Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin milloin voin aloittaa. Sanoin vaikka heti, mulla on eväät mukana.

Ihana :) 💛

Valmistuttuani lähihoitajaksi hain kahteen keikkafirmaan listoille, jotta voisin sitten netistä ottaa vuoroja ja pääsisin näkemään monia työpaikkoja. Toisen keikkafirman haastattelussa oli tyly täti, joka kysyi peruskysymykset ja halusi nähdä todistukseni. Hän oli tyly eikä missään vaiheessa esitellyt itseään. En ikinä ottanut tuosta keikkafirmasta yhtään keikkaa. Enhän minä lähihoitajan työssä olisi edes ollut hänen kanssaan tekemisissä, mutta jos on vara olla noin ylimielinen ja tyly hakijaa kohtaan niin pitäkää firmanne.

Eräs sukulainen oli muuttanut uudelle paikkakunnalle ja vinkkasi minulle, pian työttömäksi jäävälle nuorelle naiselle, että heidän uusi naapurinsa etsi kesätyöntekijää. Matkustin toiselle puolelle Suomea työkkärin joku matkakululappu kainalossa työhaastatteluun. Matkakululappu oli siis työhaastattelumatkasta aiheutuvia kuluja varten.

Haastattelu käytiin jossain kahvilassa hyvin vapaamuotoisesti ja se meni ihan hyvin, sovittiin että voin aloittaa seuraavan kuun alusta ja pyysin lopuksi haastattelijalta allekirjoituksen matkakuluhakemukseen. Haastattelija pyöritti lappua hämillään, ja jotenkin lopulta selvisi aihe hämmennykseen. Hän ei etsinyt työntekijää, vaan yrittäjää hoitamaan koko rumba itsenäisesti.

Väärinkäsitys oli syntynyt tämän sukulaiseni ja naapurinsa välillä ja ajattelin, että tietenkään en rupea hommaan, ei yrittäjäksi ruveta ilman mitään tietoa tai taitoa ex tempore tuosta noin vaan parin viikon varoitusajalla, ja ilman minkään valtakunnan alkupääomaa. Mutta sukulaiseni oli eri mieltä, hän sanoi: "Ei enää voi perua! Huomenna haetaan sinulle y-tunnus ja...". En tiedä ymmärtääkö ihmiset miten kontrolloivia tuollaiset vanhemmat sukulaiset osaa olla nuoria kohtaan. Lopputulemana aloin sitten yrittäjäksi, selvisin nipin napin siitä rytäkästä plussan puolelle, mutta ikuiset traumat kyllä jäi.

Siinä oli ilmeisesti taustalla jokin outo kuvio, uusina naapureina olivat luvanneet alueella suht vaikutusvaltaiselle naapurilleen sukulaistytön hoitamaan homman, eivätkä sitten suostuneet "nolaamaan itseään" myöntämällä että oli syntynyt väärinkäsitys 🤷‍♀️

Kysyivät että onko tyttöystävää, vai olenko hinuri? 

Kysyivät, että miksi pukeudun kuin hinuri

Tunnin haastattelu toimitusjohtajan kanssa. Lopulta eivät perustaneet koko positiota, kun ei ollut kuulemma kukaan tarpeeksi pätevä.

Vierailija kirjoitti:

Olin vaihto-opiskelemassa Usassa ja sain kutsun haastatteluun mahdollista harjoittelupaikkaa varten. Stressasin huomattavasti etukäteen ja harjoittelin pitkään peilin edessä asioita. Marssin haastatteluun omasta mielestäni siististi pukeutuneena eli polvipituinen hame, siistit matalakorkoiset kengät, pleiseri jne. Haastattelu sujuu hyvin ja sitten lopuksi todetaan, että saat paikan, mikäli pukukoodi ei ole ongelma. Kysyin, että millainen se on. Sain pitkän listan pukeutumisohjeita. Otin paikan vastaan ja paikka oli kyllä mukava ja hyväksi uralle, mutta alkuun korpesi uusia koko vaatekaappi, kun töihin piti olla polvipituinen kynähame ja vähintään 4 tuuman koroilla varustetut korkokengät. Vain yläosat olivat ok ja niitä ei tarvinnut uusia.

