Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Hain kerran käsilumityöntekijäksi ja minulta kyseltiin esim. Suurinta saavutustani. Muutenkin haastattelusta jäi vaikutelma että lumen kolaaminen on jotain ydinfysiikkaa.

Entä tämä klassinen "missä näet itsesi viiden vuoden päästä?"

No, syöksymällä alas räystäältä kun turvavaljaat unohtuivat tietty.

Mieleen jäi elävästi ilmoitus jossa haettiin suunnilleen sakokaivojen tyhjentäjää ja maalailtiin lavealla pensselillä vaatimuksia hakijasta jolla on intohimoinen suhtautuminen työhönsä ja tavoitteena tulla maailman parhaaksi kakkakaivojen tyhjentäjäksi.

Ehkä joku tuli vittuilleeksi copylle ja unohti oikolukea ilmoituksen ennen julkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Hain harjoittelijan paikkaa opintojen loppuvaiheessa. Haastattelun jälkeen soitettiin että en saanut paikkaa, ja sitä perusteltiin sillä että erikoistuin tiettyyn alueeseen opinnoissani, eikä se sovi tähän tehtävään. Olisin hyväksynyt selityksen muuten, mutta tuo hänen mainitsema ei ollut mun erikoistumisala oikeasti. Ihan ystävällisesti yritin korjata väärinkäsitystä, että itse asiassa erikoistun tähän toiseen alueeseen (jos vaikka tulevaisuudessa haen firmaan uudestaan niin ei heille jää väärä käsitys mun erikoistumisalasta), niin haastattelija suunnilleen huusi päälle että "NIIN NIIN KIITOS SINULLE HEI HEI!" ja lopetti puhelun. Tuntui tosi töykeältä, eikä ole enää tehnyt mieli hakea firmaan, jossa työnhakijoita kohdellaan kuin hätisteltäviä kärpäsiä.

Näiden haastattelijoiden on jotain keksittävä syyksi, kun kaikkia ei voi palkata, voi olla montakin tasavahvaa hakijaa ja sitten ei voi sanoa aina totuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija oli muutenkin outo. Hän esitti kaikki kysymykset epäilevään tyyliin "et taida osata tätä?" ja "sinulta ei taida sujua ruotsi?"..

Se saattoi olla myös turkulainen koska Turussa kaikki kysymykset pitää esittää negaationa ettei kukaan menetä kasvojaan eikä tule paha mieli jos joutuukin vastaamaan kieltävästi.

- ei sunkkas teil noit kuuden tuuman rautanauloi olis?

- ei, nyt ei kyl o' yhtä.

- no ei mittä, en mää ny ajatelluka et rautakaupas mittä rautanauloi olis mut jos olis ollu nii olisi tarvinnu heti ainaki krossi.

Hassua kirjoitti:

Itse hain paikkaa viime syksynä. Näin ilmoituksen netissä ja soitin heti.

Työ oli minulle täydellinen. Keskustelu sujui nopeasti ja asiallisesti ja haastattelija tuntui olevan todella kiinnostunut. Kysyi, koska voisin aloittaa ja sovimme jo päivän...

Sitten aivan puhelun lopussa kysyi: ai niin, kuinka vanha oletkaan? Vastasin rehellisesti: 54-vuotias. Hiljaisuus, jokin outo lause, ööö.... mä palaan asiaan ja puhelin kiinni. Eipä ole enää kuulunut.

Ja oikeasti olisin ollut työhön todella sopiva. Tehnyt sitä 10-15 vuotta.

Henkilö, joka siihen palkattiin, on kyseissä paikassa töissä 2-3 vuotta ja jatkaa eteenpäin.

