Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Samaa olen miettinyt Ap. Hyvinvointiin työn ohella ei ole aikaa. Nyt ei ole vain yksi osa elämä kuten ennen, kumpa olisikin, työkin tuntuisi merkityksellisemmältä koska työ on laitettu pakolla koko elämäksi ja vapaa aikaa oikeasti elämiseen harvoilla jää yhtään ja perhettä kerkiää öisin ja iltaisin morjeshaan, vapaa aikaa elämässä työn ohella 1/3 jos sitäkään kun palkat niin huonot. Kun kaikki muutenkin on kallista, töitä on painettava piippuun asti, tuntuu että vapaa ajan ja henkisen hyvinvoinnin kustannuksella eikä ketään työnantajia kiinnosta. Paljon masennusta ja kaikenlaisia uupumus ym juttuja kuulee ja lukee lehdistä. Ei ole balanssia.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on johtajien perseilystä. Eli johtelijat vääntävät rajua kakkaa alaspäin. Nauravat matkallaan pankkiin, ja esittävät hyvää ihmistä, koska niin tulee yhteiskunnallisesti esittää.

Juuri meinasin kirjoittaa, että johtajat ovat nykyään enemmän pihalla kuin koskaan aiemmin. Omassa työssäni joudun kokemaan päivittäin idioottimaisten päätösten ja päättömän sekoilun seuraukset ja koko ajan menee hullummaksi. Johtajaksi tuntuu kelpaavan ilman minkäänlaista tietoa tai taitoa mistään asiasta. On hälyttävää huomata, miten vähän johtajat tietävät johtamistaan asioista. Luulot ovat kyllä todella kovia. Vouhutustaito on ainoa, joka tarvitaan johtajan virkaan.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt Ap. Hyvinvointiin työn ohella ei ole aikaa. Nyt ei ole vain yksi osa elämä kuten ennen, kumpa olisikin, työkin tuntuisi merkityksellisemmältä koska työ on laitettu pakolla koko elämäksi ja vapaa aikaa oikeasti elämiseen harvoilla jää yhtään ja perhettä kerkiää öisin ja iltaisin morjeshaan, vapaa aikaa elämässä työn ohella 1/3 jos sitäkään kun palkat niin huonot. Kun kaikki muutenkin on kallista, töitä on painettava piippuun asti, tuntuu että vapaa ajan ja henkisen hyvinvoinnin kustannuksella eikä ketään työnantajia kiinnosta. Paljon masennusta ja kaikenlaisia uupumus ym juttuja kuulee ja lukee lehdistä. Ei ole balanssia.

Työ tuntuu merkityksettömältä kun alkaa tuntua vain suorittamiselta ja elämä sen myötä varmasti*

Minä en pysty työpaikan kokouksissa kuuntelemaan mitään, kun joudun keskittymään omiin terveysoireisiin. Olen ollut osan kokouksista sairaslomalla ja hakenut vapaapäiviä.

Antaisin mitä vaan jos olisin terve ja voisin istua kokouksessa ilman terveysoireita ja syödä pullaa ja juoda kahvia niinkuin muutkin.

En käy myöskään elokuvissa, hierojalla enkä teatterissa, vaikka määräaikaisessa työssä olisin saanut ilmaislippuja noihin, en voi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pysty työpaikan kokouksissa kuuntelemaan mitään, kun joudun keskittymään omiin terveysoireisiin. Olen ollut osan kokouksista sairaslomalla ja hakenut vapaapäiviä.

Antaisin mitä vaan jos olisin terve ja voisin istua kokouksessa ilman terveysoireita ja syödä pullaa ja juoda kahvia niinkuin muutkin.

En käy myöskään elokuvissa, hierojalla enkä teatterissa, vaikka määräaikaisessa työssä olisin saanut ilmaislippuja noihin, en voi mennä.

Pikkujoulut, teatteriesitys, täysi painajainen. Olen jättänyt kaikissa työpaikoissa pikkujoulut väliin.

Syynä on järkyttävä ahneus. Pitää saada yli suuria voittoja. 

Työntekijä ei saa vaurastua. Ketä huvittaa raataa rikkaalle jollain pikku palkalla yhtään mitään. 

Ei se työ ole sen arvoista sosiaali turvaa vaikka rikkaat tietenkin sitä haluavat köyhille hokea. Ja saat arvokasta työkokemusta kun ilmatteeksi harjoittelet. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Minä en pysty työpaikan kokouksissa kuuntelemaan mitään, kun joudun keskittymään omiin terveysoireisiin. Olen ollut osan kokouksista sairaslomalla ja hakenut vapaapäiviä.

