Miehen totaalinen muuttuminen yhtäkkiä?
Lähellemme muutti jokin aika sitten miehen vanha ihastus/ ystävä. Viikonloppuna kävimme hänen luonaan kahvilla ja yhtäkkiä tämä nainen suuteli miestäni. Raivostuin aivan täysin ja sanoin, että meillä ei ole mikään avoin suhde. Nämä katsoivat minua ja mies sanoi, että itseasiassa heillä on ollut suhde jo pitempään ja jättää meidän perheen tämän naisen takia. Tämä Hanna ja mieheni ovat tapailleet salaa. Mieheni on tehnyt viime aikoina paljon ylitöitä ja aamuisinkin on lähtenyt jo tosi aikaisin töihin. Yhdistin tietysti asiat yhteen! Ja minä olen kotona yrittänyt tukea häntä, kun on puhunut rankasta työtaakasta.
Olin aivan raivona ja hajalla. Mies jäi sitten Hannan luokse ja minä menin kotiin. Miehen ystävät tulivat käymään eilen (sovittu juttu aikaisemmin) eikä mies tietysti ollut kotona. Kerroin sitten asiasta heille ja hekään eivät voineet käsittää miehen käytöstä. On kuulema heidänkin mielestään viimeinen ihminen, jonka voisi kuvitella tekevän jotain tällaista. Sukulaiset ja miehen perhe ovat aivan sekaisin.
Taustoina siis, että ostimme juuri uuden auton, koska neljäs lapsi syntyy pian. Mies on aina ollut perhekeskeinen ja lapset kaikki kaikessa. Olemme olleet kohta 20 vuotta yhdessä, esikoisemme täyttää ylihuomenna 10 vuotta.
Varasin nyt ajan sitten kaikkiin testeihin, etten vain ole mitään tauteja saanut ja siten vauva olisi vaarassa. Tähän asuntoon jäämme lasten kanssa kunnes löytyy uusi. Isä saa tavata lapsiaan, mutta tuon naisen luokse he eivät mene. Vauva valitettavasti menee hänen nimiinsä, ero ei ehdi astua voimaan ennen syntymää.
Miehen kanssa olen puhunut ja hän on kuin jossakin psykoosissa. Yhtäkkiä elämän tärkeimmät asiat, lapset, eivät tunnu enää kiinnostavan?! Vielä vähän aikaa sitten puhuttiin, miten ei voisi ikinä erota lasten ollessa pieniä ja miten häntä surettaa lapset ja isät, jotka tapaavat vain joka toinen viikonloppu. Miten ihminen voi muuttua näin paljon muutamassa kuukaudessa?
Miten ihmeessä pystyn jatkamaan elämää niin, etten katkeroidu ja katkeroita lapsiakin? Miten lapset voivat ymmärtää tämän? Isä ei olekaan halimassa ja huolehtimassa kouluun lähdöstä jne? Miten voi näin käydä?
Tiedän itse, että pärjään. Miehen sukulaiset ovat minulle oikeastaan läheisempiä kuin oma perhe ja tiedän, että minulla on heidän täysi tukensa. Mutta lapset? Työreissuiltakin isän on pitänyt aina saada soittaa videopuhelu ja toivottaa lapsille hyvää yötä. Kumpikin olemme ikävöineet toisiamme kovasti ja seksiäkin ollut vähintään kerran viikossa.
Olen aivan lyöty, ahdistaa ajatellakin, miten ihminen voi yhtäkkiä muuttua toiseksi? 20 vuotta ja kaikki puheet tuntuu nyt turhilta ja valheelta..
Ja lapsen synttärit pitäisi jaksaa vetää läpi. Lapsille kerroin, että isän piti lähteä työmatkalle, mutta olivat nähneet isän aamulla koulumatkalla ajavan meidän autoa. Sanoin sitten, että isä on päättänyt muuttaa pois ja eroamme. Lapset ovat aivan sekaisin, eivätkä käsitä asiaa. Yhdessä olemme itkeneet nyt ja olen yrittänyt vakuuttaa, että kyllä isä välittää vielä ja kaikki järjestyy. Oma viha on vain nyt ylitsepääsemätöntä ja vaikeaa käsitellä..
Arjesta selviän kyllä vielä ennen vauvan syntymää, mutta sitten en enää tiedä..
Kommentit (104)
Ap, mitä kuuluu?
