Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulle asti pariskunnat muuttivat yleensä yhteen vasta häiden jälkeen
10.01.2022 |
Millaista se mahtoi olla kun ei oikeasti tiennyt yhtään millaista yhteiselo tulisi olemaan? Oli kokemusta vain seurustelusta.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuelämää ei vielä tullut telkkarista ja naiset osasivat hoitaa kotia, luultavasti meno oli ihan mukavaa.
Ja miehet osasivat rakentaa itse talon. Enää ne ei osaa oikein mitään käytännön töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuelämää ei vielä tullut telkkarista ja naiset osasivat hoitaa kotia, luultavasti meno oli ihan mukavaa.
Ei se niin mukavaa aina ollut. Isovanhempani vihasivat toisiaan mutta kun aika oli mitä oli niin eivät voineet erota.
nojaa. minä olen syntynyt 1970-luvulla kaksi vuotta ennen vanhempieni naimisiin menoa. Kyllä ne yleensä yhdessä asuivat jo ennen avioliittoa.
Eipä tainnut tuo olla 70-luvulla kovin yleistä.
Minä olen toista kertaa naimisissa. Molemmissa tapauksissa muutin yhteen vasta häiden jälkeen. Tällä toisella kerralla 3 kk häiden jälkeen.
No, olin molemmilla kerroilla paljon yhdessä toisen kanssa. Mutta eihän se yhdessä asumista ole ollut.
Olen sitä mieltä, että kyllä sen toisen heikkoudet näkyvät, jos ne haluaa nähdä. Nykyinen mieheni on tyyppi, joka heittää vaatteet lattialle, pesee keittiön ja vaatteet sitten, kun niihin hukkuu. Kyllä se oli näkyvissä ja poikamiesboksissa, vaikka hän siivosikin aina ennen kuin menin sinne.
Ensimmäinen avioliittoni kariutui 20 vuoden jälkeen. Ei siihen olisi auttanut, vaikka olisimme asuneet yhdessä pari vuotta. Olisi pitänyt asua kuusi vuotta yhdessä, jotta olisin nähnyt parisuhteen ongelmat. Ja ehkä en sittenkään eronnut - koska enhän eronnut silloinkaan.
Minä en osaa pitää yhdessäasumista mitenkään tärkeänä asiana. Tärkeämpää on seurustella pidempään kuin sitoutua nopeasti edes avoliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin poikaystäväni kanssa yhteen v 79 abiturienttina ja naimisiin menimme 81, esikoinen syntyi samana vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuelämää ei vielä tullut telkkarista ja naiset osasivat hoitaa kotia, luultavasti meno oli ihan mukavaa.
Ja miehet osasivat rakentaa itse talon. Enää ne ei osaa oikein mitään käytännön töitä.
Niinpä. Missä tosiaan kaupunkilaislapset edes näkee sen vasaran? Ei ainakaan kotona, kun yhden vanhemman perheitä joissa nainen on ainoa huoltaja on niin paljon ja mihin mieskään sitä tarvii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
nojaa. minä olen syntynyt 1970-luvulla kaksi vuotta ennen vanhempieni naimisiin menoa. Kyllä ne yleensä yhdessä asuivat jo ennen avioliittoa.
Eivät asuneet. Susipareja katsottiin pahalla. Vain hyvin pieni vähemmistö asui yhdessä ennen avioliittoa. Avioliiton ulkopuolella syntyi vain muutama prosentti, yli 90 % avioliitossa. Olet poikkeusperheestä.
Vierailija kirjoitti:
nojaa. minä olen syntynyt 1970-luvulla kaksi vuotta ennen vanhempieni naimisiin menoa. Kyllä ne yleensä yhdessä asuivat jo ennen avioliittoa.
70-luvulle as-ti eli ennen 70-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tainnut tuo olla 70-luvulla kovin yleistä.
Enemmistö muutti yhteen vasta avioliiton myötä, ainakin 70-luvun alkupuolella. Häälahjatkin oli aina kodin perustamiseen liittyviä, silitysrautaa, kahvinkeitintä ja kattiloita.
Tilanne muuttui kun abortti vapautui 70-luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-73 syntyneenä olen yhden illan vahinko, jonka takia vanhempani joutuivat menemään naimisiin ja äitini oli 17 ja se vaati presidentin luvan.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne muuttui kun abortti vapautui 70-luvun alussa.
Ja kun se ehkäisy tuli kaikkien saataville. Ehkäisyn historia on suomessa vasta keski-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut vanhempien rouvien kommetteja, että en olisi ikinä mennyt naimisiin sen miehen kanssa, jos olisi asuttu jonkun aikaa ensin yhdessä. Ettei se nyt harjoitus ja parempi tutustuminen ennen avioliittoa olisi ollut pahitteeksi. Sitä pidettiin harjoitteluna.
