Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Kunpa tietäisitte kirjoitti:

Olin aikoinaan töissä Nokialla.

Aina kun jokin pikkupomon paikka vapautui, piti työpaikka laittaa julkiseen hakuun (laki). No, meillä oli tietenkin jo talon sisällä valmiina seuraava henkilö työhön.

Kun hakemuksia tuli, ja niitä tuli paljon. Kirjeet heitettiin suoraan roskiin ja sposteista valittiin tasan 10, joille lähetettiin se kuuluisa, tehtävään valittiin toinen henkilö-kirje.

Joskus luin muutaman hakemuksen ja kyllä kävi sääliksi, kun ihmiset ihan tosissaan olivat hakemuksia tehneet. Kahdeksan vuoden aikana, kyseisiin tehtäviin (kymmeniä), ei koskaan valittu ketään talon ulkopuolelta.

Mikä oma laki Nokialla muka on? Laki velvoittaa julkisia aloja esim kuntia ja valtiota laittamaan paikat julkiseen hakuun. Tavallisia firmoja tämä sääntö ei koske, ne saavat hakea miten haluavat ja palkata ihan kenet haluavat.

Olen itse ollut n 20 vuotta erään firman toimarina. Kerran sattui, että yksi nainen valitti kun ei saanut paikkaa ja hänen mielestään paikkaan oli valittu häntä epäpätevämpi ihminen. Hän uhkasi oikeustoimilla ellei muuteta valintaa. Sanoin puhelimeen vain, että haasta kaikin mokomin oikeuteen, mutta suosittelen tarkistamaan lain ensin, ettei tule kallis reissu. Eipä tullut koskaan haastetta.

Olisko tarkoitettu Nokian kaupunkia? Nokia-nimisessä firmassa ollaan Nokiassa...

Minulta on kysytty seuraavat kysymykset tamperelaisissa firmoissa:

- Kuinka kauan olet ollut kihloissa ? (Minulla oli kihlasormus sormessa)

- Jos nyt palkkaamme sinut, oletko vuoden päästä äitiyslomalla?

- Millä alalla puolisosi on?

- Millä alalla vanhempasi ovat?

- Onko sinulla perheenperustamissuunnitelmia lähitulevaisuudessa?

Arvatkaa olenko mies vai nainen :D No nainen tietysti, kuinka usein näitä kysymyksiä kysytään miehiltä...

Oma hekkohtainen mokaennätykseni: olen ollut viestintä/markkinointialalla vuodesta -99, ja vuonna -20 sitten sain päähäni hakea helsinkiläisestä markkinointiviestinnän toimistosta töitä. Olin siis 48-vuotias ja erittäin kiitollinen, että hakemukseen reagoitiin. 

Noh, opettelin kaiken mahdollisen "tulevasta" työnantajafirmasta - taloustiedot, tekijöiden LinkedInit, palvelut, refet - ja laadin vielä monta liuskaa muistiinpanoja, joiden ajattelin auttavan tositilanteessa. 

Tositilanne oli sitten tämä: vastassa oli pari 3-kymppistä rekrytoijaa; erittäin mukavia ja ihania tyyppejä, mutta mulle meni jauhot suuhun kahden ensimmäisen kysymyksen aikana. 

Olin siististi pukeutunut, CV näytti hienolta, näytteet olivat saaneet kiitosta mutta. Menin jäähän haastattelun aluksi enkä siitä selvinnyt. Kun olin viisi minuuttia änkyttänyt ja takellellut (ja huomaamattani kuulakärkikynää taukoamassa naksutellut), niin oli pakko todeta, että "kiitos, mutta tästä ei nyt tule mitään."

Mikä viestintäihminen se on, jos ei saa sanaa suustaan? 

Sanoin hyvästit ja hoipertelin hissille. Haastattelijoiden myötätunto oli käsinkosketeltavaa. Hävetti entistä enemmän. Tarjosivat jopa, että josko aloitettaisiin ihan alusta? 

Joo ei kiitos, menen kotiin kylpyhuoneen lattialle sikiöasentoon ja itken. 

Vierailija kirjoitti:

Minulta on kysytty seuraavat kysymykset tamperelaisissa firmoissa:

- Kuinka kauan olet ollut kihloissa ? (Minulla oli kihlasormus sormessa)

- Jos nyt palkkaamme sinut, oletko vuoden päästä äitiyslomalla?

- Millä alalla puolisosi on?

