Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

siis onko joku av-palstalainen muka ollut joskus työhaastattelussa!

Työkkärin sivuilla oli ilmoitus puusepän oppisopimuskoulutuksesta. Pääsin haastatteluun.

Kävi ilmi, että "puuseppä" tarkoitti tässä tapauksessa kierrätysmuovista pöytätasoja tekevän tehtaan prosessinvalvontahommia.

Olin itse haastattelijana, tämä tapahtui 2000-luvun alkuhämärissä. Meille valtion virastoon jokseenkin vaativaan asiakaspalveluhommaan pyrki vähän reilu parikymppinen nainen. Istuutui, heitti jalkansa toisen polven yli, keikutti nilkkaansa koko haastattelun ajan ja istui lytyssä. Jauhaa mäiskytti purkkaa. Kädenpuristus veltto, ei katsonut kertaakaan silmiin, vaan tutkiskeli lähinnä pitkiä kynsiään. Huokaili äänekkäästi ja vastasi kysymyksiin "emmätiä", "no joo", "en oo ajatellu". Suunnilleen vartin verran yritin nyhtää vastauksia, kunnes tuumin, että eiköhän tämä ollut tässä. Miksi tullaan haastatteluun, jos tarkoituksena on kaikin keinoin välttää työpaikan saaminen? 

Vierailija kirjoitti:

Olin itse haastattelijana, tämä tapahtui 2000-luvun alkuhämärissä. Meille valtion virastoon jokseenkin vaativaan asiakaspalveluhommaan pyrki vähän reilu parikymppinen nainen. Istuutui, heitti jalkansa toisen polven yli, keikutti nilkkaansa koko haastattelun ajan ja istui lytyssä. Jauhaa mäiskytti purkkaa. Kädenpuristus veltto, ei katsonut kertaakaan silmiin, vaan tutkiskeli lähinnä pitkiä kynsiään. Huokaili äänekkäästi ja vastasi kysymyksiin "emmätiä", "no joo", "en oo ajatellu". Suunnilleen vartin verran yritin nyhtää vastauksia, kunnes tuumin, että eiköhän tämä ollut tässä. Miksi tullaan haastatteluun, jos tarkoituksena on kaikin keinoin välttää työpaikan saaminen? 

Työkkäri pistänyt hakemaan. Olen haastatellut näitä itse ja myös ollut haastateltavana.

Yliopistossa opiskelun loppuaikana saatiin jostain sähköpostilla joku työpaikkailmoitus, missä lupailtiin markkinointiin liittyviä tehtäviä, mukavia ansioita, ylenemismahdollisuuksia jne. Soitin numeroon ja kerroin, että olisimme kaverini kanssa kiinnostuneita ja että mihin voisimme lähettää hakemuksen ja löytyikö varsinainen työ hakuilmoitus jostain. Tyyppi sopikin yllättäen tapaamisen yhteen kahvilaan ja käski meidän kummankin tulla.

Menimme paikalle ja tyyppi alkoi kysellä meiltä perheestä, elämäntavasta jne. Yritimme saada suunvuoroa ja kysellä, mistä tehtävästä on kyse, mutta se ei onnistunut. Tyyppi jatkoi monologiaan ja pian alkoikin käydä selville, että kyse oli jostain Golden Products verkostomarkkinoinnista. Yritimme saada suunvuoroa, mutta tyyppi vaan keuhkosi siitä, kuinka sukulaisemme ja kaverimme voisivat jatkossa hankkia hammastahnat, pesuaineet sun muut meidän kautta ja kuinka me pääsisimme tätä kautta kiinni suuriin tuloihin.

Kuuntelimme tätä yksinpuhelua puolitoista tuntia ja iltaluennot alkoivat jo uhkaavasti lähestyä. Lopulta kaverini suunnilleen huusi tyypin puheen päälle, että olemme loppuvaiheen markkinoinnnin pääaineopiskelijoita yliopistotasolta, eikä verkostomarkkinointi ole sitä mitä etsimme, kun luulimme ilmoituksen perusteella kyse oli oikeasta työpaikasta. Tyyppi alkoi raivota meille "Tekään ette kyllä ymmärrä mitään markkinoinnista!" ja syytti siitä, että olemme turhaan tuhlanneet hänen kallisarvoista aikaansa. Jaa, kenenköhän aikaa tuossa tuhlattiin...