4 tuuman korot, huh huh! Työpaikka edellyttää, että pilaa omat jalkansa. Ei ikinä menisi Suomessa läpi. Onneksi.

Eka haastattelijan kysymys oli "et kai sä vaan polta tupakkaa?" No en, mutta en kertois vaikka polttaisinkin, ei se työ edellyttänyt savuttomuutta.

Haastattelijalla oli jäätävän kokoinen luomi tai syntymämerkki otsassa, siis sellainen vauvan nyrkin kokoinen. Oli aika vaikea olla tuijottamatta. Mutta ilmeisesti onnistuin, kun sain paikan.

Itselleni on jäänyt haastattelijana mieleen tapaus, jossa minulla oli tosi rauhalliselta ja lupaavalta vaikuttanut haastateltava. Sen hetkiseen haastattelurunkoon kuului kielitaidon testaaminen joten kysyin kysymysten lomaan melko tavanomaisen kysymyksen englanniksi. Haastateltava meni aivan puihin, hän alkoi itkemään ja ei nyt voi sanoa, että romahti, mutta hänellä menivät pasmat aivan sekaisin ja hän sanoi, että ei enää halua jatkaa. Yritin rauhoitella ja sanoa, että voidaan pitää pieni tauko, mutta ei tuota haastattelua enää voinut jatkaa.

Tämä nykyinen työpaikka, kun olin valmistellut kaikkia tyypillisiä työhaastatteluvastauksia ja jopa pari hauskaa kommenttia ja sitten kysyttiin kolmen minuutin jälkeen, että milloin voisin aloittaa. 

Työ ei ole todellakaan mitään ruudin keksimistä ja minusta oli virkistävää, että haastattelukin oli sen mukainen. 

Olin vakituisessa päivätyössä ja hain lisätienestien toivossa osa-aikaista siivoojan paikkaa. Haastattelija haastatteli erittäin perusteellisesti kaikki klassiset kysymykset mm.tulevaisuuden suunnitelmista ja missä kuvittelen olevani viiden vuoden päästä ym. Hieman itseäni huvitti, kun olin vain lisätöitä vailla ja sen kyllä ilmi toin. Jossain vaiheessa alkoi haastattelijan silmät lupsua kiinni ja välille myös naureskeli itsekseen ääneen. Silloin aloin epäilemään, että on joko jurrissa tai kamoissa tyyppi. Niin ehdottomasti halusi mut sinne töihin ja palaa asiaan. No ei palannut, enkä kysellyt perään.

Mikä on suhteesi viinaan ja Jumalaan ?

<3 sekunnin hiljaisuus>

- viinaa osaan juoda, eikä ole ongelmia Jumalan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Tämä nykyinen työpaikka, kun olin valmistellut kaikkia tyypillisiä työhaastatteluvastauksia ja jopa pari hauskaa kommenttia ja sitten kysyttiin kolmen minuutin jälkeen, että milloin voisin aloittaa. 

Työ ei ole todellakaan mitään ruudin keksimistä ja minusta oli virkistävää, että haastattelukin oli sen mukainen. 

Nuorena ensimmäiset duunit oli tietyllä varsin perusduunialalla, jonne mielellään otetaan myös nuoria täysin ammattitaidottomia tekijöitä. Kunhan on reipas ja tekee mitä pyydetään. Haastattelut oli sen mukaisia: "Kuinka monta päivää viikossa pystyt tekemään? Onko sinulla ajokortti, entäs oma auto? Onko aiempaa kokemusta?"

