Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan ollut yhdessäkään työhaastattelussa. Aina vain hakemuken perusteella sanaut paikan. Spostilla ja puhelimitse viestitty jotain aloitusajankohdasta ym. Työttömänä en ole ollut. Työuraa nyt yli 20 v.

No kerrohan vielä, mitä työtä nämä upeat työpaikat ovat, joihin otetaan kuka tahansa edes näkemättä hakijaa?

Ikää on 64, mutta haastatteluja vain pari.

Ensimmäinen oli jonkinlainen työhön osallistuvan tiiminnyhtäjän paikka opintojen loppupuolella. Haastattelija oli hieman outo vetelänoloinen tyyppi. Aika pian kättelyn jälkeen, hän totesi, että paikkaa haki myös tyttö, joka oli sijaistanut sitä kesätyönään. En tiedä mikä minussa tuolloin mätti -- ilmeisesti kemiamme eivät kohdanneet.

Toinen oli joku kaupungin serverien ylläpitohomma, johon työkkäri oli minut lähettämässä. Olin toki opiskellut ATK:ta, kuten tietojenkäpistelyä tuolloin kutsuttiin, mutta systeemisuunnittelua, enkä ollut ollit missään tekemisissä raudan kanssa (ensimmäiset PC:t olivat tuolloin juuri tulleet markkinoille). Ei tod. kiinnostanut, mutta kaveri oli pakkovärväämässä töihin. Onneksi minulla oli haku päällä YK-hommiin ja livahdin sinne.

Pariin hommaan olen päätynyt papereilla, mutta pääsääntöisesti minut on palkattu ns. suhteilla (kaveri tuntee kaverin, joka tarvitsee kaverin). Viimeimpään hommaani minut värväsi entinen työkaverini. En tiedä oliko edes muita ehdokkaita, mutta ainakaan minua ei haastateltu. Psykologisissa testeissä piti käydä turvaselvityksen tulosta odotellessa.

Nykyinen työpaikkani.

Kävin haastattelussa, parin päivän päästä toimari soitti ja kysyi aloitanko maanantaina?

Sanoin että "tässä nyt on vielä muutama epäselvä juttu selvitettävänä, palkastakaan ei olla vielä sovittu..."

Siihen työnantaja vastasi että:

"Ei tässä ole mitään epäselvää, tule maanantaina klo 7 niin aloitetaan. Palkasta ei jää kiinni. Nähdään maanantaina!"

Töiden alkaessa sain valmiiksi täytetyn työsopimuksen eteeni, palkka oli 500€/kk enempi mitä olin mielessäni ajatellut, joten ei muuta kuin nimi alle ja hommiin.

Sillä tiellä olen nyt ollut viimeiset 7 vuotta.

Kerran hain kesätöihin myymään kaloja torille ja kalakojussa pidettiin haastattelu. Olivat mukavia mutta siellä oli ahdasta ja olin hermostunut. En tiennyt kaloista mitään, he kysyivät olenko kalastanut koskaan ja sanoin että joskus lapsena kyllä. :D

En saanut paikkaa mutta jäi mieleen miten mukavia olivat.

Vierailija kirjoitti:

Minä hain reilu parikymppisenä opiskelijana työpaikkaa eräästä isosta järjestöstä, jonka toiminnassa olin itsekin jollakin lailla mukana. Minulla oli mielikuva rennosta, helposti lähestyttävästä porukasta, jolla on arvot kohdallaan ja salliva, avoin ilmapiiri, ja odotin haastattelustakin jotakin tällaista mukavaa ja rentoa keskustelutilaisuutta.

Olin väärässä. Tunnelma oli alusta asti todella virallinen ja jäykkä. Istuin eteishallissa kovalla puupenkillä odottamassa vuoroani ja välillä joku kävi sanomassa, että "kutsumme sinut kahden minuutin päästä sisään." Haastattelu pidettiin puolipimeässä isossa salissa, jossa seiniltä tuijottivat vanhat muotokuvat. Kolme haastattelijaa istui siellä hämärässä ison pöydän toisessa päässä, minä toisessa päässä. Muistan, että kukaan ei hymyillyt ja koko keskustelu eteni kysymys-vastaus-tyylisesti, ei mitään vuorovaikutusta tai keskustelua.

