Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Mulle soitti joku äijä ja sanoi työ on mun.

Ilmoitin etten ikinä ole tehnyt sellaista työtä mitä tarjottiin.

Mies sanoi se on hyvä juttu, ei ole piintyneitä tapoja.

Työ olisi ollut laivasiivousta.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija kertoi ettei voi palkata mua mun ison nenän takia. Kyseessä oli lastensuojeluyksikkö. Kertoi että haluaa näin suojella mua, nuorta ja herkkää tyttöä, sillä lapset osaavat olla julmia. Mietin että wtf. Haastattelija oli n. 50v nainen.

No se ämmähän tossa julma oli, mitä ihmettä oikeasti! 

Minut headhuntattiin asiantuntijatehtävään. Oletettavasti siis koulutukseni oli tiedossa. Kolmannella haastattelukierroksella minut jo kahdesti aiemmin haastatellut henkilö alkoi tiukasti tentata outoon sävyyn, miksi en käynyt yliopistoa ja miksi minulla on vain AMK-tutkinto. Kysyi vielä, että onko minulla itselläni ongelmia olla organisaation alimmin koulutettu henkilö... Tarjosivat paikkaa minulle tuon haastattelun jälkeen, jäi ottamatta. Ei oikein arvomaailmat kohdanneet ja alkoi epäilyttämään firman mahdollinen kulttuuri. Olin tosi kiinnostunut paikasta ja jäi ikävä maku, että jouduin kieltäytymään tilaisuudesta tällaisen asian vuoksi.

Jonkun kerran olen työhaistatteluissa ollut, olikohan viimeksi 1989? Oli oli, muistan hyvin, olin sen jälkeen teurastamolla 5 viikkoa, ihan jees juttu, siirtelin lihoja lihanleikkaajille, iltavuorossa täytin kuorma-autoa. Sen jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa, mutta ensi viikolla ehkä alkaa kajastamaan uuden työn näkymää, ehkä hyvinkin, ellei siirry vielä ensi viikkoa seuraavalle viikolle, onhan tässä kevättä, ilimoja pitelöö, kunhan maailmantilanne selkiintyy.

Mauno Voutilainen

Vierailija kirjoitti:

-vahingossa solvasin haastattelijan työtä (myyjä) jo haastattelun alussa. Ei tullut paikkaa.

-Olimme koko haastattelun vitivalkoisessa pikkuhuoneessa aivan käsittämättömillä "tuoleilla" joihin kuului vain nojata tai muuten haastattelijan mukaan taittoi niskansa. Siinä sitten selitin asiaani yrittäen jotenkin olla näillä "tuoleilla" kunnes luovutin ja vain seisoin. Piilokameramatskua.

-isäni järkkäsi minulle haastattelun tuttunsa lafkaan ja kävi ilmi etten millään muotoa sopinut kyseiseen työhön. Nolo tilanne.

-Minua ollaan rekrytoimassa INTIAAN itselleni vieraaseen hommaan ja rekrytointifirman työntekijä ei pysty vastaamaan mihinkään työhön tai käytännön järjestelyihin liittyvään kysymykseen. Mitä lie toimeksiantaja ajatellut. 

-Yksityisyrittäjä tenttaamassa minua maaninen kiilto silmissään lähemmäs kaksi tuntia myyjän työhon liittyen. Alkoi myöhemmin pommittaa minua lauantai-iltana puhelimella. Sanoin että tuli jotain muuta. Bullet dodged. 

-Haastattelija selitti koko haastattelun kuinka vaativaa ja hektistä huonosti palkattu assistentintyö oli. Kysyin lopuksi millä tavalla firma tukee työntekijän hyvinvointia näissä selvästi haastavissa oloissa. Haastattelija tuijotti minua ihmeissään ja tokaisi: aina voi kysyä jos tulee joku ongelma. Heh. 

-Kysyin kahdelta haastattelijalta skypetapaamisessa mikä on palkka kun ei mainittu ilmoituksessa. Molemmat tuijottivat minua hiljaa ja luulin että linja katkesi, joten toistin kysymyksen lujempaa. Kävi ilmi että olivat  kyllä kuulleet ja vastasivat jotain epämääräistä. Firmalla muutenkin huono maine ja nostin siinä vaiheessa kytkintä. 

Miksi solvaat myyjän työtä????!!!!??!?