Olisit ehkä ollut sopiva työhön tehtäviä ajatellen, mutta toimiston dynamiikka muuttuu aika paljon jos pääkonttori on täynnä 20-40 vuotiaita, ja yhtäkkiä paikalle pärähtää keski-ikäinen tai sitä vanhempi. Olen tällä hetkellä töissä yrityksessä (ja tiimissä) missä on 20 ja 60-kymppisiä duunissa. En ole koskaan tykännyt 30 vuotta vanhemmista työkollegoista. Se ei vaan toimi. En itse rekrytoisi samaan työtiimiin eri ikäisiä ihmisiä vain dynamiikan takia. Tietyt sanat, tietyt tavat ja tekninen osaaminen on niin erilaista.

Oli ihan uskomatonta kun koin ensimmäistä kertaa esimiehen joka oli kanssani about saman ikäinen, tuntui niin hienolta kun pystyy juttelemaan asioista samalla aaltopituudella ilman sitä ikään liittyvää hierarkia-ajattelua. Sukupuolella ei ole merkitystä ollenkaan.

Heitti mua Hermesetas-purkilla ja sanoi "Myy tämä minulle". Päätin etten mene tuonne oli mikä oli. 

Sama juttu kun haastettelija heitti minulle päässälaskukysymyksiä. Tehtävä ei liittynyt edes laskentaan mitenkään.  Ööh, heillä ei ilmeisesti ole varaa laskimiin..?

tavallista varmaan naisille kirjoitti:

Olin n.25v, kun hain kivijalkamyymälään myyjäksi. Mielestäni olin hyvin valmistautunut, motivoitunut ja asiallinen. Vanhempi rouva tivasi lapsentekoaikeistani. Sanoin, että ei ole lapsia, eikä moneen vuoteen suunnitelmissakaan. Jatkoi tiuskimistaan ja halveksuen mittaili minua päästä varpaisiin todeten, että "Kyllä minä sen arvaan, heti kun on työ saatu, niin pamahdetaan paksuksi ja minun pitäisi sitten maksaa sinun sairaslomat ja äityslomat. Älä likka luule, että sellaiseen ryhdyn."

-Juu en siis saanut työtä. 

Sain myöhemmin onneksi toisen työn, missä olen ollut jo kymmenen vuotta, enkä ole edelleenkään jäänyt äitiyslomalle....

Pienelle yritykselle tuo on todella suuri ongelma, että juuri valittu työntekijä ilmoittaa olevansa raskaana. Ymmärrän huolen hyvin mutta olishan tuon voinut fiksumminkin esittää.  Naisvaltaisilla aloilla on hyvin tavallista että samasta yksiköstä on useampia yhtäaikaa äitiyslomalla ja lomittajiakin jää sitten äitiyslomille ja taas palkataan jo kolmatta tai neljättä lomittajaa näille.

Vierailija kirjoitti:

Heitti mua Hermesetas-purkilla ja sanoi "Myy tämä minulle". Päätin etten mene tuonne oli mikä oli. 

Sama juttu kun haastettelija heitti minulle päässälaskukysymyksiä. Tehtävä ei liittynyt edes laskentaan mitenkään.  Ööh, heillä ei ilmeisesti ole varaa laskimiin..?

Mulle, nuorena tyttönä, haastattelussa kaksi keski-ikäistä miestä naureskellen sanoi :"myy itsesi meille!" hehhehheh. Olipa mahtava vitsi.

Ensimmäisenä tulee mieleen eräs haastattelu jossa käytettiin minulle ihan uutta menetelmää, ryhmähaastattelua. Minut oli kutsuttu viiden muun kanssa esittelemään itseni ja tekemään ryhmätöitä konsulttien ja palkkaavan työnantajan valvoessa.

Vaikutti aika nopeasti siltä että pesin koko porukan ammattitaidossa ja kokemuksessa. Mikään eteen tullut tehtävä ei hätkäyttänyt ja oikeastaan pääsin itse kaiken lomassa tarkkailemaan konsulttien toimintaa.