Olikin sitten hieman yllättävää kun vuosia myöhemmin osallistuin saman alan työhaastatteluun ja siellä kysyttiin "Mitkä ovat vahvuutesi, entä heikkoutesi? Miten aiot kehittää itseäsi tulevaisuudessa?"

Pffffft 🙄

Olen hakenut kesätöitä tää paikka kesäkuun saakka

Haastattelun jälkeen minulle esiteltiin sen kerroksen vessat, jossa työskentelisin, jos minut valittaisiin. Arvelin saaneeni paikan ja niin myös oli!

Hain opiskeluaikana parin koulukaverin kanssa sesonkitöihin korjaamon puolelle Herttoniemessä sijaitsevaan silloiseen SOK:n autoliikkeeseen.

Töitä kuulemma oli kaikille, PAITSI minulle, koska naiselle ei kuulemma löytynyt pukuhuonetilaa. Okeeei..? Hallin puolella oli ennestään yksi naismekaanikko ja ruokalan puolella kaksi naistyöntekijää..

Lähdin pois, nuori ja nöyrä kun olin ja uskoin. Vähän matkan päästä opinto-ohjaajani soitti, että mene vielä takaisin.

Palattuani selvisi, ettei yhtä jätkää voitu palkata, koska suoritti kaksoistutkintoa, eli olisi voinut olla vain 3pv viikossa töissä.

Jotenkin maagisesti ne vaatteiden vaihtotilat minulle järjestyivät, muiden talon naisten pukuhuoneesta (useampi kaappi oli vapaana)..

Terkut vaan Arto V.lle. Toivottavasti opit myöhemmissä duuneissasi, ettei sovinismi ja mulkkuus ole kovin haluttuja ominaisuuksia päällikkötason esimiestehtävissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vaihto-opiskelemassa Usassa ja sain kutsun haastatteluun mahdollista harjoittelupaikkaa varten. Stressasin huomattavasti etukäteen ja harjoittelin pitkään peilin edessä asioita. Marssin haastatteluun omasta mielestäni siististi pukeutuneena eli polvipituinen hame, siistit matalakorkoiset kengät, pleiseri jne. Haastattelu sujuu hyvin ja sitten lopuksi todetaan, että saat paikan, mikäli pukukoodi ei ole ongelma. Kysyin, että millainen se on. Sain pitkän listan pukeutumisohjeita. Otin paikan vastaan ja paikka oli kyllä mukava ja hyväksi uralle, mutta alkuun korpesi uusia koko vaatekaappi, kun töihin piti olla polvipituinen kynähame ja vähintään 4 tuuman koroilla varustetut korkokengät. Vain yläosat olivat ok ja niitä ei tarvinnut uusia.

4 tuuman korot, huh huh! Työpaikka edellyttää, että pilaa omat jalkansa. Ei ikinä menisi Suomessa läpi. Onneksi.

Neljän tuuman korot on tosiaan aikamoiset, siis reilun kymmenen sentin korot! Kuulostaa hurjalta.

Olen tosin itse ollut töissä Suomessa kansainvälisessä firmassa, jonka pukukoodissa mainittiin, että naisilla pitää olla tietynmittaiset korot. En muista tarkkoja mittoja, mutta oli siis kerrottu, kuinka paljon vähintään ja kuinka paljon enintään korkojen pitää olla ja nimenomaan naisilla piti korot olla. En muista, oliko miesten kenkiä määritelty, saattoi ollakin. Muutkin vaatteet oli sukupuolittain tarkasti määritelty.

En ikinä mennyt töihin tennareissa, mutta kävi kyllä mielessä, ettei tuo pokukoodi voi olla  Suomen lakin mukainen. Ensinnäkin kaikki eivät edes voi pitää korkokenkiä. Ja tietysti ulkoasun sukupuolitus tuntui  tunkkaiselta.

Työ oli muutenkin aika tunkkaista, joten lähdin parin vuoden jälkeen ja ilokseni sain heittää ostamani työkengät ja tylsät jakut roskiin!