Opiskelin hoitoalaa parikymppisenä ja lähetin erääseen kotipaikkakunnan sairaalaan kirjeitse kesätyöhakemuksen kuten moneen muuhunin paikkaan. Tämä oli 80-lukua. No, sieltä ei kuulunut mitään, mutta sitten yllättäen sitten kesän alussa oli soitettu isälleni, että missä tyttö on. No, eivät olleet huomanneet ilmoittaa minulle, että työpaikka oli saatu. 

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija oli unohtanut palkanneensa minut 🤦‍♀️ Reippaasti menin maanantaiaamuna töihin ja haastattelija oli hämmentynyt, kun tervehdin ja kysyin, mihin voin viedä tavarani. Sanoi, että oli unohtanut palkanneensa minutkin. Meitä aloitti sitten kaksi maanantaiaamuna.

Mulle on käynyt melkein sama, paitsi että se toinen aloittaja olikin sen työn entinen haltija, jonka tilalle minut oli palkattu. Ei ollut viihtynyt uudessa työssään, joten hänet otettiin takaisin vanhaan.

Asiaa ei kerrottu minulle mitenkään. Tyyppi esiteltiin vain nimeltä kuten kaikki muutkin. Hän jutteli jotain poissaolokuulumisia muiden kanssa muutamalta viikolta ja luulin hänen olleen lomalla.

Eihän tuollaista voisi kukaan kuvitellakaan tapahtuvan, joten tajusin asian pienistä tiedonmurusista vasta iltapäivällä.

Tätä palaajaa kohdeltiin suurena sankarina, saahan sitä nyt aina takaisin tulla, kun uusi työ ei ollut sitä mitä kuvitteli. Kun itse uuden työn saatuani lähdin pois, minä olikin vain säälittävä luuseri, jolle työ ei ollut sopinut?!

Kun kaadoin kuumat kahvit rinnuksilleni. Luontainen reaktioni oli purskahtaa nauruun ja alkaa kiroilemaan "voi helvetti nyt sentään...". En saanut paikkaa, vaikka olin hakijoista kokenein. Tiedän tämän, sillä ekalla kierroksella oli ryhmähaastattelu. Enimmäkseen muutenkin työn saaminen jäänyt kiinni persoonallisuudestani. Olen aika suora, huumorintajuinen ja sanavalmis. Eli sitä mitä odotetaan usein miehillä, mutta ei naisilta. Naisten odotetaan olevan hymisteleviä sievistelijöitä.

Firman omilla sivuilla oli tavallisen työpaikkailmoituksen näköinen ilmoitus. Se vastasi alan osaamistani täysin. Hakemukseeni vastattiin innostuneena jo seuraavana aamuna ja sovittiin samalle viikolle haastattelu. Aika sopi minulle aavistuksen huonosti, se oli hankalasti aamupäivällä, mutta työhaastattelulle tietenkin raivataan kalenteriin tilaa.

Heti keskustelun aluksi ilmoitettiin, että ei meillä ole mitään auki, mutta halutaan tutustua kaikkiin hyviin tyyppeihin. Käytiin ihan hyvähenkinen keskustelu, jossa käytiin läpi vahvuuksiani ja mitä minä voisin tehdä, jos heillä olisi sellaisia juttuja juuri nyt tarjolla, mutta harmi kun ei ole. Ilmoitellaan, jos tulee!

Ei olla kuultu toisistamme sen koommin.

Ex-työkaverini rekrytointitilaisuus meidän työpaikalle: kolme ukkoa istui vierekkäin

pöydän takana. Pitkä hiljaisuus. Selasivat papereita. Yksi kysyy: "Aiotko olla kauan täällä?"

Pitkä tauko. Seuraava ukko: "Siis sä aiot olla kauan täällä?" Kun haastateltava oli

poistunut huoneesta, kolmas ukko kirjoitti hakemukseen isoilla kirjaimilla: GAY?

Henkilö sai työpaikan koomisesta haastattelusta huolimatta, mutta ei valitettavasti

halunnut jatkaa puolta vuotta pidempään (kuten lukuisat edeltäjänsä).

Työskentely tässä puljussa on ihan samanlaista farssia kuin näiden laadukkaat työhaastattelut.

Kyseessä siis ulkomaalainen työnantaja, eikä haastattelijoilla ole mitään käsitystä siitä

mitä rekrytoitavan työnkuva pitäisi sisällään/ millaisia ominaisuuksia siinä tarvittaisiin työntekijältä.

Eivätkä kyllä osaa omiakaan töitään tehdä,aina pitää olla jees-mies vieressä istumassa henkisenä tukena.