Aloitin 17v. Aina pääsin. Otin 27 vakiopaikassa kokemusta, kunnes tympäisi. Rahat raavin ja koulutusta kolmesti, lainalla. Opin, koin, näin. Ei tullut työuupumusta, eikä terapian tarvetta.

Terveydenhuoltoala. Osastoryhmäpäällikkö tms. oli valmiiksi neukkarissa läppärinsä kanssa odottelemassa. Potkaisi toista tuolia pöydän vieressä erilleen ja sanoi: "istu siihen, osastonhoitaja tulee kohta tähän mukaan." Isruin tähän kohteliaasti osoitettuun paikkaan. 10 min. sisällä saapui oh, joka oli jo valmiiksi punainen, vihainen ja kiireinen ja manaili haastatteluajankohtaa samsllabkun toinen oäällikkö oli uppoutunut läppäriinsä. Haastattelu oli viimeksimainitun osalta asiallinen,mutta oh istui vihaisena kädet puuskassa ja kyseenalaisti osaamiseni erittäin pikkumaiseen tyyliin. Haastattelun loputtua pinkaisin nurkan taakse, soitin pahoittelupuhelun, että olin saanut paikan muualta. Nouden hirviöiden alaisuuteen - nevö.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa opiskelun loppuaikana saatiin jostain sähköpostilla joku työpaikkailmoitus, missä lupailtiin markkinointiin liittyviä tehtäviä, mukavia ansioita, ylenemismahdollisuuksia jne. Soitin numeroon ja kerroin, että olisimme kaverini kanssa kiinnostuneita ja että mihin voisimme lähettää hakemuksen ja löytyikö varsinainen työ hakuilmoitus jostain. Tyyppi sopikin yllättäen tapaamisen yhteen kahvilaan ja käski meidän kummankin tulla.

Menimme paikalle ja tyyppi alkoi kysellä meiltä perheestä, elämäntavasta jne. Yritimme saada suunvuoroa ja kysellä, mistä tehtävästä on kyse, mutta se ei onnistunut. Tyyppi jatkoi monologiaan ja pian alkoikin käydä selville, että kyse oli jostain Golden Products verkostomarkkinoinnista. Yritimme saada suunvuoroa, mutta tyyppi vaan keuhkosi siitä, kuinka sukulaisemme ja kaverimme voisivat jatkossa hankkia hammastahnat, pesuaineet sun muut meidän kautta ja kuinka me pääsisimme tätä kautta kiinni suuriin tuloihin.

Kuuntelimme tätä yksinpuhelua puolitoista tuntia ja iltaluennot alkoivat jo uhkaavasti lähestyä. Lopulta kaverini suunnilleen huusi tyypin puheen päälle, että olemme loppuvaiheen markkinoinnnin pääaineopiskelijoita yliopistotasolta, eikä verkostomarkkinointi ole sitä mitä etsimme, kun luulimme ilmoituksen perusteella kyse oli oikeasta työpaikasta. Tyyppi alkoi raivota meille "Tekään ette kyllä ymmärrä mitään markkinoinnista!" ja syytti siitä, että olemme turhaan tuhlanneet hänen kallisarvoista aikaansa. Jaa, kenenköhän aikaa tuossa tuhlattiin...

Nämä verkostomarkkinoijat on kyllä maailman epäilyttävintä sakkia. Miten ihmeessä ne kuvittelee saavansa porukkaa mukaan kun kuljetaan mainostamassa "mahtavaa tilaisuutta", "kannattaa tulla kuuntelemaan, en voi kertoa enempää" jne. ja sitten pakkosyötetään ja aivopestään ilman hengenvetoja? Kuulostaa niin laittomalta ja epäilyttävältä että olen kaikille sanonut että älä mene, joudut vaikeuksiin. Jos on rehellisellä asialla, sen voi suoraan sanoa mikä työ, missä se tehdään ja mitä siitä maksetaan. Yhdelle sanoin että "kiitos, mutta en ole kiinnostunut laittomista pimeistä tienesteistä". Veti herneen nenää ja alkoi selittelemään että eihän tämä ole laitonta. Jatkokysymykseeni: "Miksi sitä ei voi sitten avoimesti kertoa?" ei tullut mitään vastausta .

