Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Haastattelija oli kiireisen ja tylsistyneen oloinen vaikka oli kyse ylemmän toimihenkilön tehtävästä ja hän nimenomaa oli se joka rekryää keskijohdon ja johdon henkilöitä.

Hän näyttikin ihan tosi tympääntyneeltä, huokaili äänen.

Ei kuunnellut minua vaan ryntäsi puhumaan päälle toistuvasti, kun kysyi jotain samaan hengenvetoon johdatteli vastaamaan tietyllä tavalla. Toki sen olisin osannut muutenkin tehdä. Esitti monesti kysymyksiä johon voi vastata kyllä tai ei.... eli juuri niin kun kysyjä haluaa kuulla. Itse esitän haastateltaville vain avoimia kysymyksiä ja annan heidän puhua, itse kuuntelen.

Sain paikan.

Minun kanssa ei koskaan kukaan käynyt läpi 3: eri soveltuvuustestin tuloksia jotka suurella vaivalla tein.

Ihan amatööri tehtävässään oli tuo naispuoleinen rekrykoordinaattori.

Kysyttiin jollain tapaa, sanamuotoa en enää muista, että mikä on suhteeni alkoholiin.

Oli aika loukkaava kysymys, jotain siihen kuitenkin sain hämilläni vastattua. Kysyin että onko alkoholi tässä työyhteisössä ongelma, ja sain ihan asiallisen vastauksen että on. Alkoholisteja on luvassa työkavereiksi.

Tosi houkuttelevaa nuorelle ammattilaiselle.

Setämies luki hakemuksesta ääneen kaikki kolme etunimeäni, ja kysyi, pelkäsikö vanhemmat, että kalenterista loppuu nimet kesken. Sain paikan, mutta en ottanut vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin jollain tapaa, sanamuotoa en enää muista, että mikä on suhteeni alkoholiin.

Oli aika loukkaava kysymys, jotain siihen kuitenkin sain hämilläni vastattua. Kysyin että onko alkoholi tässä työyhteisössä ongelma, ja sain ihan asiallisen vastauksen että on. Alkoholisteja on luvassa työkavereiksi.

Tosi houkuttelevaa nuorelle ammattilaiselle.

Sosiaali- ja terveysalalla kysytään aina, mikä on suhteesi päihteisiin. Laki määrää tiettyjä asioita. Tarvittaessa tietysti ohjataan huumausainetestiin. Joskus se voi olla myös työsuhteen ehtona, että jos tulee valituksi, antaa seulat, siis jos käsittelee pkv-lääkkeitä työssään.

Se jäi mieleen kun työhaastattelussa, kun mieshaastattelijaa lähinnä kiinnosti, että seurustelinko, miten vakava suhde, missä poikaystäväni töissä jne. Itse oli kertomuksensa mukaa vapaa mies, asui äitinsä kanssa ja oli minua +20v vanhempi silloin....

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin mm. mitä mieltä olen tummaihoisista ja aionko hankkia vielä lapsia. Haastattelijat olivat pariskunta ja nainen aivan kujalla kaikista säännöistä ja lakipykälistä. Mies yritti hänelle ilmeillä ja nainen oli selvästi tottunutkin niitä tarkkailemaan, mutta eivät ehtineet kaikkia sammakoita estää.

Kyseessä sosiaalialan ns. ammattilaiset

Olen työskennellyt sosiaalialalla kohta 30 vuotta, enkä ole ikinä nähnyt pariskuntaa, joka olisi samassa paikassa töissä. Muutenkin sosiaalialalle valmistuu todella vähän miehiä. Muistaakseni yksi mies kahtakymmentä naista kohden. Vähän epäilen, missä muka on ollut pariskunta haastattelemassa.

Haastattelija, vanhempi mies, sanoi todella ystävällisesti, ettei aio palkata minua, etten jäisi homehtumaan heidän umpitylsään paikkaansa. Sanoi, että suosittelee hakemaan johonkin paljon kiinnostavampaan, jossa pääsisin kukoistamaan, tässä paikassa elämäni ja kykyni menisivät hukkaan. 

Mitäpä tuohon vastaamaan. Samalla teki mieli huutaa, että tarvitsen töitä heti, ja minä päätän onko paikka umpitylsä, ja että haastattelija luulee liikoja muiden paikkojen ihanuudesta ja minun kyvyistäni.

Hämmentävä tilaisuus. Ihan kuin isoisä olisi puhunut lapsenlapselleen elämänviisauksia. En tietenkään jäänyt inttämään, ja en paikkaa tietenkään saanut, mutta jäi mieleen lopulta positiivisena kokemuksena.  

Nykyisen duunipaikkani haastattelu.

Olin ollut (omasta tahdosta) ns sapattivapaalla 4kk ja hain yhtä eteen sattunutta paikkaa vaan vähän kokeeksi kun nyt sattui silmään eikä noita paikkoja kovin usein ole auki ja jotainhan sitä on tehtävä. Olen tehnyt hiukan saman toimialan töitä ennenkin mutta eri sektorilla, tämä sektori ei oikein ole kiinnostanut koskaan.