Mun vanhemmat meni naimisiin, kun minä olin äidin mahassa 7 kk jo pullistellut, ja sellainen tapa oli hyvinkin meidän suvussa vielä pitkälle -80 luvulle, että jos lapsi oli tulossa tai syntynyt, viimeistään ristiäisissä naimisiin mentiin. Siinähän se pappi hoiti homman samalla ja juhlaväki oli koolla. Mummu oli vuonna 1945 aikoinaan 4 kuulla raskaana, kun vihille menivät.
Kumma kyllä kaikki ne liitot on kestäneet.
Tätä nykytapaa sen sijaan ihmettelen. Pikkusiskoni on teini-ikäisten ja leikki-ikäisen äiti, parisuhde on kestänyt yli 20 vuotta mutta naimisiin ei vaan olla menty. On yhteiset omaisuudet yms, kumpikaan ei omista mitään, minkä vuoksi olisi syytä olla vaan avopari. Puolisolla vielä vaarallinen työ, että leskeneläke olisi varmaan hyvä turvata....en ihan käsitä.
Itse ollut 25 v. naimisissa ja ensin asuttiin vuosi yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut vanhempien rouvien kommetteja, että en olisi ikinä mennyt naimisiin sen miehen kanssa, jos olisi asuttu jonkun aikaa ensin yhdessä. Ettei se nyt harjoitus ja parempi tutustuminen ennen avioliittoa olisi ollut pahitteeksi. Sitä pidettiin harjoitteluna.
Mun vanhemmat meni naimisiin, kun minä olin äidin mahassa 7 kk jo pullistellut, ja sellainen tapa oli hyvinkin meidän suvussa vielä pitkälle -80 luvulle, että jos lapsi oli tulossa tai syntynyt, viimeistään ristiäisissä naimisiin mentiin. Siinähän se pappi hoiti homman samalla ja juhlaväki oli koolla. Mummu oli vuonna 1945 aikoinaan 4 kuulla raskaana, kun vihille menivät.
Kumma kyllä kaikki ne liitot on kestäneet.
Tätä nykytapaa sen sijaan ihmettelen. Pikkusiskoni on teini-ikäisten ja leikki-ikäisen äiti, parisuhde on kestänyt yli 20 vuotta mutta naimisiin ei vaan olla menty. On yhteiset omaisuudet yms, kumpikaan ei omista mitään, minkä vuoksi olisi syytä olla vaan avopari. Puolisolla vielä vaarallinen työ, että leskeneläke olisi varmaan hyvä turvata....en ihan käsitä.
Itse ollut 25 v. naimisissa ja ensin asuttiin vuosi yhdessä.
Leskeneläkkeen saa nykyään ilman avioliittoakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuelämää ei vielä tullut telkkarista ja naiset osasivat hoitaa kotia, luultavasti meno oli ihan mukavaa.
Ei se niin mukavaa aina ollut. Isovanhempani vihasivat toisiaan mutta kun aika oli mitä oli niin eivät voineet erota.
Miksi he menivät naimisiin??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuelämää ei vielä tullut telkkarista ja naiset osasivat hoitaa kotia, luultavasti meno oli ihan mukavaa.
Ei se niin mukavaa aina ollut. Isovanhempani vihasivat toisiaan mutta kun aika oli mitä oli niin eivät voineet erota.
Miksi he menivät naimisiin??
No, se oli joskus ainoa tapa naisen päästä sieltä lapsuudenkodin ikeen alta.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuelämää ei vielä tullut telkkarista ja naiset osasivat hoitaa kotia, luultavasti meno oli ihan mukavaa.
Joo, kyllähän se miehistä oli ja olisi edelleen ihan mukavaa. Naisista ei ollut, joten siksipä omakin äiti vannotti minua käymään koulut hyvin, hankkimaan hyvän ammatin ja omat rahat. Hyvä neuvo olikin.
En ymmärrä tätä avioliiton ja avoliiton logiikkaa.
Kun on ketjuja, joissa itketään, kun mies ei halua naimisiin, niin vastaukset ovat "ei naimisiinmenolla ole mitään merkitystä".
Nyt tässä ketjussa taas väitetään, että kun asutaan yhdessä, niin on eri asia asua yhdessä oli naimisissa tai ei.
Alue: Aihe vapaa
Sinkkuelämää ei vielä tullut telkkarista ja naiset osasivat hoitaa kotia, luultavasti meno oli ihan mukavaa.