Antaisin mitä vaan jos olisin terve ja voisin istua kokouksessa ilman terveysoireita ja syödä pullaa ja juoda kahvia niinkuin muutkin.

En käy myöskään elokuvissa, hierojalla enkä teatterissa, vaikka määräaikaisessa työssä olisin saanut ilmaislippuja noihin, en voi mennä.

Lentokoneet ja linja-autot on myös tietyille terveysoireista kärsiville painajainen.

Vaikka saisin lottovoiton niin en voi matkustaa lentokoneessa 12 h tai yli Thaimaahan tai Amerikkaan tai mihinkään pitkälle. Jo lento Kreikkaan ja Espanjaan 4-5 h on ongelma.

Organisaatiomuutoksen jälkeen ei yhdenkään pomon toimenkuvaan kuulu käytännön johtaminen ja työntekijöiden pitäisi tiiminä keksiä ratkaisut kaikkiin asioihin. Toimii varmaan liukuhihnatyössä, mutta ei alalla, jossa toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti ja eri osastojen yhteistyö on olennaista. Koordinaatio hävinnyt täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pysty työpaikan kokouksissa kuuntelemaan mitään, kun joudun keskittymään omiin terveysoireisiin. Olen ollut osan kokouksista sairaslomalla ja hakenut vapaapäiviä.

Antaisin mitä vaan jos olisin terve ja voisin istua kokouksessa ilman terveysoireita ja syödä pullaa ja juoda kahvia niinkuin muutkin.

En käy myöskään elokuvissa, hierojalla enkä teatterissa, vaikka määräaikaisessa työssä olisin saanut ilmaislippuja noihin, en voi mennä.

Lentokoneet ja linja-autot on myös tietyille terveysoireista kärsiville painajainen.

Vaikka saisin lottovoiton niin en voi matkustaa lentokoneessa 12 h tai yli Thaimaahan tai Amerikkaan tai mihinkään pitkälle. Jo lento Kreikkaan ja Espanjaan 4-5 h on ongelma.

Työpaikkojen tykypäivät on myös ongelma terveysoireiden takia.

Olisi hyvä, jos kokouksissa olisi mahdollisuus olla etänä.

EU:n myötä vain suuri on kaunista. Mikään ei enää kannata. Pikkufirmat, jotka ennen työllisti ovat lopettaneet tai isot ovat ostaneet ne pois markkinoilta häiriköimästä. Jos ihmiset saataisi välttämään kaikkia globaalien suuryritysten tuotteita ja ostamaan pieniltä kotimaisilta, saisimme inhimillisiä vahan ajan työpaikkoja lisää.

Se on myös ongelma, että terveysoireista ei saa kertoa työpaikalla. Ja sitten täytyy yrittää salailla ja peitellä niitä ja sitten sinua pidetään outona ja kun jäät kokouksista ja muista jutuista pois niin ajatellan ties mitä ilkeää.

Vierailija kirjoitti:

Se on myös ongelma, että terveysoireista ei saa kertoa työpaikalla. Ja sitten täytyy yrittää salailla ja peitellä niitä ja sitten sinua pidetään outona ja kun jäät kokouksista ja muista jutuista pois niin ajatellan ties mitä ilkeää.

Jos ihminen on itse terve niin hän ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pysty työpaikan kokouksissa kuuntelemaan mitään, kun joudun keskittymään omiin terveysoireisiin. Olen ollut osan kokouksista sairaslomalla ja hakenut vapaapäiviä.

Antaisin mitä vaan jos olisin terve ja voisin istua kokouksessa ilman terveysoireita ja syödä pullaa ja juoda kahvia niinkuin muutkin.

En käy myöskään elokuvissa, hierojalla enkä teatterissa, vaikka määräaikaisessa työssä olisin saanut ilmaislippuja noihin, en voi mennä.

Lentokoneet ja linja-autot on myös tietyille terveysoireista kärsiville painajainen.

Vaikka saisin lottovoiton niin en voi matkustaa lentokoneessa 12 h tai yli Thaimaahan tai Amerikkaan tai mihinkään pitkälle. Jo lento Kreikkaan ja Espanjaan 4-5 h on ongelma.

Jos ihminen on oikeasti sairas niin ei se sairaus vapaa-ajalla parane.

Vierailija kirjoitti:

Syy on eräänlainen paradoksi.

