Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

On myös mahdollista että maailma loppui vuonna 2012 hiukkaskiihdytin kokeessa. Tätä on pohdittu. Tuosta lähtienhän kaikki on ollut kummallista. Elämme rinnakkaistodellisuudessa.

Mä haen töitä, mutta en pääse. No, on mulla kotona kodin siivousta esim. nyt täytyisi ikkunat pestä, katson telkkaria, teen käsitöitä, harrastan liikuntaa, luen kirjoja, nukun, keittelen kahvia. Kesällä käydään mökillä uimassa.

Vierailija kirjoitti:

Pomo -jess kirjoitti:

Huonojen työntekijöiden määrä on lisääntynyt ja ihmiset on jatkuvasti lomalla, saikulla, terapiassa, lapset sairaana, kissa vietävä lääkäriin ja kampaajalle täytyy päästä yms tms.

Olen ollut esimies jo 80-luvulla. Suomalaiset on nykyään tosi laiskoja.

Ja lihavia. Siksi eivät jaksa enää tehdä töitä.

Tämä on kyllä ainutlaatuista tämä läskistä nillittäminen tällä palstalla. Joku tutki jossain, varmaan jenkeissä, että läskejä kiusaavat netissä toiset läskit. Joku kehittynyt itseinhon muoto.

Tällä palstalla on ammattikiusaajia, jotka käyttävät kaiken liikenevän aikansa valittaakseen ihmisistä, jotka kirjoittavat vauva-palstalla ja ovat läskejä. Ilmeisesti ovat itse tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun monilla on se pakkomielle saada se omakotitalo, sähkömaasturi pihalle ja pari-kolme kohtalotoveria siihen elätettäviksi.

Tällaiset yritteliäät ihmiset sitä kuitenkin tämön yhteiskunnan rattaita ja kehitystä pitävät yllä, ja sinutkin elättävät, joten muista heille olla kiitollinen.

Mutta hautaan eivät niitä saa mukaansa. Yhtä paljaina lähtevät kuten minäkin : ) Oliko järkevää? Itse elän ennen sitä myös terveempänä ja onnellisempana kun en juokse oravanpyörässä kuten he.

Sanoin vaan, että jos kaikki keskittyisivät vain omaan napaansa kuten sinä, niin äkkiä se terveys ja onnellisuus kaikilta loppuisi, kun ei enää olisi teille loisille mistä ottaa. Eli, aina mahtuu joukkoon loisivia vapaamatkustajia, mutta muista kuitenkin suhtautua asiaankuuluvalla kiitollisuudella niihin, jotka kaiken tuon hyvän sinulle tuottavat.

Vierailija kirjoitti:

Mä haen töitä, mutta en pääse. No, on mulla kotona kodin siivousta esim. nyt täytyisi ikkunat pestä, katson telkkaria, teen käsitöitä, harrastan liikuntaa, luen kirjoja, nukun, keittelen kahvia. Kesällä käydään mökillä uimassa.

Totta kai päivänsä saa täytettyä tuollaisella puuhastelulla,

Mitä jos hakisit töitä niin, että tosiasiallisena tarkoituksena on työllistyä. No et hae, sehän tiedetään, koska tuet ovat niin hyvät, että on mahdollista vaan verorahoilla aikuisen terveen ihmisen keitellä kahvia päivät pitkät.

Ai miksikö? No koska oikeisto. Oikeiston tavoitteena on luoda liike-elämälle maksimaalista voittoa eli pienestä työntekijästä on puristettava kaikki mahdollinen.

Ja nyt sitten mentiin äänestämään nämä taas hallitukseen. Ei ainakaan tulevaisuudessa helpota yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun monilla on se pakkomielle saada se omakotitalo, sähkömaasturi pihalle ja pari-kolme kohtalotoveria siihen elätettäviksi.

Tällaiset yritteliäät ihmiset sitä kuitenkin tämön yhteiskunnan rattaita ja kehitystä pitävät yllä, ja sinutkin elättävät, joten muista heille olla kiitollinen.

