Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Tarina vähän toisinpäin.

Haastattelin isoon kohteeseen ravintolapäällikköhakijoita.

Eräs keski ikäinen hakija puhui haastattelussa varmaan kolmeen otteeseen siitä miten ovat miehensä kanssa ostaneet ihanan rempattavan rintamamiestalon joka pitää saada kesän aikana laitettua. Työ olisi alkanut toukokuussa. Hän korosti miten kovasti viihtyy siellä maalla ja tykkää puuhastella pihatöissä.

Tämä heidän uusi talo sijaitsi n 1.5h /sivu ajomatkan päässä työpaikasta. Tehtävä oli läsnäolovelvoitteella, ei etäpäivämahdollisuutta kuin ehkä muutamia pv vuodessa.

Kysyttäessä miten meinaa jaksaa kulkea 3h päivässä työmatkaa kun työpäivätkin saattaa venyä yli 8 tunnin ja olla iltatilaisuuksiakin, sopersi jotain että hänen siskolla on asunto tässä lähellä, jossa hän voisi yöpyä pari pv viikossa tarvittaessa, mutta ei osannut nimetä yhtään mitä aluetta se oli missä siskon asunto mahtoi sijaita. Myöhemmässä keskustelussa ihan lopuksi se olikin ystävätär jonka asunnolla voisi majailla.

Ei nyt ihan menny putkeen tää haaststtelu. Pitäs osata olla kertomatta seikkoja jotka tuönantaja todennäköisesti katsoo esteeksi tai merkittäväksi hidasteeksi vaativaan tehtävään. Ei kannata heittää valkoisia valheita tai jos valehtelee niin se pitää tehdä älykkäästi niin ettei siitä jää kiinni. Noloa.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin jatkohaastatteluun jossa sitten työpersoonallisuus ym testit. En saanut tuota paikkaa koska olin kuullemma liian kokenut ja uskoivat etten viihtyisi eikä siinä olisi haastetta riittämiin.

Tarjosivat kyllä erästä toista vaativampaa pestiä.

Joskus vedotaan näihin seikkoihin myös silloin, kun ei ehdottomasti haluta jotakin tyyppiä paikkaan. Ylikoulutettu hakija voi olla epäilyttävä, miksei hän ole saanut kokemustaan/koulutustaan vastaavaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Tarina vähän toisinpäin.

Haastattelin isoon kohteeseen ravintolapäällikköhakijoita.

Eräs keski ikäinen hakija puhui haastattelussa varmaan kolmeen otteeseen siitä miten ovat miehensä kanssa ostaneet ihanan rempattavan rintamamiestalon joka pitää saada kesän aikana laitettua. Työ olisi alkanut toukokuussa. Hän korosti miten kovasti viihtyy siellä maalla ja tykkää puuhastella pihatöissä.

Tämä heidän uusi talo sijaitsi n 1.5h /sivu ajomatkan päässä työpaikasta. Tehtävä oli läsnäolovelvoitteella, ei etäpäivämahdollisuutta kuin ehkä muutamia pv vuodessa.

Kysyttäessä miten meinaa jaksaa kulkea 3h päivässä työmatkaa kun työpäivätkin saattaa venyä yli 8 tunnin ja olla iltatilaisuuksiakin, sopersi jotain että hänen siskolla on asunto tässä lähellä, jossa hän voisi yöpyä pari pv viikossa tarvittaessa, mutta ei osannut nimetä yhtään mitä aluetta se oli missä siskon asunto mahtoi sijaita. Myöhemmässä keskustelussa ihan lopuksi se olikin ystävätär jonka asunnolla voisi majailla.

Ei nyt ihan menny putkeen tää haaststtelu. Pitäs osata olla kertomatta seikkoja jotka tuönantaja todennäköisesti katsoo esteeksi tai merkittäväksi hidasteeksi vaativaan tehtävään. Ei kannata heittää valkoisia valheita tai jos valehtelee niin se pitää tehdä älykkäästi niin ettei siitä jää kiinni. Noloa.

