Sivut

Kommentit (472)

Vierailija kirjoitti:
Kunpa tietäisitte kirjoitti:
Olin aikoinaan töissä Nokialla.

Aina kun jokin pikkupomon paikka vapautui, piti työpaikka laittaa julkiseen hakuun (laki). No, meillä oli tietenkin jo talon sisällä valmiina seuraava henkilö työhön.

Kun hakemuksia tuli, ja niitä tuli paljon. Kirjeet heitettiin suoraan roskiin ja sposteista valittiin tasan 10, joille lähetettiin se kuuluisa, tehtävään valittiin toinen henkilö-kirje.

Joskus luin muutaman hakemuksen ja kyllä kävi sääliksi, kun ihmiset ihan tosissaan olivat hakemuksia tehneet. Kahdeksan vuoden aikana, kyseisiin tehtäviin (kymmeniä), ei koskaan valittu ketään talon ulkopuolelta.

No nyt se selvisi, hain Nokialla aikoinaan useampaankin paikkaan, kerran pääsin haastatteluun 90-luvulla. Tota kyllä epäilinkin.

Onko kyse kaupungista vai teknologiayrityksestä. Jos kaupungilla niin ok, mutta yksityisellä ei ole lakia siihen, että haut pitää olla julkisia.

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

Erikoisin oli se jossa jäin suoraan haastattelusta tekemään hommia firmaan kun siellä oli juuri kiiretilanne päällä. Ei oikeastaan edes huomattu sanoa että sinut on valittu vaan kysyttiin vaan että ehtisitkö jo tänään tekemään tämän yhden homman.

  • ylös 41
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Koko päivän kestävät psykologiset testit sisälsi monta kummallisuutta, mutta mieleeni jäi varsinkin nämä asiat:

- kivikasvoiset, tylyt testien järjestäjät (varmaan kuului asiaan, testattiin miten itse reagoi heihin?)

- sain eteeni esitteitä toimistotuoleista. Tehtäväni oli tutustua niihin ja sitten kaupata tuoleja testaajalle. (Hakemani työ ei sisältänyt myyntiä, eikä alakaan todellakaan ollut mitään toimistotarvikkeisiin tai huonekaluihin liittyvää.)

-haastattelijaa kiinnosti cvssäni kaikista eniten useiden vuosien takainen jakso, jolta ei ollut työkokemusta. (Olin silloin työtön ja tein avoimen yliopiston kursseja). Mitä väliä, miksi antaa niin suuri huomio sille jaksolle, kun muuten työkokemusta löytyi.

  • ylös 55
  • alas 1
Vierailija

Olen tainnut tämän tällaiseen samaan ketjuun aiemminkin naputella..

90-luku, laman syvimmät hetket. 

Hain johonkin markkinointi tms toimistoon jotain sihteerin/assarin paikkaa.

Jo haastatteluosio oli mielenkiintoinen, kysymyksenä esim. "Mitä sinulle tarkoittaa sana WASP?"
Muistelin sanoneeni white anglo-saxon protestant, en tiedä, olisiko pitänyt mainita bändi. 
Haastattelun lopuksi piti tehdä piiitkä kyselylomake ja sitä täyttäessäni tajusin, että tämähän on skientologien haastattelulomake (asiasta oli ollut just dokkar tjtn telkussa).
Vastailin niitä näitä hihitellen itsekseni.
En saanut paikkaa. 

  • ylös 41
  • alas 0
Vierailija

"Olemme jo tämän paikan täyttäneet ennen haastattelujen kierrosta, mutta haluaisitko että otamme yhteyttä uusiksi kun paikka taas joskus vapautuu"

  • ylös 27
  • alas 0
Vierailija

Paras työhaastattelu oli nykyistä virkaa varten. Sovimme haastattelusta ja toimialapäällikkö perui sen tuntia ennen haastattelua ja sain viran. Hoidin tehtävää ennen tätä väliaikaisena  pari vuotta ja väliaikaiseksikin pääsin siten, että esimies valitsi minut tehtävään ja sovimme sen jälkeen, että käyn juttelemassa, kun käyn paikkakunnalla noin kuukauden päästä. Suhteita ei ole kaupungin silmäätekeviin ja olen enintään keskinkertainen työntekijä.