En valmistautunut haastatteluu, vedin ihan lonkalta, esitin heille kysymyksiä mihin he eivät osannee oikein vastata, puhuin satunnaisesti hienoa business kieltä, käytin yritysjargoniaa strategioista ym jotta annan itsestäni pätevän kuvan.

Omasta mielestä en ollut mitenkään vakuuttava, pakotin itseni esittämään kiinnostunutta, koska en halunnut täysillä tähän firmaan ja tähän työhön eteenkään sen sisällön ja tulevien isojen haasteiden ja muutosten takia.

Sain paikan ja vielä palkkakin sattui hyvin hintapyyntöhaitarini yläpähän.

Minulla oli kuullemma juuri sellainen cv kuin mitä he toivoi ja olin vakuuttava haastattelussa. Hih.

- 2 työpäivän jälkeen olin ihan sitä mielä että miks vit...sa hain ees ku ei kiinnosta tippaakaan, mut edelleen olen töissä 3 kk jälkeenkin. Kaikkeen tottuu.

Olin kunnan rekrytoinnissa töissä monta vuotta. Paljon on unohtunut, mutta joitain tapauksia jäänyt myös mieleen.

1. Nuorehko naisoletettu ilmoitti, että hän ei voi työskennellä missään toimipisteessä, jossa on ollut hometta, on epäilty sisäilmaongelmaa tai jossa on liimatut lattiat. Kiinnosti, mikä on liimattu lattia, niin voi olla muovimatto, laminaatti tai vaikka vinyyli, jos asennuksessa tai saumoissa on käytetty liimaa. Lisäksi hän ilmoitti, että voi saada oireita myös silikonista wc-tiloissa. Jäin miettimään, millainen on talo, jossa ei ole silikonia tai liimausta tai hometta tai sisäilmahaastetta. Ehkä vanha puutalo ja puuhuussi ulkona?

2. Eräs haastatteluun saapunut tuoksahti voimakkaasti oluelle. Oltiin kollegan kanssa molemmat haastattelemassa. Kollegani kysyi, haiseeko täällä olut vai mikä. Haastateltava sanoi suoraan, että tuli pubin kautta, kun alkoi jännittää. Kollegani totesi siihen, että entäs jos alkaa jännittää ennen työvuoroa, johon haastateltava kommentoi naureskellen, että kai se on silloinkin mentävä pubin kautta. Jäi vähän epäselväksi, oliko se tarkoitettu vitsiksi.

3. Eräs rouva tuli haastatteluun kahden pienen lapsen kanssa. Kello oli ehkä kaksi tai kolme ja lapset olleet osapäivähoidossa aamupäivän. Otin esille paperia ja muutaman kynän, mitä satuin löytämään. Sinänsä se ei ole ongelma, jos on työttömänä ja joutuu päivähoitopaikan puuttumisen takia tuomaan lapset mukana, mutta se oli ongelma, että hän puhui puolet ajasta lapsilleen eikä kuunnellut kysymyksiä. Lopussa hän halusi tietää, saiko työpaikan. Yritin selittää, että minä en voi luvata mitään, koska yksiköiden päälliköt päättävät, minä voin vain suositella sijaisuuksiin. Hän oli siis hakenut pelkästään sijaiseksi. Siitä huolimatta hän soitteli vaihteen numeroon monta kertaa päivässä pitkään sen jälkeen ja halusi tietää, olenko MINÄ antanut hänelle työpaikan vai en. Sain kerran jopa viestin, että rouva oli pitänyt toimistoa hyvin viehättävänä paikkana ja hän mielellään työskentelisi siellä. Mehän ei alun perinkään rekrytoida ketään meidän relrytoimiston tiloihin, vaan haastattelen ihmisiä, jotka ovat hakeneet esim. päiväkotiin, opettajan sijaisuuksiin, viherosastolle, vanhustenhoitoon jne. En tiedä, oliko hän itse edes täyttänyt hakemusta, jos ei tiennyt, mitä työtä oli hakemassa.

Olin 26 v ja hain ensimmäistä valmistumisen jälkeistä työpaikkaa. Mieshaastattelija katsoi kättäni ja sanoi, että olet sitten kihloissa. Minä siihen, että kyllä. Hän jatkoi, että menet kohta naimisiin ja jäät sitten äitiyslomalle. No minä siihen, että en ole asiaa vielä ollenkaan ajatellut. Lähtiessä mietin, että tänne en ainakaan tule ja pääsinkin sitten kieltäytymään, kun soittivat, että minut on valittu. Olin jo saanut toisen paikan:)

Olin menossa työhaastatteluun huoltoasemalle. Päädyin väärälle huoltoasemalle, soitin haastattelupaikkaan että myöhästyn eksyminen vuoksi mutta tulossa ollaan. Saavuin hikisenä ja myöhässä ja sain sen paikan. Tosi tarina.