Menee viime vuosituhannen lopulle. Eräs esimieheni sanoi, ettei valinnut yhtä toista hakijaa paikkaan, koska tämä oli hakemuksessaan liian täydellinen.

Edellinen haastattelu. Sain paikan noin 15 minuutin Teams-jutustelun jälkeen. Jutustelun aikana esitin itse enemmän kysymyksiä työhön liittyen kuin rekrytoija minulta ja minusta. Heti tämän haastattelun jälkeen minulla oli alkamassa toinen saman alan, mutta eri firman haastattelu. Ehdin juuri kävellä autolle ja istua ratin taakse lähteäkseni tähän haastatteluun, kun puhelin soi ja tämä ensimmäisen haastattelun pitäjä soitti ja kysyi melkein anovalla äänellä, haluaisiko tulla heille töihin. Halusinhan minä. Peruin toisen haastattelun siinä parkkipaikalla autossa istuessani. Se oli nopeaa ja suoraviivaista toimintaa, ei mitään päiväkausien vatvomista.

Sain työkkärin kautta puhelun yrityksen "rekrytointitapahtumaan", kysyin heti kärkeen että minkälaisesta työstä on kyse ja sain vastaukseksi "kuulet sitten paikanpäällä". Hieman vastahakoisesti grillasin asiasta enemmän mutten saanut enempää tietoa tapahtumasta. Noh, ajattelin että kyllä tässä työttömänä joutaa yhden rekrytointitapahtuman käydä istumassa ja painelin paikallisen hotellin konferenssitiloihin tarkastamaan mistä oli kyse. Noin about 5 minuutin esittelyn jälkeen tajusin että verkostomarkkinointikoijauksesta, ei pelkästään että tarjolla oli töitä vaan mukaan päästäksesi sinun olisi pitänyt ostaa monen tuhannen euron aloituspaketti, joka sisälti jotain opetusmateriaaleja, yrityksen täysin arvottomia osakkeita ja polkupyörän (???). No, minäpä tästä sitten sijoittamista opiskelleena aloin suoraan haastamaan koko liiketoimintasuunnitelman kannattavuutta, potentiaalisia myyntiennustearvioita, palkkiojärjestelmästä saatavia tuloja ja lopuksi arvopaperimarkkinalaissa säädettyjä yleisiä periaatteita koskevia asioita kuten perustietoasiakirjoja ja osakeantiesitteitä, joka viimeistään teki selväksi noin 20 paikalla olleelle ihmiselle että kyseiseen liiketoimintaan ei kannata koskea edes metrin mitalla. Hiekotin koko tapahtuman niin pahoin että jengi lähti esittelykahvit juotuaan menemään välittömästi ja meikäläinen tapitti siellä omalla paikalla tapahtuman loppuun asti tasan niin pitkään että herrat eivät saaneet ketään rekryttyä yritykseenä. Sanoin siinä vielä lopuksi lähtiessä että olis kannattanut olla rehellinen kun kysyin puhelimessa että eihän tää oo mikään verkoskomarkkinointitapahtuma niin oltais säästetty kaikkien aikaa. Jäivät aika happaman näköisinä keräilemään markkinointiesitteitään sinne kun itse marssin hotellin etuovista ulos hymyissä suin. Tästä päivästä eteenpäin meni 6kk niin ko. yritys meni konkurssiin.

Jostainsyystä viimeiset 10haastattelua on tapahtuneet paikallisella ABC-asemalla haastattelijoiden pyynnöstä, eikait siinä, mutta joka kerta on ollut jotain outoa ja näitä tarinoita ois enemmän ku jaksas kirjottaa, mut viimeisin oli jännä, minut kutsuttiin samallepäivää abclle, olin hakenut paikkaa edellisenä yönä 12jälkeen, haastattelija tuli yli 100km takaa, sanoi että on järetön kiire, tuo cv et tarvia muuta, no otin cvn ja menin paikalle moottoripyörällä, kyseessä oli parivuotta vanhempi naisoletettu, hoki ekat 10min että on hirveä kiire, mutta yhtä äkkiä kaivoi läppärin ja alkoi kysellä kaikkea outoa yksityiselämästä, lapsista, kävi meille kahvit, ja ei ollutkaan enää kiire minnekkään, kyseli moottoripyörästäni, autostani, asunnostani, harrastuksistani, yms noh ei siinä mitään, mutta jotkut kysymykset meni aivan liian pitkälle...

