Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatimattomalla työkokemuksella, mutta suurella innolla menin haastatteluun. Tiesin toki mihin olin hakemassa ja oli taustatyötä tehnyt, mutta tuli aika pian selväksi, etten kyllä hallinnut ennestään oikeastaan mitään toivottuja osaamisalueita. Olin rehellinen ja sanoin suoraan ettei kokemusta ole, mutta olen kiinnostunut oppimaan ja avoimin mielin paikkaa hakemassa. Muitakin, pätevämpiä ja ryökokemusta omaavia hakijoita oli.

Sain kuitenkin paikan, koska esimies halusi ottaa "nuoria osaajia kasvamaan alalle". Olen edelleen kiitollinen esimiehelle, joka uskalsi valita kokemattoman työntekijän. Tarkoittihan se mm. mittavia perehdytyskuvioita toisille työntekijöille. Minut otettiin hyvin vastaan ja pian minulla on kertynyt 15 vuoden työkokemus alalta.

Valitettavasti näin kaukonäköiset työnantajat alkavat olla jo vähitellen kaikki eläkkeellä. Nykyään ei osata ajatella pitkänäköisesti. Eikä toiset työntekijätkään halua nykyään perehdyttää, vielä tuohon aikaan se oli itsestäänselvää, että välillä tulee uutta väkeä ja he opetetaan talon tavoille ja se, kenen toimenkuva on lähimpänä, ottaa päävastuun opastamisesta. Kun vielä perehdyttäjä oli innostunut ja osasi asiansa, nopeasti siitä uudesta alkoi jo hyötyäkin olla. 

Kyllä näitä on vieläkin. Tuttu nuorimies, joka oli lukion jälkeen opiskellut vain kuukauden verran ja päässyt sitten töihin, valittiin lukioaikaisten näyttöjen ja 1,5 vuoden työkokemuksen perusteella lupaavana kykynä haussa, jossa oli myös valmistuneita diplomi-insinöörejä. Ja hänelle nimenomaan sanottiin, että ei pidä ottaa stressiä siitä, ettei ole vielä niin osaava kuin tiimikaverit. Että hänet otettiin kasvamaan, koska hänessä nähtiin paljon potentiaalia. Vaikka hän itsekin tiesi, että hänessä on ainesta, hän ei suin surminkaan halunnut työkavereiden saavan selville, että hän on vasta 19v :-D Puolen vuoden päästä hän täytti 20 ja se auttoi hänellä pahimpaan ahdistukseen.

Tämä oli kylläkin pörssiyhtiö, joten voisi ajatella että heillä on myös isommat hartiat tällaiseen kasvatustyöhön. Mutta hienoa silti, että vieläkin on olemassa työnantajia, joilla on pelisilmää ja rekryjen kohdalla katsotaan vähän pidemmällekin kuin seuraavaan kvartaaliin.

Aha, kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että ei haluta kilpailua ja on ohjailtavissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin jollain tapaa, sanamuotoa en enää muista, että mikä on suhteeni alkoholiin.

Oli aika loukkaava kysymys, jotain siihen kuitenkin sain hämilläni vastattua. Kysyin että onko alkoholi tässä työyhteisössä ongelma, ja sain ihan asiallisen vastauksen että on. Alkoholisteja on luvassa työkavereiksi.

Tosi houkuttelevaa nuorelle ammattilaiselle.

Sosiaali- ja terveysalalla kysytään aina, mikä on suhteesi päihteisiin. Laki määrää tiettyjä asioita. Tarvittaessa tietysti ohjataan huumausainetestiin. Joskus se voi olla myös työsuhteen ehtona, että jos tulee valituksi, antaa seulat, siis jos käsittelee pkv-lääkkeitä työssään.

Kyse oli asiantuntijatehtävästä, ei hoitoalalla. Työssä ei olla työtehtävien puitteissa kosketuksissa lääkkeisiin eikä alkoholiin. Selvisi tosiaan että kysymys johtui siitä, että alan ihmisillä on taipumusta alkoholismiin.