- Millä alalla vanhempasi ovat?

- Onko sinulla perheenperustamissuunnitelmia lähitulevaisuudessa?

Arvatkaa olenko mies vai nainen :D No nainen tietysti, kuinka usein näitä kysymyksiä kysytään miehiltä...

Haastattelut pitäisi nauhoittaa ja näistä pitäisi ilmoittaa johonkin. Että vielä 2000-luvulla naisilta udellaan tämmöistä... 

Sellainenkin fakta on että rekrytoijat pitävät itsensä ns " lämpiminä", ilmoittamalla avoimesta työpaikasta vaikka sellaista ei sillä hetkellä ole.

Kyseessä on vain rekrytoijan harrastama varjonyrkkeily, jotta aistit ovat mahdollisimman herkillä kun sitten oikeita rekryjä käynnistellään. Varmasti osa haamutyöpaikoista ja käsittämättömistä haastattelutilaisuuksista selittyy tälläkin.

Kolikolla kun kaksi puolta, niin työhakija voi harrastaa tätä samaa jos jaksaa, eli hakee paikkoja, vaikkei olekkaan tulossa.

Tämä lienee kai alunperin jotain amerikkalaista hapatusta.

Vierailija kirjoitti:

Sellainenkin fakta on että rekrytoijat pitävät itsensä ns " lämpiminä", ilmoittamalla avoimesta työpaikasta vaikka sellaista ei sillä hetkellä ole.

Kyseessä on vain rekrytoijan harrastama varjonyrkkeily, jotta aistit ovat mahdollisimman herkillä kun sitten oikeita rekryjä käynnistellään. Varmasti osa haamutyöpaikoista ja käsittämättömistä haastattelutilaisuuksista selittyy tälläkin.

Kolikolla kun kaksi puolta, niin työhakija voi harrastaa tätä samaa jos jaksaa, eli hakee paikkoja, vaikkei olekkaan tulossa.

Tämä lienee kai alunperin jotain amerikkalaista hapatusta.

Älä viitti... Oikeesti vai? D:

Siis aivan mahtavaa ensin etsiä avoimia paikkoja, väsätä huolella hakemus, odottaa kutsua haastatteluun, käydä haastattelussa(parhaassa tapauksessa maksaa siitä matkakulutkin) ja jännittää sitten lopputulosta. Joka onkin se että "No tässä vähän pidettiin vaan omia taitoja yllä". 

Öö voisko toi olla laitonta?

t. epätoivoinen työtön

Olin vastavalmistuneena maisterina hakemassa oman alan työpaikkaa ja täti-ikäinen haastattelija kyseli suhdestatuksesta. Olin ällikällä lyöty, koskaan missään muualla en tämmöisiin kysymyksiin ole törmännyt. Vastasin jotain, no ihan olen nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen tms.

Hain harjoittelijan paikkaa opintojen loppuvaiheessa. Haastattelun jälkeen soitettiin että en saanut paikkaa, ja sitä perusteltiin sillä että erikoistuin tiettyyn alueeseen opinnoissani, eikä se sovi tähän tehtävään. Olisin hyväksynyt selityksen muuten, mutta tuo hänen mainitsema ei ollut mun erikoistumisala oikeasti. Ihan ystävällisesti yritin korjata väärinkäsitystä, että itse asiassa erikoistun tähän toiseen alueeseen (jos vaikka tulevaisuudessa haen firmaan uudestaan niin ei heille jää väärä käsitys mun erikoistumisalasta), niin haastattelija suunnilleen huusi päälle että "NIIN NIIN KIITOS SINULLE HEI HEI!" ja lopetti puhelun. Tuntui tosi töykeältä, eikä ole enää tehnyt mieli hakea firmaan, jossa työnhakijoita kohdellaan kuin hätisteltäviä kärpäsiä.

Menin käymään entisellä työpaikalla, josta olin lähtenyt pari vuotta aiemmin. Isopomo oli vaihtunut, tiedettiin toisemme nimeltä aiemmista kuvioista. Kaveri sanoi pomolle että ota tämä töihin, johon pomo kysyi minulta että tulenko töihin.

Viisitoista vuotta tulee nyt täyteen. Firman nimi, työtehtävät ja pomot on vaihtuneet mutta en kadu hetkeäkään että palasin takaisin.