Jokatapauksessa sain paikan, en tiennyt että hän jää lomalle, minulle ei kerrottu läheskään kaikkea työstä kuten että saan firmalta työpuhelimen, vaatteet yms, jotka sain sitten kun kuulin työkaverilta että kaikille kuuluu tällaiset(2kk sen jälkeen kun kysyin niin kamat saapui...), perehdyttäjä oli todella lipevä ja yritti saada minut tekemään asioita joista olisi salettiin tullut potkut(huijaamaan työtunnit kikkailemalla yms), myöskään hän vaikka oli ollut pidempään työssä niin tuntui ettei edes osaa työnkuvaa, onneksi minut perehdytti toisiin paikkoihin sitten toinen yli 10v alalla ollut ja osasi kertoa niksit. Nyt muutaman kuukauden tehneenä asiat sujuu ihan okei, ja tykkään työstäni. 

Tuo haastattelu oli vain vähän outo kun juteltiin yksityisasioita, katto cvn, ja alotat maanantaina, ja haastattelu kesti yli tunnin vaikka oli "kiire".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatettiin kiireellä toiselle puolelle Suomea, ei maksettu matkakorvausta ja kysyttiin mm. millaisella autolla ajan. Tämän jälkeen otettiin usean viikon "aikalisä" jonka jälkeen haettiinkin tehtävään vastavalmistunutta osa-aikaiseksi.

Oli tosiaan ikimuistoinen haastattelu.

Vähän samanlainen kokemus Fiskarsilta. Yli 600 kilometrin matka, olin harvan, haastatteluun valitun joukossa. Haastattelussa kaksi ihmistä, toinen hr-edustaja ihan nuivana. Lähtiessä rekrytoiva esimies totesi (käänsi selän mulle), että on se hyvä sittenkin aina nähdä livenä. Ilmeisesti ylipainoni ei miellyttänyt. Osaamisella ei kai niin väliä (tai joustavuudella, kun kerroin olevani valmis muuttamaan koko perheeni ko. työpaikan perässä). Soitti sitten parin viikon päästä, että en saanut paikkaa. Totesin, että kiitos tiedosta, olen aloittanut jo muualla.

En suoraan sanoen näe yhtään, mikä esimerkistäsi tekisi kauhean tai erityisen mieleenpainuvan työhaastattelun. Olivat ehkä nuivia, mutta ihan omaa päättelyäsi (omaa häpeilyäsi?) on tuo, ettet ylipainon takia mukamas saanut työtä.

Toisekseen ketään ei pidä valita vain siksi, että tämä ajaa haastatteluun 600 kilometriä ja lupaa siirtää perheensä mukanaan. Se kun on vähän niinkuin sinun oma valinta hakea töitä toiselta puolelta Suomea eikä mikään syy esittää "katsokaa kuinka olen uhrautuva" -leikkiä. Tunnut kuvittelevan, että sinut olisi pitänyt valita vain siksi, että tulit kaukaa. 

Kolmanneksi, ei ole mitenkään erikoista, että vastausta joutuu odottamaan parikin viikkoa, joten eipä sinua tuntunut kyseinen paikka kiinnostavan muutenkaan, jos olit jo viikossa hyppäämässä muualle. 

Eivät menettäneet mitään, kun eivät valinneet sinua. 

