Hesarin juttu naisesta, joka ei kelvannut adoptiovanhemmaksi

Vierailija kirjoitti:

Tältä naiselta ei siis esim. pyydetty selvitys/suosittelukirjeitä tukiverkolta, todettiin vaan että ”ei varmuutta tukiverkosta”. Muilta samassa paikassa käyneiltä on pyydetty nämä kirjeet ja niiden avulla todettu asian olevan ok.

Varallisuutta oli velaton asunto Helsingin kantakaupungissa, kesämökki, sekä käteissäästöjä. Nämä katsottiin negatiiviseksi asiaksi lausunnossa.

Siis varallisuus negatiivista? :D

Sossutädin mielestä ei voi saada liikaa (eli lasta), kun on rahaa (enemmän kuin hänellä)?

Vierailija kirjoitti:

Itse sain sen käsityksen jutusta että naisella oli ollut työttömyyspätkiä aiemmin ja nykyinenkään työ ei ollut vakityö vaikka olikin lupauksia uusista projekteista. Hän oli kai vaihtanut opetustyöhön mutta nekään eivät olleet vakipaikkoja koska ei ollut vaadittavaa koulutusta. Hieman sekava kuva jäi hänen töistä.. Oli myös mainintaa että teki paljon töitä ja oli väsynyt välillä. Vuosia sitten oli ollut masennusta. Nukkui pommiin tärkeästä tapaamisesta.

Tuli tunne ettei jutussa nyt tullut kaikki syyt esille miksi sai kieltävän päätöksen. Voi olla syy virkailijoissakin mutta tulee vaan tunne että joitain muitakin tekijöitä oli kuin pelkkä vakityö.

Ei ollut ollut työttömyyspätkiä, mutta aiemmin kuukausitulojen suuruus oli vaihdellut, koska ei ollut säännöllistä kuukausipalkkaa. Tämä ei sossua miellyttänyt, vaikka nainen oli maksanut asuntovelkansa kokonaan pois ja kerryttänyt säästöjä.

Kulttuurinen pääoma, perhesuhteiden pysyvyys, sosiaaliset verkostot, riittävät tulot, nuhteeton menneisyys, mielenterveys juuri niin kohdillaan kuin se voi ihmisellä olla - kaikki minusta tosi tärkeitä adoptioprosessissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ongelmana ”epäselvät roolit” perheessä. Toisin sanoen minä naisena olin liian vaativassa ja hyväpalkkaisessa työssä ja mies sotealalla. Erehdyin sanomaan, että mies kantaisi arkielämässä enemmän vastuuta lapsen asioissa, esim veisi päiväkotiin yms. Ehdoton no-no oli ajatus, että mies jäisi hoitamaan vauvaa.

Opittiin sitten nopeasti puhumaan sossua, minä jäisin kotiin, mies huolehtisi taloudesta, muutenkin puheissa sorvattiin perhe vastamaan keskiluokkaista idylliä. Välillä nauratti ja vitutti lukea niitä papereita. Mutta saatiin lapsi, kotimaan adoptio. Sen jälkeen pyyhittiin niillä suunnitelmilla percettä ja tehtiin miten oli ajateltukin.

Uskon tätä Hesarin naista, tosi mielivaltaisia juttuja/todistuksia vaadittiin ja meidän sosiaalityötekijä ei peitellyt mitenkään, että hän se päättää jatkuuko prosessi vai ei.

No huhhuh. Tekee mieli kysyä, että oliko tämä tällä vuosituhannella?

Lapsi on nyt reilusti alle kymmenen. Koko prosessi oli kurja ja epäreilu. Lapsia on niin vähän ja hakijoita paljon, joten mitä tahansa voidaan vaatia ja tosi pienestä voi lapsen saaminen jäädä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.

Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutusta puuttui kokonaan vastapuolen näkemys. Heillä on vaitiolovelvollisuus, joten eivät voi kommentoida. Todennäköisesti hylkäykselle oli hyvät perusteet.

Kyllä, mutta edelleen kiinnostaa, millaiset prosessit näissä perusteissa ja niiden todentamisessa on takana. -ap

Tyypillisesti näissä sosiaalitoimen selvityksissä ei ole ns. oikeusturvaa, eli selvityksiin ja kirjauksiin voidaan laittaa aika lailla mitä vaan. Koskee siis myös huoltajuutta varten tehtyä selvitystä sekä mm. tapaamisoikeuden sovittelijan kertomusta, lastensuojelun kotikäyntejä.

