Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Ysärillä hain kesätöihin. Opiskelin konetekniikkaa ja tämä yritys toimi metallinjalostuksen alalla.

Haastattelu meni ihan peruslinjalla siihen asti, kun vastasin kysymykseen "Mites, onko armeija käyty?". Vastasin että ei ole, kun vastaanotin varapaikan kouluun jota ei voinut panna heti hyllylle asepalveluksen vuoksi tai olisi pitänyt pyrkiä uudelleen vuoden päästä. Päätin siis opiskella ja lykätä sitä armeijaa, mihin olin kyllä menossa.

Haastattelevan päällikkökörmyn ilme muuttui sellaiseksi, kuin olisin juuri ilmoittanut haluavani tuuppaata hänen alaikäistä tytärtään kakkoseen. Haastattelu vedettiin loppuun, mutta tiesin kyllä että sinne lafkaan ei varmasti kutsua tulisi - eikä tullut.

Hain kauan sitten yhteen kotihoitoyritykseen oppisopimuskoulutukseen. Haastattelija ei itse tullut paikalle, vaan minut otti vastaan yrityksen toinen pomohenkilö. Tuli jotenkin sellainen olo, että näillä ei ole ihan kaikki narut hallussa, mutta ajattelin sitten, että tuollaisia ne tyypilliset naiset ovat: sekaisin kuin heinäseipäät, kun yritetään multitaskata vaikkei omat kyvyt siihen riittäisikään. Tuntui jo alusta alkaen, että minä olen siinä tilassa pätevin, vaikkei mitään koulutustakaan ole vielä edes alalle, saatika johtamiseen.

Juteltiin niitä näitä ja sitten itse haastateltava suvaitsi saapua. Alettiin puhumaan käytännön asioista ja sain kuulla, että saan heiltä paikan ja ottavat minut mielellään. Kertoivat kehen pitää ottaa yhteyttä ja muut käytännön asiat. Tein töitä käskettyä, kävin koulunkin kanssa sopimassa asioista ja sitten viikon kuluttua sain noilta debiileiltä tekstiviestin, että "kiitos kiinnostuksestasi, mutta emme tällä kertaa valitse sinua".

täytyy sanoa, että olin ihan tyytyväinen etten sitten päässytkään heille töihin enkä edes harkinnut, että olisin vienyt asian eteenpäin. Ajattelin vain, että pääsinpä eroon huonosti johdetusta työpaikasta ennenkuin työt edes alkoivat, sillä se mitä en siedä, on huono ja keskinkertainen johtajuus keskinkertaisissa käsissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samassa toimistossa useita toimintoja ja pitkä käytävä. Sattumoisin olin haastattelemassa erästä työnhakijaa, otin hänet vastaan käytävältä (kysyin vain että onko haastatteluun tulossa) ja vein huoneeseen haastatteluun huoneeseeni. Aika pian selvisi että tyyppi oli ihan eri kuin kenen olisi pitänyt tulla, paperit eivät oikein täsmänneet haettuun tehtävään :D Selvisi että toisen osaston esimies oli juuri samaan aikaan haastattelemassa ja meillä oli mennyt hakijat sekaisin. 

Kerran odotimme kollegan kanssa erästä hakijaa haastatteluun. Katsoimme ulos ikkunasta ja arvuuttelimme, että "tuo se on", "ei kun tuo se on" yms sekä heitimme kaikkea läppää ja yhden kohdalla naurettiin vähän ala-arvoisesti hänen ulkonäköään - sattumoisin se oli juuri sitten se joka tuli haastatteluun! Ei meinannut pokka pitää haastattelussa kun muistelimme juuri niitä asioita, jotka juuri äsken puhuimme tästä henkilöstä. Todennäköisesti jätimme aika huonon mielikuvan :D Vedän siis aina kaikki haastattelut ammattimaisesti, mutta tämä jäi mieleen koska mulla oli vaikeuksia pitää pokka, olisi pitänyt mennä näin jälkikäteen vähäksi aikaa vaikka kylmää vettä heittämään naamaan ennen haastattelua. 