  • ylös 12
  • alas 3
Vierailija

En ehtinyt kaikelta höpöttämiseltäni syödä tarjottua pullaa loppuun, kun aika loppui ja seuraava haastateltava oli jo tulossa. Toivoteltiin ystävällisesti näkemiin, ja pulla kädessä poistuin huoneesta, jonka takana seuraava, hyvin asiallisen ja virallisen oloinen haastateltava jo seisoi. Olin aika nolo.

Sain paikan :)

  • ylös 45
  • alas 1
Vierailija

Yksi puhelinyhteydenotto alkoi, että esimies sanoi ylempää korkeakoulututkintoa vaativaan tehtävään, että hänen mielestään paikka on turhaan auki, koska homma hoitaa gradua vaille pätevä henkilö. 

  • ylös 23
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yksi haastattelu vuokratyöfirman edustajan kanssa jäi mieleen. Muuten meni ihan hyvin, mutta haastattelijaeukon piti valittaa edes -mielestään- liian löysästä kädenpuristuksesta, jäi paskanmaku suuhun koko vuokratyöfirmasta sitten, jos ei ole mitään asiapohjaista valitusta, niin sitten ainakin valitetaan tällaisesta täysin mitättömästä sivuseikasta prkele. Seuraavalla kerralla puristan 10 tonnin prässillä stana...

Mulle on joskus rekrykonsultti antanut pikku vinkkejä ennen kuin menen itse firman haastatteluun. Tietty eri juttu, kun ei vuokrafirma kyseessä. Ihan relevantteja vinkkejä ollut, ei mitään kaunistelua tai valehtelua tietenkään. Hän tietää tilaajan tarpeet ja haluaa tietty saada kaupan tehtyä nopeasti ja kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

  • ylös 20
  • alas 1
Vierailija

Täällä muutama muukin maininnu nää pyramidihuijaukset..

ysärillä, just laman aikana, olin laittanut työkkäriin yleisen "työhakemuksen", minkä sinne voi laittaa. Sain puhelun ja kutsun työhaastatteluun. En tajunnut jotenkin kysellä tarkemmin mikä juttu kyseessä.

Ajoin 65 km Pasilaan. Seistessäni ulkona oven luona joku mies ilmaantu siihen ja kävi ilmi, että hänetkin kutsuttu haastatteluun.

Joku mies tuli sitten hakemaan meitä johonkin isoon saliin. Istuin eturiviin ja tyyppi meni eteen seisomaan ja TA DAA - joku Powerpoint päälle!

Hän yritti värvätä siis meitä verkostoonsa, en muista oliko juuri tuo joku Golden vaimikälie.
Olin siihen aikaan vielä liian kiltti ja istuin paikoillani kiehuen raivosta. Nyt en olisi koskaan puhelua pidemmälle tilannetta edes päästänyt.
Toinen "haastateltava" kyseli sit tästä upeasta mahiksesta lisätietoja ja itse istuin ja kiehuin hiljaa. Kun esitys loppui, nousin ja sanoin ettei kiinnosta ja lähdin.

Mut ehkä nyt pitäs nostaa hattua tyypin pokalle... järjestää tuollainen "työhaastattelu"..

  • ylös 31
  • alas 0
semmonen

Itse noin 50v, kolme haastattelijaa noin 30v ikäisiä, yksi kysyi, että millaista musiikkia kuuntelen ja kun vastasin niin sain kommenttina, että "et sentään Matti Eskoa" -en saanut paikkaa, hakivat nuorekkaaseen ympäristöön. Se olikin viimeisin haastattelu noin 6kk.n aikana. Täytän 50v ensi kuussa ja voinen hylätä urani ja syrjäytyä rauhassa työnantajilta. Ei en sovellu hoitotyöhön, se taitaakin olla ainoa ala jossa korkea ikä ei haittaa.

  • ylös 32
  • alas 3
Vierailija

Hain ensimmäistä oman alani työpaikkaa harjoittelua varten ja suunnitelmana jatkaa siellä mahdollisesti osa-aikaisena opintojen ohessa. Haastattelu jännitti pirusti ja juuri mitään en siitä muista. Kun haastattelu luppui, haastattelija sanoi "minun pitää soittaa pari puhelua, mutta haluan, että odotat, jatketaan vielä. Tässä on sinulle kahvilippu tuonne meidän kahvilaan. Hae kahvit ja mene odottamaan. Tulen noutamaan sitten sut." Otin lipun ja kävelin kahvilaan ja mietin, että mitä täällä oikein tapahtuu. Istuin odottamaan ja juomaan kahvia. Jonkun ajan päästä haastattelija tuli hakemaan minua.