En muista edes, mitä kysyttiin. Olin niin hämmästynyt tuosta silmin nähden kalseasta ja ultravirallisesta ilmapiiristä, kun olin odottanut jotakin aivan muuta. Päätin heti haastattelusta lähtiessäni, että en ota työtä vastaan, enkä sitä olisi kyllä saanutkaan, soittivat seuraavalla viikolla. Oli niin ilmiselvää, että ei olisi ollut minun työpaikkani.      

Ollaankohan oltu samassa paikassa haastattelussa? Minulla valitettavasti vain oli 6 haastateltavaa. Ja kuinka ollakaan he heittelivät vuorotellen niitä pahimpia mahdollisia kysymyksiä. Tuli niin epämukava olo, että päätin etten ottaisi paikkaa vastaan vaikka tulisikin kutsu. 

Vierailija kirjoitti:

Hain työtä useammasta paikasta omalta alalta ja sainkin paikan. Muut haastattelut peruin. Eräänä päivänä mulle soitti yhden niistä perumistani haastatteluista firman pomo. Hän kyseli että missä luuraan ja että antaa aika huonon kuvan olla työhaastattelusta myöhässä. Kerroin että haastattelu on peruttu, eikä se edes olisi ollut tänään, vaan parin viikon päästä. Tämä pomo ei uskonut, vaan toisti että on meillä tänään haastattelu ja vastahan me tavattiinkin Tampereella viime viikolla ja puhuttiin tästä. Edelleen kerron ettei olla koskaan tavattu, enkä ole ollut Tampereella vuosikausiin. Tämä pomo ei ihan niellyt selitystäni, sillä olemme kuulemma siellä Tampereella kyllä nähneet ja kyllä pitäisi peruuttaa haastattelu, ei ole kovin kohteliasta käyttää hänen aikaa näin.

Lopulta taivuin hänen näkemykseensä ja sanoin, että perutaan sit nyt tämä haastattelu.

Vuosia myöhemmin päädyin tuonne firmaan silti töihin. Yritin selittää tätä tarinaa pomolleni, mutta hänellä ei ole mitään muistikuvaa tuosta räpellyksestä ja taisi vain ihmetellä mitä höpisen.

Kyseinen pomo oli aivan takuulla humalassa silloin aikaisemmin. Ei ainakaan olisi ensimmäinen kerta tässä maassa kun pomot ovat kännissä tai krapulassa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan ollut yhdessäkään työhaastattelussa. Aina vain hakemuken perusteella sanaut paikan. Spostilla ja puhelimitse viestitty jotain aloitusajankohdasta ym. Työttömänä en ole ollut. Työuraa nyt yli 20 v.

No kerrohan vielä, mitä työtä nämä upeat työpaikat ovat, joihin otetaan kuka tahansa edes näkemättä hakijaa?

Ei sellaisia enää nykyään ole, mutta vielä joskus 20 vuotta sitten työpaikan jopa saattoi saadakin noin helposti jos työpaikalla oli kiire saada uusia työntekijöitä eikä kokemuksella ja/tai koulutuksella ollut väliä.

Ai kauheeta, hain ihan tuoreena äitinä asiantuntijatehtäviin. Haastattelu meni hirvittävän hyvin kunnes haastattelija kysyi ihan ensimmäisestä vakituisesta työpaikastani (tuolta lähdöstä oli kuitenkin jo vuosia aikaa). Yhtäkkiä mun aivot alkoivat hormoonihöyryissään muistella tuon ensimmäisen työpaikkani ihmisiä ja oikeasti ihanaa tunnelmaa, ja mulla pääsi itku :) :) Juu, en saanu työpaikkaa. Sen jälkeen ei ole onneksi työpaikkahaastattelussa itkettänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatettiin kiireellä toiselle puolelle Suomea, ei maksettu matkakorvausta ja kysyttiin mm. millaisella autolla ajan. Tämän jälkeen otettiin usean viikon "aikalisä" jonka jälkeen haettiinkin tehtävään vastavalmistunutta osa-aikaiseksi.