Mutta hautaan eivät niitä saa mukaansa. Yhtä paljaina lähtevät kuten minäkin : ) Oliko järkevää? Itse elän ennen sitä myös terveempänä ja onnellisempana kun en juokse oravanpyörässä kuten he.

Sanoin vaan, että jos kaikki keskittyisivät vain omaan napaansa kuten sinä, niin äkkiä se terveys ja onnellisuus kaikilta loppuisi, kun ei enää olisi teille loisille mistä ottaa. Eli, aina mahtuu joukkoon loisivia vapaamatkustajia, mutta muista kuitenkin suhtautua asiaankuuluvalla kiitollisuudella niihin, jotka kaiken tuon hyvän sinulle tuottavat.

Heh, itse ole kyllä eläkkeeni työlläni ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi maahanmuutto pelastaa ja ratkaisee kaiken. Hyvä esimerkki Ruosti, jossa tosi turvallista liikkua esim ilta-aikaan kaduilla.

Mitäpä ei uhrattaisi talouskehityksen jumalalliselle alttarille.

Ainakin joillakin aloilla teknologia on tehnyt työstä joltain osin hektisempää.

Itse olen asiakaspalvelutyössä, jossa vastaan sähköpostiin, chattiin, puhelimeen, portaaliviesteihin, someviesteihin (Facebook) ja hoidan käyntiasiointia. Näiden lisäksi työpaikan sisäiseen viestintään on Teams. On sanomatta selvää, että työssä on jatkuvia keskeytyksiä. 

Tätä pidän ainakin omassa työssäni isoimpana stressitekijänä. Vaativia asiakkaita ja kaikenlaisia kylähulluja nyt on aina ollut, toki teknologian ansiosta maalittaminen on paljon helpompaa kuin mitä se oli joskus 90-luvulla.

Koska naiset tulivat työmarkkinoille ja voimakkaasti sukupuolittuneiden työmarkkinoiden sekoittuminen. Tämä on johtanut kahteen merkittävään muutokseen, jotka vaikuttavat työoloihin ja jaksamiseen:

1. Sekä miesten että naisten työmäärä lisääntyi, kun kotityöt säilyivät ja jaettiin, mutta sen lisäksi naiset tekevät töitä muuallakin. Tulotasoon tällä ei ole juuri vaikutusta, koska inflaatio syö nousseet tulot

2. Miehet ovat luonnostaan laiskoja, joten naisten poissaollessa työtahti on kevyttä. Naiset taas noudattavat kiltisti sääntöjä, pitävät tiukasta sosiaalisesta kontrollista ja kokevat olevansa jotenkin velvollisia ahkeruuteen. Eli saatiin tuottavuus nousuun, tehokkaampia työtunteja ja loppuunpalaneita työntekijöitä.

Hauskinta tässä on se, että eniten tästä loppuunpalamisesta kärsivät, yllätys yllätys, naiset. Mutta sitä saa mitä toivoo :)

Koska moni muukin huono asia, myös "elät käydäksesi töissä" -mentaliteetti on rantautumassa Suomeen jenkeistä. Toivon että rantautuminen tyssää ihan alkumetreille, sillä mielestäni Suomessa on ennen ollut hyvä työ-vapaa -balanssi, jota tämä mentaliteetti yrittää särkeä. Jenkeissä joutuu pahimmillaan tekemään kolmea matalapalkkaista työtä että saa EDES peruselintason. Ei näin Suomeen, ikinä.

Itse olen suorittaja ja olen kasvatettu niin että pitää tehdä työtä ja olla ahkera.

Itse vaan suoritin ja suoritin. Tein valtavasti töitä pienellä palkalla vailla arvostusta eri työpaikoissa. Eräässä työpaikassa suorastaan halveksuttiin vaikka kuinka jousti, teki verenmaku suussa töitä.