Sain hyvin nopeasti puhelinsoiton rekryfirmasta ja kuulin että en ollut tullut valituksi. Soittaja puhui hieman ohi suunsa josta pystyin päättelemään että minut oli otettu haastatteluun vain täytehenkilöksi, ilman aikomustakaan palkkauksesta. Aika paska fiilis jäi. Erikseen sovittu vapaapäivä ja aika pitkä ajomatka. Olisin oikeasti halunnut ko. paikan ja pystyin hyvin perustelemaan miksi olisin ollut sopiva ja yritykselle erinomainen valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvun laman aika, ison lahtelaisen tekstiilyrityksen tj oli koppava ja itseään täynnä. Olihan totisesti työntantajan markkinat (kuten on siitä asti ollut ihan näihin aikoihin), eli tulijoita oli pilvin pimein. Kyseli niitä näitä, yhä oudommaksi muuttui kysymykset, kunnes tajusin että hänellä oli väärän ihmisen tiedot pöydällään. Kun tämä selvisi, tj suuttui minulle omasta mokastaan ja äityi suorastaan loukkaavaksi. Lähdin itkien pois. 

Minä olisin lähtenyt nauraen pois ja olisin kertonut kaikille, kuten kerron tänä päivänäkin kaikista naurettavista haastatteluista ja haastattelijoista. Haastattelutilanne on yrityksen mainostamistilaisuuskin samalla, miten siellä kohdellaan ulkopuolisia, miten suhtaudutaan erilaisiin ihmisiin, miten arvostetaan ihmistä, miten arvostetaan työnantajaa ja työntekoa ylipäätään. Tätä harva rekrytyyppi ymmärtää tai aika moni vähät välittää.

No voit varmaan arvata, kuinka monelle olen tässä välissä kokemuksestani ehtinyt kertoa. Ei kyllä tuolloin juuri naurattanut, Aika nuori kun satuin olemaan.

Osataan sitä nykyäänkin, juuri tuohon rekrytoinnin mainontana toimimisen ajatukseesi liittyen. Hain erästä työtä, josta haastattelijat vakuuttivat kuinka mukavaa heillä on, hyvät tilat, hyvä porukka jne. Heillä oli sitten tilaisuus päästä päiväksi kokeilemaan, ja sitten katsottaisiin onko paikka minun. No, menin kokeilupäiväksi työhön ja tein tietenkin parhaani. Muu porukka kävi mulkoilemassa ovelta (tervehtimättä) potentiaalista uutta tekijää, paikka oli hirveässä kaaoksessa ja keittiötila saastainen, ei kunnon tilaa istua syömään eväät... aavistelin jo pois lähtiessä että ei taida tätä paikkaa olla ajateltu minulle. Luvattiin ilmoitella seuraavana päivänä. Aamulla herätessäni odottikin sähköpostissa hylkyviesti. Ei ollut heillä käytöstapoja edes soittamalla ilmoittaa, saati jo silloin edellisenä päivänä kasvokkain, kun asia varmasti oli jo silloin selvä... 

Ei jäänyt siis sellaista kivaa, avointa ja fiksua fiilistä tuosta kokeilupäivästä, jollaisena itseään markkinoivat. Ja selvähän se, että en tästäkään kokemuksesta aio hiljaa olla.

Hain ensimmäistä vakituista työpaikkaani heti koulun jälkeen ja sain kutsun haastatteluun. Haastattelu pidettiin Pitäjänmäellä ja myöhästyin haastattelusta, sillä pikkupaikkakuntalaisena en osannut ottaa huomioon, ettei parkkipaikkaa ehkä löydykään ihan työpaikan pihalta. Lisäksi olin jännityksissäni matkan aikana täysin unohtanut sen henkilön nimen, ketä olin menossa tapaamaan. Niinpä keskusneiti kyseli useammalta osastolta, että olisiko heillä tapaaminen kanssani. Olin todella nolo. Lopulta kuitenkin oikea henkilö löytyi - ja sain hakemani työpaikan! 

Vierailija kirjoitti:

Heitti mua Hermesetas-purkilla ja sanoi "Myy tämä minulle". Päätin etten mene tuonne oli mikä oli. 

Sama juttu kun haastettelija heitti minulle päässälaskukysymyksiä. Tehtävä ei liittynyt edes laskentaan mitenkään.  Ööh, heillä ei ilmeisesti ole varaa laskimiin..?