Oli tosiaan ikimuistoinen haastattelu.

Vähän samanlainen kokemus Fiskarsilta. Yli 600 kilometrin matka, olin harvan, haastatteluun valitun joukossa. Haastattelussa kaksi ihmistä, toinen hr-edustaja ihan nuivana. Lähtiessä rekrytoiva esimies totesi (käänsi selän mulle), että on se hyvä sittenkin aina nähdä livenä. Ilmeisesti ylipainoni ei miellyttänyt. Osaamisella ei kai niin väliä (tai joustavuudella, kun kerroin olevani valmis muuttamaan koko perheeni ko. työpaikan perässä). Soitti sitten parin viikon päästä, että en saanut paikkaa. Totesin, että kiitos tiedosta, olen aloittanut jo muualla.

En suoraan sanoen näe yhtään, mikä esimerkistäsi tekisi kauhean tai erityisen mieleenpainuvan työhaastattelun. Olivat ehkä nuivia, mutta ihan omaa päättelyäsi (omaa häpeilyäsi?) on tuo, ettet ylipainon takia mukamas saanut työtä.

Toisekseen ketään ei pidä valita vain siksi, että tämä ajaa haastatteluun 600 kilometriä ja lupaa siirtää perheensä mukanaan. Se kun on vähän niinkuin sinun oma valinta hakea töitä toiselta puolelta Suomea eikä mikään syy esittää "katsokaa kuinka olen uhrautuva" -leikkiä. Tunnut kuvittelevan, että sinut olisi pitänyt valita vain siksi, että tulit kaukaa. 

Kolmanneksi, ei ole mitenkään erikoista, että vastausta joutuu odottamaan parikin viikkoa, joten eipä sinua tuntunut kyseinen paikka kiinnostavan muutenkaan, jos olit jo viikossa hyppäämässä muualle. 

Eivät menettäneet mitään, kun eivät valinneet sinua. 

casting couch, kivaa oli

Hain joskus vuosituhannen alkuvuosina erääseen järjestöön töihin, jossa olin ollut jäsenenä jo pitkään.

Yksi haastattelijoista oli 50-60 vuotias mies, jolla oli kaksi tärkeää kysymystä: Puututko työkavereittesi juomiseen? (tiesi, että olen raitis, ja hän käsittääkseni ei ollut..) Oletko tasa-arvohössöttäjä? (miesvaltainen asiantuntijatyö, ja olen nainen) Juu, en onneksi tullut valituksi.

Hain esihenkilötehtäviin isoon valtakunnallisesti toimivaan yritykseen, olin itse ollut jo 10v esihenkilönä ja haastatellut paljon hakijoita eri tasoisiin tehtäviin. Olin myös käynyt juuri silloisen työnantajani tarjoaman rekrytointikoulutuksen.

Minua haastatteli 2 henkilöä, toinen valituksi tulevan esihenkilö ja toinen ko firman joku henkilöstöosaston rekryhenkilö.

Haastattelu oli ihan diiba daaba tasoinen, he kertoivat minulle yrityksestä sen historiasta, toimenkuvasta, kohteesta johon olisin menossa ihan kaikki, he antoivat siis minulle etukäteen vastaukset kaikkiin tuleviin kysymyksiinsä itse.

He eivät esittäneet avoimia kysymyksiä vaan kysymykset olivat johdattelevia joihin voi vastata lähinnä kyllä tai ei. Tämän perusteella osasin tietty vastata mitä he halusivat kuulla.