Yksi päivä ei sitten vaan moottori enää käynnistynyt. Tuntui että kaikki oli otettu irti mitä koneistosta saa. Olin vain 40 vuotias. Koskaan en palannut ennalleni ja meni jotenkin usko ihmisiinkin. Korkeintaan jotakin itsenäistä työtä voisin tehdä missä pomot ja työkaverit ei hengitä niskaan koko ajan. En siis ole laiska vaan sellainen joka ahkeruuttaan ja kiltteyttään otetaan silmätikuksi. 

Eräässä työpaikassa syy oli ahneus ja yrityksen maine. Eli valtavien tuottojen lisäksi haluttiin vaan kasvua. Joka vuosi pitäisi tehdä vain parempi ja parempi tulos keinolla millä tahansa. Se ei tarkoittanut rikollisia keinoja.

Eräs työpaikka oli niin köyhä että odotettiin tyyliin että yksi ihminen rakentaa ja ylläpitää maapalloa uudestaan. Eli yhden ihmisen päälle kasautui hirveä työkuorma josta saatu korvaus oli mitätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yläasteella 2000-luvun alussa. Opettajat jaksoivat hokea kuinka hyvin meillä tulee menemään, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle meidän astuessa työelämään ja saamme valita työpaikkamme.

Niin ja kuinkas kävikään. Pitäisi olla piinkova ammattilainen, taitava itsensä johtaja ja sosiaalinen tiimipelaaja, edustavalla CV:llä ja työkokemuksella, harjoittelijan palkalla ja perheetön, jotta lapset eivät haittaa ylityöntekoa. Ja joka roskatyöpaikkaan on 500+ hakijaa ja videoryhmäCVhaastattelu, vaikka homma on apinan tasoa.

Sitten ihmetellään miksi syntyvyys laskee ja milleniaalit ovat köyhempiä kuin vanhempansa.

Olin yläasteella 80-luvun puolivälissä. Silloin hoettiin samaa. Juuei. Valmistuin lamaan ja pätkätyöhelvettikierteen jälkeen olen edelleen alipalkattuna ja perheettömänä tietotyöläisenä. Vanhemmat syyttelevät lapsettomuudesta. Nuoremmat syyttelevät, että kuulun etuoikeutettujen sukupolveen ja olen saanut työpaikat helpolla. Öö. En ole.

Jos vanhempasi syyttävät sinua lapsettomuudesta,  tastalla on se,  että he ovat pahoillaan ja pettyneitä siitä, kun heillä ei ole lapsenlapsia.  Tunnen useita, joilla on tämä tilanne. Heillä on vaikeaa siinä mielessä, että  tuttavat  kehuskelevat lapsenlapsillaan ja väkisin työntävät naaman eteen kännyköitä, joiden näytöllä  lapsenlapset esiintyvät. Lastenlasten saavutuksia hehkutetaan henkilöille, joilla ei ole tätä iloa elämässään. Se on suuri suru monelle. Joku vanhus ehkä mietiin onko hänen lapsensa yksinäinen tulevaisuudessa, kun tulee vanhaksi eikä lapsen lähipiirissä ole ketään, joka todella välittäisi hänestä.

Todellisuudessa nykyään on kaikki paremmin kirjoitti:

Tämä on taas näitä ennen oli paremmin juttuja jolle ei todellisuudessa ole mitään perusteita. Jos katsotaan lukuja niin suomalaisten keskimääräinen vuosityöaika oli 70-luvulla 1800h, 80-luvulla 1700h ja nykyään alle 1600 tuntia vuodessa. Eli työaika on lyhentynyt melkein 15%.

Samaan aikaan palkansaajien ostovoima (pois lukien viimeinen 6kk) ja kotitalouksien varallisuus ovat jatkuvasti nousseet.

Bensakin oli 70 luvulla reilusti nykyistä kalliimpaa vaikka esson baarissa toisin tiedetään. 1975 keskivertopalkansaajan kk palkalla sai 1156 litraa bensiiniä jos käytti koko palkkansa bensaan. Tänä päivänä keskivertosuomalainen saa noin 2600€ käteen jolla ostaa noin 1300 litraa bensaa.

