Miehen totaalinen muuttuminen yhtäkkiä?

Lähellemme muutti jokin aika sitten miehen vanha ihastus/ ystävä. Viikonloppuna kävimme hänen luonaan kahvilla ja yhtäkkiä tämä nainen suuteli miestäni. Raivostuin aivan täysin ja sanoin, että meillä ei ole mikään avoin suhde. Nämä katsoivat minua ja mies sanoi, että itseasiassa heillä on ollut suhde jo pitempään ja jättää meidän perheen tämän naisen takia. Tämä Hanna ja mieheni ovat tapailleet salaa. Mieheni on tehnyt viime aikoina paljon ylitöitä ja aamuisinkin on lähtenyt jo tosi aikaisin töihin. Yhdistin tietysti asiat yhteen! Ja minä olen kotona yrittänyt tukea häntä, kun on puhunut rankasta työtaakasta.

Olin aivan raivona ja hajalla. Mies jäi sitten Hannan luokse ja minä menin kotiin. Miehen ystävät tulivat käymään eilen (sovittu juttu aikaisemmin) eikä mies tietysti ollut kotona. Kerroin sitten asiasta heille ja hekään eivät voineet käsittää miehen käytöstä. On kuulema heidänkin mielestään viimeinen ihminen, jonka voisi kuvitella tekevän jotain tällaista. Sukulaiset ja miehen perhe ovat aivan sekaisin.

Taustoina siis, että ostimme juuri uuden auton, koska neljäs lapsi syntyy pian. Mies on aina ollut perhekeskeinen ja lapset kaikki kaikessa. Olemme olleet kohta 20 vuotta yhdessä, esikoisemme täyttää ylihuomenna 10 vuotta.

Varasin nyt ajan sitten kaikkiin testeihin, etten vain ole mitään tauteja saanut ja siten vauva olisi vaarassa. Tähän asuntoon jäämme lasten kanssa kunnes löytyy uusi. Isä saa tavata lapsiaan, mutta tuon naisen luokse he eivät mene. Vauva valitettavasti menee hänen nimiinsä, ero ei ehdi astua voimaan ennen syntymää.

Miehen kanssa olen puhunut ja hän on kuin jossakin psykoosissa. Yhtäkkiä elämän tärkeimmät asiat, lapset, eivät tunnu enää kiinnostavan?! Vielä vähän aikaa sitten puhuttiin, miten ei voisi ikinä erota lasten ollessa pieniä ja miten häntä surettaa lapset ja isät, jotka tapaavat vain joka toinen viikonloppu. Miten ihminen voi muuttua näin paljon muutamassa kuukaudessa?

Miten ihmeessä pystyn jatkamaan elämää niin, etten katkeroidu ja katkeroita lapsiakin? Miten lapset voivat ymmärtää tämän? Isä ei olekaan halimassa ja huolehtimassa kouluun lähdöstä jne? Miten voi näin käydä?

Tiedän itse, että pärjään. Miehen sukulaiset ovat minulle oikeastaan läheisempiä kuin oma perhe ja tiedän, että minulla on heidän täysi tukensa. Mutta lapset? Työreissuiltakin isän on pitänyt aina saada soittaa videopuhelu ja toivottaa lapsille hyvää yötä. Kumpikin olemme ikävöineet toisiamme kovasti ja seksiäkin ollut vähintään kerran viikossa.

Olen aivan lyöty, ahdistaa ajatellakin, miten ihminen voi yhtäkkiä muuttua toiseksi? 20 vuotta ja kaikki puheet tuntuu nyt turhilta ja valheelta..

Ja lapsen synttärit pitäisi jaksaa vetää läpi. Lapsille kerroin, että isän piti lähteä työmatkalle, mutta olivat nähneet isän aamulla koulumatkalla ajavan meidän autoa. Sanoin sitten, että isä on päättänyt muuttaa pois ja eroamme. Lapset ovat aivan sekaisin, eivätkä käsitä asiaa. Yhdessä olemme itkeneet nyt ja olen yrittänyt vakuuttaa, että kyllä isä välittää vielä ja kaikki järjestyy. Oma viha on vain nyt ylitsepääsemätöntä ja vaikeaa käsitellä..

Arjesta selviän kyllä vielä ennen vauvan syntymää, mutta sitten en enää tiedä..