Nimittäin se, että työtä säästävät koneet tekevät yhä suuremman osan töistä.

Työnantajat eivät ole suinkaan antaneet ihmisten tehdä työtä rennommin ja vähemmän vaan potkaisevat pellolle ne joita ei enää tarvita.

Niinpä. Parisataa vuotta sitten eläneet ihmiset olisivat todella hämmästyneitä nähdessään, että vaikka meillä on pesukoneet, kahvinkeittimet, autot, ja muut vimpaimet, voimme silti uupua työhön. 

Globaali kapitalismi on tehnyt omistajista kasvottomia ja työnteosta jatkuvaa kilpajuoksua, ettei vaan jossain tehdä halvemmalla.

Jatkuvasti parempia ihmisiä tippuu oravanpyöröstä, joten jäljelle jääneiden kilpailukykyä heikennetään entisestään latomalla koko ajan lisää julkisen vallan maksuja yrityksille, joiden omistajia kiinnostaa vain voiton määrä. Sen päälle kaiken maailman levänsyönti ja maailman parannuskuluja tilanteessa, jossa muut vaan nauraa meidän hyväuskoisuudellemme.

Yhdysvaltalaista eläkeläistä (tai edes suomalaista pankkiiria) kiinnosta pätkääkään onko työttömät Suomessa vai Pakistanissa, vain voiton määrä ratkaisee.

Onneksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei tarvitse mennä töihin ellen halua. Kummasti helpottaa.

Tosi moni kuitenkin jättää hakematta apua ja raahautuu sinne töihin. Mielestäni todella ikävää luettavaa. Kuinka paljon meillä onkaan mielenterveysongelmaisia. Tilastot olisivat hurjemmat vaikka nytkin ovat hurjat jos kaikki hakisivat apua.

Haistattakaa vaan paskat ja pankaa kännykät ja läppärit kiinni vapaa-ajalla niin auttaa kummasti. Ja burn-out lomalle jos ei muuten tehoa. Opetelkaa sanomaan EI! Ihmisten aiheuttama ongelma kun suostuvat kaikenlaiseen paskaan työnsä takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset ei halua maksaa tuotteista ja palveluista enempää.

Ei pystytä, kun ei ole ostovoimaa. Asumiseen ja elämiseen menee suurin osa rahoista.

Parempi elintasohan nyt on kuin 70-80 - luvuilla. Arvot ovat muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt Ap. Hyvinvointiin työn ohella ei ole aikaa. Nyt ei ole vain yksi osa elämä kuten ennen, kumpa olisikin, työkin tuntuisi merkityksellisemmältä koska työ on laitettu pakolla koko elämäksi ja vapaa aikaa oikeasti elämiseen harvoilla jää yhtään ja perhettä kerkiää öisin ja iltaisin morjeshaan, vapaa aikaa elämässä työn ohella 1/3 jos sitäkään kun palkat niin huonot. Kun kaikki muutenkin on kallista, töitä on painettava piippuun asti, tuntuu että vapaa ajan ja henkisen hyvinvoinnin kustannuksella eikä ketään työnantajia kiinnosta. Paljon masennusta ja kaikenlaisia uupumus ym juttuja kuulee ja lukee lehdistä. Ei ole balanssia.

Tämä. Syy seurausta.

Vierailija kirjoitti:

Haistattakaa vaan paskat ja pankaa kännykät ja läppärit kiinni vapaa-ajalla niin auttaa kummasti. Ja burn-out lomalle jos ei muuten tehoa. Opetelkaa sanomaan EI! Ihmisten aiheuttama ongelma kun suostuvat kaikenlaiseen paskaan työnsä takia.

Ei ole vaihtoehtoja kaikilla. Oletko noin kapea katseinen ettet ajattele sitä? Olisikin aikaa selailla kännykkää päivässä. Opetelkaa sanomaan ei, tuota ei ole kyse siittä että ei osaisi sanoa ei, kaikille ei ole mahdollista ottaa vähemmän työtä jos on perhe elätettävänä tai alalla jossa saa täysillä tunnilla huonoa palkkaakin ym ym. Itse olen ollut kosmetiikka myyjänä ja 37.5 h sain hyvänä kuuna lisien kanssa 1800-2000e joka laskettiin 3v kokemus vuoden mukaan minulle. Tällöin kävin käytönnlssä vain nukkumassa kotona ja tein kolmivuoro hommaa. Kun lapsia ilmaantui, piti työaikaa lyhentää kun yksin olin.