Lue keskustelun säännöt.
Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?
Tulitko valituksi vastoin kaikkia odotuksia vai jäitkö täpärästi valitsematta? Kysyttiinkö jotain epämiellyttävää tai oliko haastattelija humalassa? Ei mainita nimiä.
Kommentit (1040)
Vierailija kirjoitti:
Minulta on kysytty seuraavat kysymykset tamperelaisissa firmoissa:
- Kuinka kauan olet ollut kihloissa ? (Minulla oli kihlasormus sormessa)
- Jos nyt palkkaamme sinut, oletko vuoden päästä äitiyslomalla?
- Millä alalla puolisosi on?
- Millä alalla vanhempasi ovat?
- Onko sinulla perheenperustamissuunnitelmia lähitulevaisuudessa?
Arvatkaa olenko mies vai nainen :D No nainen tietysti, kuinka usein näitä kysymyksiä kysytään miehiltä...
Sulta sentään kysytään noita suoraan. Itse olen huomannut, etteivät firmat enää kehtaa kysyä näitä asioita, koska tietävät sen olevan laitonta. Siksi keksitään kaiken maailman kiertoilmaisuja, joilla saadaan selville naisen perhestatus. Yleisin omalla kohdallani on se, että kysytään, että pystynkö osallistumaan iltapäivällä oleviin kokouksiin vai onko minulla "muita velvoitteita" (lue: pitääkö hakea lapset päiväkodista). Samalla alalla olevalta mieheltäni tuota ei ole kuulemma kysytty koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija soitti minulle, että olin tosi hyvä hakija ja hän olisi halunnut valita minut, mutta paikka oli päätetty (ilmeisesti jo ennalta) täyttää sisältä Oli niin vilpittömän oloinen, että ei varmaan koskaan ole kielteisen päätöksen jälkeen tuntunut yhtä hyvältä.
Samanlainen kokemus minullakin. Kyseessä oli järjsestö ja haastattelijana hallituksen työvaliokunta, 4 henkilöä. En päässyt, mutta jälkikäteen yksi heistä soitti minulle, puhui pitkään ja totesi, että hänkyllä olisi valinnut minut! Oli varmasti vilpitön, eihän hänen olisi tarvinnut minulle soittaa. Tuli kyllä hyvä mieli!
Eräs tapaus yli 40 vuoden takaa kun olin jostain kuullut että soittaessa työpaikkaan kannattaa olla sellainen iloinen ja pirteä, joten esitin sellaista. Siihen aikaan soitettiin suoraan pomolle joka sitten haastatteli, oli tehdastyö kyseessä. Pääsin töihin ja parin kuukauden päästä pomo sanoi että sä muuten huijasit mua kun soitit tänne . minä kun oikeasti olin sellanen puhumaton mörökölli, naispuolinen tosin kaunis.Tämä miespomo oli flirttaileva ukkomies, muittenkin naisten perään. Eli kyllä se kannattaa aina olla oma itsensä tulee vaan sanomista.
Olin jo läpäissyt rekrytointifirman seulan: hain vaativaan asiantuntijatehtävään. Kaksi haastattelijaa, jotka olivat firman teknologiajohtaja ja hr-johtaja. Kummallakin en tiedä mistä apinoitu todella tyly tyyli, yrittivät esittää kovista ja kai katsoa miten mulla kantti kestää. Olin alkuun tosi asiallinen, mutta sitten alkoi ärsyttää toden teolla kahden k-pään tenttaus ja mietin, että näidenkö kanssa mun pitää tulevat työpäiväni viettää.
Sitten vaan tein mielessäni päätöksen, että ihan sama, en kyllä mene tuonne töihin vaikka pääsisinkin. Nousin ylös ja sanoin, että tulin toisiin aatoksiin, selvästikään tän yrityksen ilmapiiri ei ole semmoinen missä haluaisin työskennellä, että lähden tästä kotiin. Kaikki yllättyivät, itse varmaan kaikkein eniten. Tuo on hurjinta mitä olen koskaan tehnyt :D
Haastattelu kesti 10 minuuttia ja siitä suuren ajan haastattelija puhui puhelimessa toisen hakijan kanssa (päätellen vastauksista). Haastattelija oli muutenkin outo. Hän esitti kaikki kysymykset epäilevään tyyliin "et taida osata tätä?" ja "sinulta ei taida sujua ruotsi?".