Olen itsaekin sitä mieltä ettei sinisilmäisesti nyt pidä miehen kertomaan luottaa. Kuulisit Hannan version tapahtumista ja tekisit sitten omat päätelmäsi? 100% totuuttahan tuskin koskaan saat tietää kun et ole ollut paikalla ja kummankin pään sisällä, mutta toinenkin näkökulma asiaan voisi vähän tasoittaa tuota miehen tarinaa, jota en ihan tuollaisenaan ainakaan uskoisi.
Eihän sitä kukaan koskaan omasta rakkaasta miehestään tahtoisi mitään pahaa uskoa, mutta kun totuus on, että tällaisissa tilanteissa asiat harvoin ovat noin yksioikoisia ja nainen se "paha" ja mies täysin syytön.
AP, laita koko paska uusiksi. Tällä kertaa kappalejaon kera niin tuosta sekamelskasta saisi jotain selvääkin.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:07"]Lopeta ny vittu jo tää, seuraavaksi joku lopullinen juttu,jooko
[/quote]
No tuli se mitä tilasitte ap
Mies tuli sitten eilen siivoamaan ja tuli puhuttua siinä samalla. Äitini vei lapset hoplopiin. Tästä taustalta paljastu kyllä taas semmonen tyypillinen tarina.
Olivat Hannan kanssa kirjotelleet loppukesästä, muistelleet nuoruutta jne. Tammikuussa olivat miehen työmatkalla nähneet kahvilla. Maaliskuussa miehen työmatkalla, mies oli vetänyt kunnon lärvit ja löytänyt itsensä aamulla hotellihuoneesta housut kintuissa ja viimeinen muistikuva oli, että olivat Hannan kanssa suudelleet.
Hanna oli sitten antanut ymmärtää, että ilta oli ollut oikein mielenkiintoinen. Muutaman viikon päästä oli tullut viesti positiivisesta raskaustestistä ja soppa oli valmis. Hanna oli ilmoittanut hakeneensa työpaikan siirtoa ja muuttavansa tänne. Täällä oli sitten jatkunut suhde ja olivat nähneet aina pikaisesti. Mies oli omien sanojensa mukaan yrittänyt sanoa, että olisiko abortti mahdollista, mutta ei Hanna ollut suostunut.
Viime viikolla olivat sitten sopineet, että kahvilla istutaan rauhassa alas ja keskustellaan asia läpi. No lopun tiedätte, miten kävi.
Totuus oli kuitenkin sitten se, että mies oli raivostunut Hannalle, miten asian otti esille. Oli tullut valtava riitä ja mies oli sanonut, ettei edes halua koko naista ja oli iso virhe. Oli lähtenyt ovet paukkuen hänkin. Oli sitten majaillut työkaverinsa luona, joka oli kertonut hänelle, että ei he siellä työreissussa olleet seksiä edes harrastaneet. Olivat nimittäin jakaneet työkaverin kanssa huoneen ja hänen tultua huoneeseen oli löytänyt Hannan miestä riisumasta, mies sammuneena. Hanna oli nolona poistunut ja siinä kaikki.
Mies kertoi, että eivät ole siis koskaan ( edes jälkikäteen) harrastaneet seksiä, suukotelleet ja jutelleet vain. Ja muijahan vedätti miestä sitten ihan satanolla.
Sovittiin sitten, että mies ottaa itselleen vierashuoneen ja eletään nyt kämppiksinä, kunnes herra saa sisäisen kriisinsä selvitettyä. Lapset olivat helpottuneita ja on se minullekin helpompaa kun joku muu auttaa arjessa!
Miehen käytös ja lankeaminen tämmöseen klassiseen tuntuu aivan käsittämättömän loukkaavalta. Anteeksi ei tule saamaan, mutta en aio katkeroituakaan. Miehen varaan lasken nyt päivän kerrallaan, mutta lapsilla on oikeus isäänsä..
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 08:02"]Mies tuli sitten eilen siivoamaan ja tuli puhuttua siinä samalla. Äitini vei lapset hoplopiin. Tästä taustalta paljastu kyllä taas semmonen tyypillinen tarina.
Olivat Hannan kanssa kirjotelleet loppukesästä, muistelleet nuoruutta jne. Tammikuussa olivat miehen työmatkalla nähneet kahvilla. Maaliskuussa miehen työmatkalla, mies oli vetänyt kunnon lärvit ja löytänyt itsensä aamulla hotellihuoneesta housut kintuissa ja viimeinen muistikuva oli, että olivat Hannan kanssa suudelleet.