Olin viimeinen haastateltava. Toinen haastattelija lopuksi kommentoi toiselle, että nyt taisi jatkoonpääsijät vaihtua. Tunnin päästä tulikin kehotus varata aika psykologitoimistosta henkilöarvioon, olet toinen jatkossa olevista.

Arviointipäivä sujui hyvin. Lausunto lähetettiin minulle postissa kotiin, sekin oli hyvä.

Sen jälkeen täysi radiohiljaisuus. 2 kuukautta myöhemmin sain saman vakiopostin kuin kaikki muutkin hakijat. Valitettavasti valinta ei kohdistunut sinuun, paikkaan valittiin insinööri veeravirtanen.

Firma halusi panostaa useamman tonnin rekrytointiprosessiin, eikä toiseksi paras hakija ole hakenut sinne enää koskaan tämän jälkeen töihin. Ei puhu firmasta yhtään kaunista sanaa kellekään kaverillensakaan.

Pomoni kanssa haastateltiin hallintopäällikön virkaan hakijoita. Pomo räpläsi kännykkäänsä koko haastattelun ajan, väliin äyski vain kysymyksiä tyyliin “miksi hait paikkaa”. Kaksi parasta kieltäytyivät tarjotusta työpaikasta. Minäkin lopetan kohta.

Kaikki paikat oli juuri täytetty vaikka haku oli vasta alkanut. Perustella ei nykyäänkään tarvitse.🤣🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauan aikaa sitten minulta kyseltiin ihan suoraan lapsenhankkimissuunnitelmia. Niihin aikoihin sai kysellä, nykyisin ei. Sanoin, että en ole miettinyt asiaa, mutta ei ole varmaankaan ajankohtaista. Siihen haastattelija tokaisi, että "Niinhän ne kaikki ämmät on ennenkin sanonut".

Onneksi minua ei valittu.

Hyi yök!!

Minultakin on kysytty aikana jolloin siitä ei edes saisi kysyä. Olen vastannut sitten joka kerta: ei ole aikeissa hankkia lapsia. Vaikka totuus oli jotain muuta. 

Tämän takia en palkkaa ollenkaan 25v-40v naisia. Muiden ikäisten kanssa on riski edelleen, mutta pienempi.

Hain rekryfirman kautta erästä paikkaa, jonka arvelin olevan tosi hyvä minulle. Huomasin, että samalla firmalla oli useampi muukin paikka; nämä tosin olivat koulutustasooni ja kielitaitooni nähden aivan liian kaukaisia minulle. 

Sain aika äkkiä, jo muutaman päivän kuluttua soiton, että he olivat kiinnostuneet hakemuksestani ja lähettäneet sen jo eteenpäin ja nyt maksajayrityksestä haluttaisiin järjestää haastattelu. Sopisiko minulle seuraavalla viikolla x aikaan, jolloin tapaisin ensin rekryfirman edustajan ja tämä kuljettaisi minut haastattelupaikkaan? Haastattelu tulisi olemaan englanniksi, koska se oli paikan työkielenä.

Ilahduin ja sovittiin paikka jossa tavattaisiin. 

Seuraavalla viikolla olin sovittuna aikana paikassa, jossa hyppäsin tämän rekrytyypin autoon. Keskusteltiin englanniksi, koska halusin vähän elvyttää vieraan kielen puhumista. Siinä jutellessa niitä näitä tyyppi yhtäkkiä sanoikin, että tämä paikka ei nyt sitten ole se, mihin alunperin hain, vaan yksi niistä, jotka olin kyllä nähnyt, mutta jättänyt huomiotta. Olin ihan järkyttynyt, että mitä ihmettä, miksi?

Hän totesi, että olisin varmasti sopivampi tähän paikkaan, kuin hakemaani. 

Palkkapyynnöstäni hän totesi, että lisää siihen tonni, niin ollaan aika lähellä totuutta - mitä??

Haastattelussa oli kaksi miestä. 

Toinen puhui erittäin hyvää englantia, toinen melko vaivalloisesti. Minulle kerrottiin, että paikka oli ollut jo kauan haussa ja työt olivat kasaantuneet, töitä olisi todella paljon. Välillä huonommin puhuva sanoi jotain saksaksi tälle toiselle. Jonkin aikaa puhuttuamme tämä toinen sanoi taas saksaksi toiselle, että kysy tätä asiaa minulta. Vastasin itse - saksaksi. Molempien ilme oli melko sanoinkuvaamaton.

Sanoin kylläkin sitten, että en todellakaan puhu paljoa, mutta ymmärrän enemmän. 