Sitten oli yksi hakija, joka rullaili pyörätuolilla työhaastatteluun - mutta ei ollut maininnut siitä mitään puhelimessa tai hakemuksessa! Valitettavasti meillä ei toimiston tilat ole esteettömät, joten haastattelussa jouduinkin toteamaan ettei meillä ole esteettömiä tiloja hänelle. Turhautti sekä minua että varmasti häntä kun tavallaan tuli turhaan. 

Sinua voisi kuvailla sanalla sikamainen. Toivottavasti pulu p*askantaa päähäsi.

Tästä on jo vuosia. Vein haastatteluun mukanani opinto- ja työtodistukset. Haastattelija tutki niitä haastattelun lomassa ja onnistui sotkemaan puolet papereista oikein kunnolla kahviin. Oho! Sain paikan, mutta en mennyt sinne kun sain kiinnostavamman tarjouksen.

Haastattelija teki erittäin selväksi etten paikkaa saa ja sanoi vielä ettei usko minusta olevan kyseiseen hommaan ja silti kaiken tämän jälkeen jatkoi haastattelua yli tunnin verran. Harmittaa vähän etten tajunnut vaan lähteä tilanteesta

Yhdessä haastattelussa minulta ei oikein edes kyselty mitään. Haastattelijat esittelivät vaan heillä käytössä olevia tietokoneohjelmia, taukohuonetta ja en nyt muista, mitä kaikkea muuta. En saanut paikkaa. 

Hain henkilökohtaiseksi avustajaksi. Avustettavan sairaus oli tuttu, kun omaishoidin samaan sairauteen kuollutta isoäitiäni. Siinä haastattelun lomassa vaan nykyinen työntekijä teki hoitotoimenpiteitä tälle avustettavalle. En vain kertonut, että minun pitää rauhassa tutustua asioihin (haavoihin yms.) että ne kestän. Siinä sitten aikani seisottua pyörryin, jonka jälkeen oksensin.

Toisella kertaa hain tehtaalle. Vuokravölitysfirma sanoi, että siellä on isot tilat ja pitää liikkua paljon. Sopii minulle seisoma- ja liikkumatyötä tehneelle. Totuus olikin toinen eli pienen pienessä huoneessa oli 20 ihmistä päälaesta varpaisiin valkoisissa suoja-asuissa vieri vieressä ja piti tuijotella sellaisia ”värikkäitä” levyjä mikroskoopilla. Pyörryin taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naantalin kaupungin työpaikka. Useita hakijoita odottamassa vuoroaan haastatteluun. Haastattelun lopuksi sanoivat, että perästä kuuluu.

No, hommaan valittiin jonkun kaupungin johtohenkilön tytär. (Valtuuston puheenjohtajan tms , en muista enää. En olisi edes hakenut, jos olisin tiennyt tuollaisen hakevan)

Lisään, että mullakin oli siinä monta haastattelijaa, vaikka sen sukulaisen valinta oli selvä.

Niiden oli varmaan pakko pistää se paikka julkiseen hakuun, ihan muodon vuoksi. Se voi olla joku lakikin, ettei kunnan virkaa voi vaan antaa perheenjäsenelle ilman hakua. 

Seurakunta. Pappi kysyi lapseni syntymävuotta.

Galluphaastattelijan paikka, hain ja valitettavasti sain, se työ oli kamalaa.

Työhaastattelu kesti ehkä 5 minuuttia. Pomo sanoi heti, että saat paikan jos haluat, ja loppu oli sitten hänen yksinpuheluaan siitä, millaista työtä gallup on. Minulta ei kysytty mitään, vaikka olin valmistautunut jo vastaamaan, millainen pizza olisin ja mitkä ovat heikkouteni ihmisenä.  

Pomoportaan ihmisiä ei siinä työssä juuri tavannutkaan, vaan pelkästään valvojia, jotka eivät olleet rekrytoinnissa mukana.