Olin 19 v. kun hain myyjän paikkaa, koulutus ja kokemustakin alalta oli. Haastattelija huomasi kihlasormukseni ja arveli että hankin kohta lapsia. Sanoin että ei vielä vuosiin ole tarkoitus mutta sitten aikanaan. En saanut paikkaa mutta lapsen sain viiden vuoden kuluttua.

19-vuotiaana olin työhaastattelussa eräässä jo kuopatussa videovuokraamoketjun liikkeessä. En muista kysymyksiä, mutta haastattelun lopuksi haastattelija totesi, että vaikutan ihan selväjärkiseltä ja olen hyvä ehdokas, ja sainkin sitten paikan. Oli elämäni kurjin kokemus työelämästä: minua ei perehdytetty kunnolla ja pidettiin sitten huonona työntekijänä eikä annettu työtunteja, palkka oli minimipalkka, jossa ei ollut lisiä eikä ylimääräisestä työstä maksettu. Nuoria työntekijöitä käytettiin törkeästi hyväksi. Työhaastattelusta jäi huono kuva, olisi pitänyt jättää työpaikka ottamatta, mutta oli elämäni toinen työpaikka ja halusin mitä tahansa työtä. Onneksi minut sitten "irtisanottiinkin" (eli kierreltiin kolme varttia odottaen, että irtisanoudun itse) kesän lopuksi, niin pääsin muihin töihin.

Lidliin hain,paikalla myös toinen hakija joka oli tuttu abc:lta oikea työpaikkakiusaaja,oli valittu etukäteen ja silti mua haastatteltiin sen kanssa yhtäaikaa, ei ollut uutinen ettei mua valittu tehtävään. Kyrsii tälläiset ajanhaaskaajaat jos on valittu jo työntekijä ja silti haastattelee muita!

Eräs erityisluokka jonne hain avustajaksi. Tuli heti negatiivinen fiilis haastattelussa. Huomasin, että siellä on ihan järkyttävä meno siinä luokassa päällä ja että eivät tahdo pärjätä. Kaikki siinä haastattelijoiden olemuksessa viittasi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija alkoi puhumaan, mitä maanantaina tapahtuu (oli torstai muistaakseni) ja mun oli pakko kysyä, että siis sainko paikan vai. Haastattelija oli sillei "juujuu!" ja sitten jatkoi selostamista työkavereista ja -tehtävistä.

Ihana tarina, varsinkin kun minulle nuorena kävi vähän samalla tavalla. Hieman ikävämpi tilanne oli, kun myöhemmässä elämänvaiheessa kärsin pahasta paniikkihäiriöstä ja työkkäri laittoi työhaastatteluun. Olin aivan sekaisin koko haastattelun ajan, kyseessä iso marketti ja myyjän työ. Muistan kun yritin pysyä kasassa kuolemanpelossani. En saanut paikkaa.

Olin hyvissä ajoin paikalla ja minua ennen oli yksi toinen hakija jonossa. Ensimmäinen hakija kutsuttiin haastatelvaksi ja odottelin käytävällä vuoroani.

Kun minun vuoro tuli, niin haastattelija sanoi, että annettiin se paikka tuolle edelliselle haastateltavalle ja sä voit lähtä nyt kotiin.

Mahti juttu!

Hain nuorempana yhteen asiakaspalvelutehtävään. Minua haastatteli keski-ikäinen superpuhelias rouva, joka ei kysynyt multa mitään, vaan pulputti iloisesti itsestään ja työstään. Kun aloitti juoruamaan työkavereista, tajusin saaneeni paikan sanomatta edes kokonaista lausetta.

Haastattelijoita oli varmaan kymmenen, vaikka kyseessä oli kesätyö tarjoilijaksi. Istuivat puoliympyrässä mun ympärillä, osa koko haastattelun ajan keskenään supisevia ja kikattavia naisia, jotka kertoivat haastattelun jälkeen kutsuneensa mut vain siksi, että olen ollut mukana tekemässä yhtä aika tunnettua elokuvaa. Lisäksi vasta haastattelun jälkeen paljastui, että koko haastattelu oli videoitu.

Aivan todella hämmentävä ja hirveä kokemus, olin nuori ja harmittaa, kun en osannut puolustaa silloin itseäni.

Mulla ei ole ollut mitään erityisen ikäviä työhaastattelukokemuksia. Osaan olen päässyt ja osaan en, hakemistani paikoista. Toki jotkut työpaikat ovat olleet niin stressaavia, että määräajan loputtua olen ilmoittanut työnantajalle, etten tule jatkamaan työsuhteessa. Kerran olen hakeutunut saikulle muutamaa viikkoa ennen työsuhteen päättymistä, kun on ollut niin hankalat olosuhteet työssä. Mutta on mulla ollut vuosikausiakin kestäneitä työsuhteita paikoissa, joissa olen viihtynyt erinomaisesti. Kun on pitkä työura kaikkea on nähty.