En päässyt töihin, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin matkalla työhaastatteluun vanhalla autollani (oli katsastettu ja verot maksettu) erittäin kylmänä talvipäivänä. Ihmettelin kun moottori ja auto eivät lämmenneet lainkaan, kunnes yhtä äkkiä lämpöä riitti liikaakin: Savu ja lieskat löivät esiin konepellin alta ja auto täyttyi savusta ja palonhajusta.
Ajoin tien sivuun, aloin lappaamaan lunta moottoriin ja onnistuin kuin onnistuinkin sammuttamaan palon. Auton jäähdytysjärjestelmä oli jäätynyt, ei siis toiminut, ja moottori antoi palautteen. Tällä autolla ei enään ajettaisi. Katsoin kelloa ja totesin, että matkaa on jäljellä vielä noin 6 km ja haastattelun pitäisi alkaa juuri nyt. Otin kuvan savuavasta autosta, lähetin tekstarin haastettelijan kännykkään tilanteesta ja lähdin juoksemaan kohti firmaa ja haastattelijan toimistoa.
Saavuin firmaan 30 minsaa myöhässä ja haastattelijaporukan luokse 45 minuuttia myöhässä.
Olin yltä päältä hiessä, pukuni oli savun ja palon mustaama, vaatteeni haisivat.
Haastattelijaryhmän pomon ensimäinen kysymys oli: Taidat olla tosissasi kiinnostunut tästä työpaikasta ? -Minä vastasin kysymykseen: Kyllä, en tiedä miten te pärjäisitte ilman minua juuri tämän tehtävän suhteen, koska minulla on paljon annettavanani ja kuten näette, olen varma asiastani. Tilaisuuteen laskeutui puolen minuutin hiljaisuus. Haastetelijaryhmän pomo vastasi: Haastattelu on pidetty, Sinut on palkattu.
Meitä haastatteluun valittuja haastateltiin yhtäaikaa ryhmässä. Toisella puolikaarella olivat talon henkilökunta ja toisella kaarella me, jotka haimme töihin. Siinä kuuli kaikkien muidenkin vastaukset miksi haluat töihin meille.
Kolme meistä lopulta valittiin. Olin yksi heistä ja tuossa työpaikassa oli 6 vuotta. Ensimmäisen vuoden palkka oli aivan naurettavan pohjalla, mutta sieltä sitä kiivettiin ylemmäs. Tykkäsin työstäni, mutta vähitellen se oli nähty ja koettu. Oli aika siirtyä muihin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kupunen paikka, kolmen kuukauden pätkä, 8 haastattelijaa! Mä olin yksin pöydän ääressä ja kahden metrin päässä musta rivissä vierekkäin se lössi esitti vuorotellen kysymyksiä.
En tullut valituksi, en tainnut tehdä vaikutusta.
Onneksi et tullut valituksi. Jos työhaastatteluun 3 kk pätkää varten tarvitaan 8 ihmistä, niin ei ole oikein hyvä johto yrityksellä :D Kovin epävarmoja ja pelokkaita ovat, eikä kukaan uskalla ottaa vastuuta päätöksestä yksin. Antaa erittäin huonon kuvan yrityksestä. Huokaise helpotuksesta ettet päässyt, todennäköisesti olisi ollut 3 kk h...vetti edessä.
90-luvun laman aika, ison lahtelaisen tekstiilyrityksen tj oli koppava ja itseään täynnä. Olihan totisesti työntantajan markkinat (kuten on siitä asti ollut ihan näihin aikoihin), eli tulijoita oli pilvin pimein. Kyseli niitä näitä, yhä oudommaksi muuttui kysymykset, kunnes tajusin että hänellä oli väärän ihmisen tiedot pöydällään. Kun tämä selvisi, tj suuttui minulle omasta mokastaan ja äityi suorastaan loukkaavaksi. Lähdin itkien pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija soitti minulle, että olin tosi hyvä hakija ja hän olisi halunnut valita minut, mutta paikka oli päätetty (ilmeisesti jo ennalta) täyttää sisältä Oli niin vilpittömän oloinen, että ei varmaan koskaan ole kielteisen päätöksen jälkeen tuntunut yhtä hyvältä.