Toivottavasti löysitte hyvän tyypin. Tämä kirjoituksesi vahvisti haastattelussa teistä saadun kuvan 😆.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin olen hakenut hurjasti työpaikkoja elämäni aikana, ja päässyt myös haastatteluihin. Nuorena osa epäili, että tulen heti raskaaksi tai olen muutoin epäpätevä, ei puoluekirjaa tai entuudestaan tuttuja/sukulaisia työpaikan sisällä. Useimmista mahdollisuuksista olin tosi kiinnostunut. Päällimmäisenä on kuitenkin totaalinen dissatuksi tulemisen tunne. Myös suuri epäonnistumisen tunne, ja olo siitä että mun otsassa lukee tietämättäni jotain todella raskauttavaa. Kuitenkin terve ja työtä pelkäämätön asenne. Koulutustakin. Ihmetytti, miksi en kelpaa. Nyt vakityössä, mutta tuo tunne on jäänyt elämään minuun, jossakin syvällä sielussani. Osalle rekrytoijista olen niin katkera, että jos joutuisimme kahden autiolle saarelle, tekisin heidän olostaan helvettiä.

-hain yhteen myyntityöhön jossa myytiin "oletusarvoja" provikalla. haastattelija kyseli mm "niin mitäs sun vanhemmat tekee työkseen", "niin mitäs varten sä menit just tohon opiskelupaikkaan". Alkoi selittämään kuinka teen noin 100 soitto, saan 20 - 30 asiakas käyntiä ja niistä sitten 2-4 sopimusta samalla piirtäen pyramidin muotoisen kuvan ja jakoi sen kolmeen osaan. Alhaalla nuo soitot, keskellä käynnit ja "täältä pyramidin huipulta sitten noi diilit ja 4-6k palkkaa". Pohjana 1k. Tuttu oli ollut samassa lafkassa 2500 pohja ja jos siis iso jos myyntiä niin provikkaa. Soitin tutulle joka sanoi jotakuinkin "siis tonni käytännössä, mieti tarkkaan". Ja haastattelijan nimi oli Réne....sanoin ei kiitos.

- Kuopiossa toimiva Seppo H konsultti firma. Ajoin Helsingistä sunnuntaina ilta haastatteluun ja toisen kerran  myöhemmin vielä junalla ja pidin noin puolen tunnin puheen firman 20lle työntekijälle demostroiden esiintymiskykyäni. 2 kertaa Kuopioon. "Viikon päästä saat tietää" sanottiin. En oo tähän mennessäkään saanut tietää. Ilmeisesti ei valittu?? Pari vuotta haastattelun jälkeen tosin lähetin Australiasta nimettömän kortin johon kirjoitin "PITÄKÄÄ TUNKKINNE"

Itselleni jäi mieleen se haastattelu, missä olin haastattelupaneelissa mukana. Yksi haastateltava vastaili kysymyksiin. Firman tavan mukaan lopuksi annettiin hänelle tilaisuus tehdä kysymyksiä jos niitä oli. Fataali kysymys: "Niin mikäs työpaikka tämä nyt siis olikaan...?" Iso virasto, oli varmuudella hakenut useaan paikkaan siellä. Sinänsä ymmärrettävä tilanne mutta ei herätä luottamusta. Kaveria ei valittu, tosin haastattelu ei mennyt loistokkaasti ennenkään mutta tämä oli viimeinen niitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kaadoin kuumat kahvit rinnuksilleni. Luontainen reaktioni oli purskahtaa nauruun ja alkaa kiroilemaan "voi helvetti nyt sentään...". En saanut paikkaa, vaikka olin hakijoista kokenein. Tiedän tämän, sillä ekalla kierroksella oli ryhmähaastattelu. Enimmäkseen muutenkin työn saaminen jäänyt kiinni persoonallisuudestani. Olen aika suora, huumorintajuinen ja sanavalmis. Eli sitä mitä odotetaan usein miehillä, mutta ei naisilta. Naisten odotetaan olevan hymisteleviä sievistelijöitä.

Et ole sanavalmis ja suora, vaan moukka ja epäkohtelias. Siksi et saanut paikkaa, koska sinulla ei ole käytöstapoja.

Kyllä fakta on, että jos mies kiroilee noin, sen on merkki huonosta tilannetajusta, mutta silti sitä ei katsota yhtä pahalla kuin naisen kiroilua. Sukupuoliroolit jylläävät.