Hanna oli sitten antanut ymmärtää, että ilta oli ollut oikein mielenkiintoinen. Muutaman viikon päästä oli tullut viesti positiivisesta raskaustestistä ja soppa oli valmis. Hanna oli ilmoittanut hakeneensa työpaikan siirtoa ja muuttavansa tänne. Täällä oli sitten jatkunut suhde ja olivat nähneet aina pikaisesti. Mies oli omien sanojensa mukaan yrittänyt sanoa, että olisiko abortti mahdollista, mutta ei Hanna ollut suostunut.
Viime viikolla olivat sitten sopineet, että kahvilla istutaan rauhassa alas ja keskustellaan asia läpi. No lopun tiedätte, miten kävi.
Totuus oli kuitenkin sitten se, että mies oli raivostunut Hannalle, miten asian otti esille. Oli tullut valtava riitä ja mies oli sanonut, ettei edes halua koko naista ja oli iso virhe. Oli lähtenyt ovet paukkuen hänkin. Oli sitten majaillut työkaverinsa luona, joka oli kertonut hänelle, että ei he siellä työreissussa olleet seksiä edes harrastaneet. Olivat nimittäin jakaneet työkaverin kanssa huoneen ja hänen tultua huoneeseen oli löytänyt Hannan miestä riisumasta, mies sammuneena. Hanna oli nolona poistunut ja siinä kaikki.
Mies kertoi, että eivät ole siis koskaan ( edes jälkikäteen) harrastaneet seksiä, suukotelleet ja jutelleet vain. Ja muijahan vedätti miestä sitten ihan satanolla.
Sovittiin sitten, että mies ottaa itselleen vierashuoneen ja eletään nyt kämppiksinä, kunnes herra saa sisäisen kriisinsä selvitettyä. Lapset olivat helpottuneita ja on se minullekin helpompaa kun joku muu auttaa arjessa!
Miehen käytös ja lankeaminen tämmöseen klassiseen tuntuu aivan käsittämättömän loukkaavalta. Anteeksi ei tule saamaan, mutta en aio katkeroituakaan. Miehen varaan lasken nyt päivän kerrallaan, mutta lapsilla on oikeus isäänsä..
[/quote]
No aikamoinen käänne. Minä en kyllä uskoisi.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 13:07"]Lopeta ny vittu jo tää, seuraavaksi joku lopullinen juttu,jooko [/quote] No tuli se mitä tilasitte ap
[/quote]
?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:51"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:10"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 14:55"]Näin kävi myös meillä. Viikossa tai alle mies muuttui aivan toiseksi ihmiseksi. Olin niin äimistynyt, että epäilin alkaneen lääkekuurin saaneen hänet sekaisin. Lääkeselosteessa kun luki, että voi aiheuttaa hallusinaatioita tms. Paljastuikin, että se oli työkaveri, jonka kanssa oli päädytty seksiin työpaikan juhlissa. Muutos oli jyrkkyydesssään aivan käsittämätön. Ihastus meni nopeasti ohi ja mies palautui ennalleen. Jäimme yhteen, mutta en enää ikinä voi maailmassa luottaa mihinkään. Kokemus oli niin outo ja yllättävä.
Yritä jaksaa. Mitään neuvoja ei ole valitettavasti antaa.
[/quote]
Kävittekö terapiassa yhdessä? Jos ette niin suosittelen teille ihan hirveästi sitä! Tiedän omasta kokemuksesta, miten traumaattista tuommoinen on ja kuinka luottamus rakennetaan uudestaan vain sillä, että kaikki kamaluus ja absurdius pilkotaan osiin ja käsitellään edes jotenkin ymmärrettäväksi ammattilaisen avustamana ja yhdessä. Sille "seonneelle" osapuolelle selvitysprosessi on toki kamala, mutta puolisolle on tärkeää nähdä, että toinen sen hänen ja liiton puolesta jaksaa ja halua kamaluudesta huolimatta läpikäydä.
