Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Minulta kysyttiin joskus, että mitä vanhempani tekevät työkseen. Nähtävästi vanhempieni ammatit eivät olleet kyseisen pomon mieleen koska en paikkaa saanut. Töitä on riittänyt ilman kyseistä paikkaa.

Minulta kysyttiin mitä vanhempani, sisarukseni ja mieheni tekevät ja missä he asuvat. Ilmeisesti olivat tarpeeksi kunniallisia, koska sain paikan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarina vähän toisinpäin.

Haastattelin isoon kohteeseen ravintolapäällikköhakijoita.

Eräs keski ikäinen hakija puhui haastattelussa varmaan kolmeen otteeseen siitä miten ovat miehensä kanssa ostaneet ihanan rempattavan rintamamiestalon joka pitää saada kesän aikana laitettua. Työ olisi alkanut toukokuussa. Hän korosti miten kovasti viihtyy siellä maalla ja tykkää puuhastella pihatöissä.

Tämä heidän uusi talo sijaitsi n 1.5h /sivu ajomatkan päässä työpaikasta. Tehtävä oli läsnäolovelvoitteella, ei etäpäivämahdollisuutta kuin ehkä muutamia pv vuodessa.

Kysyttäessä miten meinaa jaksaa kulkea 3h päivässä työmatkaa kun työpäivätkin saattaa venyä yli 8 tunnin ja olla iltatilaisuuksiakin, sopersi jotain että hänen siskolla on asunto tässä lähellä, jossa hän voisi yöpyä pari pv viikossa tarvittaessa, mutta ei osannut nimetä yhtään mitä aluetta se oli missä siskon asunto mahtoi sijaita. Myöhemmässä keskustelussa ihan lopuksi se olikin ystävätär jonka asunnolla voisi majailla.

Ei nyt ihan menny putkeen tää haaststtelu. Pitäs osata olla kertomatta seikkoja jotka tuönantaja todennäköisesti katsoo esteeksi tai merkittäväksi hidasteeksi vaativaan tehtävään. Ei kannata heittää valkoisia valheita tai jos valehtelee niin se pitää tehdä älykkäästi niin ettei siitä jää kiinni. Noloa.

Menee viime vuosituhannen lopulle. Eräs esimieheni sanoi, ettei valinnut yhtä toista hakijaa paikkaan, koska tämä oli hakemuksessaan liian täydellinen.

Uskon, minulle sanottiin noin, kun olin pankissa työhaasattelussa. Onneksi en saanut, kun ko pankkia ei ole enää olemassakaan.

Siitäs saivat mokomat🤓

Hain opiskeluaikoina useaan paikkaan, muun muassa yhteen pikaruokaketjuun. Haastattelija soitti, etten saanut töitä, mutta lähtisinkö illalla ulos drinkille.

Olin ehtinyt saada töitä muualta, ja lähdin mielelläni ulos. Mukava tyyppi ja muutaman kerran tapailtiin, mutta ei meistä paria tullut :)

Multa kysytty kerran varastotyötä hakiessa myös tästä lapsiasiasta.. Olin jäänyt vähän aikaa sitten leskeksi, että juu, eipä ollut suunnitteilla hankkia ihan heti lapsia.. Samainen mies kysyi jaksanko nostaa 20kg laatikon, kun sanoin että jaksan niin ilme oli sen näköinen että taidan valehdella. Koko ikäni tehnyt fyysistä työtä niin eikai nainen nyt herrajumala voi nostaa noin painavaa laatikkoa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta kysyttiin joskus, että mitä vanhempani tekevät työkseen. Nähtävästi vanhempieni ammatit eivät olleet kyseisen pomon mieleen koska en paikkaa saanut. Töitä on riittänyt ilman kyseistä paikkaa.

Minulta kysyttiin mitä vanhempani, sisarukseni ja mieheni tekevät ja missä he asuvat. Ilmeisesti olivat tarpeeksi kunniallisia, koska sain paikan :D

Eräältä suomenruotsalaiselta kysyttiin, mistä vanhemmat ovat kotoisin. Sai ruotsinkielisen paikan. Alaan liittyvää kokemusta myös mutta kuulemma siitä ei niin paljoa kyselty.

Olin muutamia vuosia sitten kahdessa haastattelussa eri yrityksissä. Yrityksen A haastattelu oli todella painostava ja epämiellyttävä. Kun vastasin esitettyyn kysymykseen, sain joka kerta jatkokysymyksiä ja tuli olo, että minun halutaan puhuvan pussiin. Totesin, etten halua ko. paikkaan. 