Taisi olla vuosi 1980 ja Hollmingin telakka Raumalla...

Oli sellainen vaihe elämässä, että teku oli juuri keväällä päättynyt ja asuin kesää väliaikaiskämpässä ja kesäduunina oli sinänsä ihan kouluusta vastaava työpaikka, mutta vain määräaikaisena.

Edelliset seitsemän vuotta olivat olleet varsin sirpaleisia asumisen kannalta. Kolme vuotta amista toisella paikkakunnalla asuntolassa asuen ja kesät eri paikkakunnilla kesätöissä. Inttiä kolmella eri paikkakunnalla ja kolme vuotta tekua, joka talvi eri opiskelijaosoitteessa ja kesät eripuolilla Suomea kesäduuneissa. Kotona en ollut asunut siis yli seitsemään vuoteen, toki kävin usein. Lähettelin sen ajan tapaan paperisia hakemuksia ja kun vakituista asuntoa ei ollut, käytin yhteystietona äitini kotiosoitetta.

- Kuinkas ollakaan, haastattelun alussa haastattelijaukko on äkkäävinään, että 25-vuotias juippi (siis mä, Suomea kiertänyt reservin kersantti...) asuu muka vielä kotonaan äidin helmoissa eikä ole saanut edes vaippoja katkottua... Siitäkös äijä vittuilemaan, että mitenkäs työt edes sujuisivat, jos joutuisi muuttamaan pois kotoa ja tulemaan Raumalle töihin, matka kun kotipaikkakunnalle olisi niin pitkä, ettei päivittäin voi matkustaa... No asian oikea laita selkisi....

- Sama täys-ääliö-tyyli jatkui koko erittäin vastenmielisen haastattelutuokion ajan pyrkien takertumaan kaikkeen mahdolliseen. Oliskos suivaantunut alun täydellisestä virhearviostaan...

Siihen aikaan alan työpaikat olivat kortilla ja kun oma niukka työkokemus oli vielä telakkapainotteista niin varmaan olisin pitkin hampain paikan vastaanottanut. Onneksi en tullut valituksi, mutta vuotta myöhemmin sinne äitini osoitteeseen saapui postikortti, jossa kysyttiin, vieläkö paikka kiinnostaisi. No ei ollut edes kiinnostanut, mutta siihen aikaan töitä tehtiin mistä vaan löytyi ja itse en ole kilometrejä mittaillut. Lieneekö sen johdosta en päivää enempää työttömänä ole ollut. Mutta ikimuistoisin työhaastattelu se oli.

Toinen ääripää on Vuosaaren telakalle meno. Toisen amisvuoden jälkeen arvelin, ettei ihan roskapalkalla tarvi töitä tehdä ja olin kaivanut jostain ohjeellisen amis-palkan kohdalleni. Kysyttäessä sen kerroin... Työnjohtaja pyörittelee papereitaan ja sanoo, että telakalla maksetaan palkan päälle 62 penniä tunnilta olosuhdelisää ja palkka voisi olla ~11,55mk/h sen päälle. Saan siinä sitten sanottua, että eiköhän tuo ole OK... Se kun oli siinä 50% taulukosta kaivamaani liksaa suurempi hakaten selkeästi koti-maalaiskuntani kokeneimpien asentajien tuntipalkat. Askel oli kepeä ekaan tiliin asti, toiseen tiliin sitten olikin jo hommattu opiskelijan verokortti...

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/22/vuosaaren-telakan-viimeiset-he…

Asiantuntijatehtävä yliopistokoulutetulle oli kyseessä. Työhaastetteluihin oli kutsuttu yhteensä 15 henkilöä. Tämän kun kuulin, alkoi tulla nihkeä olo, koska selkeästi heillä ei ollut mitään käsitystä mitä etsivät. Haastattelutilassa oli kaikkien hakijoiden paperit pitkin pöytiä. Niistä mm. luettiin lainauksia ja kyseltiin miltä nämä minusta kuulostaa. "Sinut kutsuttiin haastatteluun, kun haluttiin nähdä minkänäköisiä ihmisiä on töissä (silloinen työpaikkani). Haastattelu oli jotenkin outo monin tavoin ja siellä ei oikeastaan kyselty mitään osaamisestani tai minusta.

