Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan pitää tehdä nopeammin, paremmin ja enemmän. Pitää olla tuottava.

Tavoitteet kovat, mutta realistiset edellytykset saavuttaa ne ovat mitättömät.

Lisää hommaa kaadetaan niskaan koko ajan, eikä työtä ehdi tehdä huolellisesti -> virheitä sattuu. Pelko virheiden tekemisestä kasvaa, stressi kasvaa.

Olen huomannut, että unohtelen nykyään asioita, tai muistan ne väärin. Kiukustun helposti, enkä osaa pitää päätäni kiinni silloin, vaan saatan sanoa tosi typerästi, tiuskia ja syytellä muita, ja sen jälkeen kaduttaa ja ahdistaa vietävästi. Häpeän käytöstäni, mutta en kykene hillitsemään itseäni.

Vielä pitäisi jaksaa työelämässä yli 10 vuotta, mutta tuntuu että pää hajoaa. Työ on stressaavaa, kiireistä ja tarkkuutta vaativaa.

Työpaikka itsessään ei ole huono, eikä palkkakaan ole huono, sellaista vakaata mediaania.

Just tänään keitti taas pahasti yli ja taisin syyttää kollegaa ehkä väärin perustein.

Milloin musta tuli tämmönen..? Enkä osaa oikein asialle mitään tehdäkään.

Vaihdevuodet? Mene lääkäriin. 🙂

"Koko ajan pitää tehdä nopeammin, paremmin ja enemmän. Pitää olla tuottava."

Siispä työnantaja päätyy aikanaan robottiin. Se painaa duunia 24/7.

Pöh. Vika on työntekijöissä. Nykyajan kolmevitoset ja kaikki sen alle ovat tottuneet liialliseen mukavuuteen ja tunteiden kuulosteluun yms.

Itse olen kasvanut vanhanajan maatilalla, tehnyt töitä aamusta iltaan jo 7-vuotiaana, ihan aikuisen veroisesti jo 13-vuotiaana, ilman mitään ylimääräistä lässytystä.

Minulla ei ole mitään ongelmia suoriutua nykyisestä työstäni, toisin kuin 10v nuoremmilla kollegoilla, joilla on jatkuva burnoutti tai jotain henkistä käsiteltävää pomon kanssa kaikkien mitättömien "ongelmien" kanssa.

Työelämä on nykyisin ihan sairasta. Siksipä olen tehnyt omat ratkaisuni ja voin paremmin kuin koskaan.

Kokemusta on kokopäivätyöstä osa-aikatyöhön, kevytyrittäjyydestä, palkkatöistä, toiminimiyrittäjyydestä, kotiäitinä olosta, työttömyydestä, opiskelusta aikuisiällä jne.. 

Kaikista huonoimmin voin kokopäivätyössä pienten lasten äitinä. En jaksanut töiden jälkeen mitään. Tällöin aloin tehdä 5-6 tuntisia päiviä ja kaikkien hyvinvointi parani. Jäi aikaa tehdä ruokaa, hoitaa kotia ja olla perheen kanssa. Mies teki ihan normaalia päivää. Lasten ollessa pieniä tein sijaisuuksia, opiskelin työttömyysetuudella ja tein osa-aikatyötä. Näitä yhdisti se, että työ- tai opiskelupäivän ja näin ollen lasten hoitopäivän pituus oli se n. 6-6,5 h päivässä maksimissaan. 

Nyt lasten ollessa isompia teen edelleen 5-7 tuntisia työ- ja opiskelupäiviä. Teen kahta osa-aikatyötä, joissa voin valita aika pitkälle mitä teen ja milloin teen itse ja lapsen hoitopäivän pituus on max 7 tuntia. Koululainen kulkee itsenäisesti, eikä ole riippuvainen minusta enää. 

Toista työtä teen verokortilla (hoivatyö), toista laskutan yrittäjänä(teen etänä kotona.) Lisäksi opiskelen sivussa hitaalla tahdilla. Työ vaihtelee mukavasti, esimerkiksi teen aamupäivän 2-3 tuntia etätöitä kotona, sitten pidän lounastauon ja hurautan autoon ja menen asiakkaan luo muutamaksi tunniksi tekemään työtä, josta on konkreettisesti apua asiakkaalle. Pää tyhjenee ajatustyöstä ja saan tehdä jotain konkreettista, myös fyysistä. Työpäivä on sitten muutaman tunnin jälkeen siinä.

Toki ymmärrän että tapani on poikkeuksellinen, harva on yrittäjä ja palkansaaja samaan aikaan. Työssäni on yrittäjän vapautta, mutta myös palkansaajan etuja. Kotona etätyö on parasta, kun esim. pyykkäyksen voi hoitaa etätyön aikana. Opintoja teen silloin kun toimistotyötä on vähemmän.  

