Miehen totaalinen muuttuminen yhtäkkiä?
Lähellemme muutti jokin aika sitten miehen vanha ihastus/ ystävä. Viikonloppuna kävimme hänen luonaan kahvilla ja yhtäkkiä tämä nainen suuteli miestäni. Raivostuin aivan täysin ja sanoin, että meillä ei ole mikään avoin suhde. Nämä katsoivat minua ja mies sanoi, että itseasiassa heillä on ollut suhde jo pitempään ja jättää meidän perheen tämän naisen takia. Tämä Hanna ja mieheni ovat tapailleet salaa. Mieheni on tehnyt viime aikoina paljon ylitöitä ja aamuisinkin on lähtenyt jo tosi aikaisin töihin. Yhdistin tietysti asiat yhteen! Ja minä olen kotona yrittänyt tukea häntä, kun on puhunut rankasta työtaakasta.
Olin aivan raivona ja hajalla. Mies jäi sitten Hannan luokse ja minä menin kotiin. Miehen ystävät tulivat käymään eilen (sovittu juttu aikaisemmin) eikä mies tietysti ollut kotona. Kerroin sitten asiasta heille ja hekään eivät voineet käsittää miehen käytöstä. On kuulema heidänkin mielestään viimeinen ihminen, jonka voisi kuvitella tekevän jotain tällaista. Sukulaiset ja miehen perhe ovat aivan sekaisin.
Taustoina siis, että ostimme juuri uuden auton, koska neljäs lapsi syntyy pian. Mies on aina ollut perhekeskeinen ja lapset kaikki kaikessa. Olemme olleet kohta 20 vuotta yhdessä, esikoisemme täyttää ylihuomenna 10 vuotta.
Varasin nyt ajan sitten kaikkiin testeihin, etten vain ole mitään tauteja saanut ja siten vauva olisi vaarassa. Tähän asuntoon jäämme lasten kanssa kunnes löytyy uusi. Isä saa tavata lapsiaan, mutta tuon naisen luokse he eivät mene. Vauva valitettavasti menee hänen nimiinsä, ero ei ehdi astua voimaan ennen syntymää.
Miehen kanssa olen puhunut ja hän on kuin jossakin psykoosissa. Yhtäkkiä elämän tärkeimmät asiat, lapset, eivät tunnu enää kiinnostavan?! Vielä vähän aikaa sitten puhuttiin, miten ei voisi ikinä erota lasten ollessa pieniä ja miten häntä surettaa lapset ja isät, jotka tapaavat vain joka toinen viikonloppu. Miten ihminen voi muuttua näin paljon muutamassa kuukaudessa?
Miten ihmeessä pystyn jatkamaan elämää niin, etten katkeroidu ja katkeroita lapsiakin? Miten lapset voivat ymmärtää tämän? Isä ei olekaan halimassa ja huolehtimassa kouluun lähdöstä jne? Miten voi näin käydä?
Tiedän itse, että pärjään. Miehen sukulaiset ovat minulle oikeastaan läheisempiä kuin oma perhe ja tiedän, että minulla on heidän täysi tukensa. Mutta lapset? Työreissuiltakin isän on pitänyt aina saada soittaa videopuhelu ja toivottaa lapsille hyvää yötä. Kumpikin olemme ikävöineet toisiamme kovasti ja seksiäkin ollut vähintään kerran viikossa.
Olen aivan lyöty, ahdistaa ajatellakin, miten ihminen voi yhtäkkiä muuttua toiseksi? 20 vuotta ja kaikki puheet tuntuu nyt turhilta ja valheelta..
Ja lapsen synttärit pitäisi jaksaa vetää läpi. Lapsille kerroin, että isän piti lähteä työmatkalle, mutta olivat nähneet isän aamulla koulumatkalla ajavan meidän autoa. Sanoin sitten, että isä on päättänyt muuttaa pois ja eroamme. Lapset ovat aivan sekaisin, eivätkä käsitä asiaa. Yhdessä olemme itkeneet nyt ja olen yrittänyt vakuuttaa, että kyllä isä välittää vielä ja kaikki järjestyy. Oma viha on vain nyt ylitsepääsemätöntä ja vaikeaa käsitellä..