Kun minua lähdettiin viemään pois haastattelutilasta, toinen haastattelija sanoi siinä kävellessä toiselle, että seuraava hakija on hänen opiskelukaverinsa veli ja opiskellut samaa alaa kuin minäkin, että meidän kannattaisi varmaan palkata se.

Muistan kuinka vihainen ja nöyryytetty olo mulla oli. Olin joutunut ottamaan puolikkaan päivän vapaata, että pääsin haastatteluun ja mua kohdeltiin kuin roskaa.

Ilmeisesti huijattu työhaastatteluun liittyen?

Kun teku päättyi, jostain tuli tieto, että kannattaa ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Kun työkkärin työpaikka-palstalle tuli ilmoitus työpaikasta Kilossa sijaitsevalle Dayton vaan tehtaalle, pistin paperit vetämään ja pääsinkin haastatteluun ja olin myös työkkäriin asiasta yhteydessä.

Silloin oli jokin systeemi, että työnhakijan matkakulut maksettiin työkkärin toimesta ja papruihin piti saada allekirjoitus, että oli haastattelussa käynyt. Kuinkas ollakaan Daytonin iäkäs eukko puhui asian niin, että ruksi ruutuun, että olet matkarahat Pori-Kilo-Pori saanut jo tehtaalta ja maksaisivat rahat tililleni het' seuraavalla viikolla. Ei kuulunut ja vaikka soittelin asian perään lupauksen asteelle jäi. Tietoista ja harkittua kun sama työpaikkailmoitus oli pitkään esillä? Veloittivat työkkäriä "maksetuista" matkoista`?

 - Karman laki, hiukan pääsin kostamaan. Olin aikanaan teknisenä asianhoitajana eräässä kohtalaisessa hankinnassa, jossa potentiaalisena tarjoajana oli Dayton mukana....

   https://www.daytongroup.fi/yritys/historia/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatettiin kiireellä toiselle puolelle Suomea, ei maksettu matkakorvausta ja kysyttiin mm. millaisella autolla ajan. Tämän jälkeen otettiin usean viikon "aikalisä" jonka jälkeen haettiinkin tehtävään vastavalmistunutta osa-aikaiseksi.

Oli tosiaan ikimuistoinen haastattelu.

Vähän samanlainen kokemus Fiskarsilta. Yli 600 kilometrin matka, olin harvan, haastatteluun valitun joukossa. Haastattelussa kaksi ihmistä, toinen hr-edustaja ihan nuivana. Lähtiessä rekrytoiva esimies totesi (käänsi selän mulle), että on se hyvä sittenkin aina nähdä livenä. Ilmeisesti ylipainoni ei miellyttänyt. Osaamisella ei kai niin väliä (tai joustavuudella, kun kerroin olevani valmis muuttamaan koko perheeni ko. työpaikan perässä). Soitti sitten parin viikon päästä, että en saanut paikkaa. Totesin, että kiitos tiedosta, olen aloittanut jo muualla.

En suoraan sanoen näe yhtään, mikä esimerkistäsi tekisi kauhean tai erityisen mieleenpainuvan työhaastattelun. Olivat ehkä nuivia, mutta ihan omaa päättelyäsi (omaa häpeilyäsi?) on tuo, ettet ylipainon takia mukamas saanut työtä.

Toisekseen ketään ei pidä valita vain siksi, että tämä ajaa haastatteluun 600 kilometriä ja lupaa siirtää perheensä mukanaan. Se kun on vähän niinkuin sinun oma valinta hakea töitä toiselta puolelta Suomea eikä mikään syy esittää "katsokaa kuinka olen uhrautuva" -leikkiä. Tunnut kuvittelevan, että sinut olisi pitänyt valita vain siksi, että tulit kaukaa. 