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuoltoala. Osastoryhmäpäällikkö tms. oli valmiiksi neukkarissa läppärinsä kanssa odottelemassa. Potkaisi toista tuolia pöydän vieressä erilleen ja sanoi: "istu siihen, osastonhoitaja tulee kohta tähän mukaan." Isruin tähän kohteliaasti osoitettuun paikkaan. 10 min. sisällä saapui oh, joka oli jo valmiiksi punainen, vihainen ja kiireinen ja manaili haastatteluajankohtaa samsllabkun toinen oäällikkö oli uppoutunut läppäriinsä. Haastattelu oli viimeksimainitun osalta asiallinen,mutta oh istui vihaisena kädet puuskassa ja kyseenalaisti osaamiseni erittäin pikkumaiseen tyyliin. Haastattelun loputtua pinkaisin nurkan taakse, soitin pahoittelupuhelun, että olin saanut paikan muualta. Nouden hirviöiden alaisuuteen - nevö.

Ei kai Hyvinkään sairaalassa...?

Maineikkaassa rekrykonsulttifirmassa konsultti kyseli perheestä, mm. siskoni ammatin (assistentti) ja minun (hain johtajaposititioon, olen juristi) perusteella häntä kiinnosti, miten tämä ”sosioekonominen ero” vaikuttaa suhteeseemme. Olin CV:ssä ilmoittanut, ettei minulla ole lapsia (olen vela), niin mies kyseli, että jos minulla olisi lapsia, niin kasvattaisinko ne samalla tavalla kuin mitä minut on kasvatettu. Vastailin kiltisti, mutta jälkikäteen kyllä sieppasi, etten hoksannut kysyä, miten tällaiset asiat liittyvät suoriutumiseeni auki olevassa paikassa. Jos lapsettomuus olisi ollut minulle kipeä asia, niin todella tökeröä kyselyä, tämä setä taisi olla vielä firman partneri ja psykologi.

Vuosia sitten lihanjalostamon kesätyöhaastattelussa kysyttiin kengän kokoa työkenkää varten, enkä tiennyt/muistanut sitä ulkoa, joten oli pakko tarkistaa se siinä haastattelutilanteessa omasta kengästä.

Samaisen firman haastattelussa kaveriani pyydettiin kertomaan jotain itsestään. Vastasi pitävänsä muun muassa eläimistä.

Ei päästy kumpikaan ko. firmaan kesätöihin...

Tilitoimistossa. Olin vasta juttelemassa mahdollisesta urasta ko. firmassa. Siellä tuli jo selväksi, että kesälomaa sitten pidetään max kaksi viikkoa putkeen, ettei kollegat joudu tuuraamaan liikaa. Ja että jokainen kuun vaihde sekä alkuvuosi noin joulukuusta huhtikuuhun tulee pyhittää töille. Palkkioksi sitten saadaan ehkä matka keväällä eurooppaan TYÖPORUKASSA. Arvostan vapaa-aikaani, lomiani sekä perhettäni sen verran enemmän, että ilmoitin etten olekaan käytettävissä. Kuka lähtee tuhlaamaan elämänsä työlle ja vielä niin pienellä palkalla!?!?

Itse nuorena ja naiivina ilahduin, kun pääsin vuoden työkokemuksella virkahaastatteluun. En ymmärtänyt, että olin täyte-ehdokkaana, että valituksi tullut näytti paljon pätevämmältä, mitä hän tietenkin olikin.

Vierailija kirjoitti:

Olin haastattelussa ja sain paikan siltä istumalta kesätöihin. Soitin muutaman viikon päästä ja tyyppi ilmoittikin että antoi paikan toiselle kun en ollut soittanut aikaisemmin sinne ja siten päätteli etten halunnutkaan paikkaa. Sinä kesänä siellä joku oli katkaissut sormen laitteessa kun turvakaukolo oli poissa, eli onni oli, siis se olisin voinut olla minä

Mulle kävi samallalailla Lahden Keskolla 90-luvulla.

Määräaikaiseen sijaisuuteen hakkiessa ryhmähaastattelu. Meidät jätettiin keskenään! puoleksi tunniksi keskustelemaan. Tuli tunne, että joku salakatselee jossain. Lopulta itse ei päässyt kertomaan itsestään mitään vaan minun piti esitellä vieruskaveri ja päinvastoin. Se kaveri muisti ehkä puolet siitä mitä piti sanoa.

