Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Olen sairaanhoitajana erkoissairaanhoidossa. Omassa työssä kuormittaa henkilökuntavaje eli osaavia hoitajia ei ole saatavilla sijaisuuksiin, joten vakituiset tekevät ylitöitä, tinkivät ruokatauoistaan ja kantavat kokonaisvastuuta työyhteisössä, joissa työkaverina useampi vasta-alkaja.

Lisäksi kuormittaa se, että sairaanhoitajan työnkuvaan hoitotyön lisäksi kuuluu liuta työtehtäviä, jotka ovat tehtävänsiirtoja sairaalahuoltajilta ja sihteereiltä. Kuten ajanvarauksien tekeminen, ateriatilaukset, tarviketilaukset, huoltopyynnöt, pyykkihuolto, liinavaatetilaukset jne.

Yksinkertaisia, mutta aikaa vieviä työtehtäviä, jotka sujuisivat tehokkaammin muilta kuin hoitajilta. Osan tehtävistä voisi hoitaa robotiikallakin.

Monessa työpaikassa on näitä ns,vapaamatkustajia jotka ei paljon mitään tee ja muut joutuvat tekemään heidän hommiaan ja kuormittuvat kohtuuttomasti ja väsyvät.

Eri mieltä kirjoitti:

Vuonna 88 keskipalkka oli aika tarkkaan 1000€ ja asuntojen keskimääräinen neliöhinta (koko maa) oli 1063€. Toisin sanoen bruttopalkalla sai keskimäärin yhden neliön.

Viime vuonna bruttopalkka oli keskimäärin 3700€ ja asuntojen neliöhinta (koko maa) keskimäärin 2437€.

Toisin sanoen, halvalla 80-luvulla piti tehdä kuukausi töitä jotta olisi ansainnut bruttona yhden asumisneliön hinnan, mutta vuonna 2022 siihen riitti noin kolmen viikon työ.

Miten saat tästä sen tuloksen että 80 luvulla asuminen oli halvempaa?

Ihan sama pätee lähes kaikkiin hintoihin. Jos vertaa montako päivää piti 20v sitten tehdä töitä jotta voi ostaa ravintoillallisen, uuden auton tai etelänmatkan niin lähes kaikissa tulee tulokseksi että tänä päivänä suomalaisen tarvitsee tehdä vähemmän töitä kuin aiemmin.

Koko maan keskimääräinen asuntojen hinta ei välttämättä anna hyvää kuvaa kokonaistilanteesta, koska  kuolevilla syrjäkylillä on paljon tarjolla todella edullisia taloja ja asuntoja. Näillä paikoilla vaan ei ole enää työpaikkoja mitä joskus muinoin oli. Olisi mielenkiintoisempaa jos verrattaisiin asuntojen hintoja niissä paikoissa missä ihmiset ihan oikeasti nykyään elää. 

Tuttava ja pitkäaikaistyötön oli saanut kuulla, että "Eikö ole parempi, että teet työtä ilmaiseksi, kun että istut vaan kotona?" Hän oli loukkaantunut siitä ja ymmärrän hyvin. Miten h*lvetissä kuvitellaan, että kaikki työ itsessään on jotenkin autuaaksi tekevä henkisen hyvinvoinnin kannalta ja että jos ei ole työtä, niin "istutaan vain kotona"? Jos ei olisi työtä, niin keksisin vaikka mitä tekemistä ja tapaisin ihmisiä muutenkin. En kannata kotona laiskottelua tukien varassa, mutta kyllä ihan rahan vuoksi tässä ollaan töissä, henkistä hyvinvointia voi ja joutuu hakemaan muualta. Väite, että kaikki työ olisi sinällään hyvä henkiselle hyvinvoinnille on hävytön valhe. Paljon suurempi ongelma tänä päivänä on se, kestääkö henkinen hyvinvointi rakasta työelämää.

Media esittelee meille "supersuorittajia" jotka ottavat omiin nimiinsä alaistensa, työkavereidensa ja yhteistyökumppaneiden tekemisiä. Ihmiset ihailevat heitä ja samaistuvat heihin, ja kuvittelevat, että menettävät työpaikkansa, jos eivät samaan pysty.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava ja pitkäaikaistyötön oli saanut kuulla, että "Eikö ole parempi, että teet työtä ilmaiseksi, kun että istut vaan kotona?" Hän oli loukkaantunut siitä ja ymmärrän hyvin. Miten h*lvetissä kuvitellaan, että kaikki työ itsessään on jotenkin autuaaksi tekevä henkisen hyvinvoinnin kannalta ja että jos ei ole työtä, niin "istutaan vain kotona"? Jos ei olisi työtä, niin keksisin vaikka mitä tekemistä ja tapaisin ihmisiä muutenkin. En kannata kotona laiskottelua tukien varassa, mutta kyllä ihan rahan vuoksi tässä ollaan töissä, henkistä hyvinvointia voi ja joutuu hakemaan muualta. Väite, että kaikki työ olisi sinällään hyvä henkiselle hyvinvoinnille on hävytön valhe. Paljon suurempi ongelma tänä päivänä on se, kestääkö henkinen hyvinvointi rakasta työelämää.

