Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

"Myy mulle tämä kynä".

Vierailija kirjoitti:

"Myy mulle tämä kynä".

Täähän on ihan klassikko.

Siinä pitää kertoa sen kynän ominaisuuksista.

Erään seurakunnan haastattelussa toimistotyöhön haastattelija kysyi milloin alan tehdä lapsia. Olin 28-vuotias ja lapseton.

1. Hain opettajan virkaa. Edellinen haastateltava ja haastattelija huusivat toisilleen oven läpi. Haastattelija huusi mm. mitä tekisit tällä kertaa paremmin. Ihmettelin, miksi olin päässyt haastatteluun, koska oletin että parempia cv:itä juuri tähän hommaan löytyi. No, paikkaan olikin pyydetty 18 haastateltavaa. Meiltä kaikilta kysyttiin, olisimmeko valmiita tulemaan sijaistamaan. En ollut, oli töitä valmiiksi muuallakin.

2. Haastattelussa oltiin selvästi innoissaan siitä, että pystyn opettamaan useita aineita. Sitten kysyttiinkin suoraan, olenko hankkimassa lapsia, kun on sormus. Haastattelijana kaksi naista. Jäin sentään varasijalle, valitulla oli yksi opetettava aine enemmän. Jätti paikan ottamatta, niin minäkin.

3. Hain viime vuonna virkaa. Epäilin sen olevan pedattu paikka, mutta päätin kokeilla silti. Jouduin tekemään tarkan työhakemuksen. Tämän jälkeen pääsin videokierrokselle, missä jouduin vastailemaan haastaviin kysymyksiin. Kokeilin onneani noin periaatteesta, koska halusin kokeilla videohaastattelua ja koska koulu käytti ulkopuolista rekrytointifirmaa. Ajattelin, että on kohtuu puolueetonta touhua. Hakemiselle oli aikarajana muutama päivä. Kun vuorokausi oli mennyt, otettiin yhteyttä, miksi hakemus ei vielä ole valmis, vaikka piti olla vielä muutama päivä aikaa palauttaa. Tein hakemuksen loppuun ja palautin. Oli kova vaiva. Kävi ilmi, että paikka oli pedattu. Tämä jäi mieleen, koska oli järjestetty mieletön show, jolla yritettiin esittää, ettei paikka ole pedattu. Ei ollut oikein huomioitu työnhakijoiden vaivannäköä. 

Mulla siis on virka, mutta kokeilen aina välillä jotain muuta. Kammoksuttavat tämän hetken työnhakumenettelyt. Esim. jonnekin työpaikkaan olisi pitänyt lähettää cv ja työhakemus, tämän jälkeen suunnitella ja lähettää opetusnäyte, minkä jälkeen pääset haastatteluun ja kenties antamaan opetusnäytteen paikanpäälle. Sitten voidaankin jättää valitsematta. Oon jättänyt tällasiin paikkoihin hakematta ihan suosiolla. Eivät oikein kuulosta siltä, että haluavat huomioida työntekijää jatkossakaan. Työntekijä kun hakemuksen lisäksi usein hoitaa myös omia päivätöitään ja muita työhakemuksia.

Olin työkkärin pakottamana jossain ryhmätyöhaastattelussa. Se joka saisi paikan pääsisi johonkin myyntityöhön tai vastaavaa, vuosi taisi olla 2008.

Olen todella ujo introvertti enkä sanonut sanaakaan koko haastattelun aikana, kun muut taistelivat työpaikasta. Jäädyin niin totaalisesti. Se oli todella noloa ja jäi kyllä mieleen

Kysyin kaverilta palkkatoivetta kun tuntui olevan paikasta kiinnostunut.

Sanoi että joku 18 euroa olisi sopiva.

Kerroin että itsellänikin taitaapi olla pienempi tuntiliksa.

Palkkasimme toisen kun ihmisellä pitäisi edes realiteetit olla kasassa.

Minut headhuntattiin asiantuntijatyöhön. Prosessissa oli useampi vaihe, joissa juttelin Teamsin kautta "tulevien kollegoiden" ja muihinkin tiimeihin kuuluvien tekijöiden kanssa muutamaan kertaan. Tämän lisäksi sain tehtäväksi työnäytteen, joka oli melko vaativa ja käytinkin siihen kokonaisen viikonlopun. Olin kuitenkin todella innoissani paikasta ja kaikki, joiden kanssa juttelin, vaikuttivat mukavilta. Keskustelut menivät hyvin ja työnäytettäni ylistettiin. Olin jo melko varma, että paikka on minun.