Kolmanneksi, ei ole mitenkään erikoista, että vastausta joutuu odottamaan parikin viikkoa, joten eipä sinua tuntunut kyseinen paikka kiinnostavan muutenkaan, jos olit jo viikossa hyppäämässä muualle. 

Eivät menettäneet mitään, kun eivät valinneet sinua. 

Onneksi olkoon, lankesit läskitrolliin!

Hän täällä kirjoittamassa tällaisia asiallisen näköisiä viestejä, joissa homman ytimenä on "arvelin, tai jopa suoraan kysyin, onko syy päätökseen ylipainoni".

Kirjoituksessa tapahtunutta ei ole tapahtunut.

Harrastin kansallisella tasolla yleisurheilua, jonka mainitsin haastattelussa, kun kysyttiin vapaa-ajasta. Luulin tämän olevan positiivinen asia, mutta haastattelijan mielestä ei ollut. Hän ei millään ymmärtänyt, että miten ehtisin tehdä töitä, jos olen yleisurheilija. Hän takertui tähän asiaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Paikka jäi saamatta. Sen jälkeen en ole työhaastatteluissa uskaltanut puhua harrastuksistani yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsin jatkohaastatteluun jossa sitten työpersoonallisuus ym testit. En saanut tuota paikkaa koska olin kuullemma liian kokenut ja uskoivat etten viihtyisi eikä siinä olisi haastetta riittämiin.

Tarjosivat kyllä erästä toista vaativampaa pestiä.

Joskus vedotaan näihin seikkoihin myös silloin, kun ei ehdottomasti haluta jotakin tyyppiä paikkaan. Ylikoulutettu hakija voi olla epäilyttävä, miksei hän ole saanut kokemustaan/koulutustaan vastaavaa työtä.

Liian usein kyse on siitä, että työpaikkailmoitus on kirjoitettu niin yläkanttiin, että hakija luulee sen olevan oman tasonsa paikka.

Itselleni on erittäin valitettavasti käynyt myös niin, että esimies luuli, että paikka olisi kuin luotu minulle. Lähtiessäni sanoin, että tämä paikka kuuluu ihan työuransa alkuvaiheessa oleville, kirjoittakaapa ilmoitus kokonaan uusiksi.

Se olikin aika erikoinen keissi, edes haastatteluissa ei kerrottu tosiasiallista työnkuvaa ollenkaan. Jos olisi kerrottu, olisin itse ystävällisesti kertonut, että tällaista en ole etsimässä.

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijatehtävä yliopistokoulutetulle oli kyseessä. Työhaastetteluihin oli kutsuttu yhteensä 15 henkilöä. Tämän kun kuulin, alkoi tulla nihkeä olo, koska selkeästi heillä ei ollut mitään käsitystä mitä etsivät. Haastattelutilassa oli kaikkien hakijoiden paperit pitkin pöytiä. Niistä mm. luettiin lainauksia ja kyseltiin miltä nämä minusta kuulostaa. "Sinut kutsuttiin haastatteluun, kun haluttiin nähdä minkänäköisiä ihmisiä on töissä (silloinen työpaikkani). Haastattelu oli jotenkin outo monin tavoin ja siellä ei oikeastaan kyselty mitään osaamisestani tai minusta.

Kun minua lähdettiin viemään pois haastattelutilasta, toinen haastattelija sanoi siinä kävellessä toiselle, että seuraava hakija on hänen opiskelukaverinsa veli ja opiskellut samaa alaa kuin minäkin, että meidän kannattaisi varmaan palkata se.

Muistan kuinka vihainen ja nöyryytetty olo mulla oli. Olin joutunut ottamaan puolikkaan päivän vapaata, että pääsin haastatteluun ja mua kohdeltiin kuin roskaa.

Joissain paikoissa yritetään korostaa, että rekrytoidaan suhteilla. Välttämättä mitään suhteita ei oikeasti ole. Voi olla kysymys tuollaisesta teatterista. Ensimmäistä kertaa kuulivat muista hakijoista tai ovat olleet työnhakujen yhteydessä tekemisissä ja sitten levittelevät papereita ympäriinsä. Yrittävät antaa kuvaa itsestään verkostoituneina, vaikka ovat täysiä mulkkuja.