Nyt korona-aikaan nämä käynnit ovat noin 10 min, ja siitä sitten kirjaukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.

Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu

Liittyisikö siihen, että esimerkiksi turhautuu kohtuuttomasti jos jokin menee vähän pieleen tai kaiken saaminen valmiiksi kestää tuhottoman kauan, kun pyrkii täydellisyyteen? Hyvähän näistäkin kai on mainita. Olin itse tuollainen lapsi, ja olen vasta aikuisena oppinut ottamaan vähän rennommin.

Siis tällä kyseisellä henkilöllä oli masennustaustaa, oli myöhästynyt tärkeästä tapaamisesta eikä ollut vakituista työpaikkaa, vaikka säännölliset muutoin olikin.

Veikkaisin, että masennustaustalla on vaikutusta. Itse yli nelikymppisenä en enää jaksaisi pikkulapsiaikaa. Monilla naisilla, joilla ei ole vielä lapsia, on aika ruusuiset kuvitelmat lapsiarjesta.

On hyvä, että seula on toooodella tiukka, erityisesti jos adoptoitavia lapsia on paljon vähemmän kuin potentiaalisia vanhempia. KAIKKI lähteen lapsen hyvinvoinnista, kaikki muu on täysin epäolennaista.

Vierailija kirjoitti:

Multa pyydettiin suosituskirjettä, kun veljeni haki adoptiolasta vaimonsa kanssa. Isovanhemmat tais kirjoittaa myös.

Tarkistettiinkohan että kirjeet olivat oikeasti ko. ihmisten tekemät? Vrt. suosituskirje töistä, helppo väärentää.

Vierailija kirjoitti:

On hyvä, että seula on toooodella tiukka, erityisesti jos adoptoitavia lapsia on paljon vähemmän kuin potentiaalisia vanhempia. KAIKKI lähteen lapsen hyvinvoinnista, kaikki muu on täysin epäolennaista.

Ei se poista sitä että ongelma on viranomaisten täydellinen mielivaltaisuus. Mutulla mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.

Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu

Liittyisikö siihen, että esimerkiksi turhautuu kohtuuttomasti jos jokin menee vähän pieleen tai kaiken saaminen valmiiksi kestää tuhottoman kauan, kun pyrkii täydellisyyteen? Hyvähän näistäkin kai on mainita. Olin itse tuollainen lapsi, ja olen vasta aikuisena oppinut ottamaan vähän rennommin.

Tai sitten opettaja itse on huithaipeli eikä siedä toisenlaisia ihmisiä. Meillä lapsen pedanttisuudesta urputti opettaja joka myöhästyi joka aamu ja joka iltakasilta lähetteli seuraavan päivän toivelistoja. Eikä saanut pidettyä opetussuunnitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä, että seula on toooodella tiukka, erityisesti jos adoptoitavia lapsia on paljon vähemmän kuin potentiaalisia vanhempia. KAIKKI lähteen lapsen hyvinvoinnista, kaikki muu on täysin epäolennaista.

Ei se poista sitä että ongelma on viranomaisten täydellinen mielivaltaisuus. Mutulla mennään.

Kun hakijoita on niin paljon, ja varmasti ihan pystyviä sellaisia, niin tietenkin päätökset voivat näyttää mielivaltaisilta. Jollain perusteella ne päätökset on kuitenkin tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.

Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu

Liittyisikö siihen, että esimerkiksi turhautuu kohtuuttomasti jos jokin menee vähän pieleen tai kaiken saaminen valmiiksi kestää tuhottoman kauan, kun pyrkii täydellisyyteen? Hyvähän näistäkin kai on mainita. Olin itse tuollainen lapsi, ja olen vasta aikuisena oppinut ottamaan vähän rennommin.

Tai sitten opettaja itse on huithaipeli eikä siedä toisenlaisia ihmisiä. Meillä lapsen pedanttisuudesta urputti opettaja joka myöhästyi joka aamu ja joka iltakasilta lähetteli seuraavan päivän toivelistoja. Eikä saanut pidettyä opetussuunnitelmaa.