Toinen haastattelija puhui koko ajan ja kertoi ihan hassujakin juttuja mitkä ei kuuluisi siihen tilanteeseen mitenkään. He puhuivat paljon enemmän kuin minä.

Pääsin jatkohaastatteluun jossa sitten työpersoonallisuus ym testit. En saanut tuota paikkaa koska olin kuullemma liian kokenut ja uskoivat etten viihtyisi eikä siinä olisi haastetta riittämiin.

Tarjosivat kyllä erästä toista vaativampaa pestiä.

Olen ollut itse haastattelemassa ylempänä toimihenkilönä tulevaa alaistani, toimihenkilötasolle pyrkivää henkilöä. Toinen haastattelija oli rekrykonsulttimme joka haastattelee työkseen keskijohdon ja johdon henkilöitä, tekee henkilöarviointeja testitulosten perusteella ym, kokenut konkari siis.

Ihmettelin todella miten tuo konsultti puhui vähän väliä haastateltavan päälle teams haastattelussa. Meinasin jossain kohtaa kysyä häneltä, että "kuuluuko sinne päin hyvin xxx :n ääni, kun hän krskeyttihakijan tuon tuostakin.

Hän puhui lähes enemmän kuin haastateltava. Esitti ihan amatöörimäisesti johdattelevia kysymyksiä ja suorastaan höpötti niitä näitä.

Minua hävetti!

Rekrytoimme haastateltavan tyypin ja saimme loistavan tekijän.

Vierailija kirjoitti:

Erikoisin oli, kun firmalla oli niin kova kiire palkata että työhaastattelu jäi välistä ennen työsopimusta. Soittivat mulle että haluavat minut ja kolmantena arkipäivänä oli sopimus tehty jo. Asiantuntijatyö ja olen siinä edelleen.

Toimitusjohtaja soitti keskiviikkona ja sanoi, "kuulin että olet työttömänä" olisi pitänyt jo aamulla mennä klo 6. Siirsin aloitusta maanantaille, työsopimus tehtiin kirjallisena reilun kymmenen vuoden kuluttua kun tuli joku ISO 9000 standardi työpaikalle, piti olla kirjallisena vastuualueet ja toimenkuvat.

Olen ollut kerran haastattelussa (joskus 2010 luvun alussa) jossa totesin jo siinä tilanteessa, että "kiitos ajastanne ja pahoittelut, mutta koen ettei tämä pesti taida olla sitä mitä olen etsimässä, voitte jättää minun hakemuksen huomiotta".

Haastattelija oli minua nuorempi ja alalla kokemattomampi pojankloppi niin täynnä itseään että oksetti. Ko henkilöstä olisi tullut esimieheni. Hän kehui pääasiassa itseään ja saavutuksiaan ja mistä hän on firmassa saanut kiitosta ja kunniaa. "

Hän sitä ja hän tätä ja hänhän tulee sitten vaatimaan näin ja noin ja käytti 2x sanaa hänen määräysvallassaan on..... "

Seurasin tilannetta ja pestiin rekrytoitu henkilö oli lähtenyt koeajalla veke ja paikka oli taas auki. En ihmettele.

Hain kakkostyöhön karaokejuontajaksi. Olin nuori tyttö ja aikamoinen jännittäjä vielä silloin, vaikka yritin esittääkin rentoa. Työhaastattelu oli jossain hotellin aulassa, mieshaastattelija lopulta ehdotti että lähdetäänkö hänen suosikki karaokebaariin juomaan ja laulamaan. Olin että okei, mennään vaan! Vietettiin siellä hauska ilta ja se oli haastattelun eka osa.Toka osa oli tän miehen luona sit jossain koulutuksessa hänen yksiössä. Kolmas osa oli sitten ihan työkeikka, ilman palkkaa, kun tuleva pomoni oli yleisön seassa ja mut laitettiin jonnekin ruuhkaiseen räkälään vetämään karaokea. Laitteet olivat vielä silloin vanhanaikaiset, tekniikkaa oli paljon ja piti osata sanasta sanaan juontoa, ei saanut olla freestyleä. Se oli aivan kamalaa, kaiken lisäksi asiakkaat olivat todella ilkeitä.