Olen kuullut, että "tutkimuksen sanovat, että työ on hyvä, koska työäkäyvillä on parempi mielenterveys". Kuulostaa loogiselta, MUTTA ei kai nyt se syy parempaan mielenterveyteen ole itse työssä, vaan siinä, että tietää, että voi maksaa vuokran ja ostaa ruokaa. Tottakai se tuo parempaa mielenterveyttä, jos ei tarvitse olla huolissaan, onko rahaa perusasioihin.

Kilpailu pilaa kaiken, pitää olla aina vaan tehokkaampi ja tuottavampi.

Koska kapitalistit niin haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava ja pitkäaikaistyötön oli saanut kuulla, että "Eikö ole parempi, että teet työtä ilmaiseksi, kun että istut vaan kotona?" Hän oli loukkaantunut siitä ja ymmärrän hyvin. Miten h*lvetissä kuvitellaan, että kaikki työ itsessään on jotenkin autuaaksi tekevä henkisen hyvinvoinnin kannalta ja että jos ei ole työtä, niin "istutaan vain kotona"? Jos ei olisi työtä, niin keksisin vaikka mitä tekemistä ja tapaisin ihmisiä muutenkin. En kannata kotona laiskottelua tukien varassa, mutta kyllä ihan rahan vuoksi tässä ollaan töissä, henkistä hyvinvointia voi ja joutuu hakemaan muualta. Väite, että kaikki työ olisi sinällään hyvä henkiselle hyvinvoinnille on hävytön valhe. Paljon suurempi ongelma tänä päivänä on se, kestääkö henkinen hyvinvointi rakasta työelämää.

On kokemusta vuosien työttömyydestä ja myös paljon työelämästä. Musta tuntuu, että henkinen hyvinvointi oli työttömänä parempi. Pidin itsestäni enemmän huolta. Harrastin liikuntaa ja näin ystäviä. Nyt ei jaksa mitään työpäivän jälkeen. Työelämä on per*eestä. En tekisi päivääkään ilman palkkaa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.

Kuulostaa siltä, että työsi vaatii paljon sinulta, ja että tunnet itsesi uupuneeksi ja stressaantuneeksi. On tärkeää, että pidät huolta itsestäsi ja asetat rajat työlle ja vapaa-ajalle. Voit ehkä keskustella esimiehesi kanssa siitä, miten voit paremmin tasapainottaa työtä ja vapaa-aikaa, ja löytää ratkaisuja, jotka sopivat sinulle ja työpaikallesi. Voit myös harkita muita työmahdollisuuksia, jos nykyinen työsi ei tunnu sinulle sopivalta. Muista, että sinulla on oikeus asettaa rajat ja pitää huolta itsestäsi.

Raha ratkaisee. Vuodesta toiseen supistetaan, tehostetaan ja säästetään. Työstä on tullut suorittamista, yksin puurtamista ja selviytymistä alati lisääntyvistä vaatimuksissa ja paineissa.

Työpaikat eivät välttättä ole enää yhteisöjä, vaan paikkoja jossa yksilöt (firmalle kuluerät) käyvät suorittamassa työtehtävänsä itseellisesti. Nykyään etätyötä suosittaessa yhteisöllisyys vähenee entisestään ja yksilökeskeisyys lisääntyy.

Tiukka rahankäyttö, säästöt, yt uhka ym myös kiristävät tunnelmaa, esihenkilöt päälliköt ja johto on kokoajan puun ja kuoren välissä. Pitäisi pitää yllä hyvää ilmapiiriä mutta toisaalta vaatia aina vaan samalla rahalla enemmän ja enemmän.

Johto vaatii tuloksia, määräykset valuu hierarkiassa alaspäin.

Narsistit rahan ahneet, tunneköyhät johtajat eivät näe ihmisiä ihmisinä vaan kulueriä. Jos joku ei kestä kyydissä niin aina on tulijoita tilalle.

Kun joku on pois ei extroja oteta vaan jäljelle jäävät tekee enemmän, he väsyy, kun saikuttaja tulee takaisin muut sairastuu ja joutuu jäämään pois. Kierre on valmis.

Kuten on jo aiemmin mainittu täällä, mitä vähemmän työntekijöitä sitä enemmän säästetään palkkakustannuksista ja yksi työntekijä tekee kahden ihmisen työtehtävät.