Voi olla. Vähän kuitenkin luulen että liioittelet. Missään duunissa ei roiku kauaa jos myöhästyy joka aamu. Mutta sovitaan toki, että kelvotonta opea vain ärsytti etevä lapsesi, eikä hänellä ollut takana hyvää tarkoitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä, että seula on toooodella tiukka, erityisesti jos adoptoitavia lapsia on paljon vähemmän kuin potentiaalisia vanhempia. KAIKKI lähteen lapsen hyvinvoinnista, kaikki muu on täysin epäolennaista.

Ei se poista sitä että ongelma on viranomaisten täydellinen mielivaltaisuus. Mutulla mennään.

Kun hakijoita on niin paljon, ja varmasti ihan pystyviä sellaisia, niin tietenkin päätökset voivat näyttää mielivaltaisilta. Jollain perusteella ne päätökset on kuitenkin tehtävä.

Olen adoptoinut kahdesti. Saanut samassa paikassa neuvonnat ja seurannat kuin tuo nainen.

Siellä on täysin kaheleita tyyppejä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä, että seula on toooodella tiukka, erityisesti jos adoptoitavia lapsia on paljon vähemmän kuin potentiaalisia vanhempia. KAIKKI lähteen lapsen hyvinvoinnista, kaikki muu on täysin epäolennaista.

Ei se poista sitä että ongelma on viranomaisten täydellinen mielivaltaisuus. Mutulla mennään.

Kun hakijoita on niin paljon, ja varmasti ihan pystyviä sellaisia, niin tietenkin päätökset voivat näyttää mielivaltaisilta. Jollain perusteella ne päätökset on kuitenkin tehtävä.

Olen adoptoinut kahdesti. Saanut samassa paikassa neuvonnat ja seurannat kuin tuo nainen.

Siellä on täysin kaheleita tyyppejä töissä.

Voi olla. Toki hakijoissakin voi olla kaheleita. Omaa kaheliuttaan harva tajuaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.

Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu

Liittyisikö siihen, että esimerkiksi turhautuu kohtuuttomasti jos jokin menee vähän pieleen tai kaiken saaminen valmiiksi kestää tuhottoman kauan, kun pyrkii täydellisyyteen? Hyvähän näistäkin kai on mainita. Olin itse tuollainen lapsi, ja olen vasta aikuisena oppinut ottamaan vähän rennommin.

Tai sitten opettaja itse on huithaipeli eikä siedä toisenlaisia ihmisiä. Meillä lapsen pedanttisuudesta urputti opettaja joka myöhästyi joka aamu ja joka iltakasilta lähetteli seuraavan päivän toivelistoja. Eikä saanut pidettyä opetussuunnitelmaa.

Voi olla. Vähän kuitenkin luulen että liioittelet. Missään duunissa ei roiku kauaa jos myöhästyy joka aamu. Mutta sovitaan toki, että kelvotonta opea vain ärsytti etevä lapsesi, eikä hänellä ollut takana hyvää tarkoitusta. 

En liioittele. Hän myöhästyi joka aamu. Me veimme lapsemme autolla joka aamu ja joka aamu tämä ope vasta kääntyi kadulle kun olisi pitänyt olla luokassa jo.

Hän oli kielikoulun natiivi opettaja joista siellä oli pulaa ja tiesi ettei joudu pulaan.

Ei siis ollut pätevä, vain natiivi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mepä saatiin satikutia siitä että koti on liian siisti ja me ollaan liian säntillisiä. Mikään ei ole hyvä.

Tää on ohis, mutta opettaja antoi kielteistä palautetta siitä lapsemme on liian tarkka ja huolellinen. Onko tää joku sosiaali-opettajakunnan juttu

Liittyisikö siihen, että esimerkiksi turhautuu kohtuuttomasti jos jokin menee vähän pieleen tai kaiken saaminen valmiiksi kestää tuhottoman kauan, kun pyrkii täydellisyyteen? Hyvähän näistäkin kai on mainita. Olin itse tuollainen lapsi, ja olen vasta aikuisena oppinut ottamaan vähän rennommin.