Minulle on annettu tehtäväksi prosenttilaskujen tekeminen työhaastattelussa. Haastattelutilanne oli jo sen verran kuumottava, että tuskin olisin muistanut edes äitini tyttönimeä. Itse laskutoimitukset olivat ihan peruskauraa, joihin olisi löytynyt kaavat googlaamalla. Minusta kaikkea ei tarvitse osata ulkoa, pääasia, että tietää mistä tieto on saatavissa.

Hain pizzeriaan kesäksi töihin lukioikäisenä (17v) ja se pomo joka mua haastatteli, kysyi että onko mulla poikaystävää. Oli vähän hämmentynyt olo, Kun vastasin että joo on mulla poikaystävä, tämä ihminen suuttui mulle, haukkui ja heitti pihalle.

Olin jonottamassa Soneran myymälässä asiakaspalvelutiskille. Myymälä oli muuten tyhjä mutta edellisen asiakkaan tapaus venyi ja venyi.

Takahuoneesta tuli intoa täynnä oleva henkilö Soneran tägi kaulassa ja pahoitteli että olen joutunut odottamaan. Hän pyysi minut mukaansa ja istutti työpöytänsä ääreen keskustelemaan säästä ja siitä miten olin osannut tulla paikalle. Jossain vaiheessa ymmärsin mistä oli kyse ja pääsin kertomaan väliin että en ole tullut työhaastatteluun vaan hakemaan uutta puhelinliittymää. Olipahan palvelupäällikkö aika nolona...keskustelu kuului varmaan sermin taaksekin.

Olin ottanut haastattelun takia palkattoman vapaapäivän, ajoin paikalle reilun 45 minuuttia, haastattelu kesti vartin. Minua ei valittu, eikä haastatellut päällikkö sen jälkeen tavatessa tervehtinyt tai edes katsonut päin, vaikka samalla alalla ja samalla seudulle törmäsimme usein ja olimme aiemmin jutelleet niitä näitä.

90-luvulla olin nätti tyttö. Jäin mainostoimistosta työttömäksi laman laineissa. Sen aikainen tuttu järkkäsi mulle haastattelun erääseen lehteen.

Menin ajoissa. Tää keski-ikäinen mieshenkilö oli myöhässä sovitusta. Kysely sitten kaikenlaista skeidaa. Ajattelin jo, että onko hän jurrissa. Tuijotteli mua. Minä hämäännyn, jos mua aletaan katselemalla katsella. En ollut myymässä ulkonäköäni, vaan työpanostani.

Sitten mies sanoi, että minulla on hyvin ilmeikkäät kasvot ja että sopisin näyttämölle! Just joo! Muistan tämän pettymyksen, koska olisin todella asuntovelkaisena tarvinnut työpaikan. Toinen vaan katseli ja kuunteli ääntäni ja alkoi ehdotella järjettömästi, minä hän minut näki.

Ei ollut kyse ammatinvalinta ohjauksesta. Lähdin erittäin hämilläni pois.

Hain erääseen pohjoismaiseen urheiluvaateliikkeeseen. Normityöhakemuksen jälkeen kiinnostavien ehdokkaiden piti tehdä pitkä "psykologinen" testi, jossa selvästi testattiin narsismia yms. Tätä jo itse ihmettelin. Kun tuosta vaiheesta pääsi jatkoon, oli haastattelujen vuoro. Ensin ryhmähaastattelu, jossa oli aivan ihmeellisiä kysymyksiä tyyliin "tulet takahuoneesta tauolta takaisin liikkeeseen, näet asiakkaan, joka odottaa suksiosastolla palvelua, kassalla on useamman asiakkaan jono ja myyjää ei missään, samalla näet pienen lapsen, joka juoksee hyllyn reunaa päin ja loukkaa itsensä, eikä vanhempia missään. Missä järjestyksessä hoidat asiakkaat? Haastattelu kesti ja kesti ja sitten kun luulin haastattelun olleen jo ohi, kertoivat kaksi haastatteliaa, että haastattelevat vielä kaikki yksitellen ja tokasivat perään että ensi viikolla heillä on vielä uusi ryhmä tulossa haastatteluihin ja mikäli eivät sillonkaan osaa tehdä päätöstä kuka valitaan, niin tekevät vielä uusintakierroksen parhaiden ehdokkaiden kesken. Kun lähdin tuolta, pyörittelin päätäni ja mietin että jos saisin paikan, en vastaanottaisi sitä, koska rekrytointoprosessi oli absurdi. Hain kuitenkin vain myyjäksi, en psykiatriksi tai muuhun vaativaan työhön.