En saanut paikkaa.

Se oli ainakin kolmella tai neljällä rekryfirmalla tämän episodin jälkeen - loppujenlopuksi siihen ei koskaan palkattu ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Olin itse haastattelijana, tämä tapahtui 2000-luvun alkuhämärissä. Meille valtion virastoon jokseenkin vaativaan asiakaspalveluhommaan pyrki vähän reilu parikymppinen nainen. Istuutui, heitti jalkansa toisen polven yli, keikutti nilkkaansa koko haastattelun ajan ja istui lytyssä. Jauhaa mäiskytti purkkaa. Kädenpuristus veltto, ei katsonut kertaakaan silmiin, vaan tutkiskeli lähinnä pitkiä kynsiään. Huokaili äänekkäästi ja vastasi kysymyksiin "emmätiä", "no joo", "en oo ajatellu". Suunnilleen vartin verran yritin nyhtää vastauksia, kunnes tuumin, että eiköhän tämä ollut tässä. Miksi tullaan haastatteluun, jos tarkoituksena on kaikin keinoin välttää työpaikan saaminen? 

No kuulostaa hermostuneelta. Siitähän toi katsekontaktin välttely, nilkan heiluttelu ja vastauksetkin kertoo.

Hain töitä tuote-esittelijänä.

"Osaatko ruotsia?"

"Joo kyllä."

"No mikä on 'tapahtuma'"?

"Ööö... evenemang."

"Näköjään puhut sujuvaa ruotsia. Mulla olis sulle heti huomenna homma..."

Noin se mitattiin kielitaito yhdellä sanalla.

Haastattelijoiden ennakkoasenne voi herättää huomiota. Täysin tuntematon rekrytoija voi soittaa erikoisella äänensävyllä, joskus tiuskien ja joskus merkitsevyyttä ääneen hakien. Myös haastattelutilanteessa voivat ilmeillä tai esittää kysymyksiä jotenkin oudosti. 

Joitain vuosia sitten eräässä organisaatiossa toinen haastattelija vaikutti jotenkin varautuneelta tai jopa pelokkaalta, toinen neutraalimman normaalilta tai kerran tosi ystävälliseltä mutta naureskelevan asenteikkaalta. Kävin useassa haastattelussa eri tehtäviin ja haastattelijat vaihtuivat mutta tilanne toistui. Vaikeaa ymmärtää mitä kokevat sellaisella saavansa.

Myös rekrytointipäätöksestä on soitettu jopa tuohtuneen tiukasti, pahoitellen tai muulla asenteella.

Aivan kauheaa kokea, että joku yrittää saada jotain niskalenkkiä tai antaa kuvaa, että heillä tunnetaankin minut, vaikka en olisi aiemmin tavannut haastattelijoita.

En oo koskaan ollut yhdessäkään työhaastattelussa. Aina vain hakemuken perusteella sanaut paikan. Spostilla ja puhelimitse viestitty jotain aloitusajankohdasta ym. Työttömänä en ole ollut. Työuraa nyt yli 20 v.

Joku perheyrityksen hr-tantta soitta mut haastateluun: Olin firmasta hakenut työt josta minulla oli usemammn vuuiden kokemus. Tantta haluaa mut  haastateluun toiseen tehtävään, yritän vähän kysellä että millaisia hommia työ sisältää, no se kerrotaan kuukemma haastattelussa.

Astun firmaan sisään , ketään ei näy, istahdan sohvalle odottamaan.  Täti ja setä juoksee  ohi. Kohta täti tulee hakee mut neukkariin , ei tervehdytsä, ei esittelyä, Huoneeseen saapuu myös käsittääkseni talouspäälikkö, ei tervehdystä, ei esittele itseään. Sitten alkaa armoton kyselykierros, hyvät ja huonot puolet, 5 v suunnitelmat ym. Tokarit syynätään läpi hyvin tarkasti, hämmästystä  herättää pari englannnin ja ruotsinkielistä työtodistusta. Sitten kysytään millaisia työtehtäviä odotan, sanoin jotain hommaa mitä taloustiimissä voisi olla.Hr-täti voitonriemuisesti naurahtaa haha hah ei ne tollasia hommia ole. Sitte selviääkin että sielä jopa käytetään exceliä ja mulla ei oo varmakaan tarpeeksi kokemusta. Joo, ei. Lopulta täti sanoo että kuule mä en usko että sovit meidän firmaan. Sanoin että en minäkään ja lähdin.  Oli siis kysymys n 2 kk hesahessuduunista.