Samanlainen kokemus minullakin. Kyseessä oli järjsestö ja haastattelijana hallituksen työvaliokunta, 4 henkilöä. En päässyt, mutta jälkikäteen yksi heistä soitti minulle, puhui pitkään ja totesi, että hänkyllä olisi valinnut minut! Oli varmasti vilpitön, eihän hänen olisi tarvinnut minulle soittaa. Tuli kyllä hyvä mieli!
Sama täällä. Helsingin kaupunki kyseessä, elettiin niitä talouskurissa ja palkkaamisessa oli tiettyjä sääntöjä. Sosiaaliviraston eräästä yksiköstä valintapäätöksestä ilmoittaessaan ilmoittaja kertoi, että jos ei näitä sääntöjä olisi niin olisin sen paikan saanut. Jep. Saattoi tietysti valehdellakin... Siinä meikäläisellä oli katkolla pitkä sijaisuus kaupungin toimessa.... jouduin lähtemään, sen sijaan samaan aikaan taloon samanlaiseen toimeen sijaiseksi tullut sai jatkaa... No, ei se mitään.
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija kertoi ettei voi palkata mua mun ison nenän takia. Kyseessä oli lastensuojeluyksikkö. Kertoi että haluaa näin suojella mua, nuorta ja herkkää tyttöä, sillä lapset osaavat olla julmia. Mietin että wtf. Haastattelija oli n. 50v nainen.
Ei voi olla totta :D testasko hän vain sinun huumorintajua vai mitä tuo oikein oli? Itse olisin lähtenyt räkäisesti nauraen haastattelusta pois. Tekosyy luultavasti, ei vaan kehdannut sanoa totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa käymään lähempään haastatteluun työpaikalle, tämä tapahtui 80 luvun alussa. Hakivat vaihetyöntekijää. En ollut kovin innostunut paikasta mutta menin kumminkin kun olin peräti 2 kk ollut työtön, siihen aikaan töitä riitti ja se oli pitkä aika olla työtön. Oli satanut vettä ja laitoin kumisaappaat jalkaan ja ajattelin oikaista pellon poikki joka oli savinen joten olin polviani myöten kurassa kun menin haastatteluun. Pomo ei ollut kopissaan,joku sanoi että odota siellä. joten istuin hänen tuolissaan housut polviin asti kurassa kun hän tuli. hymyili vain leveästi kun vähän yksinkertainen oli ja otti minut töihin kumminkin, se oli pisin työsuhteeni joka kesti yli 7 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija soitti minulle, että olin tosi hyvä hakija ja hän olisi halunnut valita minut, mutta paikka oli päätetty (ilmeisesti jo ennalta) täyttää sisältä Oli niin vilpittömän oloinen, että ei varmaan koskaan ole kielteisen päätöksen jälkeen tuntunut yhtä hyvältä.
Samanlainen kokemus minullakin. Kyseessä oli järjsestö ja haastattelijana hallituksen työvaliokunta, 4 henkilöä. En päässyt, mutta jälkikäteen yksi heistä soitti minulle, puhui pitkään ja totesi, että hänkyllä olisi valinnut minut! Oli varmasti vilpitön, eihän hänen olisi tarvinnut minulle soittaa. Tuli kyllä hyvä mieli!
Just näin kannattaisi toimia niin yritykselle/työnantajalle jää hyvä maine, joka kiirii sitten kauaskin. Veikkaan että soittaja oli nainen, miehet kun ei yleensä välitä oman yrityksensä maineesta, ainakin oman kokemuksen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin välivuotta pitävä 19-vuotias ja tehnyt lukion ohella hommia hampurilaispaikassa ja huoltoasemalla. Hain yhteen keskuskeittiöön tiskariksi/salaatintekijäksi, eli avustaviin keittiöhommiin. Pääsin haastatteluun ja mielestäni se meni siihen asti ihan hyvin, kunnes haastattelija, eläkeikää lähestyvä nainen, voivotteli kovasti kuinka nuorillekin pitää antaa mahdollisuus työnhaussa. Mitäpä siihen sitten vastataan...