[/quote]
Kävimme. Muuten emme yhdessä voisi enää ollakaan. Tavallaan luotan puolisooni nykyään jo, yhtä paljon kuin mihin tahansa muuhunkin maailmassa. Vaikean jälleenrakennuksen jälkeen uskon, että hänestä on kasvanut luottamukseni arvoinen. Mutta samaan aikaan en luota enää mihinkään. Mikä vaan elämässä voi rikkoutua milloin tahansa. Kuka vain voi seota ja ottaa ja lähteä. En osaa selittää tämän paremmin, mutta jokin perusluottamuksessa koko maailmaan särkyi. Ei vain luottamus puolisooni. Yhdessä on oikeastaan helppo olla, koska hän voi osoittaa sen hetkisen luotettavuutensa tarvittaessa vaikka joka päivä. Ja tiedän nyt, että millään muulla ei ole väliä kuin tällä hetkellä, koska kuitenkin kaikki voi särkyä koska tahansa.
[/quote]
Viisaasti sanottu. Puit tunteeni sanoiksi ilman katkeruutta ja vihaa. Terveisin yksi joka jätettiin 3 viikkoa ennen kuopuksen syntymää. Päätimme kumminkin yrittää, mutta äh se luottamus. En vain eä luota mihinkään.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 22:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 22:22"]
Minkälainen ihminen jättää toisen kuin katti paskansa ja kehtaa tulla tv:tä katsomaan? Onko mies ihan sekaisin tai täysin tunnekylmä?
[/quote]
Mun mielestä vaikuttaa, että mies on tosiaan jossain kriisissä tai on jotenkin muuten sekaisin. Onhan näitä miehiä, jotka jättävät perheensä toisen naisen takia, mutta on kyllä erikoista käytöstä. Ei varmaan muut "normaalit" pettäjämiehet ihan noin vain tule kotiin telkkaria katsomaan, vaikka kinuaisikin edellistä elämää lopulta takaisin. Tuntuu, ettei itsekään ymmärrä ihan tilannetta.
[/quote]
Voi miksi te puolustelette empatiakyvytöntä paskiaista! Eivät miehet ole mitään lapsia, mutta heille sallitaan aivan käsittämätöntä käytöstä naisiin verrattuna!
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 18:45"]Jaaha, mies siis halusi pitää kivan salasuhteen samalla kun on nainen raskaana, mutta ikävä kyllä tuo toinen nainen pilasi kaiken paljastamalla tilanteen. Munaton mies jäi siihen nalkkiin. Nyt mies yrittää kiemurrella elämässään miten selvittäisi asian, haluaisi palata takaisin siihen kivaan perhe-elämään mutta ei pysty laittamaan tähän uuteen rakkaaseensa samalla suoralta välejä poikki. Koittaa nyt edelleen jotenkin poimia rusinat pullasta, viettää vähän perheiltoja ja luikerrella pikkuhiljaa takaisin, samalla kun vuoteenlämmittäjänä toimii toinen nainen.
Aloittajan kannalta ymmärrän sikäli, että jos on viimeisillään raskaan ja pienet lapset, ei voimat heti riitä kaiken pyörittämiseen yksin. Kuitenkin suosittelen lämpimästi tekemään miehelle selväksi, että talo ei ole enää hänen kotinsa, hän on pelkkä vieras joka tulee kylään silloin kun aloittajalle sopii. Mies on tehnyt tavallaan päätöksensä ottamalla aiemmin riskin salasuhteesta ja uudelleen kun ei kyennyt pistämään sille stoppia. Kannattaa tehdä selväksi, että päätöksensä kanssa myös elää eikä kotiin ole enää tulemista (muuta kuin vieraana lapsille). Puhu asiasta selkeästi, ilman raivokohtauksia. Tee selväksi että se oma asunto on löydettävä pian, tämä ei voi jatkua. Tähän mennessä vaikuttaa siltä, että mies ei todella kykene vielä ymmärtämään kaikkia näitä seurauksia, joita hänen toisesta naisestaan on nyt tullut. Ei takuuvarmasti ollut suunnitellut salasuhteen julkistamista koskaan, tai ainakaan nyt. On voinut sille toiselle naiselle niin luvata, mutta en usko että on todella sitä tarkoittanut. Ainakaan käytös ei tue sitä.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ottavat sen pettäjän takaisin. En siksi, etteikö anteeksi voisi antaa. Aina voi antaa anteeksi. Mutta kuten jokaikinen petetty tietää, sitä perusturvallisuudentunnetta ei koskaan enää saa. Koskaan enää ei se suhde ole yhtä luottavainen ja tasapainoinen. Koskaan ei siihen kumppaniin oikeasti pysty sataprosenttisesti luottamaan, vaikka kuinka olisi terapiassa käyty ja perusluottamus näennäisesti uudelleen rakennettu. Se vain on niin, että kerran rikottu vaasi ei liimattunakaan ole enää samanlainen.
