Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Etsin firmalleni taloushallintoon työntekijää. Sisään vaappui reilusti ylipainoinen nainen. Haastattelu pidettiin ja totesin, että hän ei ole etsimäni henkilö. Nainen yllättäen kysyi suoraan johtuuko tämä siitä, että hän on läski. Sanoin, että kyllähän se osittain siitäkin johtuu koska en pidä järkevänä palkata firman raha-asioita hoitamaan henkilöä joka ei pysty huolehtimaan edes itsestään. N36

Täällä samanlainen kokemus. Tosin haastateltava oli reilusti ylipainoinen mies. Totesin haastattelun jälkeen että hän ei valitettavasti ole hakemamme henkilö, niin eikös myös hän alkanut kysellä että johtuuko siitä että on läski. Siihen en tosin sanonut mitään, vaan totesin että ei johdu, vaikka oikeasti siitä se kyllä johtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain kerran käsilumityöntekijäksi ja minulta kyseltiin esim. Suurinta saavutustani. Muutenkin haastattelusta jäi vaikutelma että lumen kolaaminen on jotain ydinfysiikkaa.

Entä tämä klassinen "missä näet itsesi viiden vuoden päästä?"

No, syöksymällä alas räystäältä kun turvavaljaat unohtuivat tietty.

Mieleen jäi elävästi ilmoitus jossa haettiin suunnilleen sakokaivojen tyhjentäjää ja maalailtiin lavealla pensselillä vaatimuksia hakijasta jolla on intohimoinen suhtautuminen työhönsä ja tavoitteena tulla maailman parhaaksi kakkakaivojen tyhjentäjäksi.

Ehkä joku tuli vittuilleeksi copylle ja unohti oikolukea ilmoituksen ennen julkaisua.

Rekrytoinnin oppikirjakliseitä toistetaan papukaijana älyämättä kontekstia.

Sortui eräs tuotantopäällikkö hetkeksi samaan, mutta löydimme yhteisem sävelen.

Minulla oli pari vuotta työkokemusta takana, 90- luvun lama ja armeija katkaisi työt yli vuodeksi.

Muutin tyttöystävän perässä ja etsin vimmalla töitä.

Löytyi mielenkiintoinen tehdas ja kyselin respasta, onkohan täällä töitä.

Minut ohjattiin tuotantopäällikön juttusille, joka esitti kysymyksen, miksi haluaisin juuri sinne töihin.

"No kun tämä on ainoa tehdas täällä päin ja ajattelin kysyä, olisiko täällä töitä..."

No, tietoni kirjattiin työsopimuspohaan ja kävimme tutustumiskierroksella tehtaaseen.

Parin kuukauden päästä hän soitti, että olisi pitkän sairasloman sijaisuus, kiinnostaako?

4 vuotta olin töissä siinä firmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsin firmalleni taloushallintoon työntekijää. Sisään vaappui reilusti ylipainoinen nainen. Haastattelu pidettiin ja totesin, että hän ei ole etsimäni henkilö. Nainen yllättäen kysyi suoraan johtuuko tämä siitä, että hän on läski. Sanoin, että kyllähän se osittain siitäkin johtuu koska en pidä järkevänä palkata firman raha-asioita hoitamaan henkilöä joka ei pysty huolehtimaan edes itsestään. N36

Täällä samanlainen kokemus. Tosin haastateltava oli reilusti ylipainoinen mies. Totesin haastattelun jälkeen että hän ei valitettavasti ole hakemamme henkilö, niin eikös myös hän alkanut kysellä että johtuuko siitä että on läski. Siihen en tosin sanonut mitään, vaan totesin että ei johdu, vaikka oikeasti siitä se kyllä johtui.

Vassarifirmassanne ei kannateta oikeistolaisia yksilönvapauksia.

Vapaus hedonismiin ja herkutteluun on jokaisen oma asia ja omilla rahoilla voi vaikka ryypätä itseltään hengen.

Toki vassarit katsoo tuollaista pahalla silmällä, kun eivät ymmärrä että jokaisella on vapaus elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Vassarit haluaa että henkilö elää heidän tavalla. Samalla tavoin ajatteleva ja elävä työmuurahainen.