Yrityksen B haastattelu sujui leppoisasti ja ystävällisessä hengessä. Hakemuksen olin laittanut tuttavan vinkistä yhteen hommaan, mutta talon sisällä hakemuksia oli pyöritelty ja olin haastattelussa toisen esimiehen kanssa. Asia oli mulle ok. Pääsin hommaan. Muutaman vuoden päästä päädyin kuitenkin talon sisällä erinnäisistä syistä sen esimiehen alaisuuteen ja vastaavaan työtehtävään kuin alkuaan hain. Hetki sen jälkeen yritys B myytiinkin yritys A:lle. Siinä kohdassa tuskastutti hieman, kun olin saanut tosi huonon kuvan haastattelussa, mutta työtehtäväni olivat aivan eri kuin siinä missä olin haastattelussa ollut, joten ei ole ollut tarvetta olla tekemisissä haastattelijoiden kanssa.

Ensimmäinen työhaastattelu jäi mieleen. Koska oli myös toistaiseksi viimeinen, kolmattakymmentä vuotta jo oltu samoissa hommissa. Voihan sitä tietenkin käydä niin, että puolen vuoden päästä ollaan työhaastatteluun pyrkimässä, mutta täytyy kai olla tyytyväinen. Nyt voisi olla vaikea päästä melkein viiskymppisenä enää saman alan (IT) haastatteluihin...

Menin työhaastatteluun jonka toimi koskee hyväntekeväisyyttä. Kerroin avoimesti että minulla on ollut vaikeuksia ja lievää masennusta joista lääkitys. Olen ajokuntoinen eli ei koömiolääkkeitä. Odotin 5 pv ja sanottiin tervetuloa. On osa-aikatyö mutta paremi kuin ei mitään. Olin ennen ICT-alalla.

Työhaastelu oli tupakankatkuisessa huoneistossa. Olin ainoa hakija, koska ilmoituksessa oli väärä puhelinumero joka selvisisi sattumalta. Olisin saanut työpaikan siltä istumalta mutta työnantajalla ei ollut mitään käsitystä työntekijän oikeuksista.

Haastattelun aikana työnantaja jo totesi, että työajat eivät ole niin tarkkoja ja kertoi usein soittaneensa aamulla työntekijälle, että nukutaampa vielä muutama tunti ja tulekin myöhemmin vasta töihin. Työaika olisi kuulemma ollut myös sellainen että käytännössä koko päivä olisi pitänyt valmiudessa olla lähtemään työpaikalle jos tarve yhtäkkiä tuleekin. Tuosta päivystämisestähän ei tietty olisi maksettu mitään palkkaa vaan vain siitä ajasta jonka siellä olisi käynyt. Haastattelija kyseli myös tarkkaan mun muusta elämästä, ilmeisesti just että voisi varmistua että pääsen mahdollisimman pian paikalle aina kun tarve tulee. Työpaikkailmoitus oli myös kokoaikaiselle ja haastattelussa selvisi, että tunteja olisikin ollut osa-aikaisesti.

No en ottanut paikkaa vaikka mietinkin yön yli. Aamulla keuhkotkin oli kipeät siitä huoneiston ilmasta joten päätös oli helppo.

Hain erästä hallinnon työtehtävää. No haastattelun lopuksi minulle todettiin, että olisit kyllä sopiva meille, mutta me halutaan pitää tää työpaikka miesvapaana. En siis saanut paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Sain työkkärin kautta puhelun yrityksen "rekrytointitapahtumaan", kysyin heti kärkeen että minkälaisesta työstä on kyse ja sain vastaukseksi "kuulet sitten paikanpäällä". Hieman vastahakoisesti grillasin asiasta enemmän mutten saanut enempää tietoa tapahtumasta. Noh, ajattelin että kyllä tässä työttömänä joutaa yhden rekrytointitapahtuman käydä istumassa ja painelin paikallisen hotellin konferenssitiloihin tarkastamaan mistä oli kyse. Noin about 5 minuutin esittelyn jälkeen tajusin että verkostomarkkinointikoijauksesta, ei pelkästään että tarjolla oli töitä vaan mukaan päästäksesi sinun olisi pitänyt ostaa monen tuhannen euron aloituspaketti, joka sisälti jotain opetusmateriaaleja, yrityksen täysin arvottomia osakkeita ja polkupyörän (???). No, minäpä tästä sitten sijoittamista opiskelleena aloin suoraan haastamaan koko liiketoimintasuunnitelman kannattavuutta, potentiaalisia myyntiennustearvioita, palkkiojärjestelmästä saatavia tuloja ja lopuksi arvopaperimarkkinalaissa säädettyjä yleisiä periaatteita koskevia asioita kuten perustietoasiakirjoja ja osakeantiesitteitä, joka viimeistään teki selväksi noin 20 paikalla olleelle ihmiselle että kyseiseen liiketoimintaan ei kannata koskea edes metrin mitalla. Hiekotin koko tapahtuman niin pahoin että jengi lähti esittelykahvit juotuaan menemään välittömästi ja meikäläinen tapitti siellä omalla paikalla tapahtuman loppuun asti tasan niin pitkään että herrat eivät saaneet ketään rekryttyä yritykseenä. Sanoin siinä vielä lopuksi lähtiessä että olis kannattanut olla rehellinen kun kysyin puhelimessa että eihän tää oo mikään verkoskomarkkinointitapahtuma niin oltais säästetty kaikkien aikaa. Jäivät aika happaman näköisinä keräilemään markkinointiesitteitään sinne kun itse marssin hotellin etuovista ulos hymyissä suin. Tästä päivästä eteenpäin meni 6kk niin ko. yritys meni konkurssiin.