Vaikeaa varmasti on saada tuosta vedenpitävä paketti aukottomine todisteineen, ainahan rekrytoija voi vetäytyä vaikka firman selän taakse ja väittää että asiat, tarpeet, yms. muuttuivatkin matkan varrella, organisaatiomuutos yms. Jos edes vähäänkään isompi firma kyseessä niin hr-osastolla on kyllä hyllyssään Tuhannen ja yhden yön sadut ja selitykset, sieltä löytyy sopiva selitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainenkin fakta on että rekrytoijat pitävät itsensä ns " lämpiminä", ilmoittamalla avoimesta työpaikasta vaikka sellaista ei sillä hetkellä ole.

Kyseessä on vain rekrytoijan harrastama varjonyrkkeily, jotta aistit ovat mahdollisimman herkillä kun sitten oikeita rekryjä käynnistellään. Varmasti osa haamutyöpaikoista ja käsittämättömistä haastattelutilaisuuksista selittyy tälläkin.

Kolikolla kun kaksi puolta, niin työhakija voi harrastaa tätä samaa jos jaksaa, eli hakee paikkoja, vaikkei olekkaan tulossa.

Tämä lienee kai alunperin jotain amerikkalaista hapatusta.

Älä viitti... Oikeesti vai? D:

Siis aivan mahtavaa ensin etsiä avoimia paikkoja, väsätä huolella hakemus, odottaa kutsua haastatteluun, käydä haastattelussa(parhaassa tapauksessa maksaa siitä matkakulutkin) ja jännittää sitten lopputulosta. Joka onkin se että "No tässä vähän pidettiin vaan omia taitoja yllä". 

Öö voisko toi olla laitonta?

t. epätoivoinen työtön

Hain pätevänä opettajan virkaa. Haastattelija- rehtori sanoi, että tunneilla "ei saa olla sitten mitään tingeltangelia".

Vähän valmistumisen jälkeen hain yhteen valtion työpaikkaan, ja olin tosi innoissani. Nopeasti kyllä kävi ilmi, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia ja haastattelu kesti ehkä 20 min. Lopuksi kylmä päähaastattelijanainen sanoi "Mä saatan sut ovelle". Tyyli oli todella jäätävä! Ajattelin lopulta, että ehkä ihan hyvä, etten paikkaa saanut. 

Ei mikään. Kaikki ollut niin peruskauraa kun olla voi. Tylsää ja ennalta-arvattavaa. Välillä kiusallista ja ärsyttävää.

Vihaan kuinka feikiltä se tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Sellainenkin fakta on että rekrytoijat pitävät itsensä ns " lämpiminä", ilmoittamalla avoimesta työpaikasta vaikka sellaista ei sillä hetkellä ole.

Kyseessä on vain rekrytoijan harrastama varjonyrkkeily, jotta aistit ovat mahdollisimman herkillä kun sitten oikeita rekryjä käynnistellään. Varmasti osa haamutyöpaikoista ja käsittämättömistä haastattelutilaisuuksista selittyy tälläkin.

Kolikolla kun kaksi puolta, niin työhakija voi harrastaa tätä samaa jos jaksaa, eli hakee paikkoja, vaikkei olekkaan tulossa.

Tämä lienee kai alunperin jotain amerikkalaista hapatusta.

Olen törmännyt samaan. Omalla alallani on todella laajasti LinkedIn käytössä, ja olen välillä käynyt tietyn ajan jälkeen stalkkaamassa tehtävään valitut, jos olen itse ollut haastatteluissa mukana. Joskus ei ole löytynyt ketään, varsinkin jos kyseessä on ollut uusi pesti eikä vanhan täyttäminen. Eikä siinä mitään, eihän kaikki tietenkään LinkedIniä käytä. Silti jaksan kyllä uskoa, ettei läheskään aina tehtävää edes täytetä.

Kerran jäin ihmettelemään, kun en ensimmäisen haastattelun jälkeen kuullut firmasta mitään. Seuraavalla viikolla luin, että firma oli myyty, ja varmastikin rekryt oli sen takia laitettu jäihin. Toisella kerralla taas eräs start-up ihan suoraan myönsi, etteivät he palkanneet tehtävään ketään vaan halusivat kokeilla kepillä jäätä ja nähdä, millaisia hakijoita tulee. Samaan aikaan start-upin toimari mainosti omassa profiilissaan "hurjaa kasvua", eli varmaankin avointen paikkojen määrä ja LinkedInin "actively recruiting"-leima olivat pelkkää bluffia sijoittajien suuntaan.

