Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Haastattelijaa ei kiinnostanut pätkän vertaa mikään muu kuin saada olla itse äänessä. Muodon vuoksi pyysi minua kertomaan itsestäni ja ehdin muutaman lauseen sanoa, kun haastattelija jo jatkoi omiaan, Kaiken lisäksi kun ei määräaikaan mennessä kuulunut mitään, niin laitoin sähköpostia ja kysyin paikasta, niin oli unohtanut ilmoittaa minulle, että tulin valituksi.

Henkilöstövuokrausfirma lähetti työhaastatteluun. Haastattelun edetessä selvisi, että kyseessä on joku scientologi-keskus jonne yrittivät saada töihin. Todella hämmentävä kokemus. Juu kiitos ei ja näkemiin.

Kaikki ovat jääneet jollain tavalla mieleen, mutta tässä kaksi ekana mieleen tulevaa:

1) kun haastattelija kutsui minut 100 km päähän haastatteluun vain kertoakseen, etten sovi siihen työhön. Olisi voinut kertoa jo puhelimessa, kun kysyi jo siinä sen asian, joka tähän vaikutti

2) kun minut valittiin yhteen työhön, vaikka luulin haastattelun menneen aivan pilalle, kun sakoilin senoissani

Kävin neljä kertaa haastattelussa sekä koko päivän kestävät psykologiset testit työtä varten. Haastattelijoina toimi eri kerroilla erillaiset kokoonpanot esimiehestä, henkilöstöjohtajaan ja koko osaston väkeen.

Halusivat kaikki palkata minut. Omituisinta oli, että työnteon toimipiste ja tehtävänkuva muuttui toiseksi kuin oli alunperin haettu ja tämä asia esitettiin erittäin epäselvästi.

Alle kuukauden päästä työsopimus purettiin koeaikapurkuna ja tilalleni tuli tyyppi, joka oli jo ollut vuorotteluvapaan sijaisena ko. tehtävässä. Ilmeisesti asia oli jo etukäteen päätetty ja minä olin vain nappula sairaassa näytelmässä.  Onni onnettomuudessa oli, että nykyään teen sitä työtä jota rakastan kolminkertaisella palkalla...

Haastattelussa tarjottiin palkkaa ja palkan lisää, joka muodostuu 2 tunnin ylityöstä joka päivä 1:1... Oli helppo sanoa, että ei kiitos

Menin työharjoittelu paikkaan. Emäntä sanoi alkajaiseksi Mitä sinä tänne tulet ei täällä sulle ole töitä meillä on jo tuuraajat. Otti kuitenkin töihin ja sai kuunnella koko ajan eikö muualla ole töitä 2kk jälkeen lähdin pois. ihan painostusta vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitti mua Hermesetas-purkilla ja sanoi "Myy tämä minulle". Päätin etten mene tuonne oli mikä oli. 

Sama juttu kun haastettelija heitti minulle päässälaskukysymyksiä. Tehtävä ei liittynyt edes laskentaan mitenkään.  Ööh, heillä ei ilmeisesti ole varaa laskimiin..?

Mulle, nuorena tyttönä, haastattelussa kaksi keski-ikäistä miestä naureskellen sanoi :"myy itsesi meille!" hehhehheh. Olipa mahtava vitsi.

Tälläseen vois vastata että itseäni en myy, työpanokseni vaan...

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija katsoi kättäni ja kysyi: olet kihloissa ja pian teet lapsiakin? Vastasin että mahdollisesti sekin tulee sitten aikanaan, nyt haluan olla vielä ilman lapsia.

En saanut kyseistä paikkaa.

Tätä pelkään itsekin ja olen viime vuosina ottanut sormukset pois työhaastetteluun mennessäni. Naimisissa olen, mutta lapsia ei ole toistaiseksi tulossa. En halua, että siviilisäädystäni vedetyt johtopäätökset estävät minua saamasta työtä, johon olisin täysin pätevä.