Mee mun kanssa naimisiin:D

Vierailija kirjoitti:

Tarina vähän toisinpäin.

Haastattelin isoon kohteeseen ravintolapäällikköhakijoita.

Eräs keski ikäinen hakija puhui haastattelussa varmaan kolmeen otteeseen siitä miten ovat miehensä kanssa ostaneet ihanan rempattavan rintamamiestalon joka pitää saada kesän aikana laitettua. Työ olisi alkanut toukokuussa. Hän korosti miten kovasti viihtyy siellä maalla ja tykkää puuhastella pihatöissä.

Tämä heidän uusi talo sijaitsi n 1.5h /sivu ajomatkan päässä työpaikasta. Tehtävä oli läsnäolovelvoitteella, ei etäpäivämahdollisuutta kuin ehkä muutamia pv vuodessa.

Kysyttäessä miten meinaa jaksaa kulkea 3h päivässä työmatkaa kun työpäivätkin saattaa venyä yli 8 tunnin ja olla iltatilaisuuksiakin, sopersi jotain että hänen siskolla on asunto tässä lähellä, jossa hän voisi yöpyä pari pv viikossa tarvittaessa, mutta ei osannut nimetä yhtään mitä aluetta se oli missä siskon asunto mahtoi sijaita. Myöhemmässä keskustelussa ihan lopuksi se olikin ystävätär jonka asunnolla voisi majailla.

Ei nyt ihan menny putkeen tää haaststtelu. Pitäs osata olla kertomatta seikkoja jotka tuönantaja todennäköisesti katsoo esteeksi tai merkittäväksi hidasteeksi vaativaan tehtävään. Ei kannata heittää valkoisia valheita tai jos valehtelee niin se pitää tehdä älykkäästi niin ettei siitä jää kiinni. Noloa.

Yksi tuttu tekee tätä tarkoituksella, ikää 50+ ja on lorvinut työkkärin rahoilla lähes koko ikänsä. Mutta kun on pakko hakea...

Hain opettajan sijaisuutta, en tullut valituksi. Sain varmaan 7-9 kirjettä että en tullut valituksi tehtävään. Siis postin kautta kirjeitä, muutaman kuukauden välein. Olisin kyllä ymmärtänyt että en tullut valituksi yhdenkin kirjeen perusteella.

Opiskeluaikana hain harjoittelupaikkaa opetusministeriöstä, minulla meni 4 tuntia matkoihin ja puolisen tuntia haastatteluun. Haastattelu alkoi sillä, että 2 haastattelijaa ottivat itselleen kahvia, minulle siitä ei kuulema voitu tarjota koska määrärahat tms ei kuulema riitä, mikä tuntui epäuskottavalta ja hieman töykeältä. Haastattelun lopulla haastattelija kysyi missä vaiheessa opintoni ovat, olin juuri palauttanut kandin. He kuulema ovat palkanneet yleensä maisteriopintojen loppuvaiheessa olevan harjoittelijan. Opintojen vaihe kävi ilmi CV:stäni, ei sitä kysymistä varten olisi tarvinnut haastatteluun pyytää. En tullut valituksi tehtävään.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen työnantajan kannattaa tänäpäivänä miettiä, millaisen työnantajakuvan antaa. Ei maksa mitään olla positiivinen ja mukava haastattelutilanteissa. Ei ehdokasta ole pakko valita ellei ole sitä mitä haetaan, mutta silti on hyvä jättää kaikille hyvä maku haastattelusta. Maine kiirii ja se vaikuttaa jatkossa, millaisia hakijoita houkuttelee.