Arjesta selviän kyllä vielä ennen vauvan syntymää, mutta sitten en enää tiedä..
Kommentit (104)
Nytkö se mies jo huijaa sitä Hannaakin? Hannalle se toki on ihan oikein, mutta huh huh!
Kuulostaa siltä, että miehellä alkaa jo tulla vähän koti-ikävä. Saat sen vahvistumaan, mitä tyynempi, neutraalimpi ja jopa iloisempi olet (vaikka siis sisällä kiehuisi). Kun mies huomaa, että sinä kotona olet mukava, alkaa tilanne pikkuhiljaa Hannan luona käydä tukalaksi. Odota kun he saavat ensimmäiset riitansa aikaan -varmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun miehen täytyy vuorostaan ottaa lapset hoitaakseen.
Vaikka et miestä itse enää huolisi, niin kehotan ottamaan ilon irti tulevista tilanteista! :D
.... Olen varmaan kettumainen ihminen, mutta mun mielestä jokaisesta kiilasta tuon Hannan ja miehen välisessä suhteessa on nyt vähintään oikeutettua olla vahingoniloinen.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 15:21"]
Ei juma! Mitään noin törkeää en ole kuullutkaan. Miehesi on kamala ihminen. Kukaan terve ja välittävä ei jätä toista tuolla tavoin ja laita sitten raskaana olevaa naista kävelemään yksin kotiin. Ihmettelen miten selvisit moisesta. Yhtään rättiä en kyllä antaisi hakea. Korkeintaan pakkaisin jätesäkkeihin kodin ulkopuolelle. Lasten tapaamiset vähin puhein. En voisi moista ukkoa koskaan katsoa edes jalkoihin, saati silmiin. Voimia sulle ap. Voisi olla hyvä saada keskusteluapua.
[/quote]
Ehdottomasti, komppaan jokaista sanaa. Ja terapian tärkeyttä en voi korostaa tässä yhtään enempää, keskusteluapu on erotilanteissa yleensäkin tärkeää mutta tälläisessä äkillisessä elämänmuutoksessa jossa sinä raukka olet vielä shokissa on ehdottoman tärkeää saada apua että pysyy pää kasassa. Itselläni ei pysyisi, voi sitä raivon määrää mikä oli kun itse sain tietää entisen mieheni vehtailuista vielä suhteen jälkeenkin, kun eksäni vanha säätö tuli minulle kesken rauhallisen illanvieton ravintolassa kertomaan kuinka hän oli kuullut meidän riidoista ja muista kuvitelluista tilanteista eksältäni, vaikka tähän naiseen ei muka oltu pidetty yhteyttä kun viimeksi pari vuotta ennen meidän suhteemme alkua. Ei sama asia mitenkään, mutta yhdistää kolmas osapuoli ja se että terapiasta oli apua silloin enemmän kuin koskaan.
Tsemppiä <3
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:16"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:40"]Nukahdin peliä katsellessa. Mies oli lähtenyt illalla ja jättänyt lapun, että vie lapset kouluun aamulla.
Kävi viemässä lapset ja samalla sanoi, että tulee illalla kaveriksi siivoamaan huomisia synttäreitä varten! Teki kyllä mieli sanoa ei, mutta helpompi mulle. Eipä tarvi kaikkea tehdä yksin ja eipä siihen tarvi mitään huomiota kiinnittää. Jos nyt vaan ajattelis, että se on siivoaja!
Aika hullu tilannehan tämä on, mutta ei tässä nyt itkutkaan auta.. Kaikki apu arjessa on tarpeen ja mitä normaalimmin itse käyttäydyn, sen helpompi mulla on olla. Miehen teko oli anteeksiantamaton, mutta pakkohan se tosiasia on hyväksyä, että kun on enää 1kk laskettuun aikaan, ei vain voi tehdä kaikkea itse..
