Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta jossain vuoden 2017 jälkeen tuntui menevän joku uusi vaihe silmään ja työelämä muuttui henkisesti todella rasittavaksi. Ihme rimpuilua ja hajoilua joka puolella, työntekijät ja työtehtävät vaihtuu koko ajan... itsekin haluaisin vaihtaa alaa mutta samat ongelmat taitaa olla muuallakin.

Välillä mietin että johtuuko se siitä että ne, jotka ovat nyt organisaatioiden isoja pomoja ovat niitä jotka olivat suorittavassa työssä viimeksi vuosikymmeniä sitten ja luulevat että kentällä on edelleen runsaasti löysää josta ottaa pois?

Tai sitten suomessa larpataan samaa elintasoa kuin muissakin pohjoismaissa vaikka oikeasti meillä ei ole varaa siihen. Vuoden 2008 lama teki yllättävän pahaa jälkeä.

Mielenkiintoista. 2017 laitoin hanskat naulaan 35-vuotiaana. Ei mitään järkeä työelämässä enää.

Työelämä on hlvettiäkin pahempi vaihtoehto tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Työ on muuttunut lihashommista tietotyöksi, eikä ihmislajin aivot ole pysyneet kehityksen vauhdissa.

Ruumiillinen uupumus on hyvä asia, mutta aivojen ei. Liikaa dataa käsiteltävänä, joten uni ei enää palauta.

Kyllä ne duunarihommatkin ovat nykyään tosi raskaita, eikä kyse ole jostain datan käsittelystä vaan siitä, että tehtävää on liikaa. Äitini oli siivooja joskus 80-90-l. Toisen siivoojan kanssa siivosivat koulua, jossa oli neljä luokkaa ja muut tilat, ei heillä ollut muita töitä. Heillä oli siellä oma taukotila. Nykyisin voisin kuvitella, että siivooja kaahaa sinne autolla kieli vyön alla ja siivaisee koulun tunnissa. Kuljetusalasta en tiedä männä vuosina, mutta pojallani oli kuorma-autokuskina n. 15-tuntiset päivät. Jätti alan ennen kuin terveys meni, nukahteli rattiin. Ei ihme, että alalla on työvoimapula, mutta sitten tietysti revitään koko ajan enemmän irti niistä, jotka alalle jäävät. Luulisi, että olisi jokin älli jakaa noita töitä tasaisemmin, tehdä töistä inhimillisiä, kyllä sinne sitten tekijöitä löytyisi. Eikä tarvitsisi maksaa työttömyyskorvauksia, ei jäätäisi sairaseläkkeelle jne. Mutta ei, itketään vain, että liian harvalla on korkeakoulututkinto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on muuttunut lihashommista tietotyöksi, eikä ihmislajin aivot ole pysyneet kehityksen vauhdissa.

Ruumiillinen uupumus on hyvä asia, mutta aivojen ei. Liikaa dataa käsiteltävänä, joten uni ei enää palauta.

Kyllä ne duunarihommatkin ovat nykyään tosi raskaita, eikä kyse ole jostain datan käsittelystä vaan siitä, että tehtävää on liikaa. Äitini oli siivooja joskus 80-90-l. Toisen siivoojan kanssa siivosivat koulua, jossa oli neljä luokkaa ja muut tilat, ei heillä ollut muita töitä. Heillä oli siellä oma taukotila. Nykyisin voisin kuvitella, että siivooja kaahaa sinne autolla kieli vyön alla ja siivaisee koulun tunnissa. Kuljetusalasta en tiedä männä vuosina, mutta pojallani oli kuorma-autokuskina n. 15-tuntiset päivät. Jätti alan ennen kuin terveys meni, nukahteli rattiin. Ei ihme, että alalla on työvoimapula, mutta sitten tietysti revitään koko ajan enemmän irti niistä, jotka alalle jäävät. Luulisi, että olisi jokin älli jakaa noita töitä tasaisemmin, tehdä töistä inhimillisiä, kyllä sinne sitten tekijöitä löytyisi. Eikä tarvitsisi maksaa työttömyyskorvauksia, ei jäätäisi sairaseläkkeelle jne. Mutta ei, itketään vain, että liian harvalla on korkeakoulututkinto. 