Eipä menettänyt mitään tuo oikeistolainen länsimainen sivistynyt ihminen teikäläisten paikasta. Varsinainen kolhoosi.

Kapteeni kirjoitti:

Hassua kirjoitti:

Itse hain paikkaa viime syksynä. Näin ilmoituksen netissä ja soitin heti.

Työ oli minulle täydellinen. Keskustelu sujui nopeasti ja asiallisesti ja haastattelija tuntui olevan todella kiinnostunut. Kysyi, koska voisin aloittaa ja sovimme jo päivän...

Sitten aivan puhelun lopussa kysyi: ai niin, kuinka vanha oletkaan? Vastasin rehellisesti: 54-vuotias. Hiljaisuus, jokin outo lause, ööö.... mä palaan asiaan ja puhelin kiinni. Eipä ole enää kuulunut.

Ja oikeasti olisin ollut työhön todella sopiva. Tehnyt sitä 10-15 vuotta.

Henkilö, joka siihen palkattiin, on kyseissä paikassa töissä 2-3 vuotta ja jatkaa eteenpäin.

Olisit ehkä ollut sopiva työhön tehtäviä ajatellen, mutta toimiston dynamiikka muuttuu aika paljon jos pääkonttori on täynnä 20-40 vuotiaita, ja yhtäkkiä paikalle pärähtää keski-ikäinen tai sitä vanhempi. Olen tällä hetkellä töissä yrityksessä (ja tiimissä) missä on 20 ja 60-kymppisiä duunissa. En ole koskaan tykännyt 30 vuotta vanhemmista työkollegoista. Se ei vaan toimi. En itse rekrytoisi samaan työtiimiin eri ikäisiä ihmisiä vain dynamiikan takia. Tietyt sanat, tietyt tavat ja tekninen osaaminen on niin erilaista.

Oli ihan uskomatonta kun koin ensimmäistä kertaa esimiehen joka oli kanssani about saman ikäinen, tuntui niin hienolta kun pystyy juttelemaan asioista samalla aaltopituudella ilman sitä ikään liittyvää hierarkia-ajattelua. Sukupuolella ei ole merkitystä ollenkaan.

Olen eri mieltä. Parhaita työyhteisöjä ovat ne, joissa on laaja ikäjakauma ja molemmat sukupuolet edustettuina. Niin työkavereiden kuin asiakkaiden kannalta.

IKEAn työhaastattelussa minun piti ensin koota tuoli jolla istuin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain harjoittelijan paikkaa opintojen loppuvaiheessa. Haastattelun jälkeen soitettiin että en saanut paikkaa, ja sitä perusteltiin sillä että erikoistuin tiettyyn alueeseen opinnoissani, eikä se sovi tähän tehtävään. Olisin hyväksynyt selityksen muuten, mutta tuo hänen mainitsema ei ollut mun erikoistumisala oikeasti. Ihan ystävällisesti yritin korjata väärinkäsitystä, että itse asiassa erikoistun tähän toiseen alueeseen (jos vaikka tulevaisuudessa haen firmaan uudestaan niin ei heille jää väärä käsitys mun erikoistumisalasta), niin haastattelija suunnilleen huusi päälle että "NIIN NIIN KIITOS SINULLE HEI HEI!" ja lopetti puhelun. Tuntui tosi töykeältä, eikä ole enää tehnyt mieli hakea firmaan, jossa työnhakijoita kohdellaan kuin hätisteltäviä kärpäsiä.

Näiden haastattelijoiden on jotain keksittävä syyksi, kun kaikkia ei voi palkata, voi olla montakin tasavahvaa hakijaa ja sitten ei voi sanoa aina totuutta. 

Niin varmasti, mutta silti on mahdollista myös olla kohtelias eikä puhua päälle ja lyödä luureja. Jos joku muu asia oli mitä ei voi ääneen sanoa niin olisi tuossakin voinut kuunnella mitä toinen sanoo ja selitellä vaan että valinta on tehty ja sopivin tekijä valittu mutta kiitos oikaisusta, meni sekaisin toisen hakijan kanssa tms. Olisi edes vähän parempi mieli jäänyt hakijalle. 

Tulin haastatteluun. Ukko kysyi kollegaltaan "Otatko sinä vai otanko minä".