Sitten tuli parin viikon radiohiljaisuus, jonka päätteksi eräs tiimiläinen soitti minulle hyvin vaivaantuneen kuuloisena. Hän kertoi, että hakemaani positiota oli ylemmän tahon käskystä jouduttu muuttamaan, koska tiimiin piti pikaisesti saada aivan toisenlainen ammattilainen. Koko rekry meni siis uusiksi eikä tehtävään otettaisi minua eikä sen puoleen ketään muutakaan alkuperäisistä hakijoista. Tuosta jäi lievästi kusetettu olo. Tiedän, ettei syy ollut minua haastatelleiden ihmisten, mutta en silti menisi enää töihin tuohon firmaan.

Rekrytointiyrityksen ukkelin ensimmäinen kysymys oli, että ymmäränkö olevani ko. yritykselle vain lappu varpaassa, ja kun en ymmärtänyt, niin selitti että haluaa vain rahansa asiakkaaltaan rekrytoinnista, eikä muulla oikeastaan ole väliä. Haastattelija ei osannut kertoa työpaikasta kysyttäessä, muutakuin osoitteen ja päällikön nimen.

Mies tulee haastateltavaksi ja samalla kun esittelee itsensä, niin ilmoittaa, että oli pakko juoda vähän viskiä, kun jännitti. Oli kuulemma hänen aikansa tuhlaamista, kun pyydetty turhaan paikalle. Eli en siis alkanut haastattelemaan häntä sen enempää.

Olin kerran ryhmähaastattelussa kyseiseen työhön. Ikäni ja työkokemukseni oli sopivat. 

Huomasin, että yksi haastattelijoista ei tykännyt musta ollenkaan, oliko henkilökemia tai yms.

Tiesin et en tule valituksi. Näin jälkeenpäin ei harmita ollenkaan. Kyseinen firma ei ole enää toiminnassa ja itse löysin parempi palkkaista työtä muualta.

Olin hiljaa ja sain paikan.

Porin kaupungille hain muutama vuosi sitten, korona pahimmillaan. Halusivat haastatella läsnä ja huone täynnä ihmisiä. Jossain vaiheessa joku sivulauseessa mainitsi, että tehtävään on jo valittu viransijainen.

Haastattelun jälkeen lupasivat palata asiaan. Eivät ole vieläkään palanneet tai saanut mitään päätöstä asiaan. Jostain kaupungin yleisestä pöytäkirjasta luin päätöksen.

Toisin sanoen ajoin aivan turhaan tunnin haastatteluun 250 km. Ja myöhemmin takaisin kotiin.

Ei ikinä Poriin kirjoitti:

Porin kaupungille hain muutama vuosi sitten, korona pahimmillaan. Halusivat haastatella läsnä ja huone täynnä ihmisiä. Jossain vaiheessa joku sivulauseessa mainitsi, että tehtävään on jo valittu viransijainen.

Haastattelun jälkeen lupasivat palata asiaan. Eivät ole vieläkään palanneet tai saanut mitään päätöstä asiaan. Jostain kaupungin yleisestä pöytäkirjasta luin päätöksen.

Toisin sanoen ajoin aivan turhaan tunnin haastatteluun 250 km. Ja myöhemmin takaisin kotiin.

Minä myös jouduin kukkeimpaan korona-aikaan menemään livehaastatteluun. Ei ollut Porissa, mutta julkinen virka kuitenkin. Perusteena oli, että tässä käytetään niin suurta julkista valtaa, että täytyy siksi tavata livenä.

Se olisi muuten ollut ihan ok perustelu, ellei heti haastatteluita seuranneella viikolla olisi tullut nimityspäätös, josta tietenkin kävi selville valitun nimi ja googlaamalla tieto, että hän oli ko. yksikössä jo töissä.

Eikö edes näitä 100 % turhia haastatteluita olisi voinut tehdä etänä!

Yksi oli ryhmähaastattelu jossa meitä oli 8 henkeä. Jokainen vastasi vuorotellen kysymyksiin joita haastattelija tenttasi. Yritä siitä sit vikana keksiä jotain uutta ja mahtavaa jotta sut palkattaisiin.

Ja yksi oli sellainen missä oli koko se osasto haastattelemassa mihin olisin menossa töihin. Halusivat että kerron nykyisestä työstä ja järjestelmistä englanniksi (en ole hyvä enkussa enkä väittänytkään olevani), mutta en voinut oikein kertoa kun edellinen työ oli salassa pidettäviä juttuja eristetyssä turvatilassa. Tuo oli niin hirveää painostusta että paita valui hikeä ja ilmoitin rekryfirmaan että vetää mun nimen yli.

Ja sitten yksi oli sellainen että haastattelija (mies) vilkaisi päästä varpaisiin ja totesi että eiköhän tää paikka oo sun, tehdään paperit. 

Mulle mieleenpainuvin haastattelu oli kun en tiennyt minne minua haastateltiin.

