ja haukkuu minua kiittämättömäksi, vaikka olen kiittänyt kaikesta. Kun huomautan syystäkin hänen mattyyrimäisestä käytöksestä, hän suuttuu ja syyttää minua haukkumisesta. Hän muistaa vuosia asioita, joita olen hänelle sanonut suutuksissani, ja joista hän on loukkaantunut, ja muistuttaa niistä joka riidan yhteydessä. Hän on kuitenkin viimein suostunut pariterapiaan.
Olen ollut hyvin yksinäinen elämässäni, vaikka olenkin hyvännäköinen, fiksu, kiltti ja mukava. Minulla on kuitenkin heikko itsetunto johtuen mm. isättömyydestä, huonosta äiti-suhteesta ja koulukiusaamisesta sekä huonoista miessuhteista, joissa minua on kohdeltu epäkunnioittavasti. Olen joutunut olemaan myös yksin useita vuosia löytämättä miestä, joka rakastuisi minuun ja haluaisi seurustella kanssani saatika perustaa perhettä kanssani. Nyt kun vihdoin olen löytänyt miehen, joka haluaisi perustaa perheen kanssani, pelkään, että tämä tie ei johda onnellisuuteen, koska hän on saanut minut itkemään lukuisia kertoja. Hän kuitenkin väittää, ettei halua koskaan satuttaa minua. Voinko luottaa häneen..?
Nyt biologinen kello tikittää ja toiveeni vauvan saamisesta ohjaa elämääni. Jos lähden tästä suhteesta, pelkään jääväni loppu elämäksi yksin tai päätyväni vielä huonompaan suhteeseen. Nykyinen mieheni ei sentään ole alkoholisti, uhkapeluri, työtön, sairaalloisen pihi, epäsiisti tai fyysisesti väkivaltainen. Asiat voisivat siis olla huonomminkin.
Toisaalta olen miettinyt, että mieluummin olisin vaikka työttömän ja kiltin, eläin- ja lapsirakkaan miehen kanssa, jonka kanssa minulla olisi hyvä olla, ja joka haluaisi osallistua yhtä lailla lastenhoitoon. Mutta pelkään, että kaikki hyvät miehet ovat jo varattuja, tai vaikka eivät olisikaan, eivät he voisi näin heikkoitsetuntoiseen naiseen rakastua ja haluta perustaa perhettä, kun nuorempia ja muilla tavoin parempia naisia on tarjolla yllin kyllin. Mitä minun pitäisi tehdä?! Päätöksenteko ahdistaa kamalasti.
Kommentit (54)
Jätä mies ja eikun uusille nettitreffeille. 34 v ei ole ikäloppu, 39 v alkaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa oma tekstisi ns. ulkopuolisen näkökulmasta. Kyllähän siitä paistaa se, ettet ole onnellinen, etkä ole tyytyväinen parisuhteeseesi. Ota myös huomioon, että tuollaiset ns. narsistiset piirteer yleensä vain voimistuvat, kun pitäisi huolehtia vielä lapsestakin. Plus kuka haluaa tarjota lapselleen empatiakyvyttömän isän? Julmaa.
Minkä ikäinen muuten olet?
Olen 34-v. Olen joskus vihjannut miehelle hänen empatiakyvyttömyydestään ja hän loukkaantuu siitä hyvin paljon. Jälkeenpäin syyllistää minua siitä, että "haukuin" häntä empatiakyvyttömäksi. Hän ei siis itse ole omasta mielestään empatiakyvytön, enkä minäkään pidä häntä täysin empatiakyvyttömänä. Hänen isänsä on narsisti, joten hän on joutunut kokemaan kovia. Ehkä defensiivisyys johtuu siitä..? Haluan uskoa, että pariterapiassa saisimme apua kommunikaatio-ongelmiini.
Ongelma olisi helppo ratkaista, jos vaihtoehtona olisi joko nykyinen suhde tai lähitulevaisuudessa suhde hyvän miehen kanssa. Mutta entä jos vaihtoehtona onkin se, että jään kokonaan yksin tai ajaudun viime hetkellä vielä huonomman miehen kanssa yhteen perustamaan perheen? Nykyisessä on sentään jotain potentiaalia.
En usko että miehessä todellisuudessa on potentiaalia, puolestaan uskon että huijaat itseäsi epätoivoissasi. :( Siinä vaiheessa kun iskee henkisesti kylmä ja kipu ja kuviossa on mukana viaton lapsi joka kasvaa tunneongelmaiseksi perheen ilmapiirin vaikutuksesta saatat katua.
Nykymaailmassa usein mietitään että mitä käy jos jätän sitä tai tätä tekemättä. Tässä tilanteessa uhraisin ennenkaikkea ajatukseni sille mitä käy jos teistä tulee perhe. Yrität raahata tunnekylmää miestä terapiaan tuloksetta vuosikymmenen? Samalla omat tunteesi tulevat bakerretuiksi ja sinulla on sekä miehenä että lapsena narsisti?