Siellä kyllä olikin kaikenkarvaista porukkaa, ihmisiä jotka eivät olisi saaneet työtä mistään muualta. Nykyään sitä tehdään etänä ja vaatimukset on toiset, mutta onneksi olen jo muissa hommissa. 

Vierailija kirjoitti:

Hain kauan sitten yhteen kotihoitoyritykseen oppisopimuskoulutukseen. Haastattelija ei itse tullut paikalle, vaan minut otti vastaan yrityksen toinen pomohenkilö. Tuli jotenkin sellainen olo, että näillä ei ole ihan kaikki narut hallussa, mutta ajattelin sitten, että tuollaisia ne tyypilliset naiset ovat: sekaisin kuin heinäseipäät, kun yritetään multitaskata vaikkei omat kyvyt siihen riittäisikään. Tuntui jo alusta alkaen, että minä olen siinä tilassa pätevin, vaikkei mitään koulutustakaan ole vielä edes alalle, saatika johtamiseen.

Juteltiin niitä näitä ja sitten itse haastateltava suvaitsi saapua. Alettiin puhumaan käytännön asioista ja sain kuulla, että saan heiltä paikan ja ottavat minut mielellään. Kertoivat kehen pitää ottaa yhteyttä ja muut käytännön asiat. Tein töitä käskettyä, kävin koulunkin kanssa sopimassa asioista ja sitten viikon kuluttua sain noilta debiileiltä tekstiviestin, että "kiitos kiinnostuksestasi, mutta emme tällä kertaa valitse sinua".

täytyy sanoa, että olin ihan tyytyväinen etten sitten päässytkään heille töihin enkä edes harkinnut, että olisin vienyt asian eteenpäin. Ajattelin vain, että pääsinpä eroon huonosti johdetusta työpaikasta ennenkuin työt edes alkoivat, sillä se mitä en siedä, on huono ja keskinkertainen johtajuus keskinkertaisissa käsissä.

Oletpa ylimielinen sovinisti, varmaan siksi et saanut paikkaa, kun huomasivat asenteesi. 

Vierailija kirjoitti:

Soitin flunssassa kesätyöpaikan toivossa. Paikka oli mennyt. Kuitenkin, ääneni perusteella pääsin haastatteluun toiseen paikkaan. Siihen pääsin. Haastattelija oli syntynyt samalla paikkakunnalla, jotai ei ollut enää olemassakaan. Paikka oli siis sentraalisantrana isossa tavaratalossa.

Siis soitit flunssassa, ja pääsit äänesi perusteella toiseen paikkaan? Miten toi flunssa liittyy asiaan, oliko sulla jotenkin niin käheä ääni vai? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain kauan sitten yhteen kotihoitoyritykseen oppisopimuskoulutukseen. Haastattelija ei itse tullut paikalle, vaan minut otti vastaan yrityksen toinen pomohenkilö. Tuli jotenkin sellainen olo, että näillä ei ole ihan kaikki narut hallussa, mutta ajattelin sitten, että tuollaisia ne tyypilliset naiset ovat: sekaisin kuin heinäseipäät, kun yritetään multitaskata vaikkei omat kyvyt siihen riittäisikään. Tuntui jo alusta alkaen, että minä olen siinä tilassa pätevin, vaikkei mitään koulutustakaan ole vielä edes alalle, saatika johtamiseen.

Juteltiin niitä näitä ja sitten itse haastateltava suvaitsi saapua. Alettiin puhumaan käytännön asioista ja sain kuulla, että saan heiltä paikan ja ottavat minut mielellään. Kertoivat kehen pitää ottaa yhteyttä ja muut käytännön asiat. Tein töitä käskettyä, kävin koulunkin kanssa sopimassa asioista ja sitten viikon kuluttua sain noilta debiileiltä tekstiviestin, että "kiitos kiinnostuksestasi, mutta emme tällä kertaa valitse sinua".

täytyy sanoa, että olin ihan tyytyväinen etten sitten päässytkään heille töihin enkä edes harkinnut, että olisin vienyt asian eteenpäin. Ajattelin vain, että pääsinpä eroon huonosti johdetusta työpaikasta ennenkuin työt edes alkoivat, sillä se mitä en siedä, on huono ja keskinkertainen johtajuus keskinkertaisissa käsissä.

