Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Olihan se mun isoisäkin äärirajoilla 5 vuotta sodassa. Sen jälkeen ei koskaan narissut mistään. Ei liiasta työmäärästä, vaikka painoi 7 päivänä viikossa 15 tuntisia päiviä. Kyllä on sukupolvi sukupolvelta liian? helpolle tottunut. Jatkuva julkinen narina vain pahentaa surkuttelua.

Olen kiitollinen ettei tarvitse olla työelämässä mukana, se on tosiaan mennyt ihan sairaaksi. Säälin puolisoani, joka kuvittelee olevansa korvaamaton tavallisena rividuunarina. Palkka alle 2500 brutto, ja vielä kolmivuorotyötä. Jatkuvasti työasiat mielessä, whatsapp laulaa ja esimies on kieltänyt negatiivisen keskustelun sisäisesti koska se ei kuulu firman arvoihin. Samasta syystä erään tuotteen vakiintunutta lempinimeä ei saa käyttää työpaikalla (jossa ei minkäänlaisia asiakaskohtaamisia) enää, aivan naurettavaa. Nämä firmat oikeasti kuvittelevat omistavansa työntekijänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olihan se mun isoisäkin äärirajoilla 5 vuotta sodassa. Sen jälkeen ei koskaan narissut mistään. Ei liiasta työmäärästä, vaikka painoi 7 päivänä viikossa 15 tuntisia päiviä. Kyllä on sukupolvi sukupolvelta liian? helpolle tottunut. Jatkuva julkinen narina vain pahentaa surkuttelua.

Sota oli tapahtuma joka tappoi paljon ihmisiä ja invaldisoi henkisesti tai fyysisesti monet. Sitä ei voi kieltää. Vaikea verrata noin äärimmäisiä tapahtumia nykyaikaan.

Nykyajan rasitteena on tietotyö, työsuhteiden epävarmuus ja työpaikkakiusaaminen sekä huono johtaminen. Eivät nekään herkkua ole. Toki meillä sodanjälkeisillä sukupolvilla on yleensä ollut etuoikeus tehdä lyhyempiä työpäiviä fyysisesti vähemmän raskaissa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Olihan se mun isoisäkin äärirajoilla 5 vuotta sodassa. Sen jälkeen ei koskaan narissut mistään. Ei liiasta työmäärästä, vaikka painoi 7 päivänä viikossa 15 tuntisia päiviä. Kyllä on sukupolvi sukupolvelta liian? helpolle tottunut. Jatkuva julkinen narina vain pahentaa surkuttelua.

Ei tuo vielä mitään. Orjana saat tehdä töitä 20 tuntia päivässä hamaan loppuusi asti. Jotkut sotivat ja elävät puutteessa vuosikymmenenkin, Siperian työleireillä ei kukaan mukissut vaan kuoltiin saappaat jalassa urheasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on muuten harvinaisen totta

Yrityksille kasataan kuluja, ja velvotteita, osakkeenomistajat vaativat osinkoja.

Jos et maksa verottaja hakee firman konkurssiin. Joten kuka joutuu joustamaan...niinpä työntekijähän se.

Eli firma laittaa niinsanotusti vahingonkiertämään

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on siksi sellaista, koska työntekijä maksaa työnantajalle niin paljon sairaan korkean ansiotuloverotuksemme vuoksi. Jos työntekijä saa palkkaa käteen kuukaudessa noin 3200 €, todellinen kustannus työnantajalle on noin 9000 €.

Työntekijöillä on siis oltava korkea tuottavuus, eli heistä on revittävä irti paljon.

Tuubaa, jota Suomessa kierrätetään vuodesta toiseen.

"Pakolliset työnantajamaksut ovat arviolta noin 20 prosenttia työntekijän palkasta. -- Työntekijä, jonka kuukausiansio on 2 000 euroa, maksaa pakollisine sivukuluineen työnantajalle noin 2 640,20 euroa."

Lähde Ilmarinen

Ei sinne päinkään. Jo pelkästään eläkemaksut ovat jo lähes 25% palkasta

"Palkan päälle työnantaja maksaa sivukuluja, jotka ovat noin 40-45%. Oletetaan että yrityksesi palkkaa työntekijän, jolle maksetaan 2000 euroa palkkaa kuukaudessa. Työnantajalle tämä tulee käytännössä maksamaan kuitenkin yli 2700 euroa kuukaudessa nimenomaan työnantajamaksujen vuoksi" Lähde: Bisnes.fi

Ihmiset ovat " heikompia" , ainakin fyysisesti, ahneus on toinen , ja tähän syyllistyvät niin työnantajat kuin työläisetkin, kolmas on globalisaatio, eli kilpailu on kovempaa.