Ja itse aina olen puhunut, miten voi ihmiset yhtäkkiä muka mennä niin riitoihin, ettei samaan huoneeseen sovi..
[/quote]
Yritä nyt puhua sille miehelle. Mikä tuohon johti? Luuleeko että voi tuollaisen pommin jälkeen vaan ilmestyä kun huvittaa? Teoilla on seuraukset ja minä olisin jo tuossa vaiheessa pussittanut miehen tavarat ja nakannut pihalle. Lukot vaihtoon. Jos tämä on totta niin ei voi kun ihailla tyyneyttäsi. Itken täällä pelkästään tätä lukiessa vaikka osa minusta ei edes usko tätä aloitusta!
[/quote]
En usko, että miehen kanssa kannattaa vielä keskustella. On ensinnäkin liian sekaisin, toisaalta selityksiä tässä vaiheessa vaatimalla vahvistaa vain miehen halua paeta. Mies (jos on mies ja normaali ihminen enää lainkaan) havahtuu kyllä vielä ja haluaa asiaa myöhemmin avata. Miehen ahdistelu kannattaa nyt jättää tyystin Hannan huoleksi (joka tulee sen kyllä tekemään, kun realiteetin elämästä useamman lapsen isän kanssa avautuvat).
Minäkin ihailen ap tyyneyttäsi! Todella hienoa.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 14:38"]
ja asutte porvoossa???? tämä on aivan selkeä provo:)
[/quote]
Mutta oikein kiinnostavasti ja sujuvasti kirjoitettu provo.
Kun mies puhuu Hannan luona sinusta vähänkään positiivisesti, lyön vaikka vetoa, että H tuntee mustasukkaisuutta.
Sinuna en lähtisi ainakaan koko lomaksi anopin luokse. Tulee arki miehen ja H:n suhteeseen sitä nopeammin, mitä enemmän olet paikalla ja vuorottelet miehen kanssa lastenhoidossa!
Muutenkin: jos sinä olet aikaisemmin ollut etupäässä lastenhoidosta vastaava, niin nyt on hyvä syy kertoa miehelle, että sinunkin on aika alkaa rakentaa myös omaa elämääsi (mihin toki kuuluu myös jonkin verran omia menoja) + tarvitsethan sinä vauvanhoidossa viimeistään miehen apua isompien lasten hoidossa. Siinä onkin sitten Hannalla uusi tilanne edessä ;)
Provoksi aika jees, jos on totta, ni todella surkeaa. En ymmärrä, miksi ap antaa miehen tulla kattoon lätkää, ja on vielä muka tyytyväinen, että auttaa siivoamisessa. Mä oksentaisin.
Minkälainen ihminen jättää toisen kuin katti paskansa ja kehtaa tulla tv:tä katsomaan? Onko mies ihan sekaisin tai täysin tunnekylmä?
Peli on nyt 3-0 Suomelle, mutta paljonko se on ap:n kotona, onkin ihan toinen juttu..
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 22:22"]
Minkälainen ihminen jättää toisen kuin katti paskansa ja kehtaa tulla tv:tä katsomaan? Onko mies ihan sekaisin tai täysin tunnekylmä?
[/quote]
Mun mielestä vaikuttaa, että mies on tosiaan jossain kriisissä tai on jotenkin muuten sekaisin. Onhan näitä miehiä, jotka jättävät perheensä toisen naisen takia, mutta on kyllä erikoista käytöstä. Ei varmaan muut "normaalit" pettäjämiehet ihan noin vain tule kotiin telkkaria katsomaan, vaikka kinuaisikin edellistä elämää lopulta takaisin. Tuntuu, ettei itsekään ymmärrä ihan tilannetta.
Vieläkö mies on katsomassa peliä? Olisiko nyt aika kysyä että "miksi?"