Itselläni määräaikainen työsopimus päätettiin juuri siksi. Toinen samalla määräaikaisella työntekijällä sopimus loppui aiemmin, minkä vuoksi hänellä sitä jatkettiin, ja minun sopimustani ei, koska ei ollut enää tarvetta pitää minua töissä, koska se toinen määräaikainen ei-vakkari työntekijä jäi tekemään minun työtehtäväni omiensa tehtävien lisäksi. Näin työpaikkani säästi kuluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava ja pitkäaikaistyötön oli saanut kuulla, että "Eikö ole parempi, että teet työtä ilmaiseksi, kun että istut vaan kotona?" Hän oli loukkaantunut siitä ja ymmärrän hyvin. Miten h*lvetissä kuvitellaan, että kaikki työ itsessään on jotenkin autuaaksi tekevä henkisen hyvinvoinnin kannalta ja että jos ei ole työtä, niin "istutaan vain kotona"? Jos ei olisi työtä, niin keksisin vaikka mitä tekemistä ja tapaisin ihmisiä muutenkin. En kannata kotona laiskottelua tukien varassa, mutta kyllä ihan rahan vuoksi tässä ollaan töissä, henkistä hyvinvointia voi ja joutuu hakemaan muualta. Väite, että kaikki työ olisi sinällään hyvä henkiselle hyvinvoinnille on hävytön valhe. Paljon suurempi ongelma tänä päivänä on se, kestääkö henkinen hyvinvointi rakasta työelämää.

Olen kuullut, että "tutkimuksen sanovat, että työ on hyvä, koska työäkäyvillä on parempi mielenterveys". Kuulostaa loogiselta, MUTTA ei kai nyt se syy parempaan mielenterveyteen ole itse työssä, vaan siinä, että tietää, että voi maksaa vuokran ja ostaa ruokaa. Tottakai se tuo parempaa mielenterveyttä, jos ei tarvitse olla huolissaan, onko rahaa perusasioihin.

No joo, taitaa syyt parempaan mielenterveyteen olla tosiaan taloudellisessa puolessa. Jatkuva puute ja pelko siitä miten tulevaisuudessa pärjää, eivät ainakaan edistä mielenterveyttä.

Vanhoina aikoina töitä tekivät vain huono-osaiset. Ns. parempi väki harrasteli omiaan ja opiskeli ja matkusteli.  Veikkaan että silloinkin mielenterveyden ongelmat ovat olleet suurempia heillä, jotka ovat eläneet puutteessa ja epävarmuudessa.

Myös yhteiskunnan arvostuksilla on vaikutusta mielenterveyteen. On helpompi olla olla tyytyväinen elämäänsä jos kuuluu siihen ryhmään jota arvostetaan, ja jota muut ihmiset kohtelevat paremmin. Siihen ryhmään jolla on suurempi itsemääräämisoikeus.

Todellisuudessa nykyään on kaikki paremmin kirjoitti:

Tämä on taas näitä ennen oli paremmin juttuja jolle ei todellisuudessa ole mitään perusteita. Jos katsotaan lukuja niin suomalaisten keskimääräinen vuosityöaika oli 70-luvulla 1800h, 80-luvulla 1700h ja nykyään alle 1600 tuntia vuodessa. Eli työaika on lyhentynyt melkein 15%.

Samaan aikaan palkansaajien ostovoima (pois lukien viimeinen 6kk) ja kotitalouksien varallisuus ovat jatkuvasti nousseet.

Bensakin oli 70 luvulla reilusti nykyistä kalliimpaa vaikka esson baarissa toisin tiedetään. 1975 keskivertopalkansaajan kk palkalla sai 1156 litraa bensiiniä jos käytti koko palkkansa bensaan. Tänä päivänä keskivertosuomalainen saa noin 2600€ käteen jolla ostaa noin 1300 litraa bensaa.

Kannattaa opetella etsimään tietoa ja laskemaan itse. Usein yllättyy kun huomaa että totena toistellut uskonukset eivät pidäkään paikkaansa.

Vuosityöaika on kokoajan laskenut, tehostaminen noussut ja samalla henkilöstöresurssi pienentynyt. Että laskepa vaan siitä, onko rankempaa vetää 8h kieli vyön alla monen ihmisen hommat ja vielä lyhyemmässä ajassa, vai vietellä aikaa porukalla työpaikalla, vaikka sitten vähän pidemmän kaavan mukaan. Kummassa jää enemmän voimia sille vapaa-ajalle oli se sitten hieman pidempi tai lyhyempi osa päivää? Kumpaa jaksaa pidempään vuosissa..?

