Huono parisuhde, mutta erotakaan ei voi

Mies juuri taannoin paljasti, että otti minut vaimokseen vain siksi, että halusi lapsia sekä halusi "kodinkoneen", joka siivoaa ja tekee ruoat. Mies ei rakasta minua. Hän ei myöskään arvosta minua tai mielipiteitäni ja meillä on erilaiset kiinnostuksenkohteet. Itse haluaisin matkustella ympäri maailmaa ja käydä konserteissa sekä joskus käydä hyvissä ravintoloissa syömässä, mutta miestä kiinnostaa lähinnä mäkkäriruoka, jatkuva konsolipelaaminen sekä kaikkien lomien vietto lapsuudenkodissaan pikkukaupungin omakotitalolähiössä. Itse tykkäisin vähitellen kerätä sisustukseen täyspuisia laatuhuonekaluja jne., mutta mies haluaa elää kertakäyttökulttuuria, jossa huonekaluja kohdellaan todella kovakouraisesti siten, että ne lopulta hajoavat parin vuoden käytön jälkeen, jonka jälkeen ne heitetään roskiin ja ostetaan uusia tilalle.

Mies on myös sovinistinen ja nöyryyttää sekä pilkkaa minua useita kertoja päivässä. Hänellä on myös todella helposti tulistuva ja ilkeä luonne sekä hän ei ole kotonaan oppinut kovin kummoisia käytöstapoja, joten saan hävetä hänen käyttäytymistään käytännössä kaikkialla paitsi hänen lapsuudenkodissaan, jossa hänen käytöksensä on normaalia. Hän muistuttaa minua jatkuvasti siitä, kuinka olen hänen mielestään vanha (olen miestä vajaan vuoden nuorempi) ja arvoton sekä elämässäni epäonnistunut, kun tutkintoni jäi kesken mentyäni töihin. En jaksaisi enää olla miehen kanssa avioliitossa, mutta meillä on kaksi pientä lasta ja alunperin suunnittelimme haluavamme kolme lasta (siitä unelmasta olemme edelleen yksimielisiä).

En uskalla erota lasten ja ikäni (37 vuotta) vuoksi. Mitä teen? Olen pähkäillyt tilannettani jo monta kuukautta, mutta en ole keksinyt ratkaisua vieläkään.