Mentiin ukon huoneeseen.

Ukko kääntyi ensimmäiseksi selin minuun ja naputteli konettaan. Luki hakemustani. Kysyi onko minulla autoa. Hakemustiedoistani käy ilmi ettei minulla ole ajokorttia. Tuntui hiukan turhalta vastata että ei, ei ole autoa. Ihmettelin myös mitä väliä sillä on, 50 metrin päässä työpaikasta oli bussipysäkki. Ja vaikka työvuoro olisi alkanut 06:00, niin bussi olisi ollut siinä kohdalla joskus 05:35. Työ olisi ollut sisällä tehtävää "kokoonpano/varasto"-työtä, jossa autoa ei olisi tarvinnut.

Muutaman minuutin päästä ukko sai puhelun, jota sitten puheli noin 5 minsaa. Puolet työhaastattelusta meni sitä puhelua kuunnellessa.

Menin työkkäriin nuorena tyttönä ja kysyin millaisia työpaikkoja olisi vapaana. Sain lapun kouraan ja lähdin kävelemään paikan osoitteeseen. Matkaan kului aikaa n. 10 min. Kyseessä oli myyjän paikka vaatetusliikkeessä. Astuin liikkeeseen sisään ja kysyin omistajaa. Paikalla ollut myyjä kävi hakemassa omistajan paikalle. Kerroin että työvoimatoimistosta lähetettiin. En ehtinyt sanoa muuta (en edes nimeäni tai kysyä aikaa työpaikkahaastatteluun). Omistaja alkoi naama punaisena huutaa, että olen myöhässä. Myöhässä mistä? Sitten hän haukkui vaatteeni ja ulkonäköni. Siihen minä totesin, että tämä taisi olla tässä ja lähdin ovesta ulos.

Kun pääsin kotiin soitin työvoimatoimistoon ja kerroin asiasta. Sieltä pahoiteltiin asiaa ja he ottivat yhteyttä kyseiseen vaatetusliikkeeseen. Vaatetusliike teki muuten 3 kk tästä tapahtumasta konkurssin, joten eipä olisi ollut pitkäaikainen työpaikka.

Tästä on aikaa 30 vuotta ja vielä on tuoreena mielessä.

Vierailija kirjoitti:

IKEAn työhaastattelussa minun piti ensin koota tuoli jolla istuin...

Oikeastiko? :D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Etsin firmalleni taloushallintoon työntekijää. Sisään vaappui reilusti ylipainoinen nainen. Haastattelu pidettiin ja totesin, että hän ei ole etsimäni henkilö. Nainen yllättäen kysyi suoraan johtuuko tämä siitä, että hän on läski. Sanoin, että kyllähän se osittain siitäkin johtuu koska en pidä järkevänä palkata firman raha-asioita hoitamaan henkilöä joka ei pysty huolehtimaan edes itsestään. N36

Surullista että nämä nuoret pikkupomot ja rekryt ei osaa huolehtia omista käytöstavoistaan.  Pilkata osataan mutta ei kouluttaa itseään asialliseen käytökseen. Minä olisin sinulle sanonut että hyvä ettet minua valinnut, ikävä olla työpaikassa jossa esimies on vielä kehittymätön teini.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija kysyi perhekuvioista. Ja kun vastasin ettei se varmaan kuulu korrektiin kysymyspatteristoon niin tadaa..kiitos mutta valitsimme toisen oli lopputulema.

Mulle sinkkuna tuo perhe-asian kysyminen on etu, sillä voin sanoa ettei ole lapsia hoidettavana, ei puolisoa ruokittavana, olen vapaa tulemaan ja menemään ja aika halukas myös joustamaan työvuoroissa, etenkin jos työtä tarjotaan iltaisin ja viikonloppuisin. Minä teen työtä vain ja ainoastaan rahan vuoksi.

On jäänyt mieleen monta tapausta.

Kerran ajoin 5 h haastatteluun, jossa minulle heti kerrottiin, että hakijoita oli ollut 81 ja olin ainut haastatteluun päässyt Nainen. Koska halusivat nähdä naisen joka on opiskellut x ja x ammatit. Harmittaa vieläkin, etten tajunnut sanoa, että olisin voinut lähettää myös valokuvan, niin ei olisi mennyt 11 tuntia hukkaan...

