Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Yksi työhaastattelutilanne oli kyllä mieleenpainuva. Istuimme pöydän ääressä minä toisella puolella pöytää ja kaksi haastattelijaa toisella. Tervehdysten jälkeen toisen haastattelijan nenä liimautui tietokoneruutuun kiinni. Hän alkoi kysellä kysymyksiä lukien niitä suoraan koneelta, minuun päin vilkaisematta. Näpytteli vastauksiani hitaalla tahdilla koneelle. Välillä hän tuhisi, ettei tiedä miten vastauksen koneelle kirjottaisi/muotoilisi. Toisen haastattelijan rooli ei minulle koskaan auennut, niin kuin ei hänen suukaan, koko haastattelun aikana.

Näitä tonttuja on. Kerran menin haastatteluun. Kaksi haastattelijaa ja päälauseet olivat sinä siis haet töitä? Ja mitähän nyt sinulta kysyisi? Eivät tuntuneet itsekään tietävän mitä tehä ja mikä paikka oli auki. En yllättynyt kun en saanut paikkaa. Seuraava haastattelu ja paikka lykästi.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelu kaupungin paikkaan. Kolme haastattelijaa, joista kaksi edusti ko. työtehtävää ja yksi kaupungin edustaja. Kaupungin edustaja kysyi kysymyksiä suoraan paperista ja oli aivan sama vaikka olisinkin jo vastannut edellisen kysymyksen yhteydessä myös jo tähän. Toinen viraston henkilöistä oli aivan hiljaa koko haastattelun ja toinen nukkui liki koko ajan (välillä käväisi hereillä ja rupesi kuorsaamaan taas heti uudestaan). Soitin haastattelun jälkeen yhdelle tutulle, joka siellä oli duunissa ja hän nauroi, että sitä virkaa ei olis tarvinnut hakea, sillä se oli jo pedattu yhdelle ihmiselle. Eli täysi näytelmä koko haastattelu.

Omissa haastatteluissani olen aina kysynyt tämän että onko paikka oikeasti auki vai olenko haastattelussa vain "viran puolesta".Yleensä kyllä kertovat ollaanko vain "täytemateriaalina" mukana

Mulle kävi aikoinaan heti kättelyssä, että pudotin kynäpurkin haastattelijan pöydältä lattialle. Käsi vaan jotenkin osui siihen.No, keräsin kynät muina naisina takaisin purkkiin ja purkki pöydälle. En saanut paikkaa,mutta olin kuulemma ensimmäinen varahenkilö sen tehtävään valitun jälkeen. Tämä tapahtui kasarilla. Tykkäsin 80-luvusta, tuntuu että silloin kaikki oli rennompaa, tai ehkä aika kultaa muistot.

Olen terveysalalla. Hain julkisen puolen paikkaa pienellä paikkakunnalla, huomattavasti lähempänä kotiani kuin nykyinen työpaikkani. Koska alalla on työvoimapulaa, pidin mahdollisena että olisin jopa ainut hakija. Minut kutsuttiin haastatteluun heti hakuajan päätyttyä; aikaikkuna oli tiukka, ja lopulta pari päivää myöhemmin jouduin lähtemään töistä etuajassa ja ajamaan 1,5 tuntia yhteyshenkilön työpisteelle, joka oli eri paikkakunnalla kuin hakemani työn toimipiste. Tässä kohtaa ajattelin joko olevani ainut hakija tai ainakin hyvin vahvoilla, kun haastattelun järjestämisellä oli niin kiire eikä minulle koituvaa haittaa tunnuttu pitävän minään. Haastattelussa sitten selvisi, että lisäkseni oli toinen hakija, jo vanha konkari, minä alle 2 vuotta alalla ollut. Lisäksi selvisi, että työnkuvaan kuuluisi työskentelyä 1-2 päivänä viikossa myös tällä kyseisellä paikkakunnalla, joka oli siis eri ja sijaitsi kauempana kuin työpaikkailmoituksessa mainittu toimipiste. Itse haastattelu oli ihan ok, mutta vahvasti jäi tunne, että toisen hakijan valitseminen oli ollut alusta asti selvää, julkisella puolella kun monesti valitaan se, kellä eniten työkokemusta. Haastattelu kesti n. 20 min eikä siinä tullut ilmi mitään merkittävää, mitä CV:stä tai hakemuksestani ei olisi löytynyt.