Välillä koitin tehdä kokoaikatyötä, jolloin matkoineen päivästä meni 9-10 tuntia ja lapsella tuli 10 tunnin hoitopäiviä. Työ oli vielä kaiken lisäksi asiantuntijatyötä, jolloin pää surrasi vapaallakin, enkä koskaan päässyt oikein kunnolla irroittautumaan työasioista. Irtisanouduin ja vaihdoin sitten tähän nykyiseen systeemiin. Tämä on vaatinut järjestelyjä ja sen hyväksymistä, että minusta ei kertakaikkiaan ole kokopäivätyöhön tekemään yhtä työtä.  Nyt olen löytänyt järjestelyn, jota voin kuvitella jaksavani tehdä vielä eläkeikään saakka, eli n. 25 vuotta. 

Työttömyysjaksojakin on mahtunut, puolen vuoden jakso taitaa olla pisin. En pitänyt siitä.

Itse voin parhaiten, kun saan tehdä töitä, mutta sopivasti omalla tahdillani. 

Huonoa johtamista

Pitää kyseenalaistaa ihan koko systeemi ja se että pari tyyppiä huipulla saa massiivipalkkaa ja loput ahertaa työmuurahaisina minimillä ja burnoutissa. Enkä puhu nyt Pirjosta joka on perustanut kolmen hengen siivouspalvelun ei tarvi kertoa yrittäjän tuskasta.

Se on se valittamisen kulttuuri. On muotia valittaa ja kaverit komppaa.

Huonojen työntekijöiden määrä on lisääntynyt ja ihmiset on jatkuvasti lomalla, saikulla, terapiassa, lapset sairaana, kissa vietävä lääkäriin ja kampaajalle täytyy päästä yms tms.

Olen ollut esimies jo 80-luvulla. Suomalaiset on nykyään tosi laiskoja.

Pomo -jess kirjoitti:

Huonojen työntekijöiden määrä on lisääntynyt ja ihmiset on jatkuvasti lomalla, saikulla, terapiassa, lapset sairaana, kissa vietävä lääkäriin ja kampaajalle täytyy päästä yms tms.

Olen ollut esimies jo 80-luvulla. Suomalaiset on nykyään tosi laiskoja.

"Työhön" on nykyään tungettu ties mitä sovellusta ja yksityiselämässäkin kaikki tapahtuu tilien ja salasanojen kautta, vaikka tilaisit vain kissanruokaa. Ihan täyttä sontaa, monimutkaistaa vain kaiken.

Onpa täällä taas mustavalkoista ajattelua ja mutkat laitetaan suoriksi. Tyypillistä vauvapalstalaisten kommentointia. Itsekin lapsesta asti töitä maatilalla tehneenä, mutta maailma on nyt erilainen. Arvostusta lähimmäistäsi kohtaan! Ollaan erinlaisia yksilöitä.

Pomo -jess kirjoitti:

Huonojen työntekijöiden määrä on lisääntynyt ja ihmiset on jatkuvasti lomalla, saikulla, terapiassa, lapset sairaana, kissa vietävä lääkäriin ja kampaajalle täytyy päästä yms tms.

Olen ollut esimies jo 80-luvulla. Suomalaiset on nykyään tosi laiskoja.

Noin pitkällä kokemuksella varmaankin tiedät että kaikki luettelemasi ovat epäonnistuneen johtamisen hedelmiä. Jopa tuo työntekijän "laiskuus" on merkki johdon epäonnistumisesta palkkauksessa ja/tai henkilön operatiivisessa johtamisessa koska työntekijää ei ole onnistuttu sitouttamaan tehtäviensä suorittamiseen.

Jos ei johtaminen Suomessa muuksi muutu niin hukka perii.

Meillä asiantuntijat syövät masennuslääkkeitä, kun johtaja pitää jöötä yläastemaisen kiusaajajenginsä kanssa. Etätyötä ei saa tehdä "sosiaalisuuden" vuoksi, vaikka lähes kaikki olivat etätöissä pandemian aikana.

Siksi että työpaikoilla mennään koko ajan alimiehityksellä. Tässähän ei ole mitään järkeä, koska työlliset väsyvät työhönsä ja työttömät tekemättömyyteensä. Jossain vaheessa työelämä saneerattiin vähän liian tehokkaasti. 

Kilpailu on kovaa, pitää olla tehokkaampi ja selvitä pienemmin tuotantokustannuksin.