Toisessa haastattelussa minulta kysyttiin miten mieheni pärjää, jos tulen valituksi. Vastasin, että mieheni osaa avata jääkaapin oven itsekin. En tullut valituksi :D

Vierailija kirjoitti:

Kaksi haastattelijaa, joista toinen vaikutti siltä, kuin ei olisi pätkääkään kiinnostanut olla paikalla. Sellaista outoa piilovittuilua monessa välissä. Edes vettä ei tarjottu vaikka haastattelu kesti yli tunnin ja lopussa tämä vastahakoinen haastattelija ilmoitti, että "osaat vissiin itse ulos".

Outoa oli se, että rekryfirman tyttö soitti iltapäivällä, että olivat kovasti tykänneet minusta ja haluaisivat vielä toisen haastattelun. Kiitin ja ilmoitin, että ei taida olla ihan minun paikka.

Oikeasti pitäisi ihmisten uskaltaa useammin kävellä ulos siitä haastattelusta että rekryt oppis mitä se haastatteleminen on ja miten ihmisiä on kohteliasta kohdella. Saisivat ensin sen oman pesänsä puhdistettua huonosta ilmapiiristä ennen kuin ottavat sinne uusia kärsimään.

No, aika moni pienyrittäjä (joka rekryää) on niitä jotka ei ole pärjänneet normi työyhteisöissä. Sitten ovat lähteneet yrittäjäksi. Ei voi odottaa, että oppisivat yhtäkkiä käyttäytymään, etenkin kun ollaan pomo-asemassa. Ne jotka käyttäytyä osaavat, vähemmän herkästi palkkaavat ketään, ettei tule vastaan noita "voimakasluontoisia" työntekijöitä. Itsekin sellainen, saan nyt olla omassa rauhassa ja tehdä työni, eikä tarvitse taituroida kenenkään kanssa sosiaalisesti.

Pahin joka omalla kohdalla voisi tulla eteen, on palkata juuri tuollainen työntekijä, joka ratkaisee hakijan kelpoisuuden ulkonäön perusteella. Niin mustavalkoinen maailma, ettei kellään.

Minulta kysyttiin joskus, että mitä vanhempani tekevät työkseen. Nähtävästi vanhempieni ammatit eivät olleet kyseisen pomon mieleen koska en paikkaa saanut. Töitä on riittänyt ilman kyseistä paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

tavallista varmaan naisille kirjoitti:

Olin n.25v, kun hain kivijalkamyymälään myyjäksi. Mielestäni olin hyvin valmistautunut, motivoitunut ja asiallinen. Vanhempi rouva tivasi lapsentekoaikeistani. Sanoin, että ei ole lapsia, eikä moneen vuoteen suunnitelmissakaan. Jatkoi tiuskimistaan ja halveksuen mittaili minua päästä varpaisiin todeten, että "Kyllä minä sen arvaan, heti kun on työ saatu, niin pamahdetaan paksuksi ja minun pitäisi sitten maksaa sinun sairaslomat ja äityslomat. Älä likka luule, että sellaiseen ryhdyn."

-Juu en siis saanut työtä. 

Sain myöhemmin onneksi toisen työn, missä olen ollut jo kymmenen vuotta, enkä ole edelleenkään jäänyt äitiyslomalle....

Pienelle yritykselle tuo on todella suuri ongelma, että juuri valittu työntekijä ilmoittaa olevansa raskaana. Ymmärrän huolen hyvin mutta olishan tuon voinut fiksumminkin esittää.  Naisvaltaisilla aloilla on hyvin tavallista että samasta yksiköstä on useampia yhtäaikaa äitiyslomalla ja lomittajiakin jää sitten äitiyslomille ja taas palkataan jo kolmatta tai neljättä lomittajaa näille.

Minua syrjittiin ikäni takia, valitsivat tehtävään turvallisesti minua 10 vuotta vanhemman naisen jolla oli jo lapsia. Itse olin 27-vuotias ja lapseton. Meinasin kuolla nauruun kun haastattelija soitti minulle 6 kuukauden päästä ja kysyi voisinko tulla äitiysloman ajaksi sijaiseksi. Onneksi olin jo löytänyt töitä ja pystyin kieltäytymään.