Oletpa ylimielinen sovinisti, varmaan siksi et saanut paikkaa, kun huomasivat asenteesi. 

Ei ainakaan seuraava työnantaja tai asiakkaat ole tuollaista minusta sanoneet tai kokeneet. En vain siedä ammattitaidottomuutta. Siinä missä työntekijä on yrityksen käyntikortti, niin pomojenkin pitää olla samanlaisia. Sählärit eivät sellaista ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain kauan sitten yhteen kotihoitoyritykseen oppisopimuskoulutukseen. Haastattelija ei itse tullut paikalle, vaan minut otti vastaan yrityksen toinen pomohenkilö. Tuli jotenkin sellainen olo, että näillä ei ole ihan kaikki narut hallussa, mutta ajattelin sitten, että tuollaisia ne tyypilliset naiset ovat: sekaisin kuin heinäseipäät, kun yritetään multitaskata vaikkei omat kyvyt siihen riittäisikään. Tuntui jo alusta alkaen, että minä olen siinä tilassa pätevin, vaikkei mitään koulutustakaan ole vielä edes alalle, saatika johtamiseen.

Juteltiin niitä näitä ja sitten itse haastateltava suvaitsi saapua. Alettiin puhumaan käytännön asioista ja sain kuulla, että saan heiltä paikan ja ottavat minut mielellään. Kertoivat kehen pitää ottaa yhteyttä ja muut käytännön asiat. Tein töitä käskettyä, kävin koulunkin kanssa sopimassa asioista ja sitten viikon kuluttua sain noilta debiileiltä tekstiviestin, että "kiitos kiinnostuksestasi, mutta emme tällä kertaa valitse sinua".

täytyy sanoa, että olin ihan tyytyväinen etten sitten päässytkään heille töihin enkä edes harkinnut, että olisin vienyt asian eteenpäin. Ajattelin vain, että pääsinpä eroon huonosti johdetusta työpaikasta ennenkuin työt edes alkoivat, sillä se mitä en siedä, on huono ja keskinkertainen johtajuus keskinkertaisissa käsissä.

Oletpa ylimielinen sovinisti, varmaan siksi et saanut paikkaa, kun huomasivat asenteesi. 

Ei ainakaan seuraava työnantaja tai asiakkaat ole tuollaista minusta sanoneet tai kokeneet. En vain siedä ammattitaidottomuutta. Siinä missä työntekijä on yrityksen käyntikortti, niin pomojenkin pitää olla samanlaisia. Sählärit eivät sellaista ole. 

"ajattelin sitten, että tuollaisia ne tyypilliset naiset ovat: sekaisin kuin heinäseipäät, kun yritetään multitaskata vaikkei omat kyvyt siihen riittäisikään. Tuntui jo alusta alkaen, että minä olen siinä tilassa pätevin, vaikkei mitään koulutustakaan ole vielä edes alalle, saatika johtamiseen."

Tuskin puhut työnantajan ja asiakkaan kuullen tuolla tavalla, mutta onhan tuo törkeä ajatus. Se että tuo tulee edes mieleen, kertoo sinusta todella paljon.