Kulutetaankummastakinpäästä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on muuten harvinaisen totta

Yrityksille kasataan kuluja, ja velvotteita, osakkeenomistajat vaativat osinkoja.

Jos et maksa verottaja hakee firman konkurssiin. Joten kuka joutuu joustamaan...niinpä työntekijähän se.

Eli firma laittaa niinsanotusti vahingonkiertämään

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on siksi sellaista, koska työntekijä maksaa työnantajalle niin paljon sairaan korkean ansiotuloverotuksemme vuoksi. Jos työntekijä saa palkkaa käteen kuukaudessa noin 3200 €, todellinen kustannus työnantajalle on noin 9000 €.

Työntekijöillä on siis oltava korkea tuottavuus, eli heistä on revittävä irti paljon.

Tuubaa, jota Suomessa kierrätetään vuodesta toiseen.

"Pakolliset työnantajamaksut ovat arviolta noin 20 prosenttia työntekijän palkasta. -- Työntekijä, jonka kuukausiansio on 2 000 euroa, maksaa pakollisine sivukuluineen työnantajalle noin 2 640,20 euroa."

Lähde Ilmarinen

Ei sinne päinkään. Jo pelkästään eläkemaksut ovat jo lähes 25% palkasta

"Palkan päälle työnantaja maksaa sivukuluja, jotka ovat noin 40-45%. Oletetaan että yrityksesi palkkaa työntekijän, jolle maksetaan 2000 euroa palkkaa kuukaudessa. Työnantajalle tämä tulee käytännössä maksamaan kuitenkin yli 2700 euroa kuukaudessa nimenomaan työnantajamaksujen vuoksi" Lähde: Bisnes.fi

Eli hetkonen, tuossahan on samat eurosummat eli Ilmarisella 2 640,20 e ja Bisnes.fillä pyöristetty 2 700 euroksi.

MUTTA Bisnes.fi väittää että tuo on 40-45% eikä noin 20%. Mistäs he nappaavat nuo ylimääräiset 20-25%?

Massoilla ei ole käytössään tehokkaita keinoja käsitellä stressiä mikä johtaa uupumukseen ja erilaisiin fyysisiin sekä psyykkisiin ongelmiin kollektiivisena ongelmana. Kouluissa ei opeteta tehokkaita stressinhallintakeinoja. Päiväkodeissa voitaisiin opettaa lapsia pysähtymään oman olemassaolon syvimmän kokemisen äärelle mikä helpottaisi tulevia haasteita ja antaisi eväät stressinkäsittelyyn mutta puhdas oleminen & pysähtyminen uhkaa jatkuvaan pelkoon perustuvaa traditiota.

Jo opiskelijat uupuvat koska perinteinen suomalainen "pelkää Herraa ja rukoile" ei ole tarpeeksi tehokas stressinhallintakeino. Stressille alttiit ihmiset ajautuvat tehottomien stressinhallintakeinojen takia lääkkeiden, alkoholin, päihteiden ja huumeidenkäyttäjiksi mitkä ovat nekin liiallisen stressinhallinta keinoja itsetuhoisuudessaan. Alkoholistit, lääkkeiden ja päihteiden liikakäyttäjät ovat iso kuluerä valtiolle eikä ongelmaa ennaltaehkäistä tai hoideta riittävän tehokkaasti, tehokkaammat itsenhallintakeinot uhkaavat uskonnollista traditiota jonka koukussa suomi on kollektiivisesti myös päättäjät mukaanlukien.

Mindfullness, itsereflektio, itseä koskevien uskomusten uudelleenarviointi, omien psykologisten asenteiden objektiivinen arviointi, syvempi stressistä palautuminen, jne.  uhkaavat uskonnollista perinnettä. Todellisuuden objektiivinen arviointi uhkaa uskonnolliseen dogmaattisuuteen perustuvaa mielenrauhaa joka on kuitenkin riippuvainen jatkuvasta yliluonnollisen pelosta.

Mielenterveysongelmien, syrjäytymisen, päihdeongelmien, loppuunpalamiseen sekä terveysongelmiin johtavan kehon ylikuormittumisen pohjimmaisten syiden objektiivinen arviointi sekä näitä tehokkaammin ennaltaehkäisevien keinojen pohtiminen uhkaa uskonnollista traditiota.