Kannattaa opetella etsimään tietoa ja laskemaan itse. Usein yllättyy kun huomaa että totena toistellut uskonukset eivät pidäkään paikkaansa.

Tuntimäärä ei kero mitään siitä millaista ennen oli tehdä työtä jollakin työpaikalla. 80-luvulla moni ihminen meni aamulla työhön, teki päivän töitään ja lähti työajan loputtua kotiin. Hänellä oli lähtiessään mukava olo ja varmuus siitä, että hän oli tehnyt työnsä  hyvin - se oli tunne, joka moni ei nykyisin saa kokea. 80-luvun työntekijä voi illalla rentoutua ja seuraavana päivänä sama ihminen meni tyytyväisenä taas työpaikalle.  Niin, tämä on se ero, jota vanhemmat ihmiset eivät osaa selittää nuoremmille. Nykyisin työssä annetaan liikaa tehtäviä, koko ajan on kauhea kiireen tuntu ja koskaan ei tunnu siltä, että on onnistunut tehtävissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haen töitä, mutta en pääse. No, on mulla kotona kodin siivousta esim. nyt täytyisi ikkunat pestä, katson telkkaria, teen käsitöitä, harrastan liikuntaa, luen kirjoja, nukun, keittelen kahvia. Kesällä käydään mökillä uimassa.

Totta kai päivänsä saa täytettyä tuollaisella puuhastelulla,

Mitä jos hakisit töitä niin, että tosiasiallisena tarkoituksena on työllistyä. No et hae, sehän tiedetään, koska tuet ovat niin hyvät, että on mahdollista vaan verorahoilla aikuisen terveen ihmisen keitellä kahvia päivät pitkät.

Ammatin vaihtajat hakee noita samoja työpaikkoja ja työnantaja ottaa mielummin heidät. En voi tehdä yksin työsopimusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yläasteella 2000-luvun alussa. Opettajat jaksoivat hokea kuinka hyvin meillä tulee menemään, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle meidän astuessa työelämään ja saamme valita työpaikkamme.

Niin ja kuinkas kävikään. Pitäisi olla piinkova ammattilainen, taitava itsensä johtaja ja sosiaalinen tiimipelaaja, edustavalla CV:llä ja työkokemuksella, harjoittelijan palkalla ja perheetön, jotta lapset eivät haittaa ylityöntekoa. Ja joka roskatyöpaikkaan on 500+ hakijaa ja videoryhmäCVhaastattelu, vaikka homma on apinan tasoa.

Sitten ihmetellään miksi syntyvyys laskee ja milleniaalit ovat köyhempiä kuin vanhempansa.

Olin yläasteella 80-luvun puolivälissä. Silloin hoettiin samaa. Juuei. Valmistuin lamaan ja pätkätyöhelvettikierteen jälkeen olen edelleen alipalkattuna ja perheettömänä tietotyöläisenä. Vanhemmat syyttelevät lapsettomuudesta. Nuoremmat syyttelevät, että kuulun etuoikeutettujen sukupolveen ja olen saanut työpaikat helpolla. Öö. En ole.

Jos vanhempasi syyttävät sinua lapsettomuudesta,  tastalla on se,  että he ovat pahoillaan ja pettyneitä siitä, kun heillä ei ole lapsenlapsia.  Tunnen useita, joilla on tämä tilanne. Heillä on vaikeaa siinä mielessä, että  tuttavat  kehuskelevat lapsenlapsillaan ja väkisin työntävät naaman eteen kännyköitä, joiden näytöllä  lapsenlapset esiintyvät. Lastenlasten saavutuksia hehkutetaan henkilöille, joilla ei ole tätä iloa elämässään. Se on suuri suru monelle. Joku vanhus ehkä mietiin onko hänen lapsensa yksinäinen tulevaisuudessa, kun tulee vanhaksi eikä lapsen lähipiirissä ole ketään, joka todella välittäisi hänestä.