Niinpä. Tämä on salaisuus työvoimapulan takana. Kepillä sitten yritetään vajaakuntoisia, yli 50 v. pitkäaikaistyöttömiä saada soviteltua noihin paikkoihin, joissa ei jaksa nuoretkaan.

Nykyään yksi tekee sen mihin 70 luvulla tarvittiiin 5. Ei ihme jos ahdistaa.

Voi hyvää päivää, sanon mie....ennen oli kaikki paremmin, jep jep...oma isoäiti palasi sodan jälkeen poltetun kodin raunioille mukanaan viisi lasta + vielä kuudes syntymätön vatsassa, puoliso sankarihaudassa....teki kolmea työtä, heräsi aamulla puoli 4 ja jatkoi päivää ilta yhdeksään, kävi välillä katsomassa kotona miten lapset pärjää, ei juoksevaa vettä, ei pesukoneita tai kuivuria, mikroja, valmisruokia saati muita mukavuuksia...ei valittanut, teki kaikkensa myös ystävien ja naapureiden auttamiseksi..ja töissä ei ollut kummoisia työehtosopimuksia ja niiden mukaisia taukoja ja vapaita ja lomia...

Eikä ehtinyt harrastaa saati saada sitä omaa aikaa, samoin oma isä lähti töihin tienaamaan koko perheelle elantoa jo 10 vuotiaana, eikä kysytty että haluaisitko tai kiinnostaisiko....

Olkaa onnellisia ja kiitollisia että olette saaneet lapsukaisia, joilla on useita eri mahdollisuuksia edessäpäin sekä että on töitä, monilla ihmisillä tässä maailmassa ei ole mahdollisuuksia kumpaankaan....

Ja ne helvetin jokavuotiset tulos ja kehityskeskustelut pahentaa työssäviihtymistä, pitäisi lakkauttaa kokonaan ja annettaisi tehdä töitä rauhassa itse työelämässä 39 vuotta ja tasan tarkkaan en kehity enää yhtään ja tulosta on turha odottaa, teen työni ja se riittää jos ei riitä, niin antakoon monoa.

Ei se työelämä nyt välttämättä raskaammaksi ole muuttunut, työaikalait ovat tiuentuneet ja ns pitkän päivän yli 14h tekeminen alkaa olla harvinaista, näihin ylittäviin aikoihin tarvitaan paikalliset sopimukset. Tietääkseni yli 14h työvuoroja tekevät  pääsääntöisesti lähinnä  ensihoidossa, pelastustoimessa työskentelevät  ja päivystävät lääkärit. Itse olen ollut  yli 30 vaihtelevissa töissä  sekä duunarina että asiantuntijana, 3 eri koulutustakin takana.Hyvin on silti jaksanut harrastaa, olla luottamustoimissa ja vapaa-ehtoistyössäkin. Ns. aivotyö onkyllä lisääntynyt, esimiestyö on toki jollakin tasoilla huonontunut, johtuen ehkä siitä että johtamiskoulutuksissa on vuosien varrella suosittu tyyppejä jotka ovat enemmän narsismiin taipuvaisia.  Parhaat pomot ovat mielestäni tulleet useimmiten siitä, että on pikkuhiljaa edetty uralla ja tehty niitä oman alan töitä ja sitten vasta esimiestyöhön. Nuo kouluista suoraan "johtajaksi" valmistuvat ovat yleensä ylimielisiä, osaamattomia eivätkä ymmärrä hyvän työyhteisön merkitystä. Ja  kyllä työntekijöiden puolellakin on syytä katsoa peiliin, mitään asiallistakaan rakentavaa kritiikkiä ei hyväksytä, heti saikutetaan, jos jostain sanotaan. Omia vaatimuksia on pilvin pimein ,ja unohdetaan että työntekijällä on paitsi oikeuksia, myös velvotteita. Työhön sitoutuminen on heikentynyt ja koko ajan nuristaan jostain. Omalla asenteellakin on merkitystä, jos koko ajan on sitä mieltä että kaikki työ ..p..ceesta, niin kyllähän sitä itsensä saa ankeutettua oli työ sitten mikä tahansa. 