En saanut paikkaa, kai palkkasivat jonkun kokeneemman huippuasiantuntijan sinne lautasia tiskaamaan :D
Vierailija kirjoitti:
90-luvun laman aika, ison lahtelaisen tekstiilyrityksen tj oli koppava ja itseään täynnä. Olihan totisesti työntantajan markkinat (kuten on siitä asti ollut ihan näihin aikoihin), eli tulijoita oli pilvin pimein. Kyseli niitä näitä, yhä oudommaksi muuttui kysymykset, kunnes tajusin että hänellä oli väärän ihmisen tiedot pöydällään. Kun tämä selvisi, tj suuttui minulle omasta mokastaan ja äityi suorastaan loukkaavaksi. Lähdin itkien pois.
Minä olisin lähtenyt nauraen pois ja olisin kertonut kaikille, kuten kerron tänä päivänäkin kaikista naurettavista haastatteluista ja haastattelijoista. Haastattelutilanne on yrityksen mainostamistilaisuuskin samalla, miten siellä kohdellaan ulkopuolisia, miten suhtaudutaan erilaisiin ihmisiin, miten arvostetaan ihmistä, miten arvostetaan työnantajaa ja työntekoa ylipäätään. Tätä harva rekrytyyppi ymmärtää tai aika moni vähät välittää.
Hain kerran käsilumityöntekijäksi ja minulta kyseltiin esim. Suurinta saavutustani. Muutenkin haastattelusta jäi vaikutelma että lumen kolaaminen on jotain ydinfysiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija oli unohtanut palkanneensa minut 🤦♀️ Reippaasti menin maanantaiaamuna töihin ja haastattelija oli hämmentynyt, kun tervehdin ja kysyin, mihin voin viedä tavarani. Sanoi, että oli unohtanut palkanneensa minutkin. Meitä aloitti sitten kaksi maanantaiaamuna.
Hmmm, tuotahan voisi soveltaa jos pääsee haastatteluun saakka ja osittautuu että haastattelija on pahasti toisaikainen eikä oikein muista mistä on tullut ja mihin on menossa.
Kävelet vaan pokkana maanantaina toimistolle kello 9.00 ja ilmoitat että sinut on palkattu ja käskettiin aloittaa tänään.
Vierailija kirjoitti:
Olin jo läpäissyt rekrytointifirman seulan: hain vaativaan asiantuntijatehtävään. Kaksi haastattelijaa, jotka olivat firman teknologiajohtaja ja hr-johtaja. Kummallakin en tiedä mistä apinoitu todella tyly tyyli, yrittivät esittää kovista ja kai katsoa miten mulla kantti kestää. Olin alkuun tosi asiallinen, mutta sitten alkoi ärsyttää toden teolla kahden k-pään tenttaus ja mietin, että näidenkö kanssa mun pitää tulevat työpäiväni viettää.
Sitten vaan tein mielessäni päätöksen, että ihan sama, en kyllä mene tuonne töihin vaikka pääsisinkin. Nousin ylös ja sanoin, että tulin toisiin aatoksiin, selvästikään tän yrityksen ilmapiiri ei ole semmoinen missä haluaisin työskennellä, että lähden tästä kotiin. Kaikki yllättyivät, itse varmaan kaikkein eniten. Tuo on hurjinta mitä olen koskaan tehnyt :D
Minulla oli samantyylinen tilanne ja nyt jälkikäteen toivon että olisin uskaltanut tehdä samoin, kävi kyllä mielessä nousta ja lähteä kotiin.
Paras ja rennoin työhaastattelu oli opiskeluaikojen kesäyössä eräällä suurella tehtaalla. Sähköpostiin tuli viesti, jossa kerrottiin "Sinut on valittu" ja kysymykset olivat: Työvaatteiden koko? Työkenkien koko? sekä Otatko paikan vastaan?
Haastattelija kertoi ettei voi palkata mua mun ison nenän takia. Kyseessä oli lastensuojeluyksikkö. Kertoi että haluaa näin suojella mua, nuorta ja herkkää tyttöä, sillä lapset osaavat olla julmia. Mietin että wtf. Haastattelija oli n. 50v nainen.