Eniten ihmetyttää nää tarinat ihan tökeröistä rekryfirmoista. Heidän kun pitäisi olla rekryalan asiantuntijoita.

Kyllä rekryfirmojen taso on laskenut hurjasti sitä mukaan mitä enemmän niitä on tullut  työmarkkinoille. Muistan kun ensimmäisen vakipaikan sain rekryfirman kautta n. reilu 10 vuotta sitten ja kokemus oli tosi hyvä, asiat hoituivat hyvin ja asiallisesti. Lähiaikoijen kokemukset ovat olleet lähinnä epätodellisia. Soittanut haastattelija kuulosti  epäammattimaiselta. Luvatusta takaisin ilmoittamisesta (viestistä/soitosta) ei koskaan ei kuulu mitään. Olin todella hämmentynyt että yritys tekee näin (tai ehkä olen jo liian vanha ja vaativa?!)

Toinen rekryfirma  teki jäätävät videohaastattelut ja tehtävät (!) johonkin helppoon hommaan johon ei tosiaankaan tarvinnut edes korkeakoulututkintoa. 

Eräässä asiantuntijapaikassa piti tehdä puoli päivää ilmaista työtä, että näkisivät kuinka sopii tiimiin. Tiimille oli vain unohdettu kertoa minä päivänä tulen niin hommassa ei ollut mitään järkeä. Kaikki tekivät omia hommiaan eikä kellään ollut aikaa esimerkiksi antaa jotain tiettyä tehtävää että voisi näyttää osaamisensa. Sitten kun lounasaikaan asti sitä hommaa katsottuani sanoin, että eiköhän tämä ollut tässä niin kohauttelivat vaan olkiaan.

Seuraavana päivänä sitten soittivat ja sanoivat että vaikutin liian passiiviselta kyseisessä "testissä". Vastasin, että on pirun vaikea olla aktiivinen jos ei anneta työkonetta, käyttäjätunnusta ja kerrota miten järjestelmään pääsee käsiksi ja etenkin jos päivään ei ole tiimin puolelta kukaan valmistautunut. Hymähtelivät vian vastaukseksi. Kuitenkin sitten jotain 3 kk myöhemmin soittivat ja kysyivät että haluanko heille hommiin että ihan hyvä tyyppi sä kuitenkin olit. En mennyt.

Mää kirjoitti:

Hain opettajan sijaisuutta, en tullut valituksi. Sain varmaan 7-9 kirjettä että en tullut valituksi tehtävään. Siis postin kautta kirjeitä, muutaman kuukauden välein. Olisin kyllä ymmärtänyt että en tullut valituksi yhdenkin kirjeen perusteella.

Opiskeluaikana hain harjoittelupaikkaa opetusministeriöstä, minulla meni 4 tuntia matkoihin ja puolisen tuntia haastatteluun. Haastattelu alkoi sillä, että 2 haastattelijaa ottivat itselleen kahvia, minulle siitä ei kuulema voitu tarjota koska määrärahat tms ei kuulema riitä, mikä tuntui epäuskottavalta ja hieman töykeältä. Haastattelun lopulla haastattelija kysyi missä vaiheessa opintoni ovat, olin juuri palauttanut kandin. He kuulema ovat palkanneet yleensä maisteriopintojen loppuvaiheessa olevan harjoittelijan. Opintojen vaihe kävi ilmi CV:stäni, ei sitä kysymistä varten olisi tarvinnut haastatteluun pyytää. En tullut valituksi tehtävään.

Harjoittelupaikan haastatteluksi yllättävä, koska ei kai OKM voisi tiskin alta tarjota täysin palkatonta harjoittelupaikkaa, jos haastateltava on hakenut ilmoituksen kautta? Vai voisiko? Eli olisiko hakijan pitänyt vakuuttaa, että saa kyllä täyden harjoitteluapurahan vai mistä on kyse. Ehkä et tarttunut vihjeisiin, että rahan pitäisi tulla muualta kuin työnantajalta?

Minut valittiin erääseen johtavaan asiantuntijatehtävään noin 10 hakijan joukosta 80-luvun lopussa. Haastattelijana oli paikallinen vakinaista toimintaa vasta suunnitteleva projektipäällikkö, mutta valinnan päättäjä oli Helsingissä pitkän matkan päässä eikä tullut paikalle. Minua haastateltiin c-kasetille ja mm sen perusteella päättäjä päätyi minuun.