Olin Baronalla haastattelussa joskus 2000 luvun alkupuolella helsingissä. Haastattelu kesti noin puolitoista tuntia ja meillä oli mukavaa keskustelua puolin jos toisin. Haastattelija oli joku päälle viisikymppinen ja minä tuolloin joku 36-vuotias. Juuri ennen haastattelun loppua hän vielä keksi kysäistä armeijasta. Sanoin että eipä tuota ole tullut käytyä eikä ikäni puolesta enää edes olisi edessä. Tunnelma jäätyi sillä sekunnilla. Kaikki ystävällisyys ja letkeys häipyi siinä samalla.  Haastattelija tokaisi vain, että älä ota yhteyttä. Jos jotakin löytyy, niin he ottavat. No eivät ikinä ottaneet ja tuohan tuli selväksi jo silloin. Siis vuokratyöntekijäksi ei Baronalle kelvannut armeijaa käymätön erittäin monelta työalalta kokemusta omaava henkilö.

No se oli heidän häviönsä ja mun voittoni. Sain toisen vuokrafirman kautta töitä pariksi kuukaudeksi ja sieltä sitten vakituiseksi yhteen yritykseen, jossa ei armeija ollut ongelma.

Ja sitten toinen aika paljon nuorempana sattunut hauska muisto työhaastattelusta. Juttelimme niitä näitä ja haastattelija kysyi, että onko työhaluja. Kuulin, että onko työkauluja (sähköalan töitä, joten ei kuulemani tuntunut oudolta). Koska en omistanut työkaluja vastasin ei. Oli haastattelijan ilme ikimuistoinen. Kysyi vielä että " Ei ole työhaluja?". Silloin kuulin oikein ja pahoittelin, että olin kuullut kysyttävän työkaluja. Tunnelma keveni huomattavasti ja sain työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija kysyi, onko minulla pieniä lapsia, kun

äitihän niitä sairaustapauksissa yleensä jää hoitamaan kotiin. Olen nainen. En saanut töitä. Toinen haastateltava oli mies.

Minulta on kysytty tätä jokaisessa haastattelussa kahta lukuunottamatta viimeiset yli 10 vuotta. Olen nelikymppinen nainen ja minulla on yksi lapsi. Sain nuo kaksi paikkaa, joissa ei kysytty. Olen sitä mieltä, että rekrytoijat ovat täysiä kusipäitä.

Itse hain erästä valtionhallinnon kesätyöpaikkaa. 1990-luvulla. Haastattelija oli vajaa nelikymppinen nainen ja olin vastikään tullut isäksi. Haastattelussa tähdennettiin, ettei lapsi saa sitten vaikuttaa työn tekemiseen. Sain paikan eikä lapsi vaikuttanutkaan. Ihmettelin nihkeää suhtautumista, kunnes myöhemmin kuulin, että tällä naisella oli ollut vaikeuksia tulla raskaaksi. Myöhemmin hän sitten sai lapsen. En tiedä muuttuiko suhtautuminen sen jälkeen?

Samassa työpaikassa saman esimiesnaisen suhtautuminen muuttui ikäväksi erääseen nuorehkoon miestyöntekijään sen jälkeen, kun hän kuuli tämän olevan homoseksuaali.

Yleensä ottaen itseäni kohtaan kaikkein epäilevin ja v..tumaisin suhtautuminen isään hoitamassa sairasta lasta on ollut paikoissa, joissa työskennellään lasten kanssa. Kokemusta on mm. kouluista.

Vuonna 1974 tulin juuri 18 vuotispäivän kynnyksellä 170km päästä kotoani erään suurehkon yrityksen voimalaitokselle hakemaan töitä.Nuoruudenkaverini oli jo siellä ja ehkä vähän pedannut minua.Tulin kattilahuoneen toisesta ovesta sisään ja paikan ylikonemestari tuli toisesta päästä vastaan ja kohdattiin huoneen keskellä.Esittelimme ja tämä mestari kysyi,että koska voin aloittaa.Vastasin että maanantaina ja se oli sillä selvä.Siitä alkoi yli 40 v kestänyt kolmivuorotyö,ei kuitenkaan samassa paikassa koko aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Hain pikkukuntaan.

Virka oli jaettu naapurikunnan kanssa.

Siten haastattelijoita oli peräti 10 kpl kokoussalissa!!