Seuraavana päivänä sitten tuli sähköpostia, jossa oli liitteenä päätös, eli toimeen oli esitetty tätä toista hakijaa. Kyllä otti päähän, koska olin aivan turhaan joutunut säätämään töissä ja ajelemaan pitkän matkan haastatteluun. Haastattelun olisi hyvin voinut hoitaa puhelimitse, kuten eräässä toisessa paikassa toimittiin, kun sielläkin oli kokeneempi hakija ja selvää, että tämä valittaisiin. Nyt vain tuhlattiin kaikkien aikaa.

Nuori kaveri tuli haastatteluun. Koulu oli loppunut ja hänellä tuoreet paperit kädessä. Näytin hänelle salia ja kerroin mitä me tehdään ja mitä tällä tehdään. Sanoi että ei ole koskaan kokeillut. Mentiin seuraan luo. Een ole tuollaista käyttänyt. Näytin vielä seuraavaa ja ja nuori sanoi että näyttää isolta. Mentiin toimiston puolelle. Kysyin mitenkä aikoo kulkea ja milloin voi aloitta ja mikähän olisi sopiva palkka? Nuori mies siinä tomerana et jotain 18-19 euroa olisi sopiva. Ei tullut valituksi.

Olin haastattelussa ja sain paikan siltä istumalta kesätöihin. Soitin muutaman viikon päästä ja tyyppi ilmoittikin että antoi paikan toiselle kun en ollut soittanut aikaisemmin sinne ja siten päätteli etten halunnutkaan paikkaa. Sinä kesänä siellä joku oli katkaissut sormen laitteessa kun turvakaukolo oli poissa, eli onni oli, siis se olisin voinut olla minä

Paskimmat haastattelut on yleensä ollut sellaisia missä yrittäjä itse pyrkii säästämään ja haastattelemaan hakijat. Yleensä niissä mennään äärimmäisen vanhoilla opeilla sellaisen henkilön toimesta kuka ei ole itse koskaan ollut haastateltavana.

Mieleenpainuvimpia (hyvällä tavalla) oli kun hain ensimmäisiä paikkojani.

-Oletkos sinä riuska tekemään töitä?

-No kyllä olen 

-Milloinkas pääset aloittamaan?

-Maanantaina

Ja siinä se olikin pääpiirteissään... 

Vierailija kirjoitti:

Paras ja rennoin työhaastattelu oli opiskeluaikojen kesäyössä eräällä suurella tehtaalla. Sähköpostiin tuli viesti, jossa kerrottiin "Sinut on valittu" ja kysymykset olivat: Työvaatteiden koko? Työkenkien koko? sekä Otatko paikan vastaan?

Minulla on ihan vastaava kokemus. Ei tosin tehtaalla, vaan rakennusalalla. Olin alunperin päässyt töihin suoraan harjoittelupaikasta, mutta pienehkö firma oli menossa konkurssiin. Esimies pahoitteli, että on pakko irtisanoa kaikki työntekijät. Hän antoi puhelinnumeron, että kokeilepa tuonne soittaa, siellä kuulemma tarvitaan työntekijöitä. Se oli helpoin työhaastattelu. Soitin perjantaina ja ainoa kysymys oli, että voinko aloittaa maanantaina. Jälkikäteen mietitten, entinen esimies oli varmasti soittanut etukäteen ja kertonut minusta. Ehdin olla työttömänä viikonlopun yli.

Haastattelija lipsautti, että hakijoita oli kolme ja minä olin ainoa pätevä hakija. Toinen haasattelija siinä sitten kiusaantuneesti totesi, että onhan tässä nyt toki muitakin vaikuttimia kuin koulutus. En saanut paikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsin firmalleni taloushallintoon työntekijää. Sisään vaappui reilusti ylipainoinen nainen. Haastattelu pidettiin ja totesin, että hän ei ole etsimäni henkilö. Nainen yllättäen kysyi suoraan johtuuko tämä siitä, että hän on läski. Sanoin, että kyllähän se osittain siitäkin johtuu koska en pidä järkevänä palkata firman raha-asioita hoitamaan henkilöä joka ei pysty huolehtimaan edes itsestään. N36

Surullista että nämä nuoret pikkupomot ja rekryt ei osaa huolehtia omista käytöstavoistaan.  Pilkata osataan mutta ei kouluttaa itseään asialliseen käytökseen. Minä olisin sinulle sanonut että hyvä ettet minua valinnut, ikävä olla työpaikassa jossa esimies on vielä kehittymätön teini.