Entinen aivan ihana esihenkilöni puhui taukoamatta haastattelussa. Taisi pari nopeaa kysymystä heittää väliin ja jatkoi työtilanteen kuvailua nauroi välillä niin, että pyyhki kyyneliä ja taas papatus jatkui. Lopulta kysyi, koska voin aloittaa. Yritin tässäkin vaiheessa tarjota todistuksiani nähtäväksi, mutta kertoi, että voin tuoda ne aloittaessani palkkakirjanpitoon mahdollisten kokemuslisien hakemiseksi :) Voin sanoa, että esimies oli todella ammattitaitoinen, vaikka haastattelutilanne olikin mieleen jäävä.

Toisen haastattelun tein itse: Puhelimitse 600km päästä houkuttelin vasta valmistuneen asiantuntijatehtäviin seuraavaksi maanantaiksi.  En tuntenut häntä lainkaan, joten puhelimessa piti saada mahdollisimman hyvä käsitys henkilöstä. Tämä rohkelikko tuli, vaikka ei ollut koskaan edes paikkakunnalla käynyt ja substanssiperehdyttäjäksi sain hommattua kollegan parin sadan kilometrin päästä. Perehdytyskin siis puhelimitse (tämä siis lapissa). Hyvin meni tässäkin tapauksessa, aivan loistava työntekijä, joka rauhallisesti otti homman haltuun.

Ei varsinaisesti ollut työhaastattelu mutta hain aikoinaan ilmavoimiin lentäjäksi ja siihen kuului pari päivää psykologisia testejä ja päivä fysiologisia. Yleensä lennostossa olleet jatkoivat uraa sitten armeijassa ja siirtyivät Finnairin palvelukseen myöhemmin, eli sinänsä "työhaastattelu". Olin 60 joukossa yli tuhannesta hakijasta, 55 pääsi koulutukseen, itse jäin viiden joukossa varamieheksi. Eivät olleet vakuuttuneita jaksanko lukea teoriaa niin paljon kuin vaaditaan, tämä perustui koulutodistuksiin. Psyyke ja kroppa täyttivät vaatimukset hyvin. Teoriaopiskelu on kyllä ihan perseestä...

Hain vakipaikkaa palvelutalosta jossa tein keikkatöitä. Johtaja uteli alkoholinkäytöstäni, paljonko lapsillani on korvatulehduksia ja aionko tehdä lisää lapsia. Harmi että olin nuorempana ja vastavalmistuneena liian ujo enkä laittanut haastattelijalle jauhoja suuhun. Onneksi en saanut paikkaa tuosta puljusta, vaan löysin pian paljon paremman työn.

Rekrytoimiston edustajan kanssa oltiin kävelemässä jatkohaastatteluun työnantajan toimistolle. Rekrytyyppi siinä muina miehinä jutellessaan nakkasi nuuskamällinsä työnantajan pihan nurmikolle. Luuli varmaan etten huomaisi, mutta tottakai mun katse automaattisesti seuras hänen kädenliikettään, aivan kuin hän olisi ollut kertomassa mulle jotain ja viitonut siihen liittyen.

17-vuotiaana v. 1980 kyselin puhelimitse kesätöitä paikallisen sahan johtajalta. Vähän ajan kuluttua hän sanoi että odottaisin hetken, meni ainakin 15 minuuttia kunnes hän palasi puhelimeen ja sovittiin aloituksesta.

Meillepäin rakennettiin uutta isoa Anttilaa (No arvannette vuosikymmenen) ja soittelin suoraan johtajalle noin 3x, epätoivoisena kun en saanut mistään töitä. Oli mukavan oloinen mies. Luulin sitten että pääsen sitä kautta töihin, mutten päässytkään. Sinne haki satoja ihmisiä.

Pari vuotta myöhemmin sinne musapuolelle mua haastatteli osaston pomo, ja se meni kyllä puihin kun jäätyi keskustelu siihen mitä itsestäni myisin rahasta.

Kerran putosin raskaana tuolilta kun hain ruokakauppaan. Johtaja pelästy, mutta en saanut töitä, no eipä yllättänyt. =D

Helpoimmat olivat ne kun olin siivoamassa poliisiaseman vessaa ja työpaikan pomo tili sinne haastattelemaan, kun oli kuullut että tällainen likka on vapaana. Pääsin tuurailemaan kivaan paikkaan. Se oli just ennen 90-luvun lamaa.