Teknistä johtajaa, kiinteistöpäällikköä, hallintopäällikköä, lautakunnan jäsentä, valtuutettuja yms byrokraatteja...uskomatonta.

Kallista ja tehotonta tuo. Kuten julkinen onkin aina kaikin puolin.

Sain viran.

Kunnassa sitten hokasin että palaverejä on paljon. Valtuutetut ja lautakunnan jäsenet saavat meinaan kokouspalkkion. Siksi haluavat pitää usein kokouksia. Myös työryhmistä saa kok.palkkion. muutama valtuutettu oli kaikissa mahdollisissa jäsen ja rahasti huomattavia summia. Virkamies ei aina saa palkkiota.

Julkinen vaan on täysin tehoton ja kallis laitos, sanoisin myös että korruptoitunut ja läpipoliittiinen. Ei sovi kaikille.

Julkisella teeskennellään neutraalia tai epäpoliittista, mutta viraston ja koulujen porukat ovat suurin osa ÄÄRIMMÄISEN POLIITTISIA HENKILÖITÄ. se politikointi näkyy ihan kaikessa. Ei kovin kauniilla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Hain henkilökohtaiseksi avustajaksi. Avustettavan sairaus oli tuttu, kun omaishoidin samaan sairauteen kuollutta isoäitiäni. Siinä haastattelun lomassa vaan nykyinen työntekijä teki hoitotoimenpiteitä tälle avustettavalle. En vain kertonut, että minun pitää rauhassa tutustua asioihin (haavoihin yms.) että ne kestän. Siinä sitten aikani seisottua pyörryin, jonka jälkeen oksensin.

Toisella kertaa hain tehtaalle. Vuokravölitysfirma sanoi, että siellä on isot tilat ja pitää liikkua paljon. Sopii minulle seisoma- ja liikkumatyötä tehneelle. Totuus olikin toinen eli pienen pienessä huoneessa oli 20 ihmistä päälaesta varpaisiin valkoisissa suoja-asuissa vieri vieressä ja piti tuijotella sellaisia ”värikkäitä” levyjä mikroskoopilla. Pyörryin taas.

Ihan pakko kysyä, miksi et mene kyykkyyn jos pyörryttää?   Minua ihmetyttää ihmiset jotka tippuu ns jaloilta alas,ei se pyörtyminen tapahdu tuommoisissa jutuissa nopeasti koskaan.

Ja olen itse meinannut kuupahtaa sen sata kertaa, aina kyykkyyn ehtii ensin ja muutama kunnon henkonen auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti ollut työhaastattelu mutta hain aikoinaan ilmavoimiin lentäjäksi ja siihen kuului pari päivää psykologisia testejä ja päivä fysiologisia. Yleensä lennostossa olleet jatkoivat uraa sitten armeijassa ja siirtyivät Finnairin palvelukseen myöhemmin, eli sinänsä "työhaastattelu". Olin 60 joukossa yli tuhannesta hakijasta, 55 pääsi koulutukseen, itse jäin viiden joukossa varamieheksi. Eivät olleet vakuuttuneita jaksanko lukea teoriaa niin paljon kuin vaaditaan, tämä perustui koulutodistuksiin. Psyyke ja kroppa täyttivät vaatimukset hyvin. Teoriaopiskelu on kyllä ihan perseestä...

Sama "firma" ja samat testit tuli käytyä kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla odottelin käytävässä aikaa psykologin haastatteluun. Ovi oli rakosallaan ja kuulin käytävään psykologin käymän puhelinkeskustelun. Pystyin päättelemään siitä että soittaja oli joku yritysjohtaja jossain merkittävässä firmassa. Hän lobbasi poikaansa suoraan valitsijoille. Tiedolliset, taidolliset ja terveydelliset testit läpäisin kirkkaasti mutta kun suhteita ei ollut niin jäin johonkin sijoille 55-70. Jäi paska maku koska noita suhteilla kiipijöitä ja täydellisen Topgun-hymyn omaavia pentuja siellä riitti.