Valituksi tuli ryhmän nuorin, vastavalmistunut hakija, jolla tosin oli ihan tuore juuri päättyvä parin kuukauden työkokemus.

Kehukokemus väliin. Olin ikävässä työpaikassa ja hakenut "salaa" uutta työtä. Pääsin haastatteluun. Haastattelu meni hyvin, mutta rekrytoiva esimies sanoi, että hänellä on nyt positiivinen ongelma; hyviä kandidaatteja on useita. Olin liikkeellä julkisilla. Haastattelun päätteeksi esimies ehdotti, että voisi heittää minut autolla työpaikalleni. Oli siis vielä aamu, ja olin järjestänyt haastattelujan ennen työaikani alkua. Olin kiitollinen kyydistä, koska julkisilla olisi mennyt vaihtoineen ainakin tunti. Toki jälkeenpäin ymmärrän tilanteen. Hän ehkä ajatteli, että ei voi palkata minua, mutta ei halua minulle aiheutuvan haastattelusta ongelmia nykyisessä työssäni. Arvostettava teko.

Olin työhaastattelussa ja mietin, mistä haastattelija onkaan jotenkin tuttu. En ottanut asiaa puheeksi, vaan haastattelu käytiin läpi asiallisen neutraalisti. Vasta kotona tajusin, että haastattelija oli sama tyyppi, jonka kanssa olin chattaillut treffisivustolla noin vuotta aiemmin. Olin siis nähnyt hänet profiilikuvassa ja tiesin etunimen. Muistin, että oli tullut puheeksikin, että olemme samalla alalla. Hän joutui sitten "poistumaan markkinoilta" eli emme treffanneet.

Työpaikkaa en saanut. En tiedä, oliko hän tunnistanut minut. Oliko kutsunut ammattitaidon vuoksi vai uteliaisuuttaan.

Ryhmähaastattelussa haastattelija katseli CV:täni ja kysyi naureskellen, mikäs tää pätkä sulla on täällä, kun et oo ollut puoleentoista vuoteen ollut missään töissä. Vastasin, että olin sairauspäivärahalla keskivaikea-asteisen masennusen vuoksi ja jatkoin, olisiko se myös pitänyt kirjata CV:hen. Haastattelija vähän hätkähti, mutta ei pahoitellut tai pyytänyt anteeksi, vaan alkoi takellellen sopertaa jotain epämääräistä. Tässä vaiheessa toinen haastattelija keskeytti ja siirtyi seuraavaan haastateltavaan.

Koin pientä tyydytystä, kun kuulin pari kuukautta myöhemmin toiselta samassa haastattelussa olleelta, joka oli saanut paikan, että kyseinen rekrytoija oli lähtenyt yrityksestä. Tämä kertoja vihjasi, että syynä oli esimiehen tyytymättömyys haastattelijaan ja antanut ymmärtää, että tämän on parempi hakeutua muualle.

Hemmetin kaunis nainen niin kysyin vain helppoja kysymyksiä. Sitten nainen mainitsi ohimennen poikaystävänsä. Sen jälkeen nainen ei enää osannut vastata kysymyksiini

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuoltoala. Osastoryhmäpäällikkö tms. oli valmiiksi neukkarissa läppärinsä kanssa odottelemassa. Potkaisi toista tuolia pöydän vieressä erilleen ja sanoi: "istu siihen, osastonhoitaja tulee kohta tähän mukaan." Isruin tähän kohteliaasti osoitettuun paikkaan. 10 min. sisällä saapui oh, joka oli jo valmiiksi punainen, vihainen ja kiireinen ja manaili haastatteluajankohtaa samsllabkun toinen oäällikkö oli uppoutunut läppäriinsä. Haastattelu oli viimeksimainitun osalta asiallinen,mutta oh istui vihaisena kädet puuskassa ja kyseenalaisti osaamiseni erittäin pikkumaiseen tyyliin. Haastattelun loputtua pinkaisin nurkan taakse, soitin pahoittelupuhelun, että olin saanut paikan muualta. Nouden hirviöiden alaisuuteen - nevö.

Ei kai Hyvinkään sairaalassa...?

Ei kun Helsingissä muuan HUS klinikka.