Ja nimenomaan näin...!!  Kun laitat työpaikan oven kiinni, se on siinä...on työnjohdon ongelma, miten työt saadaan hoidettua,  siitä niille maksetaan ylimääräistä,  ei työntekijän murhe...Mutta kaikki työntekijät ei tätä tajua ja menettävät  "hermonsa"...

Minä tykkään kyllä tehdä töitä (päällikkötasolla isossa firmassa), eikä haittaa jos muutamana pv viikossa tulee tunti ylimääräistä. Työ ja siinä onnistuminen tuo minulle jonkinlaista tyydytystä.

Olen tullut uuteen firmaan muutama kk sitten ja systemaattisesti parin vk välein tulee pomolta jotain sanomista sellaistakin jota en tiedä tai minulle on aluksi esim haastattelussa kerrottu Ihan toisin. Teen kuten on ohjeistettu (ohjeet hyvin ympäripyöreitä ja tulkinnanvaraisia) sitten kun jossain on joku ongelma hyökätään hirveellä volyymillä kimppuun vaikken edes itse välttämättä voi vaikuttaa tähän xxx asiaan. Eikä hänkään tiedä asioiden oikeaa laitaa, syyttää muita pelkkien mielikuvien ja yksittäisten jostain kuulemiensa liioiteltujen juttujen perusteella.

Firmassa akat harrastaa kauheeta juoruamista ja muiden haukkumista, ihan naurettavia juttuja kuulee ja joka hiton asiasta mennään vinkumaan johdolle.

Työmotivaatio on viety, miten hitolla joku luulee että me mainostetaan ja markkinoidaan yritystä hyvänä työnantajana kun keskijohtoa kohdellaan ihan todella vanhanaikaisesti ilkeilemällä ja pelon kulttuuria loihtimalla.

Lähden heti hittoon tästä firmasta kunhan saan muuta mieleistä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.

Tämän takia kannattaa olla työpuhelin erikseen ja pidät sen kiinni työajan ulkopuolella. Ei ole työntekijän ongelma, jos ei riitä työntekijöitä. 

Ei auta. Kun jätän työpuhelimen työpaikalle loman ajaksi, seuraavaksi soitellaan henkilökohtaiseen puhelimeen.

Laita soitonesto! Olet oikeutettu vapaaseen ja lomiin eikä silloin hoideta työasioita. Itselläni oli vastaava työnantaja aikoinaan ja minä kiltti vain vastailin. Nyt en enää suostuisi.

Globalisaatio on syynä.

Pohtikaa tätä perusteellisesti niin asetelmat alkaa valkenemaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska yritykset hakevat suurempia voittoja pienemmillä kustannuksilla. Mitä pienemmäksi työvoimakustannukset saadaan sen parempi. Eli yksi ihminen joutuu tekemään useamman ihmisen työt.

Tämähän se on. Ja mielestäni ahneuden oikeastaan aloitti 90-luvun lama. Koska ensin täytyi laman vuoksi kaikesta nipistää, vähennettiin työntekijöitä, jäljelle jääneille mitoitettiin suurempi kuorma. Vähemmällä piti saada aikaan enemmän. Laman jälkeen tämä jäi päälle niin julkiselle kuin yksityisellekin. Esim. julkisilla sairaanhoidossa on mitoitettu aivan liian minimiin työntekijät ihan kaikessa, hoitajat, laitossiivojat, osastosihteerit, lääkärit ja kaikki! Kukaan ei ehdi tehdä kunnolla. 

Yritykset sanoivat irti osan porukkaa ja jäljelle jääneiden piti hoitaa työt, jotka eivät kuitenkaan vähentyneet täysin suhteessa irtisanottuun työvoimaan. Sitten kun huomataan, että hoituuhan ne hommat vähemmälläkin työntekijämäärällä niin sittenhän se menee niin että lisää ei palkata.

Minullekin kävi niin yhdessä työpaikassa kun aloitin uutena, minulle ujutettiin 1,5 hlön työt ja kollega teki 0,5 hlön työt. Paloin loppuun parissa vuodessa. Kun lähdin, niin siihen palkattiin 2 uutta työntekijää. Mutta opinpahan kantapään kautta olla tarkkana näissä asioissa. 

Suomalainen yhteiskunta on tehostettu tehottomaksi. Työntekijät ovat käyneet harvinaiseksi kun erilaista keskijohtoa ja tehostamiskonsultteja pursuaa joka paikka. Työntekijän pitäisi tehdä töitä nopeammin kuin robotti ja laadun olla koko ajan 100%, mutta palkka vastaa heikosti tuottavuutta kun suuremman siivun välistä vetävää porukkaa on koko ajan enemmän ja enemmän.