Olin ollut työantajan toimipisteissä A ja B töissä määräaikaisena. Määräaikaisuus oli päättymässä, eikä jatkoa ollut tiedossa. Soitin toimipisteen C esimiehelle, ja kysyin olisiko heillä töitä minulla, samaa työtä mitä olin tehnyt paikoissa A ja B. Vastaus oli että ilman muuta löytyy töitä, mutta muodollisuuksien vuoksi minun pitäisi laittaa työpaikalle avoin hakemus heidän nettisivuillaan. Tein työtä käskettyä.

Parin päivän kuluttua minulle soitettiin, ja pyydettiin haastatteluun. Olin hieman ihmeissäni, koska olin saanut käsityksen että siirryn suoraan toimipisteeseen C kun määräaikaisuus aiemmassa pisteessä loppuu, ja sinne tehdään sitten uusi sopimus. Menin työhaastatteluun, ja jonkin aikaa siinä haastateltiin, kun aloin ymmärtää että nyt on kyse jostain aivan muusta työpaikasta samassa firmassa, kuin mihin minun piti mennä. He vaan eivät tietenkään tienneet että minulla oli jo suullinen sopimus toisen osaston kanssa. Heti kun ymmärsin mistä oli kyse, ilmoitin että tässä on nyt väärinkäsitys, olen jo sopinut henkilön X kanssa että menen sinne töihin, mutta muodollisuuksien takia jouduin sitä varten tekemään tämän avoimen hakemuksen.

Huvittavaa tässä on se, että nyt 15 vuoden kuluttua olen siirtymässä tekemään sitä työtä, mihin minua silloin haluttiin haastatella.

Seurakunnan työ. Pappi kysyi, minä vuonna lapseni ovat syntyneet. (Ei saa kysyä lapsista.)

Ollut useaan kertaan haastatteluissa, niiden kautta valittukin. Niissä missä pääsin hommiin ja olin monta vuotta, oli haastatteluissa ihan eri meininki kuin noissa mihin ei päässyt. Eli työnantajakokelas oli sillä asenteella, että nyt etsitään tosissaan tekijää ja keskusteltiin jo siitä, mitä  hommia tehdään ja miten ne hoidetaan jne.

Muutamissa ollut se olo, että joku muu on jo periaatteessa valittu, mutta pitää sääntöjen mukaan nyt haastatella pari muutakin. Eli haastattelija ei vaikuttanut kovin innostuneelta ja kyseli asiat aika kaavamaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Yksi oli ryhmähaastattelu jossa meitä oli 8 henkeä. Jokainen vastasi vuorotellen kysymyksiin joita haastattelija tenttasi. Yritä siitä sit vikana keksiä jotain uutta ja mahtavaa jotta sut palkattaisiin.

Ja yksi oli sellainen missä oli koko se osasto haastattelemassa mihin olisin menossa töihin. Halusivat että kerron nykyisestä työstä ja järjestelmistä englanniksi (en ole hyvä enkussa enkä väittänytkään olevani), mutta en voinut oikein kertoa kun edellinen työ oli salassa pidettäviä juttuja eristetyssä turvatilassa. Tuo oli niin hirveää painostusta että paita valui hikeä ja ilmoitin rekryfirmaan että vetää mun nimen yli.

Ja sitten yksi oli sellainen että haastattelija (mies) vilkaisi päästä varpaisiin ja totesi että eiköhän tää paikka oo sun, tehdään paperit. 

Tietenkin on hyvä testata englannin taitoa haastattelussa, mutta eikö sen voisi tehdä sellaisella kysymyksellä, mihin voi vaan jutustella jotain vastaukseksi. Saahan siitäkin käsityksen miten luontevasti lauseet muodostaa ja kuinka hyviä ne lauseet ovat.

Minun piti kerran englanniksi kertoa kolme asiaa miksi olisin paras valinta tähän työhön. Vähän tönköt vastaukset tulisi suomeksikin tuollaiseen kysymykseen. :/

Olin työhaastattelussa paikkaan, jota muistaakseni joku tuttu (ellei peräti itse paikkaa täyttävä pomo) kehotti hakemaan; minua grillattiin siinä todella asiattomasti, aiheista joista haastattelijoiden olisi pitänyt tietää että en tiedä mitään, joten olin varmaan jonkinlainen lumehaastateltava kun paikka oli pedattu jollekulle muulle. Tosi paska maku jäi suuhun tuosta höykytyksestä.

EU-hommiin. Piti osata englannin lisäksi jotain toista suurist kielistä. Saksa sujuu minulta hyvin.

Maksettiin lennot paikan päälle jossa haastattelu oli  R A N S K A K S I. En ollut missään vaiheessa sanonut että hallitsen sitä. Eli turistiranskalla yritin sitten selittää miksi olisin hyvä valinta positioon. En saanut paikkaa...