Minä olin työhaastatteluissa erääseen talotekniikan yritykseen. Tein taustatutkimusta palkkapyyntöön ja haastattrluja varten jne. Pääsinkin kaksi ensimmäistä kierrosta. Päädyin sitten soveltuvuustesteihin ja ne olivat aluksi ihan ok, mutta menivät todella nopeasti alamäkeen siinä kohtaa, kun tervehdin psykologia, jonka oli tarkoitus haastatella. Haistoin heti käytöksestä, että tyypillä oli vahvat antipatiat, mutta vastailin kuitenkin välillä omituisiin, tungetteleviin ja jopa sopimattomiin kysymyksiin ja koitin pitää sähäkämmät vastaukset kurissa. Kunnes psykologi (!!) alkoi neuvotella palkkapyyntöäni alaspäin! Tiesin, että palkkani oli hieman alakanttiin siitä, minkä tiesin tehtävässä samassa firmassa olevien palkasta, joten en suostunut tinkimään. Sain viikkoa myöhemmin kiitosei-sähköpostin, jossa mm. palkkatoiveeni kirjattiin syyksi miksi en päässyt viimeiselle kierrokselle. Aika paksua, ottaen huomioon että vastaavasta tehtävästä maksettiin jopa tuhat euroa isompaa palkkaa miehille ja minun olisi pitänyt tinkiä alaspäin, vaikka minulla on tekninen koulutus ja kokemusta tehtävässä. Yllättäen tehtävään olikin valittu mies. Palkkapyyntöni sijaan taisikin syynä olla naiseuteni, tai ikäni, olenhan jo 41 ja kurppaluokkaa työmarkkinoilla.

Kysyttiin ensin golfin tasoitusta taloustyöhaastattelussa. Ei nähtävästi riittävä, koska haastattelu päättyi siihen.

Kauan aikaa sitten minulta kyseltiin ihan suoraan lapsenhankkimissuunnitelmia. Niihin aikoihin sai kysellä, nykyisin ei. Sanoin, että en ole miettinyt asiaa, mutta ei ole varmaankaan ajankohtaista. Siihen haastattelija tokaisi, että "Niinhän ne kaikki ämmät on ennenkin sanonut".

Onneksi minua ei valittu.

Epämiellyttävin tilanne on ollut se kun hain erään paikallisen yo-kunnan johtajaksi. Huoneeseen saapuessani huomasin että minua haastattelee normaalin 1-2 henkilön sijaan koko huoneellinen ihmisiä. Olikohan 8 vai jopa 10 haastattelijaa. En yleensä jää sanattomaksi tai pelkää haasteita, mutta tuossa hetkessä kävi mielessä että pitäisikö kääntyä samantien pois. Jälkeenpäin harmittaa etten sitä tehnyt. 

Jokaisella haastattelijalla oli se pahin kysymys ikinä. 

En muista olisinko saanut tehtävän, mutta ilmoitin seuraavana päivänä että en halua tähän paikkaan töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Kauan aikaa sitten minulta kyseltiin ihan suoraan lapsenhankkimissuunnitelmia. Niihin aikoihin sai kysellä, nykyisin ei. Sanoin, että en ole miettinyt asiaa, mutta ei ole varmaankaan ajankohtaista. Siihen haastattelija tokaisi, että "Niinhän ne kaikki ämmät on ennenkin sanonut".

Onneksi minua ei valittu.

Hyi yök!!

Minultakin on kysytty aikana jolloin siitä ei edes saisi kysyä. Olen vastannut sitten joka kerta: ei ole aikeissa hankkia lapsia. Vaikka totuus oli jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulta on kysytty seuraavat kysymykset tamperelaisissa firmoissa:

- Kuinka kauan olet ollut kihloissa ? (Minulla oli kihlasormus sormessa)

- Jos nyt palkkaamme sinut, oletko vuoden päästä äitiyslomalla?

- Millä alalla puolisosi on?

- Millä alalla vanhempasi ovat?

- Onko sinulla perheenperustamissuunnitelmia lähitulevaisuudessa?

Arvatkaa olenko mies vai nainen :D No nainen tietysti, kuinka usein näitä kysymyksiä kysytään miehiltä...

Kyllä on ihan samoja kyselty vaikka mies olenkin. No ei äitiyslomasta vaan isyyslomasta tietysti. Kysyttiin myös kuka hoitaa sairaat lapset ja onko lapset sairastelleet milloin.