Joku LähiIdän jeppe oli pääässyt esimies asemaan ja oli haastattelussa niin polleaa poikaa ja ylimielinen että ällötti. OIkein nautti päästä sanomaan että ei valita sinua. Sanoi sen heti haastattelun loputtua. Tiedän etät olin siihen tehtävään todella hyvä, koska kyse oli suorittavasta työstä, josta minulla  oli kokemusta. VÄhän nauratti ajatus että itse tehnyt 20 vuotta erilaisia töitä ja sitten tällänen tyyppi tulee jostain muusta maasta lyttäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on kysytty seuraavat kysymykset tamperelaisissa firmoissa:

- Kuinka kauan olet ollut kihloissa ? (Minulla oli kihlasormus sormessa)

- Jos nyt palkkaamme sinut, oletko vuoden päästä äitiyslomalla?

- Millä alalla puolisosi on?

- Millä alalla vanhempasi ovat?

- Onko sinulla perheenperustamissuunnitelmia lähitulevaisuudessa?

Arvatkaa olenko mies vai nainen :D No nainen tietysti, kuinka usein näitä kysymyksiä kysytään miehiltä...

Sulta sentään kysytään noita suoraan. Itse olen huomannut, etteivät firmat enää kehtaa kysyä näitä asioita, koska tietävät sen olevan laitonta. Siksi keksitään kaiken maailman kiertoilmaisuja, joilla saadaan selville naisen perhestatus. Yleisin omalla kohdallani on se, että kysytään, että pystynkö osallistumaan iltapäivällä oleviin kokouksiin vai onko minulla "muita velvoitteita" (lue: pitääkö hakea lapset päiväkodista). Samalla alalla olevalta mieheltäni tuota ei ole kuulemma kysytty koskaan.

Minulta kysyttiin montako vuotta mainaan tehdä töitä. Vastasin, että 35 vuotta on eläkeikään, että onhan tässä aikaa olla töissä :D Haastattelijat vilkuilivat toisiaan ja mutisivat, että eivät tarkoittaneet tuota, mutta eivät kehdanneet tarkentaa kysymystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain kerran käsilumityöntekijäksi ja minulta kyseltiin esim. Suurinta saavutustani. Muutenkin haastattelusta jäi vaikutelma että lumen kolaaminen on jotain ydinfysiikkaa.

Entä tämä klassinen "missä näet itsesi viiden vuoden päästä?"

No, syöksymällä alas räystäältä kun turvavaljaat unohtuivat tietty.

Mieleen jäi elävästi ilmoitus jossa haettiin suunnilleen sakokaivojen tyhjentäjää ja maalailtiin lavealla pensselillä vaatimuksia hakijasta jolla on intohimoinen suhtautuminen työhönsä ja tavoitteena tulla maailman parhaaksi kakkakaivojen tyhjentäjäksi.

Hain paikkaa eräässä ympäristöongelmiin keskittyvässä projektissa. Projektin lähtökohtana oli, että tarvitaan välitön radikaali järjestelmämuutos tai ympäristökatastrofi on ihan kulman takana. Haastattelussa kuitenkin toisteltiin näitä kliseisiä urakysymyksiä "missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?" Tuli kuva että eivät itse oikein usko julistamiinsa asioihin. Harmittaa edelleen että en vastannut jotain tyyliin että 10 vuoden päästä varmaan taistelen ilmastopakolaisten kanssa kaatopaikkajätteistä yhteiskuntaromahduksen jälkeen.

Yksi työhaastattelutilanne oli kyllä mieleenpainuva. Istuimme pöydän ääressä minä toisella puolella pöytää ja kaksi haastattelijaa toisella. Tervehdysten jälkeen toisen haastattelijan nenä liimautui tietokoneruutuun kiinni. Hän alkoi kysellä kysymyksiä lukien niitä suoraan koneelta, minuun päin vilkaisematta. Näpytteli vastauksiani hitaalla tahdilla koneelle. Välillä hän tuhisi, ettei tiedä miten vastauksen koneelle kirjottaisi/muotoilisi. Toisen haastattelijan rooli ei minulle koskaan auennut, niin kuin ei hänen suukaan, koko haastattelun aikana.