Hän aloitti "minulla on sinulle hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät ensin. Saat paikan. Sitten huonot. Sinua ei palkattu hakemaasi tehtävään, vaan toiseen parempaan hommaan. Sinun taidot menisivät hukkaan siinä, mitä hait." Tämän jälkeen hän aloitti puhumaan tuosta toisesta tehtävästä, joka oli tottavie paljon parempi.  Kun hyväksyin aloituksen, hän ojensi minulle materiaalikansion ja sanoi "Kiitos. Perehdy noihin ja ilmesty ala-aulaan maanantaina klo: 9.00".

  • ylös 67
  • alas 1
Vierailija

Kapteeni kirjoitti:
Hassua kirjoitti:
Itse hain paikkaa viime syksynä. Näin ilmoituksen netissä ja soitin heti.

Työ oli minulle täydellinen. Keskustelu sujui nopeasti ja asiallisesti ja haastattelija tuntui olevan todella kiinnostunut. Kysyi, koska voisin aloittaa ja sovimme jo päivän...

Sitten aivan puhelun lopussa kysyi: ai niin, kuinka vanha oletkaan? Vastasin rehellisesti: 54-vuotias. Hiljaisuus, jokin outo lause, ööö.... mä palaan asiaan ja puhelin kiinni. Eipä ole enää kuulunut.

Ja oikeasti olisin ollut työhön todella sopiva. Tehnyt sitä 10-15 vuotta.

Henkilö, joka siihen palkattiin, on kyseissä paikassa töissä 2-3 vuotta ja jatkaa eteenpäin.

Olisit ehkä ollut sopiva työhön tehtäviä ajatellen, mutta toimiston dynamiikka muuttuu aika paljon jos pääkonttori on täynnä 20-40 vuotiaita, ja yhtäkkiä paikalle pärähtää keski-ikäinen tai sitä vanhempi. Olen tällä hetkellä töissä yrityksessä (ja tiimissä) missä on 20 ja 60-kymppisiä duunissa. En ole koskaan tykännyt 30 vuotta vanhemmista työkollegoista. Se ei vaan toimi. En itse rekrytoisi samaan työtiimiin eri ikäisiä ihmisiä vain dynamiikan takia. Tietyt sanat, tietyt tavat ja tekninen osaaminen on niin erilaista.

Oli ihan uskomatonta kun koin ensimmäistä kertaa esimiehen joka oli kanssani about saman ikäinen, tuntui niin hienolta kun pystyy juttelemaan asioista samalla aaltopituudella ilman sitä ikään liittyvää hierarkia-ajattelua. Sukupuolella ei ole merkitystä ollenkaan.

IT skenessä ei kyl välttämättä pidä paikkaansa, mut kyllä aika stereotypian maalaat. Samoin voisi sanoa mileeniaali/ jonne geelitukista, että eivät tajua perus lainalaisuuuksista, kun eivät tiedä mistä hommat on lähtenyt kehittymään.

  • ylös 22
  • alas 0
Vierailija

Hain erääseen valtion laitokseen toimeen, jonka pohjakoulutusvaatimus oli asentaja/teknikko, olen opistoinssi ja työkokemusta runsaasti juuri alan hommista. Haastattelu sinänsä oli asiallinen ym. mutta hommaan valituksi tuli laitoksen sisältä muuan DI.  Liekö saanut edellisestä positiosta alennuksen? Tuli turha 350km ajoreissu....

  • ylös 20
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joku LähiIdän jeppe oli pääässyt esimies asemaan ja oli haastattelussa niin polleaa poikaa ja ylimielinen että ällötti. OIkein nautti päästä sanomaan että ei valita sinua. Sanoi sen heti haastattelun loputtua. Tiedän etät olin siihen tehtävään todella hyvä, koska kyse oli suorittavasta työstä, josta minulla  oli kokemusta. VÄhän nauratti ajatus että itse tehnyt 20 vuotta erilaisia töitä ja sitten tällänen tyyppi tulee jostain muusta maasta lyttäämään.

Joo, näillä sellainen tekoylväs habitus ja arabien kusetus mentaliteetti.