Noniin, leipomukset lapsen synttäreille tehty! Moni ihmettelee tyyneyttäni. Kyllähän minä kuulkaa viikonlopun raivosinkin. Mutta sitten rupesi supistelemaan ja lapset olivat suunniltaan, eiväthän he tienneet mistä kyse.. Lasten takia on vain pakko yrittää tulla toimeen. Ei isää saa vastuusta päästä luistamaan, enkä minä sitä ala helpottamaankaan kieltämällä kotiin tulemisen ja lasten tapaamisen.
Yritän olla nyt mahdollisimman välinpitämätön, ehkä mies sitten siitä havahtuu..
Tuosta suutelemisesta olen ehkä antanut liian rankan kuvan. Lähinnä se meni niin, että Hanna nousi pöydästä ja meni miehen selän taakse ja käänsi hänen päänsä ja suuteli suulle. Mies oli hyvin vaivaantunut tämän jälkeen, mutta pakkohan hänen oli sitten totuus kertoa. Sitä en käsitä, miksei lähtenyt perääni vaan antoi minun lähteä ovet paukkuen..
Mutta joo, en ymmärrä miestä todellakaan, enkä tule anteeksi antamaan. Tuossa pyöriköön ja häärätköön ja lapsia hoitakoon. Minuun tai sitten vauvaan ei tule koskemaan pitkällä tikullakaan!
No ei toi kyl nyt ihan terveen aikuisen miehen käytökseltä kuulosta. Jotain outoa on meneillään.
Mies siivoushommiin ja lapset sitten viikonlopuksi isälleen, että äiti saa levätä loppuraskauden aikana edes vähän. Jos Hanna ei ymmärrä, niin hän voi varmaan lähteä viikonlopuksi muualle. Mitään "mies käy kylässä vähän vahtimassa lapsia" -järjestelyä ei tule hyväksyä. Miehen uusi koti on teidän lasten toinen koti.
Minä en ap ihmettele tyyneyttäsi, mutta ihailen kyllä! Ja kokemuksesta tiedän, että jopa tosi tempperamenttinen ihminen voi juuri tuollaisessa tilanteessa siihen kyetä. Ja se onkin viisasta.
Tulet ap vielä huomaaman, että vaikka sinä olet se, jolta nyt vedettiin matto jalkojen alta, olet ainoa joka tuossa tilanteessa ja myöhemmin on oikeasti vahvoilla!!
Ajatellaan sitä Hannaakin: Miten epätoivoinen on nainen, jonka pitää järjestää tuollainen suuteluperformanssi raskaana olevan vaimon edessä? Hänhän sillä PAKOTTI miehen tähän hetkiseen tilanteeseen, selkeästi mies oli epäröinyt.... Ja miten epätoivoinen on nainen, jonka täytyy pitä peliä perheenisän kanssa, puhumattakaan Hannan empatiankyvyn ja oikeudentajun puutteesta. Kun mies havahtuu, totuus voi iskeä aika lujaa vasten kasvoja.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:01"]Mies siivoushommiin ja lapset sitten viikonlopuksi isälleen, että äiti saa levätä loppuraskauden aikana edes vähän. Jos Hanna ei ymmärrä, niin hän voi varmaan lähteä viikonlopuksi muualle. Mitään "mies käy kylässä vähän vahtimassa lapsia" -järjestelyä ei tule hyväksyä. Miehen uusi koti on teidän lasten toinen koti.
[/quote]
Juuri näin!!!! Susta voi ap tuntua kauhealta antaa lapsia sinne isälle hoitoon, mutta lupaan, että se olisi tässä tilanteessa nyt fiksua!
Lopeta ny vittu jo tää, seuraavaksi joku lopullinen juttu,jooko
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:07"]
Lopeta ny vittu jo tää, seuraavaksi joku lopullinen juttu,jooko
[/quote]
Ja sinuakos tämä ketju haittaa. Ei tartte aukasta jos nuin paljon ahdistaa. Kerro vaan ap toki lisää. Täällä ollaan hengessä mukana :) Tsemppiä ja jaksamisia. Oot saanu täällä hyviäkin neuvoja, ota niistä vaari :)
Tuo jääkiekonkatseleminen oli kyllä jo häiritsevä osuus.
Voimia ap.