Miksi aina valittaa, tee jotain kirjoitti:

Voi hyvää päivää, sanon mie....ennen oli kaikki paremmin, jep jep...oma isoäiti palasi sodan jälkeen poltetun kodin raunioille mukanaan viisi lasta + vielä kuudes syntymätön vatsassa, puoliso sankarihaudassa....teki kolmea työtä, heräsi aamulla puoli 4 ja jatkoi päivää ilta yhdeksään, kävi välillä katsomassa kotona miten lapset pärjää, ei juoksevaa vettä, ei pesukoneita tai kuivuria, mikroja, valmisruokia saati muita mukavuuksia...ei valittanut, teki kaikkensa myös ystävien ja naapureiden auttamiseksi..ja töissä ei ollut kummoisia työehtosopimuksia ja niiden mukaisia taukoja ja vapaita ja lomia...

Eikä ehtinyt harrastaa saati saada sitä omaa aikaa, samoin oma isä lähti töihin tienaamaan koko perheelle elantoa jo 10 vuotiaana, eikä kysytty että haluaisitko tai kiinnostaisiko....

Olkaa onnellisia ja kiitollisia että olette saaneet lapsukaisia, joilla on useita eri mahdollisuuksia edessäpäin sekä että on töitä, monilla ihmisillä tässä maailmassa ei ole mahdollisuuksia kumpaankaan....

No tämähän se kuulostaa tavoiteltavalta tavalta elää. Raada, raada, joskus kuolet kuitenkin pois. Kaikki kunnioitus niille entisten sukupolvien naisille, joilla ei muita vaihtoehtoja ollut, mutta tällaistako haluaisit vieläkin itsellesi, tyttärillesi ja tyttäriesi tyttärille??

No ihan varmasti on työpaikkoja, missä ihmiset vedetään työnmäärällä aivan äärirajoille, mutta sitten on myös työpaikoilla henkilöitä, jotka vetää ihan itse itsensä sinne äärirajoille. Meillä on töissä tällaisia "uupujia". Työtä on jokaiselle tasaisesti ja niin, ettei peukaloita tarvitse pyöritellä, mutta ne työt kyllä pystyy tekemään itseään uuvuttamatta.

Lama avasi riistävälle luokalle voiton. Nykyään  teemme sukupuutttoa vaikka olemme onnellisin kansa.

Positiivista psykologiaa hokevat coaching-orientoituneet esimiehet; tyhjänpäiväiset tiimileikit ja tiimipäivät; työntekijät, jotka viihtyvät max 6 kk yhdessä paikassa; henkilöstöarvioinnit, joissa pakotetaan porukka Gaussin käyrälle, jos et miellytä pomoa niin joudut alisuorittajiin 'pakosta' 

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva muutos. Yrityksiä yhdistellään ja pilkotaan vuoron perään jatkuvalla syötöllä.jokainen muutos aiheuttaa mielettömästi töitä, kun kaikki menee aina uusiksi.

Koska jokainen johtaja haluaa jättää merkkinsä yrityksen historiaan ja koska tuleen ei voi jäädä makaamaan vaan pitää seurata aikaansa ja tarttua innolla uusiin innovaatioihin.

Ennen luotettiin työläisiin ja siihen että useimmat tekee parhaansa. Nyt töissä on järjestelmällisesti kiire. Tahallisesti luodaan tilanne jossa useimpien työläisten on pakko painaa täysillä. Se on tätä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina valittaa, tee jotain kirjoitti:

Voi hyvää päivää, sanon mie....ennen oli kaikki paremmin, jep jep...oma isoäiti palasi sodan jälkeen poltetun kodin raunioille mukanaan viisi lasta + vielä kuudes syntymätön vatsassa, puoliso sankarihaudassa....teki kolmea työtä, heräsi aamulla puoli 4 ja jatkoi päivää ilta yhdeksään, kävi välillä katsomassa kotona miten lapset pärjää, ei juoksevaa vettä, ei pesukoneita tai kuivuria, mikroja, valmisruokia saati muita mukavuuksia...ei valittanut, teki kaikkensa myös ystävien ja naapureiden auttamiseksi..ja töissä ei ollut kummoisia työehtosopimuksia ja niiden mukaisia taukoja ja vapaita ja lomia...

Eikä ehtinyt harrastaa saati saada sitä omaa aikaa, samoin oma isä lähti töihin tienaamaan koko perheelle elantoa jo 10 vuotiaana, eikä kysytty että haluaisitko tai kiinnostaisiko....