Toinen helppo ns. työhaastattelu oli se, kun erikoisharrastusryhmän opettaja lopetti ja kysyi haluaisiko joku jatkaa ja minä halusin. Oli mua miettinyt itsekin. Sitä olen tehnyt nyt 15v noin 25e/h päätyön ohessa.

Ei mitään erityisen outoa ole sattunut. Kerran työhaastattelu sovittiin kahvilaan, joka tuntui vähän erikoiselta, ja sitten työhaastattelussa selvisi muussa yhteydessä, ettei yrityksellä ole sillä hetkellä mitään toimitiloja (ilmeisesti talousvaikeuksien takia) ja kaikki tekevät työt etänä, tämä oli siis noin 25 vuotta sitten, jolloin tämä nykyinen etätyökäytäntö oli vielä kaukana.

Joskus vuonna 2009 lidlin ryhmähaastattelu, yllätys yllätys en tullut valituksi, jännitti, hermostutti, mitä tais olla 10 siinä pyödän ympärillä ja moni osasi vastata hyvin,kun sitten tuli yksin haastattelu niin " ei ole valitettavasti töitä tarjota sinulle",, en ole päässyt edes puhelin myyjäksi ja sinne pääsee sentään kuka tahansa!!:D

No opiskelin kaksoistutkinnon, mutta siivoojaksi päädyin mistä nyt kiitollinen vaikka ulosotto velallinen olenkin, koetan rukoilla ja puhua jeesukselle ääneen vaikka pyhää Henkeä ei ole enkä ole varma kuuleeko Jeesus kaikkia rukouksiani,että saisi edes tämän työpaikan säilyttää, ettei irtisanota.

Nää on ikäviä että tuhlataan molempien aikaa jos on jo päätetty palkata joku sukulainen tms,,turhaan tuhlaa molempien aikaa, pelkkää silmänlumetta koko näytelmä:/

90-luvun puolivälissä haettiin kaupan alalle myyntiedustajaksi. Haastattelu oli hämärässä hotellihuoneessa, jonka nurkassa oli vain yksi jalkalamppu päällä ja johtaja istui sen takana nojatuolissa niin että valo häikäisi minua silmiin, niin että johtajan kasvoja ei näkynyt. Menin sisään ja hän käski istumaan matalalle jakkaralle (jolloin olin häntä alempana). Todella ahdistava ja creepy tilanne. Kysymykset oli muistaakseni ihan asiallisia, mutta fiilis oli sellainen, että en olisi mennyt ko. firmaan vaikka olisi paikkaa tarjottu. No ei kyllä tarjottukaan. Usein heillä tuntui olevan myyntiedustajan paikkoja auki. 

Vierailija kirjoitti:

Nää on ikäviä että tuhlataan molempien aikaa jos on jo päätetty palkata joku sukulainen tms,,turhaan tuhlaa molempien aikaa, pelkkää silmänlumetta koko näytelmä:/

Valtio ja kunnat ei muuta teekään kuin tuhlaa kaikkien aikaa pakollisella avoimien työpaikkojen ilmoittelullaan. Silloinkin kun sossun hommat siirtyi kelaan, niin kaikki paikat laitettiin hakuun vaikka tiedettiin, että osa kaupungin/kunnan sossun käsittelijöistä siirtyy kelaan.

Tapahtui vajaa kymmenen vuotta sitten: Helsingin keskustan alueelle oli perustettu mainos/markkinointi/brändäysalan toimisto. Hieman alle kolmekymppiset kundit haastattelivat. Heitä oli kolme pöydän toisella puolella rivissä. Kyselivät "minkälaiseksi koet roolisi työyhteisössä" ja jatkoivat "olisitko niin kuin äitihahmo?" Aioin sanoa, että (tuolloinen) miesystäväni on teidän ikäisenne tai nuorempi. Itse olin 34, lapseton (yhä ilman jälkikasvua). Katsoin kolmikkoa hitaasti. En tullut valituksi, enkä olisi valinnut ko. ´lastentarhaa´.