Ymmärrän että päihteet ovat monissakin töissä ongelma. Tottakai ovat. Eivät varmasti ole missään eduksi.

En kuitenkaan nuorena osannut kuvitella, että olisi olemassa töitä joissa on erityisesti alkoholisteja. Siksi ajattelin että kysymys johtuu jotenkin minusta, että haastattelijalle oli herännyt tämä epäilys juuri minun kohdallani. Koska olin reipas ja suht raitis niin kysymys oli kuin märkä rätti naamalle.

Lisäksi oli masentavaa ajatella työskentelevänsä pohjaan palaneiden alkkisten kanssa.

Johtaja kyseli enemmän aviopuolisosta kuin minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin jollain tapaa, sanamuotoa en enää muista, että mikä on suhteeni alkoholiin.

Oli aika loukkaava kysymys, jotain siihen kuitenkin sain hämilläni vastattua. Kysyin että onko alkoholi tässä työyhteisössä ongelma, ja sain ihan asiallisen vastauksen että on. Alkoholisteja on luvassa työkavereiksi.

Tosi houkuttelevaa nuorelle ammattilaiselle.

Sosiaali- ja terveysalalla kysytään aina, mikä on suhteesi päihteisiin. Laki määrää tiettyjä asioita. Tarvittaessa tietysti ohjataan huumausainetestiin. Joskus se voi olla myös työsuhteen ehtona, että jos tulee valituksi, antaa seulat, siis jos käsittelee pkv-lääkkeitä työssään.

Kyse oli asiantuntijatehtävästä, ei hoitoalalla. Työssä ei olla työtehtävien puitteissa kosketuksissa lääkkeisiin eikä alkoholiin. Selvisi tosiaan että kysymys johtui siitä, että alan ihmisillä on taipumusta alkoholismiin.

Ymmärrän että päihteet ovat monissakin töissä ongelma. Tottakai ovat. Eivät varmasti ole missään eduksi.

En kuitenkaan nuorena osannut kuvitella, että olisi olemassa töitä joissa on erityisesti alkoholisteja. Siksi ajattelin että kysymys johtuu jotenkin minusta, että haastattelijalle oli herännyt tämä epäilys juuri minun kohdallani. Koska olin reipas ja suht raitis niin kysymys oli kuin märkä rätti naamalle.

Lisäksi oli masentavaa ajatella työskentelevänsä pohjaan palaneiden alkkisten kanssa.

En ole sama, mutta eihän tuo mikään erikoinen kysymys ole. Se taas on erikoista, jos sinulle on sanottu, että työntekijöillä on alkoholiongelmia. Se on lain vastaista, koska terveystiedot ovat arkaluontoisia aina. Esihenkilö ei saa sanoa syytä kenenkään sairauslomiin ilman henkilön omaa suostumusta eikä mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia saa levitellä yleiseen tietoon missään olosuhteissa.

No mut tuohan oli nepotismia parhaillaan eli tuskin tämä tytär oli edes hakenut. Valittiin varmaan koska tämä johtajatyyppi sanoi niin.

Vamhapiikaaa kirjoitti:

Johtaja kyseli enemmän aviopuolisosta kuin minusta.

Minullekin kävi nuorena noin. Avopuoliso (silloinen) oli ammatiltaan lentäjä. Mainitsin, että voin tehdä pitkiäkin työvuoroja, kun avopuolisokin on joskus poissa kotoa pitkiä aikoja. Mitä hän tekee, oli kysymys. Kun vastasin, että ammatiltaan lentäjä ja työskentelee perämiehenä, alkoi valtava kysymysten tulva. Millä reiteillä lentää, onko raskaat työajat, miten pitkään koulutus kestää jne. Koin, ettei minusta kysytty oikein mitään. Toinen haastattelijoista kyllä sanoi itsekin jossain vaiheessa haastattelun lopussa, että muistettiinkos me nyt kysyä näitä lomakkeen asioita ollenkaan. En saanut työpaikkaa. Jäin miettimään, olisiko pitänyt itse olla määrätietoinen ja ohjata haastattelu minuun.

