Mikä on sukusi suurin salaisuus/häpeän aihe

Hän  

Minun synnytyksen jälkeinen psykoottinen masennus ja siitä poikinut lääkkeiden väärinkäyttö. Siitä ei tiedä kukaan muu kuin minä ja mieheni sekä hoitava taho. 

Suku on niin olevinaan, löytyy lääkäreitä ja psykologeja ja insinöörejä sun muuta. Eikä häpeillä näyttää muille, että "me ollaan niin paljon parempia". Yritetään kiillottaa kuvaa minkä keritään, mutta syvemmällä tarkastelulla käy ilmi, että tästä suvusta löytyy hulluja vaikka muille jakaa. Kaikki on olevinaan niin hyvin mutta kuvioissa on ollut sekakäyttöä, huumeidenkäyttöä, itsemurhayrityksiä, tapon yritystä, psykooseja, osastoreissuja, tuhopolttoja, tappeluja, lähisukulainen tapettiin, mt-ongelmia, kylmiä välejä.. Ja tuossa oli vasta murto-osa kaikesta paskasta.

Isoisä ampui itse itseään rintamalla jotta pääsi sieltä pois.

Tätini miehellä on avioton lapsi ajalta jolloin hän oli jo naimisissa tätini kanssa. Serkkuni saivat tietää sisarensa olemassaolosta 10- ja 12-vuotiaina, tätä ennen kaikki muut (jopa minä, joka olen serkkujeni kanssa saman ikäinen) tiesivät: hänestä ei vain puhuttu. 

Setäni on humalassa kosketellut sopimattomasti kaikkia isän puolen sukulaistyttöjä (mukaanlukien minua) kun olimme alle 10-vuotiaita. Kaikki tietävät, kukaan ei puhu. Kerran minä otin tämän asian humalassa puheeksi. Hyväksikäyttö sivuutettiin kokonaan, setäni vaimo suuttui siitä että sanoin setääni alkoholistiksi. Tästäkään ei sen illan jälkeen ole puhuttu.

Minulla on kolme lapsipuolta, joista ei puhuta. Tai siis, minä puhun mutta muut sukulaiset vaikenevat silloin täysin. Taidan muutenkin olla sukuni musta lammas kun en suostu olemaan puhumatta vaikeista asioista.

Olen myös ainoa joka ei ole käynyt lukiota. Toisaalta olen ainoa joka on päässyt yliopistoon.

Äidinpuolen isomummon ensimmäinen mies kuoli sodassa. Hänellä oli yksi lapsi tämän miehen kanssa. Isomummo onnistui avioitumaan uudelleen, ja tätä vanhan liiton lasta sanottiin ottopojaksi. Lapsi asui erillään muusta perheestä. 

Isän äiti oli hoitaja, ja isäni isä korkea-arvoinen johtaja. Heillä oli mm. oma autonkuljettaja ja useita kalliita asuntoja. Kun pappa sitten otti ja kuoli, ei mummo sitä selvin päin kestänyt. Mummo tunsi hoitajana monia lääkäreitä, ja nämä tutut lääkärit sitten tekivät mummolleni ystävänpalveluksia. Mummoni käytti lääkepirtua, huumaavia reseptilääkkeitä ja poltti tupakkaa jatkuvasti. Mummo oli aina sekaisin, ja jutut olivat sitä luokkaa. Onnistui tuhlaamaan koko omaisuutensa viinaan, tupakkaan ja uhkapeleihin. Tästäkin kaikki tiesivät, mutta koskaan siitä ei puhuttu. Mummoni myös ajoi autoa humalassa. Silti häntä pidettiin hienona naisena, ja ihmiset arvostivat häntä. 

En nyt tähän hätään keksi enempää, mutta onhan näitä. Terveisiä sukulaisille Pohjois-Pohjanmaalle!

Mielenterveysongelmia, huostaanottoja, aviorikoksesta syntyneitä lapsia... oikeastaan en tunne yhtäkään sukuni jäsentä, jolla ei olisi jotain tragediaa. Tästä puoliakaan ei kylläkään ole pidetty salassa enää vuosiin...

Pettämistapauksia, pedofiili, konkurssi

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 08:01"]

Aloin tehdä sukututkimusta ja yksi asia paljsatui, joista en aikaisemmin tiennyt. Isoisäni isäni oli äpärä, jonka isäsästä ei ollut krikon kirjoijen mukaan tietoa. Äidistään ei ollut sitäkään vertaa tietoa, myös isätön ja äitikin mainittu vain etunimeltä. Siihen jäi se tutkimus.

[/quote]

nääh näitä aviottomia lapsia nyt on joka suvussa! Varsinkin maalla oli niin tuiki tavallista että oudompaa olisi jos ei esim. isovanhempien isovanhemmisa olisi yhtään äpärää.

Meidän suvussa on transu.

Vammainen lapsi, joka joutui laitoshoitoon vasten vanhempiensa tahtoa.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 12:21"]

Hyvin menestyneiden yrittäjien alkoholismi ja sen ympärille rakentuneet kulissit. Kulkeutuu isältä pojalle.

[/quote]

Keskinen?

Isoisäni oli kihloissa, kun tapasi isoäitini. Tästä ei saanut puhua. En edes muista koska sain vahingossa tietää asiasta.