Käytöstavat on juurikin ihmisillä kehittyneet aikojen alusta. Niiden avulla on vältetty sodat ja tappelut.

Valitettavasti aika monelta tuntuu puuttuvan käytöstavat ja moni ottaa fyysisen koskemattomuuden itsestään selvyytenä.

Voidaan huudella ja avautua ihan miten vain.

Pahimmillaan kun pilkkaa ja avautuu väärälle henkilölle, niin on teräase kudoksista läpi ja ihmetellään että mitä. Näistä syistä alunperin käytöstavat kehittyi. Vältettiin turhat konfliktit.

Toisen arvosteleminen lihavuuden perusteella on juuri sellainen, että riski fyysisen koskemattomuuden kohdalla on joidenkin ihmisten osalta menetetty. Silloin pitää vain pärjätä muilla keinoin kuin käytöstavoilla, kun ei vanhemmat opettaneet.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija lipsautti, että hakijoita oli kolme ja minä olin ainoa pätevä hakija. Toinen haasattelija siinä sitten kiusaantuneesti totesi, että onhan tässä nyt toki muitakin vaikuttimia kuin koulutus. En saanut paikkaa. 

Palkkatuki on tärkein. 

Halvalla kun saa niin pääsee.

xxxl koko kirjoitti:

Nuori kaveri tuli haastatteluun. Koulu oli loppunut ja hänellä tuoreet paperit kädessä. Näytin hänelle salia ja kerroin mitä me tehdään ja mitä tällä tehdään. Sanoi että ei ole koskaan kokeillut. Mentiin seuraan luo. Een ole tuollaista käyttänyt. Näytin vielä seuraavaa ja ja nuori sanoi että näyttää isolta. Mentiin toimiston puolelle. Kysyin mitenkä aikoo kulkea ja milloin voi aloitta ja mikähän olisi sopiva palkka? Nuori mies siinä tomerana et jotain 18-19 euroa olisi sopiva. Ei tullut valituksi.[/quote

Palkka sinällään kotimaan hinnoissa olisi sellainen millä minimissään aikuinen pärjää ja saa ihan vähän säästöönkin.

Alemmalla ei kannata tehdä töitä, muuten polkee hintoja ja on epäisänmaallinen. 

Sinällään 10e h palkat voi kelvata hyvin kotona asuville nuorille aikuisille.

Itsenäiseen ja aikuisen ihmisen oikeistolaiseen elämään ei alle 20e ttuntipalkalla pärjää. 

Vassari niitä tekee halvalla ylläpitääkseen hyvinvointiyhteiskuntaa.

Jos tänne halutaan Amerikkaa, niin Amerikan palkat pitää olla. 

Haastattelija kysyi olinko naimisissa. Olin. Sitten hän kysyi mieheni koulustusta ja työpaikkaa. Siihen vastasin jotenkin kevyesti vitsaillen, että minä haen työpaikkaa eikä mieheni. Haastattelija vaan jankkasi mieheni työpaikasta.

Sitten minä totesin, että tämä ei taida olla minun työpaikkani ja turha jatkaa. Kiitin haastattelusta ja kävelin ulos.

Firma oli yhden ison keskusliikkeen tytäryhtiö ja haastattelija firman toimitusjohtaja.

Parin vuoden kuluttua luin lehdestä, että firman toiminta lopetettiin kannattamattomana.

On kyllä jäänyt mieleen.

Haastattelusta on tosi kauan aikaa. Ei noin pöljiä nykyään ole, vai onko…

Kolme haastattelua on jäänyt mieleeni. Eräässä kaksi haastattelijaa, toinen istui edessä ja oli jo paperini selannut, toinen saapui kesken paikalle. Tervehti ja otti paperini istuen minusta sivuun. Ja sitten tuli kysymystä molemmista suunnista vuorotellen. Kesto puolisen tuntia ja selkeä tarkoitus kokeilla pystynkö keskittymään ja palaako pinna. Pystyin ja ei palanut. Eli sopimus tehtiin seuraavalla viikolla.

23 vuoden työkokemus ja koulutustakin jonkun matkaa. Kaksi henkilöä haastattelemassa, joista toinen melkoisella varmuudella asperger-henkilö. Osaamisen tuli selväksi ja palkasta puhuttaessa minulle kerrottiin että "meillä aina aloitetaan summalla tämä, ja ehkä parin vuoden päästä ollaan tuossa summassa mitä ajattelit". Otin kansioni ja kiitin molempia ajastaan.

Nykyiseen työpaikkaani haastattelu oli mieleenpainuva. Soitin avoimesta paikasta tutulle yrittäjälle. Kysyin savolaiseen tyyliin: "Osaisinkohan minä tuota hommaa?" Vastaus: "No en osaa sanoa, tule neljän jälestä käymään niin mietitään". No neljältä olin paikalla ja keskustelu sujui näin: Niin, sitä työpaikkaa minä tulin.. "Jaa, missäs sinä nyt olet?" Kerroin. "Paljonko ne maksaa?". Kerroin.  "No teeppä mitä haluat, minun on pakko saada tähän joku, muuten homma kaatuu". Lähetin illalla sähköpostin että voisin aloittaa irtisanomisajan jälkeen. Vastaus: "No siitä vaan sitten".

aikanaan kun hain firman sisällä uutta paikkaa, toinen haastattelijoista alkoi meuhkata suu vaahdosta koska en ollut DI. myöhemmin jouduttiin samaan projektiin ja jätkä oli hiukan nolona.

Olin mainostoimistossa haastattelussa. Sanoivat, että hakevat "hyvää tyyppiä", ja toimenkuva katsotaan sitten henkilön osaamisen mukaan. 

Toisessa paikassa hain ison firman rivityöntekijäksi asiakaspalvelu- ym hommiin. Haastattelulomakkeessa pyydettiin mm. piirtämään omenapuu sekä kertomaan yksityiselämästä asioita, joita haastattelussa ei ole lupa kysyä, esim perhesuhteet ja "milloin olit viimeksi tekemisisissä virkavallan kanssa?"

Hyvä ketju. Rekrytoijia on monenlaisia. Kun niitä tiukkahuulia on monta, ne eivät usein tunne yhtään työnkuvaa ja keskittyvät siksi muihin vähän epäoleellisiin asioihin. Tulee usein mieleen että ne jotka tekee tässä firmassa rahaa talolle, ei muuten istu tuossa, ne ei kerkiä. Siinä on kaikkia turhakkeita kehityspäällikköjä serkkupojan poikia joilla ei voi muutakaan hommaa osoittaa. Töihin olen niillä kerroilla päässyt joissa näyttelin autistia.

Ensimmäinen mieleentuleva erikoinen haastattelutilanne oli se, kun mieshaastattelija mussutti haastattelun aikana omenaa ja jalat oli leveässä mansplitissä. Vaikutti kaiken tavoin siltä, ettei p**kaakaan kiinnosta koko haastattelu. Sain silti hänen kauttaan töitä, onneksi en hänen alaisenaan.

Toinen haastattelu oli taksifirman toimistolle. Tj ei sen vertaa malttanut odottaa, että sovitusti ilmaannun paikalle kävellen n. 5-10 minuutissa, joten hän lähti hakemaan minut autolla. Hän kyseli autossa jotain kysymyksiä, mutten saanut kunnolla vastata mihinkään, kun hän jo alkoi puhua päälle ihan muuta asiaa. Hän myös samalla lörpötteli, että itse asiassa hakemani työpaikka on jo täytetty eli töitä ei edes ole tarjolla nyt, mutta hän nyt keksi kutsua minut siltä varalta paikalle, jos joskus vaikka olisi ajankohtaista palkata lisää henkilökuntaa. Lopulta toimistolla äijä esitteli minut sille jo palkatulle naiselle, kehotti meitä vähän tutustumaan keskenämme ja katosi paikalta. Oli aika hämmentävä tapaus.

Kuntayhtymään haettiin työkkärin kautta (kunnalliset työpaikat pitää julkisesti panna hakuun) muutamia lähihoitajia. Oli perjantaina julkistettu ja työt aloitettava maanantaina. Pikkasen olis ollu kiire, hakemus perille samana päivänä, haastattelu samoin ja päätöskin vielä sekä ilmoitus valitulle. No, kuntayhtymän paikat ovat tietenkin ennalta päätettyjä. Laillisuuden raja taisi rikkoutua. Tapahtui Forssassa.

Minulla on koulutus alalle, joka oli ennen täysin miesvaltainen. Työhaastattelut ovat olleet sangen mielenkiintoisia. Minulta on tiedusteltu mm. onko minun pakko hakeutua juuri tälle alalle, enkö voisi tehdä jotakin muuta (tulin vielä valituksi silloin ko työpaikkaan). Aina tiedustellaan, että miten perheenäiti pärjää näissä hommissa...