Vierailija kirjoitti:

Älä viitti... Oikeesti vai? D:

Siis aivan mahtavaa ensin etsiä avoimia paikkoja, väsätä huolella hakemus, odottaa kutsua haastatteluun, käydä haastattelussa(parhaassa tapauksessa maksaa siitä matkakulutkin) ja jännittää sitten lopputulosta. Joka onkin se että "No tässä vähän pidettiin vaan omia taitoja yllä". 

Öö voisko toi olla laitonta?

t. epätoivoinen työtön

Lisäksi osa yrityksistä pitää rekryilmoituksia sähköisissä työnhakupalveluissa, koska ne ovat suht edullista mainontaa ja ilmoitus tavoittaa esim. pienessä (vähän työpaikkoja, paljon työttömiä) kunnassa ison määrän ihmisiä. Ilmoituksella myös viestitään, että "meillä menee hyvin, tarvitaan oikein lisää henkilöstöäkin". Joskus turha ilmoitus voi olla senkin takia palvelussa, että otetaan näkyvyydestä irti kaikki, vaikka paikka on saatu jo täytettyä.

Lähes kaikki kunnan tehtäviin hakiessa eteen tulleet haastattelutilanteet.

Kunnan. Jokaisessa käynyt ilmi, että haastattelu kohdallani on aivan huuhaa-juttu, ei ole aiettakaan harkita pestaamistani. Törkeimmissä on käyttäydytty asiattomasti haastattelijan taholta. 

Kuntayhtymiin sen sijaan ihan ok haastatteluita, moni niistä on päätynyt meikäläisen valintaan tehtävään. Sijaisuuksista ollut kyse. Vakitehtäviinhän kunnat ja kuntayhtymät valitsevat yleensä jonkun talossa jo olevista, lukuun ottamatta johtotason tehtäviä.

Haastattelija kysyi perhekuvioista. Ja kun vastasin ettei se varmaan kuulu korrektiin kysymyspatteristoon niin tadaa..kiitos mutta valitsimme toisen oli lopputulema.

Hain kerran oman alan kesätöitä nuorena naisopiskelijana ja haastattelijoina oli viisi keski-ikäistä miestä. Kukaan ei hymyillyt kertaakaan haastattelun aikana, vaan he vaan istua jököttivät pöydän ympärillä ja tuijottivat minua. Siis ei mitään vilkuilua, vaan todella kiinteää tuijotusta KOKO haastattelun ajan. Yksi oli selvästi "puhemieheksi" valittu, muut eivät pukahtaneet. Kysymyksetkin oli vähän outoja. Jäi todella häiriintynyt kuva ko. paikasta, joka myöhemmin onkin osoittautunut ihan todeksi. Valitsivat lopulta heille entuudestaan tutun vanhemman miesopiskelijan...

Toinen kokemus oli outo mutta hauskalla tavalla. Olin rivien välistä ymmärtänyt, että haastattelu oli muodollisuus ja että työsopimus kirjoitettaisiin sen päätteeksi. Niin kävikin, mutta ennen sitä oli haastattelu. Haastattelijoita oli kaksi, joista toinen pomppi innoissaan jumppapallolla samalla kun toinen kyseli kysymyksiä 😂 Kumpikin hlö on omalla alallani arvostettuja ammattilaisia, mutta vieläkin naurattaa tää tilanne