Sen konkreettisen työn lisäksi täytyy tehdä niin paljon muutakin. Kun voisi keskittyä vain työhön.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava ja pitkäaikaistyötön oli saanut kuulla, että "Eikö ole parempi, että teet työtä ilmaiseksi, kun että istut vaan kotona?" Hän oli loukkaantunut siitä ja ymmärrän hyvin. Miten h*lvetissä kuvitellaan, että kaikki työ itsessään on jotenkin autuaaksi tekevä henkisen hyvinvoinnin kannalta ja että jos ei ole työtä, niin "istutaan vain kotona"? Jos ei olisi työtä, niin keksisin vaikka mitä tekemistä ja tapaisin ihmisiä muutenkin. En kannata kotona laiskottelua tukien varassa, mutta kyllä ihan rahan vuoksi tässä ollaan töissä, henkistä hyvinvointia voi ja joutuu hakemaan muualta. Väite, että kaikki työ olisi sinällään hyvä henkiselle hyvinvoinnille on hävytön valhe. Paljon suurempi ongelma tänä päivänä on se, kestääkö henkinen hyvinvointi rakasta työelämää.

Kyllä työ on lähes aina mielestäni ok, mutta se sitten että kaikki ihmiset niillä työpaikoilla eivät todellakaan ole hyväksi henkiselle hyvinvoinnille. Ihmiset ovat se pääongelma.

Koska etuja heikennetään jatkuvasti, rikkaiden voitot ainoat jotka merkitsee

Koko ajan pitää tehdä nopeammin, paremmin ja enemmän. Pitää olla tuottava.

Tavoitteet kovat, mutta realistiset edellytykset saavuttaa ne ovat mitättömät.

Lisää hommaa kaadetaan niskaan koko ajan, eikä työtä ehdi tehdä huolellisesti -> virheitä sattuu. Pelko virheiden tekemisestä kasvaa, stressi kasvaa.

Olen huomannut, että unohtelen nykyään asioita, tai muistan ne väärin. Kiukustun helposti, enkä osaa pitää päätäni kiinni silloin, vaan saatan sanoa tosi typerästi, tiuskia ja syytellä muita, ja sen jälkeen kaduttaa ja ahdistaa vietävästi. Häpeän käytöstäni, mutta en kykene hillitsemään itseäni.

Vielä pitäisi jaksaa työelämässä yli 10 vuotta, mutta tuntuu että pää hajoaa. Työ on stressaavaa, kiireistä ja tarkkuutta vaativaa.

Työpaikka itsessään ei ole huono, eikä palkkakaan ole huono, sellaista vakaata mediaania.

Just tänään keitti taas pahasti yli ja taisin syyttää kollegaa ehkä väärin perustein.

Milloin musta tuli tämmönen..? Enkä osaa oikein asialle mitään tehdäkään.

Miksi ihmiset äänestää kokoomusta? Se on pilannut ja vienyt meidän työelämän 1900-luvun alun tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Raha ratkaisee. Vuodesta toiseen supistetaan, tehostetaan ja säästetään. Työstä on tullut suorittamista, yksin puurtamista ja selviytymistä alati lisääntyvistä vaatimuksissa ja paineissa.

Työpaikat eivät välttättä ole enää yhteisöjä, vaan paikkoja jossa yksilöt (firmalle kuluerät) käyvät suorittamassa työtehtävänsä itseellisesti. Nykyään etätyötä suosittaessa yhteisöllisyys vähenee entisestään ja yksilökeskeisyys lisääntyy.

Tiukka rahankäyttö, säästöt, yt uhka ym myös kiristävät tunnelmaa, esihenkilöt päälliköt ja johto on kokoajan puun ja kuoren välissä. Pitäisi pitää yllä hyvää ilmapiiriä mutta toisaalta vaatia aina vaan samalla rahalla enemmän ja enemmän.

Johto vaatii tuloksia, määräykset valuu hierarkiassa alaspäin.

Narsistit rahan ahneet, tunneköyhät johtajat eivät näe ihmisiä ihmisinä vaan kulueriä. Jos joku ei kestä kyydissä niin aina on tulijoita tilalle.

Kun joku on pois ei extroja oteta vaan jäljelle jäävät tekee enemmän, he väsyy, kun saikuttaja tulee takaisin muut sairastuu ja joutuu jäämään pois. Kierre on valmis.

Samaa mieltä muuten, mutta ei siitä, että etätyö vähentää yhteisöllisyyttä. Etätyö on pelastus työssä jaksamisessa! On ihmisiä, jotka katsovat suoraan läpi, vaikka ollaan konttorissa fyysisesti vastakkain. Siinä konttoriin pakottaminen ei auta yhtään vaan masentaa, kun joutuu katsomaan, etteivät näe sinua ollenkaan. Mieluummin teen työtä kotona, digikouksissa ihmiset ovat tasavertaisempia ja välillä voi käydä konttorissa näkemässä ihmisiä.