Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Itselläni on onneksi nyt sellainen työ, että omaan tahtiin saa tehdä ja mennä ja tulla aika vapaasti. Toki rahaa tulee vain tehdyistä tunneista ja päivän aikana ehtii hyvin nostelemaan puntteja yms. kun koneet tekee hommat. Palkka on tosin alle 2500, mutta hyvin pärjää ja säästöönkin jää.

Aiemmista työpaikoista noin puolet onkin ollut aika helvettiä, eli ilmeisesti melko tyypillisiä missä hermoheikko pomo huutaa ja vittuilee ja työntekijän pitäisi aina joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei työelämä ole suurin rasitus, vaan vapaa-aika; siellä vasta suuret odotukset ja pätemisentarpeet odottavatkin.

Ai, ei minulta vaan kukaan odota mitään, kun istun koneella, nostan puntteja, kalastsn tai lenkkeilen koiran kanssa.

lomia ei kerenny  pitämään kesällä ku niin kiire kahvi tunnit kytätää minuutilleen kummastakipäästä

perkele ei ens talvi vaatteita anneta vaik välillä 8h ulko hommia.irtisanouduin 2vk sit ai että on kiva veneillä tänä kesänä ku ei tartte polvilleen anella lomia ja pidän muute tunnin kahvituntei.kyl kela maksaa ei enää orjaks

Typerää suostua sellaiseen pankkisopimukseen millä syödään vain ylityökorvaukset pois, eikä saa edes pitää vapaita pois. Nyt luottamusmies töihin ja purkamaan tuollaiset sopimukset tai muuttaa ehdoksi, että mikäli ei vapaita ole saanut pidetyksi vaikka seuraavan vuoden maaliskuuhun mennessä, maksetaan tunnit ylitöinä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan varmasti on työpaikkoja, missä ihmiset vedetään työnmäärällä aivan äärirajoille, mutta sitten on myös työpaikoilla henkilöitä, jotka vetää ihan itse itsensä sinne äärirajoille. Meillä on töissä tällaisia "uupujia". Työtä on jokaiselle tasaisesti ja niin, ettei peukaloita tarvitse pyöritellä, mutta ne työt kyllä pystyy tekemään itseään uuvuttamatta.

Mitä alapeukutatte? Jos janalla kuvattuna muut pystyy hoitamaan työtehtävän suoraviivaisesti A:sta B:n, niin näiden uupujien janalla ovat myös täysin turhat itse luodut vaiheet A1, A2, A3, A4, A5.

Lisäksi tuo kamala paine, kiire ja ylikuormitus on tila, jota pitävät itse yllä vuodesta toiseen jatkuvasti hokemalla sitä kamalaa painetta, kiirettä ja ylikuormitusta. Kun muut tekee ilman joutavaa hösäämistä, niin näiden uupujien silmissä muut ei tee mitään, joka taas lisää sitä mielikuvaa, että he tekevät kaiken, mistä seuraa lisää katkeruutta, henkistä taakkaa ja uupumusta ja... Noh, oravanpyörä on valmis.

Uupuvat työntekijät tekevät yleensä muidenkin työt. Työt jotka muutoin kasaantuvat ja aiheuttavat kaaoksen parissa viikossa. Jos jokainen viitsisi tehdä työnsä reippaasti ja oma-aloitteisesti, kukaan ei uupuisi. Vapaamatkustajia ei kukaan siedä. Siitä se henkinen taakka ja fyysinen uupumus tulee. Katse peiliin jos työkaveri uupuu. Oletko tehnyt edes oman osuutesi vai vältteletkö niin kauan että joku toinen tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei työelämä ole suurin rasitus, vaan vapaa-aika; siellä vasta suuret odotukset ja pätemisentarpeet odottavatkin.

Ai, ei minulta vaan kukaan odota mitään, kun istun koneella, nostan puntteja, kalastsn tai lenkkeilen koiran kanssa.

No mutta sinä et olekaan kaikki tai edes suurin osa.

 lomatpäivät senkun vähenee yksityisillä ja työt lisääntyy...en hyväksy, että ansaitut lomapäivät otetaan pois

Omalla työpaikallani on ollut kolme burnoutia. Kaikissa kolmessa ensin syyksi esitettiin liiallista työmäärää ja stressiä ja haettiin ratkaisua sitä kautta. Lopulta paljastui, että  kaikissa kolmessa tapauksessa taustalla olikin kotiongelmat eli avioero ja kahdessa myös alkoholi.

työ vapauttaa systeemiin menossa

Vierailija kirjoitti:

Omalla työpaikallani on ollut kolme burnoutia. Kaikissa kolmessa ensin syyksi esitettiin liiallista työmäärää ja stressiä ja haettiin ratkaisua sitä kautta. Lopulta paljastui, että  kaikissa kolmessa tapauksessa taustalla olikin kotiongelmat eli avioero ja kahdessa myös alkoholi.

se ei kuitenkaan tarkoita etteivät ihmiset uupuisi

Mistähän työstä oikeastaan puhutaan, jos ja kun ollaan koko ajan äärirajoilla?

Koska kaikki pitää tehdä mahdollisimman vähällä henkilömäärällä. Yhden ihmisen selkänahasta koitetaan raastaa mahdollisimman paljon. Ja suurin osa suostuu mukisematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosin me nuoremmat voimme päättää, että emme hoida eläkeläisiä. Ei ole lakia joka pakottaisi. Itsellä toinen vanhempi kuollut ja anoppi saa olla yksin eläkepäivänsä, olisi tehnyt lapsia enemmän kuin 1

Ette hoida eläkeläisiä, o.k.

Kun itse olette eläkeiässä; kuka teidät silloin hoitaa?

Ei kukaan!!!!!!