Hain lastentarhanopettajan paikkaa. Yhdeksän (9) haastattelijaa samassa huoneessa. Tuli outo fiilis, kuin hakisi jotain korkeammin koulutettua ja palkattua työtä.

Vierailija kirjoitti:

No mut tuohan oli nepotismia parhaillaan eli tuskin tämä tytär oli edes hakenut. Valittiin varmaan koska tämä johtajatyyppi sanoi niin.

Mihin viittaat?

Aikuinen poikani haki vuosia sitten koulutustaan vastaavaa työpaikkaa, ja haastattelija oli jutellut (ja ehkä kysäissyt välillä) ihan muita asioita. Pojan kerrottua tästä tuli mulle(kin) heti mieleen, että haastattelijalla oli jo alunperin ollut joku tietty henkilö mielessä ko. työhön, mutta muodon vuoksi kutsuttiin jokunen haastatteluun.

Niin taisi olla. Poika on sittemmin työllistynyt hyvin muualla.

Osallistuin työhaastatteluun etänä. Kyse oli opettajan työstä. Koko haastattelun ajan rehtori naksutteli tylsistyneenä nitojaa, ja haastattelun lopuksi totesi, että olen ihan reipas hakija, mutta heillä on jo vahva ehdokas talossa, joka todennäköisesti valitaan hakemaani virkaan.

Haastattelija meinasi nukahtaa kesken haastattelun, oli viimeisillään raskaana.

Sain paikan.

Toisessa meitä oli yhtä aikaa kaksi ehdokasta. Minulta ei paljon kyselty sen jälkeen, kun kerroin olevani naimisissa ja on kaksi lasta. Kaveri oli eronnut ja tuli kysymyksistä tunne, että etsiikö haastateltava työpaikkaa vai haastattelija yöpaikkaa. Lopulta kumpikaan ei saanut paikkaa.

Olin työhaastattelussa jossain virastossa, ja kahden haastattelijan taktiikkana oli ns. good cop (päällikkömies) ja bad cop (virkamiesintoinen nainen). Taktiikka oli selvästi sovittu etukäteen ja he olivat siinä erittäin osaavia.

He kysyivät minulta vuorotellen jotain, mies korostetun ystävällisesti ja leppoisasti, nainen korostetun piikikkäästi ja ilkeästi. Hämmentävä -ja sadistinen - kokemus. Aivan kuin olisin ollut psykologisessa kokeessa, jossa minut hyvin lyhyessä ajassa ehdollistettiin pitämään tuosta miehestä ja inhoamaan tuota naista.

Ulko-ovella Paha Poliisi-nainen antoi minulle käyntikorttinsa ja tarkan ajankohdan jolloin soittaa hänelle, jotta voin kysyä onko paikka minun. En koskaan soittanut.

Tästä tekee vieläkin hämmentävämpää se, että tuo nainen oli ensin ottanut yhteyttä minuun, kertonut avoimesta työpaikasta ja kutsunut minut tuohon haastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin mm. mitä mieltä olen tummaihoisista ja aionko hankkia vielä lapsia. Haastattelijat olivat pariskunta ja nainen aivan kujalla kaikista säännöistä ja lakipykälistä. Mies yritti hänelle ilmeillä ja nainen oli selvästi tottunutkin niitä tarkkailemaan, mutta eivät ehtineet kaikkia sammakoita estää.

Kyseessä sosiaalialan ns. ammattilaiset

Olen työskennellyt sosiaalialalla kohta 30 vuotta, enkä ole ikinä nähnyt pariskuntaa, joka olisi samassa paikassa töissä. Muutenkin sosiaalialalle valmistuu todella vähän miehiä. Muistaakseni yksi mies kahtakymmentä naista kohden. Vähän epäilen, missä muka on ollut pariskunta haastattelemassa.

En ole alalla, mutta minulle tuli heti mieleen jonkin sortin sijaisvanhemmat.