Tai sitten opettaja itse on huithaipeli eikä siedä toisenlaisia ihmisiä. Meillä lapsen pedanttisuudesta urputti opettaja joka myöhästyi joka aamu ja joka iltakasilta lähetteli seuraavan päivän toivelistoja. Eikä saanut pidettyä opetussuunnitelmaa.

Voi olla. Vähän kuitenkin luulen että liioittelet. Missään duunissa ei roiku kauaa jos myöhästyy joka aamu. Mutta sovitaan toki, että kelvotonta opea vain ärsytti etevä lapsesi, eikä hänellä ollut takana hyvää tarkoitusta. 

En liioittele. Hän myöhästyi joka aamu. Me veimme lapsemme autolla joka aamu ja joka aamu tämä ope vasta kääntyi kadulle kun olisi pitänyt olla luokassa jo.

Hän oli kielikoulun natiivi opettaja joista siellä oli pulaa ja tiesi ettei joudu pulaan.

Ei siis ollut pätevä, vain natiivi.

En usko hetkeäkään.

Olen itsekin sitä mieltä että pommiin nukkuminen oli aika säälittävää ja käsittämätöntä. Ei kellekään normaalille aikuiselle käy noin.

Mutta edelleen kiinnostaa, miten sosiaaliset verkostot tarkistetaan. Voiko sellaiset keksiä itse itselleen? -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008368036.html

Juttu on tilaajille. Pointtina että yksin hakeva ei kelvannut adoptiovanhemmaksi, koska työ ei ollut vakituinen ja kotiselvityksessä tehtiin lukuisia virheitä ja vääriä tulkintoja.

Vaikea ottaa kantaa, kun ei juttua näe. Vakituisen työn puute on ihan ymmärrettävä syy, kun on vain yksi huoltaja. Jos olisi pariskuntana hakenut, ei se olisi este.

Kotiselvitykset nyt on mitä on, sosiaalityöntekijäthän niitä tekee. Monesti näytti siltä, että suosivat samanlaisia naisia kuin itse ovat, vähänkin jos poikkesi siitä terveystiedon maisteri/sairanahoitaja/sosionomi/opettaja-sabluunasta niin tarttuivat ihmeellisiin asioihin. Meillä koiran turkki oli kuulemma liian takkuinen. Koira oli rotua joka on aina resuisen näköinen ennen trimmiä koska karva irtoilee.

Koiran turkki??!! Mitenkähän sekin liittyy adoptioon?

Kiinnostaa, että eikö asiattomuuksista tosiaan voi valittaa mihinkään, vai jatkuuko homma vuodesta toiseen pärstäkertoimella.

Jutun nainen ansaitsi hyvin, joten työpaikan vakituisuusvaatimus oli outo.

Minä taas ymmärrän että jos koira näyttää resuiselta herää herkästi kysymys siitä näyttäisikö lapsikin resuiselta ko. vanhempien hoidettavana. Eli kysehän on koiraa katsoessa siitä pidetäänkö hänestä huolta asianmukaisesti.

No mutta asiaan. Epäilen että artikkelista sai aika yksipuolisen kuvan. Tapaamisesta sosiaaliviranomaisten kanssa ei nyt vaan ”nukuta pommiin” jos haluaa että asiat etenevät sujuvasti ja positiivisesti. Kyllä tällainen tapaaminen on jo sellainen ja niin tärkeä että normaali ihminen varmistaisi vaikka millä tavalla että herää siihen ajoissa eikä jätä sitä väliin kun ”nukkuu pommiin”. Luultavasti elämänhallinnassa on muitakin ongelmia ollut, kyseessä on mahdollisesti oikeinkin symppis ”taivaanrannan maalari” mutta jos elämä on vähän sinne sun tänne rempallaan ja suunnitelmia kasa mutta mitään ei saa näytettyä toteutetuksi niin ei siihen soppaan adoptiolasta kannata antaa.

Näitä pommiinnukkujia ja muita myöhästelijöitä on nähty. Kyseessä voi olla myös taipumus itsetuhoisuuteen joka näin näyttäytyy itsensä sabotointina. Ihan aiheesta nousee sossun työntekijällä punaiset liput kun näitä tapaa. 

Jos joku asia on oikeasti tärkeä, normaali ihminen ei todellakaan nuku pommiin tai jollain muulla tavalla pilaa mahdollisuuksiaan.