Kai jo tiedätkin että miehesi on sinut syystä valinnut ja ne syyt ei välttämättä ole mairittelevat. Sinä olet sellainen joka osaa olla tunnepuolella laiminlyötävänä, olet helmi hänelle. Sitäkö sinä haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla on jotain odotuksia hänelle isyyttä ajatellen, ole kiltti ja testaa ne odotukset ennen lasta. Jos haluat teidät terapiaan, tehkää se nyt, jos haluat nähdä onko hänellä tunteita, odota näkeväsi ne nyt.
-5-
Ei se hankala mies sen paremmaksi muuttuisi vaikka saisittekin lapsen. Päinvastoin kiukuttelu lisääntyisi kun mies ei olisikaan enää numero uno vauvan vaatiessa sun huomiota. Aattelepa ite. Älä helkkarissa lisäänny sen kanssa vaan jätä se. Pohdiskeltuasi aikasi syitä siihen miten hänen kanssaan ajauduit suhteeseen ja mitä tekisit toisin olet valmis kohtaamaan tulevien lastesi isän. Nykyinen kumppanisi se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten odotukset voi testata ennen lapsen saamista? Onko tähän mitään vinkkejä?
Jos saisimme lapsen, olisi hän toivottu, ja hänellä olisi ainakin yksi rakastava vanhempi. Hänellä olisi asiat paljon paremmin kuin minulla lapsena, kun oli isätön ja epätoivottu, minulla oli etäinen äiti ja pulaa välillä jopa ruoasta, eikä rahaa harrastuksiin. Mieheni on sanonut, että hän haluaisi lapsellemme parasta ja haluaisi itsekin osallistua lastenhoitoon. Se on sitten eri asia, uskonko hänen puheisiinsa.
No mä tekisin niin, että eroat mielestäsi hetimiten. Jos Sinulla ei ole uuttaparisuhdetta kun olet 36-37, niin hankit lapsen yksin.
Lapsen on parempi kasvaa rakkauden ilmapiirissä, ei vihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten yksin lapsen hankkiminen eroaisi nykytilanteesta? Paitsi, että olisin taloudellisesti heikommassa asemassa, pari vuotta vanhempi eikä minulla olisi isän perhettä mahdollisesti apuna. Yksin olisin totaalisen yksin, koska minulla ei ole mitään tukiverkostoa. Se ei siis ole vaihtoehto.
Jos vauvan saamisen jälkeen mukaan astuisi väkivalta tms. pahempaa, silloin totta kai eroaisin. Ap
Riippuu sinun iästäsi. Serkkuni asui ulkomailla, muutti takas Suomeen ja teki töitä monta vuotta, pitkää päivää pitäen minilomia vaan. Yhtäkkiä huomasi olevansa 37 v, ei ollut seurustellut ikinä yli vuotta, ei tietoakaan miehestä,ei lapsista.
Laittoi ilmoituksen nettiin ja kävi treffeillä. Löysi ihan ok-miehen, hyvin koulutettu, tienaa kivasti, ei pahannäköinen, vähän itsepäinen ja lapsia edellisestä liitosta. Pari kk seurustelua ja pam, oli raskaana. Sanoi jälkikäteen se oli nyt tai ei koskaan.
Työkaverini sisko etsi täydellistä prinssiä ja kun erosi taas, täytti heti 40 v ja tajusi juna meni jo. Ei tullut enää sen jälkeen raskaaksi.
Minä olen sen verran lapsirakas että hommaisin lapsen vaikka siihen vähän huonompaan suhteeseen kuin jäisin ilman. Mieshän voi tulla isäksi vaikka minkä ikäisenä tahansa, naisella kun tämä ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin itse 32v hyvin samanlaisesta miehestä. Elämäni paras päätös! Mies oli fiksu, korkeasti koulutettu, urheilullinen, mukava, jopa herkkä. Mutta samaan aikaan epävarma, ahdistava, syyllistävä, kadehti minua kun minulla on paljon ystäviä, sai ihmeellisiä kohtauksia, haukkui, piikitteli, jopa huoritteli jne.
Nyt 34 vuotiaana olen tasapainoisessa parisuhteessa ja niin helpottunut ja onnellinen etten jäänyt tuohon kamalaan suhteeseen. Sen tajuaa vasta jälkikäteen.
Mieti tarkkaan millaisen isän haluat lapsillesi. Tuskin tuollaista.
12 kuulostaa hyvältä. Olen etukäteen miettinyt sitä helpotuksen tunnetta, mikä minulla olisi vastaavassa tilanteessa. Saanko kysyä, miten löysit hyvän miehesi? Muutkin saavat vastata. Olen ujo ja epävarma, enkä tapaa miehiä muuta kuin netin kautta tai baarissa. Nykyiseni löysin netin deitti-ilmoituksen kautta. Ap
Alue: Aihe vapaa
AP, olin suhteessaa vastaavanlaisen miehen kanssa. Hän halusi lapsen ja puheistaan tajusin ettei hänellä ollut oikeasti mitään käsitystä siitä mitä lapsen kasvattaminen ja hoivaaminen merkitsee. Hän saattoi minut raskaaksi vasten tahtoani. Tein abortin enkä ole katunut päivääkään koska muuten elämäni olisi sellaista tappelua kuten tuolla ylempänä joku kertoi.AP, älä tee sitä.