Ei varmaan kukaan hoidakaan. Se ei kuitenkaan varsinaisesti riipu siitä, hoitavatko nykyiset työikäiset nykyisiä eläkeläisiä, vaan siitä, ehtivätkö nykyiset työikäiset synnyttää ja kasvattaa sen seuraavan sukupolven. Syyllistäminen toimii johonkin asti, mutta ei sitten enää, kun ei ole enää nuorempaa polvea, jota syyllistää.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän työstä oikeastaan puhutaan, jos ja kun ollaan koko ajan äärirajoilla?

Esim kaupan alalla, en tiedä onko kaikissa ketjuissa mutta pari tuttua Lidlissä ja aivan nääntyneitä vaikka osa-aikatyö. Kokoajan vähentävät työntekijämäärää mutta töitä tulee vaan lisää. Esimiehet ei ehdi pitää taukoja ja kesken palkattoman ruokatunninkin joutuvat juoksemaan kassalle tms. Työn määrä vs työntekijämäärä on kuulemma mahdoton yhtälö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei työelämä ole suurin rasitus, vaan vapaa-aika; siellä vasta suuret odotukset ja pätemisentarpeet odottavatkin.

Ai, ei minulta vaan kukaan odota mitään, kun istun koneella, nostan puntteja, kalastsn tai lenkkeilen koiran kanssa.

No mutta sinä et olekaan kaikki tai edes suurin osa.

Jos joku haluaa itselleen älyttömiä odotuksia ja pätemisen tarpeita asettaa, niin se on hänen ongelmansa.

Resurssit vs. tehtävät työt.

Siltä pohjalta mennään. Pomopuolella tietsyti aina/usein ajatus, että pienemmälläkin porukalla pärjätään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan varmasti on työpaikkoja, missä ihmiset vedetään työnmäärällä aivan äärirajoille, mutta sitten on myös työpaikoilla henkilöitä, jotka vetää ihan itse itsensä sinne äärirajoille. Meillä on töissä tällaisia "uupujia". Työtä on jokaiselle tasaisesti ja niin, ettei peukaloita tarvitse pyöritellä, mutta ne työt kyllä pystyy tekemään itseään uuvuttamatta.

Mitä alapeukutatte? Jos janalla kuvattuna muut pystyy hoitamaan työtehtävän suoraviivaisesti A:sta B:n, niin näiden uupujien janalla ovat myös täysin turhat itse luodut vaiheet A1, A2, A3, A4, A5.

Lisäksi tuo kamala paine, kiire ja ylikuormitus on tila, jota pitävät itse yllä vuodesta toiseen jatkuvasti hokemalla sitä kamalaa painetta, kiirettä ja ylikuormitusta. Kun muut tekee ilman joutavaa hösäämistä, niin näiden uupujien silmissä muut ei tee mitään, joka taas lisää sitä mielikuvaa, että he tekevät kaiken, mistä seuraa lisää katkeruutta, henkistä taakkaa ja uupumusta ja... Noh, oravanpyörä on valmis.

Uupuvat työntekijät tekevät yleensä muidenkin työt. Työt jotka muutoin kasaantuvat ja aiheuttavat kaaoksen parissa viikossa. Jos jokainen viitsisi tehdä työnsä reippaasti ja oma-aloitteisesti, kukaan ei uupuisi. Vapaamatkustajia ei kukaan siedä. Siitä se henkinen taakka ja fyysinen uupumus tulee. Katse peiliin jos työkaveri uupuu. Oletko tehnyt edes oman osuutesi vai vältteletkö niin kauan että joku toinen tekee?

Uupuvien pitää vähentää itse tekemänsä työn määrää tai ainakin alkaa saikuttamaan, ei sitä muut heidän puolestaan tee.

Kun tekee kerran mahdottoman, pomolle se on sen jälkeen normi.

Vierailija kirjoitti:

Tieto maailmassa on lisääntynyt ja työt ovat isompia ja vaativampia kokonaisuuksia.

Kaikkien kyvyt eivät riitä näiden hanskaamiseen, suurimmalle osasta ihmisiä sopii parhaiten ojan kaivuu ja lehmien lypsäminen, kaikki muu on haastavaa.

Tätä olen miettinyt, onko ihmiset ottaneet liian suuret ja väärät saappaat.

Aikoinaan nuorena vastavalmistuneena ehdin olla puoli vuotta työssä, jossa kaikki tuntui kaatuvan päälle, sattumien kautta esim raskaus, jouduin jättämään tuon työn ja lopulta koko alan. Nyt lähellä eläkeikää olen usein miettinyt, että saappaat olivat vaan aivan väärät, ihan eri tavalla osaisin nyt suhtautua moneen silloiseen vaikeuteen.

Kun löysin oikeasti oman alani, isot ja paljon vaikeammatkin asiat ovat olleet hoidettavia eikä stressaavia.

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.

Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.

Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona. 

Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.

Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.

Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä.  Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.

Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla.  Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin.  Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.

Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.

Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia.  Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.

Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.

Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen. 

 

Mä muistan omasta lapsuudestani että 80-luvulla aikuiset jaksoivat työviikon aikana käydä harrastamassa, urheiluseuroissa, yhdistyksissä

... taloyhtiöissä järjestettiin talkoita. Suurilla ikäluokilla oli kaupungissa koti ja sen lisäksi mökki. Viikonloppuisin mentiin mökkiä laittamaan.

Mä olen ihmetellyt että kuka oikeesti jaksaa ensin tehdä kotityöt kotona työpäivän jälkeen, harrastaa jotain joukkueurheilua sen lisäksi ja sitten mennä mökille tekemään toiset samanlaiset hommat viikonloppuna (usein ilman juoksevaa vettä) päälle?

Minusta se kertoo siitä että työelämä on ollut todella paljon helpompaa ennen.