Vierailija kirjoitti:

Olin jo läpäissyt rekrytointifirman seulan: hain vaativaan asiantuntijatehtävään. Kaksi haastattelijaa, jotka olivat firman teknologiajohtaja ja hr-johtaja. Kummallakin en tiedä mistä apinoitu todella tyly tyyli, yrittivät esittää kovista ja kai katsoa miten mulla kantti kestää. Olin alkuun tosi asiallinen, mutta sitten alkoi ärsyttää toden teolla kahden k-pään tenttaus ja mietin, että näidenkö kanssa mun pitää tulevat työpäiväni viettää.

Sitten vaan tein mielessäni päätöksen, että ihan sama, en kyllä mene tuonne töihin vaikka pääsisinkin. Nousin ylös ja sanoin, että tulin toisiin aatoksiin, selvästikään tän yrityksen ilmapiiri ei ole semmoinen missä haluaisin työskennellä, että lähden tästä kotiin. Kaikki yllättyivät, itse varmaan kaikkein eniten. Tuo on hurjinta mitä olen koskaan tehnyt :D

Ihanaa! Sulla on munaa! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vaihto-opiskelemassa Usassa ja sain kutsun haastatteluun mahdollista harjoittelupaikkaa varten. Stressasin huomattavasti etukäteen ja harjoittelin pitkään peilin edessä asioita. Marssin haastatteluun omasta mielestäni siististi pukeutuneena eli polvipituinen hame, siistit matalakorkoiset kengät, pleiseri jne. Haastattelu sujuu hyvin ja sitten lopuksi todetaan, että saat paikan, mikäli pukukoodi ei ole ongelma. Kysyin, että millainen se on. Sain pitkän listan pukeutumisohjeita. Otin paikan vastaan ja paikka oli kyllä mukava ja hyväksi uralle, mutta alkuun korpesi uusia koko vaatekaappi, kun töihin piti olla polvipituinen kynähame ja vähintään 4 tuuman koroilla varustetut korkokengät. Vain yläosat olivat ok ja niitä ei tarvinnut uusia.

4 tuuman korot, huh huh! Työpaikka edellyttää, että pilaa omat jalkansa. Ei ikinä menisi Suomessa läpi. Onneksi.

Neljän tuuman korot on tosiaan aikamoiset, siis reilun kymmenen sentin korot! Kuulostaa hurjalta.

Olen tosin itse ollut töissä Suomessa kansainvälisessä firmassa, jonka pukukoodissa mainittiin, että naisilla pitää olla tietynmittaiset korot. En muista tarkkoja mittoja, mutta oli siis kerrottu, kuinka paljon vähintään ja kuinka paljon enintään korkojen pitää olla ja nimenomaan naisilla piti korot olla. En muista, oliko miesten kenkiä määritelty, saattoi ollakin. Muutkin vaatteet oli sukupuolittain tarkasti määritelty.

En ikinä mennyt töihin tennareissa, mutta kävi kyllä mielessä, ettei tuo pokukoodi voi olla  Suomen lakin mukainen. Ensinnäkin kaikki eivät edes voi pitää korkokenkiä. Ja tietysti ulkoasun sukupuolitus tuntui  tunkkaiselta.

Työ oli muutenkin aika tunkkaista, joten lähdin parin vuoden jälkeen ja ilokseni sain heittää ostamani työkengät ja tylsät jakut roskiin!

Minusta on älytöntä valittaa pukukoodista, koska kukaan ei pakota olemaan tietyssä paikassa töissä. Jos pukukoodi ahdistaa, on meillä vähintään satoja ammatteja, joissa sellaista ei ole. Siitä vain valitsemaan.  Jos sukupuolittuneisuus ahdistaa, siitäkin on nykyään tavat päästä eroon.

T: nainen, joka tykkää naisellisuudesta ja on käyttänyt töissä korkoja, hameita ja jolle se kuuluu osaksi huoliteltua ammatillisuutta