Moniko palkkaisi tuollaisia? "Jos laiva uppoaa, olemme sitten nähneet minkä näköisiä muualla on töissä." No eivät ole osoittaneet ammattitaitoa omaan työhönsä eivätkä perehtymistä toisten paikkojen asioihin. Keinotekoiset verkostot rekrytoijan asemalla ja ulkonäkötuttavuuksia.

Juuri kuvailemaasi paikkaa en tunne mutta tuollaisia organisaation maineella paistattelevat ihmiset voivat olla.

Toisin sanoen eivät tunteneet työpaikkaasi, vaikka olivat kiinnostuneita alastasi ja haastattelijan opiskelukaverin veli oli väitetysti opiskellut haettua alaa, ei suinkaan haastattelija itse. Viimeinen niitti uskottavuuden hataraan arkkuun. 

Minulle eräs rekrytoija kommentoi haastattelussa toisen haastattelijan kesäsijaisena toimittuani, että kyseinen henkilö "ei tunne minua" ja sitten ottivat henkilön apulaiseksi jonkun, jolla on enemmän "näkemyksiä". Niin, toimin itse kesäsijaisena kun kyseinen henkilö ei ollut paikalla. En sitten kelvannut hänen apulaisekseen töihin. Toisella hakijalla ei ollut juuri samasta työstä kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni jäi mieleen se haastattelu, missä olin haastattelupaneelissa mukana. Yksi haastateltava vastaili kysymyksiin. Firman tavan mukaan lopuksi annettiin hänelle tilaisuus tehdä kysymyksiä jos niitä oli. Fataali kysymys: "Niin mikäs työpaikka tämä nyt siis olikaan...?" Iso virasto, oli varmuudella hakenut useaan paikkaan siellä. Sinänsä ymmärrettävä tilanne mutta ei herätä luottamusta. Kaveria ei valittu, tosin haastattelu ei mennyt loistokkaasti ennenkään mutta tämä oli viimeinen niitti.

Minulla on tästä kaksi omaa versiota:

1) Haastattelija kysyi mitä tiedän firmasta ja kerroin muutamalla lauseella sen syntyperästä ja nykytilanteesta. Haastattelija hämmentyneenä naurahtaen sanoi, että sinähän tiedät tästä enemmän kuin me.

2) Haastattelija kysyi kysymyksen taidoista. Tiivistin CV:ni, joka hänellä siinä oli edessään, muutamaan lauseeseen. Minulla on sellaista kokemusta, mitä muilla hakijoilla yleensä ei ole, ja niinpä hän ilahtuneena hihkaisi "Ai sä oot se!".  Olen joo. Kiva kun kerroit, ettet vaivautunut edes tarkistamaan, kenen kanssa olet keskustelemassa. Tämä kyseinen kokemus löytyy silmäilemällä CV:tä.

Työnhakijoille on sälytetty vastuu selvittää mitä firma tekee, mitä haettavassa työssä tehdään ja millainen työkulttuuri firmassa on. Työnantaja ei vaivaudu tutustumaan edes haastatteluun valittuihin henkilöihin näiden omista papereista.

Ekaan haastatteluun saapui 8 haastattelijaa CFOsta lähtien - oletin että kyseessä on yleensä HR-henkilön ja/tai rekrytoivan esimiehen haastattelu. Iso pörssiyritys kyseessä ja ihmettelin miten heillä kaikella on aikaakin. Pistivät laskemaan fläppitaululle jotain projektilaskelmia auki. Taloushallinnon paikka kyseessä. Ahdistava työnantajakuva, haastattelut eivät jatkuneet ja en toki olisi tuollaiseen paikkaan halunutkaan. Viikkoa myöhemmin tuli viesti "mielikuvasi yrityksestä xx?". Annoin yhden tähden...