  • ylös 15
  • alas 5
Marile

Lyhyeen kesäsijaisuuteen kaikki työntekijät (noin kymmenkunta) haastattelemassa. Uskalsin kysyä työnkuvasta ja tämä ilmeisesti antoi niin epäpätevän kuvan (vaikuttivat tyrmistyneiltä kysymyksestä), ettei minua valittu. Toisessa haastattelussa kysyttiin olenko terve. Kysymyksestä sai sellaisen kuvan, että kun haen heille en voi olla aivan terve :D. Eräässä paikassa kysyttiin onko minulla lapsia, lemmikkiä, kissaa, koiraa tai edes kultakalaa :D. Kaikki on siis nähty ja em. kokemuksista huolimatta olen kohta parikymmmentä vuotta ollut alalla hyvällä menetyksellä, mutta haastattelut julkisella puolella voivat kokemukseni mukaan olla ihan mitä vaan. 

  • ylös 32
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hain henkilökohtaiseksi avustajaksi. Avustettavan sairaus oli tuttu, kun omaishoidin samaan sairauteen kuollutta isoäitiäni. Siinä haastattelun lomassa vaan nykyinen työntekijä teki hoitotoimenpiteitä tälle avustettavalle. En vain kertonut, että minun pitää rauhassa tutustua asioihin (haavoihin yms.) että ne kestän. Siinä sitten aikani seisottua pyörryin, jonka jälkeen oksensin.

Toisella kertaa hain tehtaalle. Vuokravölitysfirma sanoi, että siellä on isot tilat ja pitää liikkua paljon. Sopii minulle seisoma- ja liikkumatyötä tehneelle. Totuus olikin toinen eli pienen pienessä huoneessa oli 20 ihmistä päälaesta varpaisiin valkoisissa suoja-asuissa vieri vieressä ja piti tuijotella sellaisia ”värikkäitä” levyjä mikroskoopilla. Pyörryin taas.

Siis sairaus oli tuttu, mutta pyörryit ja oksensit, kun katsoit toimenpiteitä? 

En ymmärrä, miksi hait avustajaksi, jos et kestä nähdä verta ja muuta.

  • ylös 36
  • alas 2
Vierailija

 Marssin suoraan eräälle isommalle työpaikalle 90 luvun lamavuosina kysymään töitä. 

Sain töitä ja kysyivät onko samanhenkistä kaveriakin.

Edelleen töissä ja samassa paikassa, 31 vuotta takana.

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Olin psykoosissa. Siinä tilanteessa itse asiaintilaa toki tajuamatta, diagnoosi tuli päädyttyäni osastolla joku aika myöhemmin. En saanut paikkaa, mutta puolen tunnin haastattelusta ensimmäiset 25 minuuttia meni hyvin. Ihminenhän pystyy pitämään mielenterveyden häiriöissäkin itseään kummallisesti kasassa tarpeen tullen. Lopussa pakka levisi ja haastattelija talutti minut empaattisesti jutellen pois rakennuksesta. Noista tapahtumista parikymmentä vuotta aikaa. Senjälkeiset haastattelut olleet lähinnä neuvotteluja siitä, milloin voin aloittaa, kun nykyinen ala kärsii pahasta työvoimapulasta. 

  • ylös 35
  • alas 0
Vierailija

Hain Muurametaloille vuosia sitten ja kyllä jäi sellainen kuva firmasta, että hyvä vaan etten päässytkään.
Koulusta valmistuneena menin sinne haastatteluun ja kerro adjektiiveilla millainen olet. Kerroin. Tämän jälkeen piti tehdä joku hemmetin exceliin väännetty testi. Tämän tuloksena oli joku persoonatesti ja tämä ei sitten mätsännyt näihin adjektiiveihin, joten siitä alkoi syyttely, että eihän tämä pidä yhtään paikkaansa mitä sä aikasemmin väitit, joten alahan selittää. Siinä ei paljoa kyllä osannut selittää. Todistusta luonnollisesti halus katella ja totesi, että eipä ole kovin kaksinainen. Tämän jälkeen siirrettiin toisen tyypin luo joka sitten rupesi kertomaan työstä ja tämä selitti siitä jonkun tunnin verran ja lopuksi päätti lauseen "sä et ole kyllä mitä me nyt etsitään". Miksi mun piti kuunnella tunnin verran tämän tyypin työviikosta, jos ei ole edes aikomustakaan ottaa töihin? Kiteytettynä koko kokemus: ensin haukutaan ekat puoli tuntia ja sitten selitellään liirumlaarumia tunnin verran ja lopputulos, että et saa paikkaa.

  • ylös 36
  • alas 0

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla