Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija kysyi, onko minulla pieniä lapsia, kun

äitihän niitä sairaustapauksissa yleensä jää hoitamaan kotiin. Olen nainen. En saanut töitä. Toinen haastateltava oli mies.

Minulta on kysytty tätä jokaisessa haastattelussa kahta lukuunottamatta viimeiset yli 10 vuotta. Olen nelikymppinen nainen ja minulla on yksi lapsi. Sain nuo kaksi paikkaa, joissa ei kysytty. Olen sitä mieltä, että rekrytoijat ovat täysiä kusipäitä.

Joku iso projekti oli alkamassa ja siihen palkattiin väkeä. Istuin neukkarissa projektin vetäjän haastateltavana, kunnes kesken kaiken tätä tyyppiä pyydettiin hetkeksi käymään toisaalla. Sitten tyyppi tuli takaisin, ja sanoi ettei voi palkata minua, koska sai juuri itse potkut! Muuten kyllä.

Ei niinkään työhaastattelutilanteista, mutta rekryfirmojen konsulteista huonoja kokemuksia. Jotkut heistä tekevät suorastaan hallaa firmalle, jolle etsivät kandidaatteja. Työskentelen alalla, joka on pieni Suomessa.

Usea ei ole osannut kertoa mitään yksinkertaisiakaan ratkaisevia teknisiä yksityiskohtia tuotteesta, jota etsii henkilöä lanseeraamaan. Meidän alalla ei pysty houkuttelemaan henkilöä siirtymään toiseen firmaan, ellei ole edes perusasiat hallussa, koska ihan eka kysymys on, mihin markkinaan on tuotetta lähdössä tuomaan. Tuollaiset puhelut ovat aivan ajan tuhlausta.

Toinen tarjosi korkeampaa paikkaa ulkomailla. Sanoin olevani itse kyllä halukas työskentelemään ulkomailla, mutta puoliso ei halua muuttaa. Hän aloitti pitkän saarnan siitä, kuinka typerää on olla lähtemättä ulkomaille, kyllä lapset sopeutuvat, he oppivat nopeasti kielen, suomalaiset eivät ymmärrä että jos ikää on yli 40, ulkomaille ei enää pääse töihin, vaan juna meni jo blaa blaa blaa. Raivostutti, miksi hän MINULLE siitä paasaa? Minähän juuri sanoin, että minä olen meidän perheessä se, joka on halukas lähtemään ulkomaille. Vieläkin harmittaa, olisi pitänyt sanoa tiukemmin hänelle. Tilannetajuton toope.

"Haittaako sinua jos et saavuta kuukausimyyntiä niin me sitten uhkataan fyysisesti väkivallalla?" --> Yksi näistä lähti istumaan linnaan, kun oli lääppinyt pikkutyttöjä hevostallilla.

"40min monologin jälkeen haastattelija sanoo. että hakevat ekonomia" --> Olin työkkärin kautta tulossa ilmaisena päivittämään firman nettisivuja..

Elena77 kirjoitti:

Minulla on koulutus alalle, joka oli ennen täysin miesvaltainen. Työhaastattelut ovat olleet sangen mielenkiintoisia. Minulta on tiedusteltu mm. onko minun pakko hakeutua juuri tälle alalle, enkö voisi tehdä jotakin muuta (tulin vielä valituksi silloin ko työpaikkaan). Aina tiedustellaan, että miten perheenäiti pärjää näissä hommissa... 

Iso IT-alan firma(en sano nimeä, mutta alkaa N:llä) haki 90-luvulla kokoonpanijoita(ei koulutusvaatimusta) ja testaajia(vaatimuksena heikkovirta-alan amis).

Eräs elektroniikka-asentaja, nuori nainen, haki testaajan työtä ja haastattelija oli sitä mieltä, että tyttö sopisi paremmin kokoojaksi.

Aika henkeäsalpaavaa sovinismia.

Eräs todella hyvä haastattelu on jäänyt mieleeni. Haastattelijoita kaksi, joista toinen tuttu esimies entisistä työkuvioista. Sanoi heti alkuun että on yrittänyt tehdä haastattelusta hieman erilaisen eikä esitä perinteistä kysymysjargonia. Ja samalla tulee kokeiltua toimiiko korvien väli. Ja kysyi sopiiko tämä minulle. Työskentelen siis tekniikan alalla.

Haastattelija nappasi päälle powerpointin ja eka tehtävä ratkaise X-Pythagoraan lauseesta, seuraavaksi konepiirrustusten tulkintaa, erilaisten teknisten määritelmien ja lyhenteiden sekä peruslaskujen tulkintaa jne. Lopuksi perinteiset palkkatoiveet ja mahdolliset rajoituksen ja kiitos osallistumisesta.

Jäin varasijalle mutta tämä haastattelu oli hyvä

Onhan näitä

Olin aiemmin ravintola-alalla. Koulun jälkeen olin ollut 3kk töissä ravintolassa ja minun piti päästä muuttamaan paikkakunnalle, jossa mieheni opiskeli. Soitin yhteen paikkakunnan isoon ravintolaan ja kutsuttiin haastatteluun. Ravintolapäällikkö oli pöyristynyt kun kehtasin niin vähällä työkokemuksella hakea töihin. Hän kyseenalaisti kykyni käyttää kassakonetta ja ihmetteli, että mahdanko edes osata alkoholien tuotenumeroita. En saanut sieltä töitä, toisesta ravintolasta sain.

Sitten hain myyjäksi. Tämä oli Varsinais-Suomessa ja olen kotoisin Kainuusta. Kysyttiin, että ovatko vanhempani elossa ja asuvatko he Kainuussa. Vastasin molempiin kyllä. "No sitten sinä olet vähän väliä pyytämässä omia lomia, jotta pääset sinne kylään". - No vierailin siellä vain lomien aikaan.  Lisäksi olin tuolloin 22v ja mennyt puoli vuotta aiemmin naimisiin. "Sinä jäät kohta äitiyslomalle. Haluan tähän 35v täyttäneen - niillä on lapset tehtynä". -Tuo muistui mieleeni kun viikko 35v päiväni jälkeen jäin äitiyslomalle (ja jäin vielä kerran sen jälkeenkin).

Sitten hain töitä työttömänä ja minulla oli kolme alle kouluikäistä lasta. Haastattelussa kysyttiin, että jos saat tämän paikan, niin aiotko hakea lapsille hoitopaikkaa. Meinasin kysyä, että eikö niitä voikaan ottaa mukaan töihin. Olin jo aiemmin kertonut, että kahdella vanhemmalla on jo hoitopaikka ja nuorimmallekin on paikka luvassa samoihin aikoihin kun työt alkaisivat.

Työkkärin kurssin tiimoilta hain harjoittelupaikkaa. Kävin haastattelussa Helsingin kaupungin yksikössä, jossa haastattelun päätteeksi luvattiin paikka. Seuraavalla viikolla sieltä soitettiin kurssin vetäjälle, että muistivat juuri, ettei heillä olekaan töitä harjoittelijalle. 

Hain pikkukuntaan.

Virka oli jaettu naapurikunnan kanssa.

Siten haastattelijoita oli peräti 10 kpl kokoussalissa!!

Teknistä johtajaa, kiinteistöpäällikköä, hallintopäällikköä, lautakunnan jäsentä, valtuutettuja yms byrokraatteja...uskomatonta.

Kallista ja tehotonta tuo. Kuten julkinen onkin aina kaikin puolin.

Sain viran.

70-luvun lapsena oli outo kuulla 2000-luvun alussa eläköityneeltä kollegalta, että 1970-luvulla töihin pääsi vielä poikkeamalla firmaan sisään suoraan kadulta.

Haastattelutilanne oli osaston miespomon ylellisessä huoneessa. Tyyppi pani ensi töikseen minulta mitään kysymättä tupakaksi ja röyhysi sitä savua ihan sumeilematta. Sanoin kyllä siitä lopuksi että aika epäterveellistä tms.

Mies naureskeli että otanpa riskejä... kai tarkoitti, että riskeeraan sen työtehtävän saamisen.

No ehkei muilla hakijoilla sitten ollut tehtäviin sopivaa koulutusta + kokemusta, koska sain paikan joka tapauksessa ja neljä vuotta olinkin siinä kunnes koko systeemi pantiin päreiksi ja järjestettiin uudelleen.

Onneksi sain sitten heti toista työtä. En tiedä, minne kyseinen tyyppi päätyi, siihen aikaan ainakin ruvettiin kieltämään tupakointia työpaikalla.

Tästä on jotain 30 vuotta. Vähän naurattaa jos joskus tulee mieleen.

Määräaikaista kesätyötä hakiessa (puutarhamyymälän myyjän paikka) kysyttiin, olenko raskaana ja käytänkö huumeita.

Olen ihan normaalin näköinen, asiallisesti pukeutuva ja käyttäytyvä henkilö ollut aina ja tuolloin ei ollut mahaakaan raskauteen viittaamassa.

En saanut paikkaa, mutten olisi ottanut kyllä vastaankaan tuon haastattelun jälkeen. Ko. ketjulle en ole sen koommin edes harkinnut hakevani ja asiointi kys. liikkeessä loppui siihen myös.

Vierailija kirjoitti:

Hemmetin kaunis nainen niin kysyin vain helppoja kysymyksiä. Sitten nainen mainitsi ohimennen poikaystävänsä. Sen jälkeen nainen ei enää osannut vastata kysymyksiini

Miten tuollaiset teinit pääsee töihin? Iskän firmaanko? Ja vielä rekrytoimaan.

Vuosia sitten Pirkanmaalla eräässä teollisuudenalan firmassa (mies)haastattelija kysyi minulta lapsista. Vastasin olevani lapseton. Haastattelija siihen, että ei mielellään palkkaa naisia joilla lapsia, koska joutuvat olemaan töistä pois lasten sairasteluiden takia.

Itselleni haastattelijan mielipide oli yksi hailee. Tosin tuollainen kannattaa jättää sanomatta. Joku herkempi olisi vetänyt herneet nenään.

Olisin saanut työn, mutta en ottanut vastaan, koska palkka olisi ollut surkea.

Meillä oli samassa toimistossa useita toimintoja ja pitkä käytävä. Sattumoisin olin haastattelemassa erästä työnhakijaa, otin hänet vastaan käytävältä (kysyin vain että onko haastatteluun tulossa) ja vein huoneeseen haastatteluun huoneeseeni. Aika pian selvisi että tyyppi oli ihan eri kuin kenen olisi pitänyt tulla, paperit eivät oikein täsmänneet haettuun tehtävään :D Selvisi että toisen osaston esimies oli juuri samaan aikaan haastattelemassa ja meillä oli mennyt hakijat sekaisin. 

Kerran odotimme kollegan kanssa erästä hakijaa haastatteluun. Katsoimme ulos ikkunasta ja arvuuttelimme, että "tuo se on", "ei kun tuo se on" yms sekä heitimme kaikkea läppää ja yhden kohdalla naurettiin vähän ala-arvoisesti hänen ulkonäköään - sattumoisin se oli juuri sitten se joka tuli haastatteluun! Ei meinannut pokka pitää haastattelussa kun muistelimme juuri niitä asioita, jotka juuri äsken puhuimme tästä henkilöstä. Todennäköisesti jätimme aika huonon mielikuvan :D Vedän siis aina kaikki haastattelut ammattimaisesti, mutta tämä jäi mieleen koska mulla oli vaikeuksia pitää pokka, olisi pitänyt mennä näin jälkikäteen vähäksi aikaa vaikka kylmää vettä heittämään naamaan ennen haastattelua. 

Sitten oli yksi hakija, joka rullaili pyörätuolilla työhaastatteluun - mutta ei ollut maininnut siitä mitään puhelimessa tai hakemuksessa! Valitettavasti meillä ei toimiston tilat ole esteettömät, joten haastattelussa jouduinkin toteamaan ettei meillä ole esteettömiä tiloja hänelle. Turhautti sekä minua että varmasti häntä kun tavallaan tuli turhaan. 

Soitin taannoin eräästä putkihitsaustyöstä sitä välittävään vuokrafirmaan. Yhteyshenkilö oli mukava ja rempsakka nuori nainen.  Sain kaipaamani tiedot ja sovittiin että haen paikkaa ja hän sitten haastattelee.  Haastattelu oli TEAMsissä, totta kai. Haastattelussa hän oli ylimielinen, pilkkasi liian lyhyttä kokemustani, ( hän ei tietenkään ymmärtänyt pätevyystodistuksistani mitään, ei yksikään rekry tunnu ymmärtävän, silti valitsevat yrityksille tekijät) , vastasi joihinkin kysymyksiini "ettei häntä kiinnosta" ja tätä rataa. Ihmettelen vieläkin miksi asenne muuttui näin radikaalisti. En tietääkseni loukannut häntä, osaan kyllä välttää pahimmat sudenkuopat. Myöhemmin sain automaattiviestin että minua ei valittu.  Olen saanut muutenkin kuraa niskaani näitä metallihommia hakiessani joten pitäkää tunkkinne. Teen tulevaisuudessa jotain muuta. Vai on muka työvoimapula alalla??? Toivottavasti ette uskoneet siihen kuten minä uskoin. Enpä usko enään, ihme juttu.

Haastattelu meni todella hyvin. Monta haastattelijaa teknisestä lautakunnasta, lisäksi talousjohtaja ja tekninen johtaja. Meitä oli kaksi jotka haastateltiin. Paikan sai se toinen, oli itsekin teknisen lautakunnan jäsen.

Se kun menin haastatteluun ja toinen haastattelijoista sattui kouluaikainen kiusaajani, ei oltu samalla luokalla. Otti minut vaan tuolloin silmätikuksi, kun tulin pieneltä koululta isoon kouluun, pienenä ja kilttinä tyttönä.

Tämä nainen ei ollut kait osannut yhdistää minua nimestä, kun kouluaikana oli eri sukunimi, kun kerta kutsu haastatteluun kävi.

Katseli koko haastattelun ajan pitkin nokka-varttaan mua ja oli kuin ei tuntisi mua. No, näin olin kyllä itsekin. Toivoin koko ajan, että päättyis jo tämä haastattelu ja toivoin, että eivät valitsisi mua, ettei tarvis alkaa keksiä syitä miksi en tule. No, onneksi tää tuttu piti huolen, etten tullut valituksi. Ikinä en olis sen töllääjän alaiseksi lähtenyt😫 Huh, vieläkin puistattaa!!!

Myöhästyin täysin haastattelusta. Tunnilla eli haastattelu oli ohi, kun menin paikalle. Sain paikan. Olin ollut pari vuotta aikaisemmin harjoittelijana paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija soitti minulle, että olin tosi hyvä hakija ja hän olisi halunnut valita minut, mutta paikka oli päätetty (ilmeisesti jo ennalta) täyttää sisältä Oli niin vilpittömän oloinen, että ei varmaan koskaan ole kielteisen päätöksen jälkeen tuntunut yhtä hyvältä.

Hain virkaa, johon tuli yli 100 hakemusta. En päässyt edes haastatteluun, vaikka väitöskirjani oli loppusuoralla, työkokemusta ko. alalta 20 vuotta ja pitkä julkaisuluettelo. Valituksi tuli maisteri, jonka koulutus ei juuri vastannut työtä, jolla oli vain muutama vuosi työkokemusta eikä juuri lainkaan julkaisuja.

Soitin flunssassa kesätyöpaikan toivossa. Paikka oli mennyt. Kuitenkin, ääneni perusteella pääsin haastatteluun toiseen paikkaan. Siihen pääsin. Haastattelija oli syntynyt samalla paikkakunnalla, jotai ei ollut enää olemassakaan. Paikka oli siis sentraalisantrana isossa tavaratalossa.