Kollektiivisesti kalliiksi tulevan stressin, siitä johtuvien mielenterveys-ja fyysisten ongelmien pohjimmaisten syiden pohjimmaisten tekijöiden pohtiminen on jätetty puolitiehen, päihdeongelmien ja loppuunkulumisen pohjimmaisten syiden pohdinta on unohdettu. Vuotavaa laivaa yritetään estää uppoamasta kuitenkaan itse vuotoa etsimättä ja itse vuotoa ennaltaehkäisemällä.

Nykyajan työelämässä parjääminen vaatii rautaisia hermoja ja stressinsietokykyä mutta valtio heikentää kollektiivisesti kansan stressinsietokykyä krooniseen ahdistustilaan & stressiin perustuvaa uskonnollista traditiota ylläpitämällä mikä tekee ihmisistä alitajuisesti vastentahtoisia syvempää stressistä palautumista ajatellen. Stressistä ei haluta palautua syvemmin koska se uhkaa uskonnollisen jumalpelosta riippuvaisen uskon luoman osittaisen sisäisen rauhan ja pelon tasapainoa.

Mitä yhteiskunta tekee ennaltaehkäistäkseen ihmisten hermostollista oireilua paitsi että lisää sitä ja lapsuudesta alkaen herranpelkoon perustuvan tradition muodossa jonka luoma pelkotila on niin suuri että sen terveestä epäilystä tehdään kielletty & pelätty asia?

On totta että uskonto tuo myös välillistä mielenrauhaa sekä vakautta joka on kuitenkin kristillisten dogmien pelon epävakaudesta riippuvaista mikä ylläpitää jatkuvaa ylistressitilaa. Lopuksi on syytä kysyä onko pohjimmaiseen totuuteen tähtäävä totuudenmukaisuus vai turvalliselta tuntuva uskomus totuudesta tärkeämpi, sillä Suomi vaikuttaa Herranpelossaan olevan kollektiivisesti jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla millä on omat kollektiiviset negatiiviset seurauksensa massojen kroonisesta liikastressistä, sen ennaltaehkäisyn puutteesta ja tehottomista käsittelykeinoista johtuvien ongelmien takia.

Eipä tämä mitään rakettitiedettä ole. Viisas kansa piti yli 10 vuotta oikeistopuolueita vallassa, niin nyt niitetään tuloksia. Yksi duunari hoitaa kolmen hommat ja omistajat käärii voitot. Ja jos burn out korjaa duunarin, on reservi pullollaan köyhyysrajalla sinnitteleviä työttömiä. Oikeassa porvarin märässä unessa eletään, kiitos vaan äänestäjille.

Työt pilattiin 90 luvun lamassa. Kenkää kaikille, pieni porukka tekee monen työt. Tulijoita on jossei kelpaa.

Esim hs jakelu oli hyvä duuni 80 luvulla, tai postinjako. Enää sillä ei elä.

Sekin varmasti stressaa, että vakityöt ovat kiven alla ihan koulutuksesta viis, eikä firma enää sitoudu työntekijöihinsä kuten vielä joskus ennen ekaa lamaa ysärillä. Japanissa on muuten vieläkin perinteenä, että jossei kovin pahasti mokaa, niin sama firma pitää sinut palkkalistoillaan eläkeikään saakka. Lisäksi, uskomatonta kyllä, Tokion suuralueella elää pienemmällä palkalla mukavammin kuin Suomessa...se kaksi ja puoli tonnia riittää elättämään perheen ja maksamaan vuokran (vuokralla asumista ei myöskään katsota kieroon kuten täällä meillä) oikein kivasti. Ja ruoka, tuotteet jne. ovat kaikki huippulaatuisia mutta samanhintaisia.

Jossain kohtaa firmat kutsuivat pukumiehet Excel taulukkoineen maksimoimaan voitot jotka voidaan meistä irti repiä.

Lisäksi muutosvauhti on ollut hirvittävää, muutamassa sukupolvessa olisi pitänyt siirtyä pelloilta tekemään henkisesti hyvin kuormittavaa työtä liukuhihnatyyppisesti.

Minulle riitti, nyt nuo pukumiehet maksavat minun oleiluni verojen muodossa.

Työ on lakannut vastaamasta tarkoitustaan tavalliselle ihmiselle, sen palkalla ei tule enää toimeen, siitä on vain muodostunut äärimmäisen rasittava taakka joka pilaa elämänlaadun täydellisesti!