Tämän illan jälkeen mut olisi palkattu sinne, tosin sain paljon huonoa palautetta pomolta siitä mun keikkaillasta. Kaikki ahdisti niin paljon, että hylkäsin työn. Vieläkin joskus kauhulla muistelen sitä järkyttävää tunnelmaa siellä pubissa, kaikki ne nippelit ja nappelit, ulkoa opetellut välispiikit, vihaiset asiakkaat jotka halusi laulamaan ja kiukuttelivat, kun oli muitakin jonossa. Huh.

Haastattelija näki kihlasormuksen sormessani ja kysyi että teenkö lapsia kohta ja jään äityslomalle tai kotio. Vastasin että ehkä sitten joskus myöhemmin mutta en vielä. Enkä saanut paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Rekryfirma. Hain yhtä tiettyä työpaikkaa. Ihan yksinkertaista kiireapulaisen hommaa sesonkiaikana...pakkausta ja muuta.

Ensinnäkin kun menin toimistoon, nainen tiskin takana ei sanonut mitään. Sanoin että tulin haastatteluun. Oletin että nainen on joku aulasihteeri (aulassa oli ovia muihin huoneisiin). Seisoin siinä takki kädessä ja mietin että missä helvetissä on vaatenaulakko (oli talvi). Nainen sanoi että saat istua tuohon tuolille ja lisäsi vielä että heillä ei ole naulakkoa vaatteille. Laitoin sitten selkänojalle takkini ja käsilaukun lattialle.

Seuraavaksi nainen tokaisi ilmeettömänä kysymykset:

- mitkä ovat vahvuuksiasi

- mitkä ovat heikkouksiasi

- miksi haluat tämän työn

- onko sinulla muuta kysyttävää

Töks töks töks töks. Vastasin parhaani mukaan tietenkin, nainen ei katsettaan nostanut näyttöpäätteeltä. Lopuksi hän alkoi miettimään että olisi kyllä tuo yksi toinen työpaikka jos se kiinnostaisi... pitäisi vain tulla uudestaan haastatteluun.

Yllättäen tästä rekryfirmasta ei kuulunut mitään....

Joskus nuorena hain siivousfirmasta siivoustyötä. Ei ollut paljon työkokemusta enkä ajatellut sitä loppuelämän uraksi. Haastattelun hoiti rivityöntekijä, koska pomo ei päässyt paikalle. Hän luki paperista kaikki tyypilliset kliseiset työhaastattelukysymykset. En tullut valituksi.

Hain vuonna 2001 kesätöihin isoon logistiikkayritykseen. Kysyttiin mm. alkoholinkäytöstä kiertäen: Siinä sinun talossasihan on se X baari, tuleeko käytyä? Kerrotiin sairasloma- ja myöhästymiskäytäntöjen yhteydessä kaikkien työntekijöiden sairaudet ja kuka on aina myöhässä. Muistin ne, kun paikan sain. Olin siellä 17 vuotta töissä ennen kuin vihdoin tajusin lähteä.

Nykyisen työpaikkani haastattelussa kunnan kulttuuripuolella ei osattu vastata mihinkään kysymyksiini, koska oikeat asianomaiset olivat lakossa. Kiire oli molemmilla puolilla, koska oli jo toukokuu ja kesäksi etsin töitä.

Minut valittiin väliaikaiseen tehtävään hakemuksen perusteella. Soitin valitsijalle ja hän sanoi, että kun käyt paikkakunnalla, niin käy juttelemassa. Sitten kun paikka vakinaistettiin, piti esimiehen esimiehen haastatella minut, mutta hän perui haastattelun haastattelupäivän aamuna ja minut valittiin. Olin toisaalta hoitanut hommaa jo kolme vuotta, mutta tätä esimiehen esimiestä en ole tavannut koskaan työasioissa.