Kun sitten olin ko yksikössä ollut jo vuosia ja se oli kasvanut nopeasti haastattelimme erääseen assistenttityyppiseen tehtävään ihmisiä. Eräs nuori nainen , joka oli kyllä kovasti aktiivinen ja ollut kaikenlaisissa asiakaspalvelutöissä, kylläkin lyhyitä työsuhteita jne oli vuorossa. Kysyin oikein "keittiöpsykologisen" kysymyksen tiimityön kannalta: Mikä saa sinut suuttumaan työkavereihin ja miten se ilmenee sinussa ? Nainen hermostui kysymyksestäni käsittämättömän pahoin ja vastaili ihan mitä sattuu. Emme valinneet häntä ja pakko oli nauraa tuolle kysymyksen reaktiolle. Oli tainnut aika usein suuttua...

Vierailija kirjoitti:

Eräässä asiantuntijapaikassa piti tehdä puoli päivää ilmaista työtä, että näkisivät kuinka sopii tiimiin. Tiimille oli vain unohdettu kertoa minä päivänä tulen niin hommassa ei ollut mitään järkeä. Kaikki tekivät omia hommiaan eikä kellään ollut aikaa esimerkiksi antaa jotain tiettyä tehtävää että voisi näyttää osaamisensa. Sitten kun lounasaikaan asti sitä hommaa katsottuani sanoin, että eiköhän tämä ollut tässä niin kohauttelivat vaan olkiaan.

Seuraavana päivänä sitten soittivat ja sanoivat että vaikutin liian passiiviselta kyseisessä "testissä". Vastasin, että on pirun vaikea olla aktiivinen jos ei anneta työkonetta, käyttäjätunnusta ja kerrota miten järjestelmään pääsee käsiksi ja etenkin jos päivään ei ole tiimin puolelta kukaan valmistautunut. Hymähtelivät vian vastaukseksi. Kuitenkin sitten jotain 3 kk myöhemmin soittivat ja kysyivät että haluanko heille hommiin että ihan hyvä tyyppi sä kuitenkin olit. En mennyt.

Olikohan edellinen jo lähtenyt pois?

Sattuipa saksalaisen firman Suomen toimipisteessä. Haettu paikka oli toimihenkilötasoinen. Ryhmähaastattelu, kaksi yrityksen jo eläkeikäistä johtohenkilöä (oletan, koska toinen ei muistaakseni edes esitellyt itseään) kyseli jotenkin sekavasti kysymyksiä. Sitten täytettiin monisivuinen rasti-ruutuun -kaavake, ja lopuksi kommentoivat että heillä ei sitten ole tapana ilmoitella paitsi valitulle henkilölle. Että jos ei mitään kuulu et ole päässyt (!) töihin. Onneksi en päässyt.

Toinen oli niin ikään kansainvälinen firma, johon monta viikkoa haun päätyttyä tuli kutsu haastatteluun. Eka haastattelu meni ihan normaaleissa merkeissä. Toiselle kierrokselle pyydettiin, taas meni pari viikkoa välissä - mukana oli aiempien haastattelijoiden lisäksi myös johtoon kuuluva henkilö joka lähinnä häiritsi haastattelua ja heitteli ihmeellisiä lähes vittuilevia kommentteja.  Koitin kysellä työtehtävästä, yrityksestä yms koska esim nettisivuilta ei käy muuta kuin yhteystiedot ilmi. Olivat hyvin kiusaantuneen oloisia ja sanoivat että ihan kaikkea mitä keskustelupalstoilta saa lukea ei kannata uskoa. Olin helpottunut kun en tullut valituksi. Tähän yritykseen törmäsin myöhemmin sitten toista kautta yhteistyökuvioiden myötä ja edelleen olen onnellinen etten alunperin tuonne työllistynyt.

Nuorempana hain töihin ja pääsin haastatteluun. Haastattelija rupesi kyselemään poikaystävästä ja totesi "jaa, ei siis mitään vakavaa". Eniten hämmentää kun tiesin kyllä että ei se liity mitenkään asiaan eikä kuulu työnantajalle mitenkään mutta vastasin silti. Ja mitä ihmettä keski-ikäinen mies tekee parikymppisen tytön parisuhdestatuksella..

Parasta on että moneen kuukauteen ei kuulunut mitään ja sitten yhtäkkiä ilmoitti eräs ilta tekstiviestillä että tarttis työntekijää. Ikävää :D