Hain ensimmäisiä oman alan kesätöitä, koulua oli vuosi jäljellä.  Kävin haastattelussa parissa paikassa. Ensimmäisessä niistä oli kolme haastattelijaa ja he olivat vakuuttuneita kouluni edistymisestä ja arvosanoistani, lopuksi totesivat että "erittäin pikaisiin palaamisiin".  Kuitenkin toisesta paikasta, jossa taisin käydä päivää myöhemmin, haastattelija tarjosi minulle paikkaa, ja tartuin siihen.  Ensimmäisestä paikasta ei koskaan lopulta edes soitettu.

Vuosia myöhemmin kun kyllästyin työhöni, liialliseen vastuuseen liian huonolla palkalla, aloin silmäillä muita töitä.  No päädyin tuohon samaan firmaan, jossa olin ensin käynyt haastattelussa. Muistutin heitä huumorilla haastattelussa siitä, että edellisellä kerralla lupasivat soittaa, eikä puhelua koskaan tullut "mutta ehkä tällä kertaa". No sinne siis päädyin ja olin töissä parisen vuotta. Työnkuva ja tehtävät eivät mitenkään vastanneet luvattua, ja ajattelin, että täytyy lähteä muualle.

Vanhan työkaverini kautta päädyin sitten takaisin ensimmäiseen firmaan (eri hommiin), ja muuten esimieheni on yksi noista kolmesta haastattelijasta, jotka olivat aikanaan tuossa ihan ensimmäisessä oman alan  työhaastattelussani toisen firman väreissä. Häntäkin muistutin huumorilla taannoisesta soittamattomuudesta, ja hän totesi, että vastuutonta toimintaa, ja että jos hän olisi ollut vetovastuussa olisi ehdottomasti ilmoittanut myös, jos ei tullut valituksi. Ja tuon uskon.

Eli ei sinänsä mitään erikoista, lähinnä vain se, että maailma on pieni!

Ja tämä ei ole mistään tuppukylästä vaan isosta kaupungista.

Mulle on myös sanottu joskus työhaastattelussa että heidän on vain pakko haastatella joitakuita, paikkaan on oikeasti valittu jo joku. Se kyllä pistää kiehumaan, on todella törppöä ja epäasiallista juoksuttaa ihmistä haastatteluissa joihin käyttää aikaa ja vaivaa!

Yhdessä työhaastattelussa haastattelijat alkoivat riitelemään keskenään. En todellakaan mennyt siihen firmaan töihin vaikka soittivat useaan kertaan perään ja pyysivät töihin. Kuulin jälkikäteen että riitelijät olivat/ovat pahimman laatuisia kiusaajia ja henkilökunta vaihtuu tuossa firmassa usein.

Itselläni on kokemusta vain yhdestä työhaastattelusta Oulussa - mutta näin helsinkiläisenä se jäi kyllä mieleen. Ei myönteisellä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin milloin voin aloittaa. Sanoin vaikka heti, mulla on eväät mukana.

Itse olisin sanonut, että aloitin jo - lasku tulee perässä.

Vierailija kirjoitti:

Osallistuin työhaastatteluun etänä. Kyse oli opettajan työstä. Koko haastattelun ajan rehtori naksutteli tylsistyneenä nitojaa, ja haastattelun lopuksi totesi, että olen ihan reipas hakija, mutta heillä on jo vahva ehdokas talossa, joka todennäköisesti valitaan hakemaani virkaan.

Olipas reipas rehtori.

Kävin työhaastattelussa tilitoimistossa.

Naispuolinen esimies näytti toimistoa. Käyskeli työntekijöiden selien takana katsomassa mitä he tekevät, ja palatessa kahvihuoneeseen totesi maaninen ilme kasvoillaan "siellä sormet sauhuaa, täp täp täp".

Kävelin saman tien kirjaimellisesti ulos sanomatta sanaakaan. Täti jäi tuijottelemaan pöllämystyneen oloisena.

casting couch, jostain syystä se videoitiinkin julki