[/quote]
Peesi!
Itse olen pettämisen anteeksi antanut, mutta luottamus ei palautunut koskaan. Ja kyse oli paljon lievemmästä pettämisestä kuin tässä, tuollaista en ikimaailmassa olisi antanut anteeksi, mieshän kuulostaa varsinaiselta luuserilta jolle vain oma hyvinvointi merkitsee jotain. Rusinat pullasta ja kermat kakusta edelleen, vaikka särkenyt perheen ja vaimon.
ja asutte porvoossa???? tämä on aivan selkeä provo:)
Huutiko se äijä siinä kahvilla esim. PEACE MOTHERFUCKERS!
Ensin käytännön neuvoja:
Syö ja juo hyvin
Tee joka päivä vähintään yksi kävelylenkki
Hae ja ota vastaan apu ja tuli joka suunnalta (tarvitset työksesi myös hyvän terapeutin, jonka avulla mennä nyt yli shokkivaihe ja sitä seuraavat vaiheet.
Toiseksi:
Sinä selviät tästä!! Mies on nyt selkeästi sekaisin, mutta sitä on hänelle turha yrittää selittää. Mitä ikinä teetkin, älä yritä pakottaa häntä takaisin kotiin tai itke hänen peräänsä hänen näytensä (työnnät hänet vain sillä kauemmaksi). Mies tulee myöhemmin, mitä luultavammin ruikuttamaan takaisin kotiinpääsyä, mutta se on sen ajan murhe. Nyt sinun tehtäväsi on kaikkien tukemana pitää huolta vain itsestäsi ja lapsistasi.
*tueksesi terapeutin (ei työksesi)
Valitettavasti tällaista sattuu! Ystävälleni kävi samoin, ilmeisesti oli kyse jostain neljänkympin kriisistä. Mies oli pari kuukautta täysin pihalla. Uusi nainen jätti hyvin pian, kun kaikki jännitys oli poissa. Mies menetti sitten päälle vielä hyvän työpaikkansa johtotehtävissä ja ratkesi ryyppäämään. Koskaan ei ollut juonut kuin ehkä kerran kuussa saunaoluen. Ystäväni muutti lasten kanssa lähemmäs sukulaisia ja nyt hänellä menee ihan hyvin. Mies ei ole lapsia tavannut ja välit meni omiin sukulaisiinkin. En vielä tänäkään päivänä ymmärrä tuota. Hyvin perhekeskeinen mies oli hänkin ja yhtäkkiä vain jokin napsahti.
Vielä: olen kokenut aikalailla saman tiedän mitä käyt siis läpi. Lupaan että pärjäät! Sinä olet se joka tästä selviää voittajana, vaikka nyt kaikki tuntuu epätodelliselta ja liian kamalalta.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:47"]
Jos mies ei halunnut, että vaimo saa tietää, miksi ihmeessä meni vaimon kanssa kylään toisen naisen kotiin. En muutenkaan ymmärrä, miksi vei vaimonsa niinkin nöyryyttävään tilanteeseen, kuin rakastajattarensa kotiin kylään. Jotain tosi pielessä miehessä...
[/quote]
Ei se ihan uusi ilmiö ole, että rakastajattaresta/rakastajasta tehdään yksi lisä kaveripiiriin. Siinä on helppo sitten olla toisen kanssa tekemisissä, eikä puoliso epäile mitään "kun nehän on vain kavereita, yhdessäkin ollaan iltaa vietetty."
Olen ikävä kyllä sen kaltaista kuviota joskus todistanut vierestä, tosin miehen rakastajatar oli minun ystäväni. En koskaan hyväksynyt tätä suhdekuviota, mutta en minä sen takia ystävääni hylännyt vaikka mielipiteeni ilmaisinkin. Olen siis kerran ollut itsekin paikalla viettämässä grilli-iltaa tämän ystäväni luona, kun tämä rakastaja tuli vaimonsa ja lapsiensa kanssa myös paikalle. Tuntui jotenkin niin pahalta, kun itse tiesi mitä on meneillään, mutta vaimolla ei ollut siinä vaiheessa mitään käsitystäkään.