Tajusin ihan hiljattain, että mun äidin isän tuurijuoppoudesta ei koskaan puhuttu äidin suvun kesken. Voi olla, että osin siksi, että pappa kuoli ollessani pieni, mutta se oli aika lailla tabu aihe - tuli ilmi sitten äidin erittäin vahvana asenteena alkoholiin - meillä ei ikinä ollut alkoholia kotona. Nyt äidin kuoleman jälkeen olen alkanut pohtia, että kuinka paljon ja miten tuo isänsä tuurijuoppous äidin elämään vaikutti.

Mielenkiintoista, joku muukin on pohtinut asiaa 

http://www.kuumaperuna.fi/ihmissuhteet/vaikenemisen-verkosto/

Tämä nyt ei enää ole salaisuus, mutta sen selviämisestä ei ole kovinkaan kauaa. Mun mummo oli aikoinaan antanut nuorimman lapsensa pois (vanhempia sisaruksia oli 4, kaikki pieniä silloin), eikä kertonut siitä kenellekään. Miehensä oli kuollut ennen syntymää. Tämä mun salattu setä oli sitten jostain etsinyt äitinsä ja eräänä päivänä saapunut yhtäkkiä oven taakse. Oli siinä suvulla ihmettelemistä :)

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:34"]

Suku on niin olevinaan, löytyy lääkäreitä ja psykologeja ja insinöörejä sun muuta. Eikä häpeillä näyttää muille, että "me ollaan niin paljon parempia". Yritetään kiillottaa kuvaa minkä keritään, mutta syvemmällä tarkastelulla käy ilmi, että tästä suvusta löytyy hulluja vaikka muille jakaa. Kaikki on olevinaan niin hyvin mutta kuvioissa on ollut sekakäyttöä, huumeidenkäyttöä, itsemurhayrityksiä, tapon yritystä, psykooseja, osastoreissuja, tuhopolttoja, tappeluja, lähisukulainen tapettiin, mt-ongelmia, kylmiä välejä.. Ja tuossa oli vasta murto-osa kaikesta paskasta.

[/quote]

tähän liittyen haluaisin kysyä, miten sitten pitäisi olla kun/jos suvussa on hävettävää? Mulla nimittäin on hyvä elämä, upea perhe ja kiva työ. Kaikki niin hyvin kuin olla saattaa. Sitten on mt-ongelmainen sisko, joka vetäisi hyvin mielellään kaikki sinne omaan paskaansa jos vain suostuttaisiin. Mutta minä olen päättänyt ja melkein kaikki muutkin perheessä että meillä on oikeus elää omaa elämää ja nauttiakin siitä vaikka yksi on ongelmainen hullu. En suostu uhraamaan omaa elämääni vuodesta toiseen kun toinen ei itse halua tehdä mitään tilanteensa parantamiseksi. Että minäkin varmaan hänen mielestään elän ulkokultaista elämää ja olen olevinani. Mutta en ole vastuussa aikuisen ihmisen elämästä enkä mielenterveydestä, enkä jaksa sitä murehtia loppuelämääni. Oikeastaan en suostu häpeämään, kun ei ole minun häpeäni. Salailla täytyy lapsilta ja se on surullista, mutta joskus kerron kun ovat isompia. 

Nosto

Vanhentuva äitipuoleni jo vuosikymmenten ajalta on ollut aina vaiti isästään, tiedän vain että häneen liittyi jotain kamalaa josta ei halua puhua. Tokaisi yhtenä päivänä kuin ohimennen sivulauseessa että antoi isänsä kuolla sydänkohtaukseen silmiensä alla eikä kadu tippaakaan. Omalta isältäni sitten jälkeenpäin kun kysyin että mitä ihmettä, kävi ilmi että äitipuoleni isä oli ollut väkivaltainen sadisti ja hakannut tytärtään vauvasta alkaen.

Olen noin 20-v.

Biseksuaali.

Veljeni on transu.

Minut raiskattiin kolmesti ikävuosina 10-14v, kaksi eri tekijää. Toinen oli sukulainen.

Skitsofrenia puhkesi 13-vuotiaana.

14-vuotiaana tulin raiskauksesta raskaaksi, mutta sain (onneksi) keskenmenon.

Keskenmenon jälkeen minut huostaanotettiin.

15-vuotiaana iski psykoosi ja suoraan osastolle. Koulu seis.

Osastoa, laitoksia, itsemurhayrityksiä, masennuslääkkeitä.

17-vuotiaana aloitin opiskelut uudelleen ja olen tällä hetkellä yksi luokkani parhaita opiskelijoita. Tavoitteena yliopisto. Sen verran paljon kaikkea olen kerennyt näkemään ja kokemaan, että tuskin yliopisto voi kovin paha paikka olla :)

Siskoni mielestä elämää suurempi asia on kun veljensä törttöili nuoruudessa mm. näpisteli kaupassa. Edelleen häpeä asiaa,  vaikka tapahtuneesta on 40-vuotta. ne kulissit.Tämä näpistelytapaus on suuri häpeä.  Ei ole juurikaan tekemisissä tämän kauhean rikollisen kanssa, vaikka asuvat muutaman kilometrin säteellä. Ylipäätään sukuaan häpeää, vaikkei siihen mitään syytä. Aikoinaan järjesti kaikki "perhejuhlat" siten, että sukulaiset saivat armosta piipahtaa aamupäivällä ennen kuin muut uran kannalta hyödylliset vieraat saapuivat, ja muuta vastaavaa säätöä. . Mieiän suvussa ei ole edes sellaisia, joita tarvitsisi hävetä Minäkin olin "bannissa", koska olin eronnut, ei tullut kutsua edes  kummipojan ylioppilasjuhliin. Tämän aviomies   tunnetusti teinityttöjen kyylääjä...