Kirotut ammattiliitot eivä tole pitäneet työntekijöiden puolia ja jos ne joille asia kuuluisi, eivät hoida hommiaan, kuka sitten?!

Työnantajilla on liikaa valtaa, se pitää ottaa heiltä pois, koska siitä ei hyvää seurannut!!

YLEISLAKKOON JA HETI!!!

Yritysten voittojen maksimointi kuluja minimoimalla johtaa siihen että ei oo tarpeeksi työntekijöitä

Se on se yhteiskunnan muuttunut kulttuuri-ilmapiiri. Suorituskeskeinen elämäntyyli. Ihaillaan itsenäistä ihmistä, joka työskentelee unelmiensa eteen ja samaan aikaan lapsilla pitää olla hyvät harrastukset, täydelliset vaatteet, lelut, pelit, elektroniikkaa, psykologipalvelut, terveydenhoito, terveellinen ruoka jne. Ei menestykseen ja täydelliseen onnellisuuteen pyrkivä ihminen 2022 -luvulla voi antaa nakkia ja perunamuusia lapsilleen niinkuin 90-luvulla. Harrastukseksi ei riitä isän vanha lätkämaila, eikä vaatteiksi hm-ketjun retkut.

Jotta tämän elämäntyylin (mikä nykyään on muuten in) voi itselleen ja perheelleen mahdollistaa, pitäää tehdä v*tusti töitä. Ja työn pitäisi olla merkityksellistä, upeaa, kehittävää jne. ”Vaatimukset” nykyihmisen onnellisuuteen tulevat somesta ja mediasta jne.

Ei tarvisi painaa töitä niskalimassa, jos keskittyisi tärkeimpään. Omiin arvoihin. Onko se tosiaan raha, vai kenties perhe ja läheiset? Hyvinvointi? Mhh

Varmaan löytyy useita syitä, riippuen vähän alasta ja työpaikan luonteesta. Joillain työpaikoilla suurin ongelma on liian vähäinen työntekijöiden määrä. Asiantuntija-aloilla ongelmat liittyvät usein liian nopeaan tempoon, liikaa ärsykkeitä ja keskeytyksiä, jatkuvia muutoksia, jatkuvaa kouluttautumista ja uuden oppimista. Osaltaan samat asiat, jotka ovat tehneet ihmisistä vapaa-ajallaan keskittymiskyvyttömiä ja ahdistuneita, pätevät myös työelämässä. Olen huomannut että homma menee pahasti yli varsinkin nuorilla, jotka eivät vielä tunne omia rajojaan eivätkä osaa erottaa tärkeitä työtehtäviä sellaisesta turhasta lisäsälästä.

Notkuin aikani, mutta selkä kipeytyi. Siirryin loisimaan, mutta kävi ihmisarvon päälle olla matojen sukulainen. Enää valitan niin että suuta kuivaa eikä happikaan oikeen kulje herneenpalot nenässä. Ihan käy työstä.

On ollut myös outoa huomata, että vaikka työn kuormittavuudesta, loppuunpalamisesta ja erilaisista mielenterveysongelmista on ollut jatkuvaa puhetta, niin siitä huolimatta enemmistön mielestä "oon tehnyt niin paljon töitä" tai "en ole ehtinyt pitämään lomaa" on edelleen osoitus positiivisista asioista kuten ahkeruudesta.

Se niistä arvoista! kirjoitti:

Muistan kun eräässä entisessä työpaikassa teetettiin kalliisti konsultilla "Yrityksen arvot"-pumaska, joka sisälsi kaikenlaista puutaheinää työntekijöiden kunnioituksesta jne. kaunista jorinaa. Vuoden päästä alkoivat yt-neuvottelut.

Ihmettelen itsekin YT-alalla firmojen hinkua tuhlata rahaa ja resursseja kaikenlaisiin ”hyvä työnantaja”- ja muihin työntekijöiden pysyvyyttä ja viihtyvyyttä oletettavasti parantaviin ohjelmiin. Sitten noiden ohjelmien vaatimattomat tulokset tuhotaan säännöllisesti turhilla ja keinotekoisesti perustelluilla YT-neuvotteluilla. Väittäisin, että yhdetkin YT:t vähentävät niin paljon henkilöstön sitoutuneisuutta ja viihtyvyyttä, että siinä saa jauhaa aika monta vuotta yhteishenki-paskaa jotta päästään edes takaisin lähtötasolle.