Olkaa onnellisia ja kiitollisia että olette saaneet lapsukaisia, joilla on useita eri mahdollisuuksia edessäpäin sekä että on töitä, monilla ihmisillä tässä maailmassa ei ole mahdollisuuksia kumpaankaan....

No tämähän se kuulostaa tavoiteltavalta tavalta elää. Raada, raada, joskus kuolet kuitenkin pois. Kaikki kunnioitus niille entisten sukupolvien naisille, joilla ei muita vaihtoehtoja ollut, mutta tällaistako haluaisit vieläkin itsellesi, tyttärillesi ja tyttäriesi tyttärille??

Niin, sehän on se vanha sananlasku: kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Masokistin unelma.

70- ja 80-luvuilla en ole työskennellyt, mutta itse aloitin ns.työurani 1995 ja kyllä silloin laman

jälkeen tehtiin työtä ylpeydellä. Työviikot venyivät jopa 100 tuntiin ja töihin lähdettiin useampaankin kertaan

puhelinsoitosta klo 1-2 yöllä ilman sen kummempia nurinoita.

Mua ihmetyttää, kun koko ajan kirjoitellaan lehdissä ja somessa että ennen oli töissä helpompaa ja

tiedettiin 16-vuotiaana tasantarkaan mitä tehdään loppu elämä....

Voin sanoa, että ei ollut eikä tiedetty. Silloin oli vain sellainen kulttuuri jotta jotain on tehtävä.

Opiskelet sitten vaikka työn ohessa toisiin hommiin, jos oikein vi..harmittaa..

Miksi aina valittaa, tee jotain kirjoitti:

Voi hyvää päivää, sanon mie....ennen oli kaikki paremmin, jep jep...oma isoäiti palasi sodan jälkeen poltetun kodin raunioille mukanaan viisi lasta + vielä kuudes syntymätön vatsassa, puoliso sankarihaudassa....teki kolmea työtä, heräsi aamulla puoli 4 ja jatkoi päivää ilta yhdeksään, kävi välillä katsomassa kotona miten lapset pärjää, ei juoksevaa vettä, ei pesukoneita tai kuivuria, mikroja, valmisruokia saati muita mukavuuksia...ei valittanut, teki kaikkensa myös ystävien ja naapureiden auttamiseksi..ja töissä ei ollut kummoisia työehtosopimuksia ja niiden mukaisia taukoja ja vapaita ja lomia...

Eikä ehtinyt harrastaa saati saada sitä omaa aikaa, samoin oma isä lähti töihin tienaamaan koko perheelle elantoa jo 10 vuotiaana, eikä kysytty että haluaisitko tai kiinnostaisiko....

Olkaa onnellisia ja kiitollisia että olette saaneet lapsukaisia, joilla on useita eri mahdollisuuksia edessäpäin sekä että on töitä, monilla ihmisillä tässä maailmassa ei ole mahdollisuuksia kumpaankaan....

Mummosi on ollut onnekas.

Ukkini palasi tai tuotiin sodasta ei käsiä ja jalkoja. Hyvin pärjäsi rakennustyömailla kantaen lankkua hampaiden välissä, vaikka oli sokeutunutkin. Aamusta iltaan yhtä hampaiden yhteen puremista, että sai urakat valmiiksi. Kotona odotti maho nymfomaani.

- Välillä piti hartioilla nuzzia, ukki aina hekotteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin töitä olisi enemmän, mitä yksi ehtii työpäivänsä aikana hoitamaan. Aina.

Sekin on vain lisääntynyt koronan myötä. Joka työpäivä lähtee sillä käyntiin, mitä tänään jättäisi tekemättä, ettei kukaan valita.

Olisiko syytä palkata uusi työntekijä?

Meillä ainakin olisi, mutta näkyy kivasti säästöinä kun toinen lähti ja tilalle ei palkata uutta. Esimies väittää, että meillä hyvät resurssit kun olen ainoa, joka tekee kyseisiä töitä.

Löysät pois ja juustohöylä. Kuulostaako tutulta? Ahon - Viinasen talousmantra jäi päälle 1990 luvulta. Sen 2.0 version päivitti Sipilän hallitus. Nyt on tulossa Kuole sorvin ääreen 3.0, by Kokoomus. Käynti ennakkoon arkkuliikkeessä auttaa aina.

Liika päteminen. Tekee vain pakolliset työnsä, siinä se.