Melko järkyttävän itsekästä ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on nykyisin ihan sairasta. Siksipä olen tehnyt omat ratkaisuni ja voin paremmin kuin koskaan.

Kokemusta on kokopäivätyöstä osa-aikatyöhön, kevytyrittäjyydestä, palkkatöistä, toiminimiyrittäjyydestä, kotiäitinä olosta, työttömyydestä, opiskelusta aikuisiällä jne.. 

Kaikista huonoimmin voin kokopäivätyössä pienten lasten äitinä. En jaksanut töiden jälkeen mitään. Tällöin aloin tehdä 5-6 tuntisia päiviä ja kaikkien hyvinvointi parani. Jäi aikaa tehdä ruokaa, hoitaa kotia ja olla perheen kanssa. Mies teki ihan normaalia päivää. Lasten ollessa pieniä tein sijaisuuksia, opiskelin työttömyysetuudella ja tein osa-aikatyötä. Näitä yhdisti se, että työ- tai opiskelupäivän ja näin ollen lasten hoitopäivän pituus oli se n. 6-6,5 h päivässä maksimissaan. 

Nyt lasten ollessa isompia teen edelleen 5-7 tuntisia työ- ja opiskelupäiviä. Teen kahta osa-aikatyötä, joissa voin valita aika pitkälle mitä teen ja milloin teen itse ja lapsen hoitopäivän pituus on max 7 tuntia. Koululainen kulkee itsenäisesti, eikä ole riippuvainen minusta enää. 

Toista työtä teen verokortilla (hoivatyö), toista laskutan yrittäjänä(teen etänä kotona.) Lisäksi opiskelen sivussa hitaalla tahdilla. Työ vaihtelee mukavasti, esimerkiksi teen aamupäivän 2-3 tuntia etätöitä kotona, sitten pidän lounastauon ja hurautan autoon ja menen asiakkaan luo muutamaksi tunniksi tekemään työtä, josta on konkreettisesti apua asiakkaalle. Pää tyhjenee ajatustyöstä ja saan tehdä jotain konkreettista, myös fyysistä. Työpäivä on sitten muutaman tunnin jälkeen siinä.

Toki ymmärrän että tapani on poikkeuksellinen, harva on yrittäjä ja palkansaaja samaan aikaan. Työssäni on yrittäjän vapautta, mutta myös palkansaajan etuja. Kotona etätyö on parasta, kun esim. pyykkäyksen voi hoitaa etätyön aikana. Opintoja teen silloin kun toimistotyötä on vähemmän.  

Välillä koitin tehdä kokoaikatyötä, jolloin matkoineen päivästä meni 9-10 tuntia ja lapsella tuli 10 tunnin hoitopäiviä. Työ oli vielä kaiken lisäksi asiantuntijatyötä, jolloin pää surrasi vapaallakin, enkä koskaan päässyt oikein kunnolla irroittautumaan työasioista. Irtisanouduin ja vaihdoin sitten tähän nykyiseen systeemiin. Tämä on vaatinut järjestelyjä ja sen hyväksymistä, että minusta ei kertakaikkiaan ole kokopäivätyöhön tekemään yhtä työtä.  Nyt olen löytänyt järjestelyn, jota voin kuvitella jaksavani tehdä vielä eläkeikään saakka, eli n. 25 vuotta. 

Työttömyysjaksojakin on mahtunut, puolen vuoden jakso taitaa olla pisin. En pitänyt siitä.

Itse voin parhaiten, kun saan tehdä töitä, mutta sopivasti omalla tahdillani. 

Tämä oli hieno kirjoitus. Kuin omasta elämästäni kokonaisuus ja hyvällä tavalla olet löytänyt itsellesi sopivan ratkaisun. Jotenkin kannusti minuakin tämä,

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitajana erkoissairaanhoidossa. Omassa työssä kuormittaa henkilökuntavaje eli osaavia hoitajia ei ole saatavilla sijaisuuksiin, joten vakituiset tekevät ylitöitä, tinkivät ruokatauoistaan ja kantavat kokonaisvastuuta työyhteisössä, joissa työkaverina useampi vasta-alkaja.

