Mikä on sukusi suurin salaisuus/häpeän aihe

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 08:28"]Se, että äitipuoleni hakkasi ja rääkkäsi, minua, oli sadisti, sain samanlaista kohtelua koko lapsuuden ajan kuin Viljaeerika, mutta sillä erolla, että jäin henkiin, pääsin pakenemaan.
[/quote]
Eiks tekis mieli näin vanhemmiten käydä vähän leipasee?

Seksuaalinen hyväksikäyttö sukulaisen toimesta. Uhreja 5-10 useiden vuosien aikana. itsekin olen yksi heistä...

Yksi sukulainen aikanaan antanut vähintäänki 4 lasta adoptioon. Eli lapsen saanu, eläny hetken arkea ja todennu taas kerran ettei pysty siihen ja antanut vauvat pois muutaman viikon ikäisinä.
Kaikki lapset mun ikäluokkaa, eli reilu parikymppisiä joten mulla on ihan naurettava pelko että alan vahingossa seurustelemaan jonkun noiden adoptiolasten kans :D

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 12:25"]

Yksi on käynyt ammattikoulun, muilla yliopisto- tai korkeakoulututkinnot, jopa tohtoreita on. Amista katsellaan vähän nenänvartta pitkin.

[/quote]

Taitaa olla amiksen korvien välissä nyt tämä häpeä.

Varmaan minä. Tulin nuorena äidiksi, en ole kuitenkaan teiniäiti. En kyllä tiedä hävetäänkö sitä, ei mielestäni. Mieheni veli on homo, se on ehkä aiheuttanut sillä puolella sukua vähän hämminkiä.

Meilläkin päin alkoholismi ja lukuisat itsemurhayritykset.

Huvittavaa kun jotkut sanoo tässä ketjussa tyyliin et "suvussa on jäseniä joilla on ongelmia alkoholin kanssa, mahtuupa joukkoon yksi huumeidenkäyttäjäkin" wtf!? :D siis mehän asutaan suomessa! jos alkoholisti on "suuri salaisuus" tai häpeä niin voin vaan kuvitella millanen "pehmo" suku on kyseessä, varmaan jostain westendistä yms.

Tuo viesti nro 14 oli jo oikea ja surullinen häpeä, aivovammautunut jäsen salattu seuraavalta sukupolvelta :(

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:17"]Vakava masennus.
[/quote]

Se on sairaus. Ei häpeän asia.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 12:28"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:18"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:13"]

Avioton lapsi. Tehty tietoisesti yhden huoltajan perheeseen ja sen isällä on perhe muualla. Tästä ei puhuta lainkaan, säälistä aviottoman lapsen äidin äitiä kohtaan. Hän häpeää niin kovasti tytärtään, vaikka suvussa on meitäkin, joille tuo ei ole niin iso asia.

[/quote]

Syystä häpeääkin.
[/quote]

Väärin! Hävetköön itseään, ei tytärtään! Tytär itse on syytön vanhempiinsa.
[/quote]

Minä käsitin, että mummo häpeää aviottoman lapsen tehnyttä tytärtään.

Sukuumme on naitu fanaattinen pyramidihuijari anteeksi tarkoitan siis verkostomarkkinoija. Muu suku on ihan fiksua porukkaa. 

Mulla on kyllä sillä tavalla hassua, että toisen vanhemman puolelta sukua on ihan järjestään alkoholismia, työttömyyttä, mielenterveysongelmia ja linnassakin on istuttu. Toisen vanhemman puolelta taas yksi serkuistani esimerkiksi pyörii samoissa piireissä Ruotsin kuninkaallisten kanssa. Pikkaisen on kaksi eri maailmaa, kun käydään sukulaisia tapaamassa.

Sukulaismies äänesti kunnallisvaaleissa Kepulaista ehdokasta. Syvä häpeä!

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 08:35"]

Se yksi goottiperhe joista kukaan ei oikein tiedä mitään. Kaikki välttelevät.

[/quote]

Onko sukunimesi Addams?

Persu-pappa. Äänekkäästi rasisti ja kapeakatseinen. Sukujuhlissa meitä kaikkia hävettää neekeripuheet ja homoviha, mutta "ei vanhalle kärttyiselle höperölle kannata mitään takaisin sanoa".

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:17"]

Vakava masennus.

[/quote]

Mitä miinustettavaa tässä on?

Tuo voi olla salaisuus siinä missä muutkin. Vähintään puolet ihmisistähän hylkää masentuneen.

Vaikea sellaisesta on puhua kenellekään.

Up

Edesmenneen vanhuksen skitsofrenia.
Syömishäiriö seuraavassa polvessa.
Ja bipolaarihäiriö kolmannessa.
Suvussa on todella paha kulttuuri. Mistään ei puhuta! Ei muistella edes vanhuuteen kuolleita.

Mun tietääkseni ei ole mitään sukusalaisuuksia. Häpeän aihe on varmastikin se ettei meillä ole hyvät suhteet toisiimme, mutta se ei ole salaisuus.

Seksuaalinen hyväksikäyttö.

Eipä ole montaa vuotta, kun sain tietää, että isoisäni on ollut rappioalkoholisti hirttäytynyt ja isäni löytänyt hänet. Olen 50 ja vasta siis muutama vuosi sitten isä on kertonut asiasta. Oikeastaan saimme tietää sitä kautta, että isästäni tehtiin haastattelu erääseen pienilevikkiseen lehteen, missä hän kertoi elämästään ja se ilmeni siitä jutusta. Tämä on iso siksi, että sukumme on pääasiassa uskovaista.