Lisäksi kuormittaa se, että sairaanhoitajan työnkuvaan hoitotyön lisäksi kuuluu liuta työtehtäviä, jotka ovat tehtävänsiirtoja sairaalahuoltajilta ja sihteereiltä. Kuten ajanvarauksien tekeminen, ateriatilaukset, tarviketilaukset, huoltopyynnöt, pyykkihuolto, liinavaatetilaukset jne.

Yksinkertaisia, mutta aikaa vieviä työtehtäviä, jotka sujuisivat tehokkaammin muilta kuin hoitajilta. Osan tehtävistä voisi hoitaa robotiikallakin.

Tämä. Sama ilmiö on ujuttautunut kaikkialle, myös toimistotyöhön. Eritasoista työtä tekeville ympätään "omien" tehtävien lisäksi oman työajan seurantaa hitaalla IT-systeemillä. Välillä tiedot katoavat ja sitten monta kymmentä alaista lisää yhä uudelleen tietojaan ja yrittää muistaa mitä milloinkin on tehty. Lyhyt työpaikalta tehty retki tai matka aiheuttaa valtavan byrokratian, kun osaamattomat henkilöt tuskailevat työpisteissään laskutuksen ohjelmien kanssa. Pari sihteeriä hoitaisi ne jutut hetkessä ja muut voisivat keskittyä varsinaiseen työhönsä ilman hirveää stressiä. Mutta ihminen on uusiutuva luonnonvara. Jos joku väsyy liikaa, hänet voidaan aina korvata toisella. Tai vielä parempaa, työt jaetaan jäljelle jääneille.

Nythän oli myös kirjoitus, että hoitoa ei riitä kaikille eläkeläisille ja viranomaiset odottavat, että omaiset hoitavat eläkkeellä olevat vanhempansa työnsä ohella myös vaikka heillä itsellä on pieniä lapsia.

No, mä olen työtön ja lapsi 17-vuotta ja toinen vanhempi kuollut.

Tasan ei mene nallekarkit. No, kun ei yhteiskunta voi velvoittaa ketään hoitamaan ilmaiseksi ventovieraita, kun kaikilla on laskut maksettavana eikä yhteiskunnan rahat riitä palkkaamaan hoitajia isoa määrää lisää.

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset tulivat työmarkkinoille ja voimakkaasti sukupuolittuneiden työmarkkinoiden sekoittuminen. Tämä on johtanut kahteen merkittävään muutokseen, jotka vaikuttavat työoloihin ja jaksamiseen:

1. Sekä miesten että naisten työmäärä lisääntyi, kun kotityöt säilyivät ja jaettiin, mutta sen lisäksi naiset tekevät töitä muuallakin. Tulotasoon tällä ei ole juuri vaikutusta, koska inflaatio syö nousseet tulot

2. Miehet ovat luonnostaan laiskoja, joten naisten poissaollessa työtahti on kevyttä. Naiset taas noudattavat kiltisti sääntöjä, pitävät tiukasta sosiaalisesta kontrollista ja kokevat olevansa jotenkin velvollisia ahkeruuteen. Eli saatiin tuottavuus nousuun, tehokkaampia työtunteja ja loppuunpalaneita työntekijöitä.

Hauskinta tässä on se, että eniten tästä loppuunpalamisesta kärsivät, yllätys yllätys, naiset. Mutta sitä saa mitä toivoo :)

Niinpä, feministinen nainen on pohjimmilta luonteeltaan kivenkova kapitalisti.

On niin hirveä tarve todistaa kunnollisuutensa työnantajille ja olla hyvä kilpailija, että pääsee voimaantumaan miesten edessä.

Miten saat feministin vastustamaan työnantajaa? Et mitenkään.